Mistä johtuu, että myötätunnon sijaan mies tuntee vihaa?
Esim. Kun isäni kuoli, tai kun lapseni sairastui, mies oli vihainen minulle.
Kommentit (17)
Ole tosi tarkkana, millaisen tunneilmaisun mallin lapsesi saa.
Meillä oli sama, ja jokainen lapsi kärsi tunnehäiriöistä teini-iästä eteenpäin. Isä kun oli pelottava aina silloin kun olisi eniten tarvinnut tukea.
Hänen haavoittuvaisuuteen ja tarvitsevuuteen on ehkä suhtauduttu samalla tavalla kasvuiässä. Toistaa oppimaansa, ei ymmärrä, että myötätunto olisi terveempi reaktio eikä osaa sitä osoittaa.
Ei ole lapsen isä? Reaktioista päätellen seurailisin vähän tarkemmin, että millaista tunneilmastoa tarjoilee tämä mies. Voihan tuota selittää monellakin lailla, mutta loppuviimein-miksi kukaan olisi vihainen noissa tilanteissa? Ensimmäinen tunne siis viha, eikä joku muu ns. empaattisempi tunne.
Onko mies ollut hiljattain sodassa? Kuulostaa nimittäin siltä.
Ei tuota tarvitse jäädä analysoimaan, pistä kiertoon. Kokemuksesta sanon. Ota sellainen mies, joka suhtautuu normaalisti ja empaattisesti muiden sairauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsen isä? Reaktioista päätellen seurailisin vähän tarkemmin, että millaista tunneilmastoa tarjoilee tämä mies. Voihan tuota selittää monellakin lailla, mutta loppuviimein-miksi kukaan olisi vihainen noissa tilanteissa? Ensimmäinen tunne siis viha, eikä joku muu ns. empaattisempi tunne.
Ei ole lapsen isä. Kyllä ensimmäinen reaktio on ärtymys, ja kun puhun asiasta enemmän, hän suuttuu, saattaa alkaa raivoamaan.
Mun äiti on tällainen, suuttui aina kun lapsena vaikka satutin itseni tai olin kipeä. Herätti kai pelkoa/ahdistusta hänessä jota hän ei pystynyt käsittelemään, vaan kanalisoi suuttumukseksi.
Itsellä sama taipumus, terapian avulla tunnistan ja ymmärrän, mutta ei se empatiaa ole lisännyt. Töissä esim vaan viduttaa sairastelijat ja ruikuttajat. Pidän mölyt mahassa ja toivotan pikaista paranemista hymyillen.
Hiljattain eräs sukulainen haukkui minut pystyyn, raivosi suorastaan, kun surin kuolevaa ystävääni. Hän on harras uskovainen, kuuluu johonkin uuskarismaattiseen lahkoon. Sureminen tai masennus ei kuulemma sovi kristitylle.
Epäilen että hänen käytöksensä takana on pohjimmiltaan sama syy kuin se, joka täällä mainittiin. Mietin uskaltaisinko sanoa hänelle, mutta taitaisi olla kohtalokasta.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on tällainen, suuttui aina kun lapsena vaikka satutin itseni tai olin kipeä. Herätti kai pelkoa/ahdistusta hänessä jota hän ei pystynyt käsittelemään, vaan kanalisoi suuttumukseksi.
Itsellä sama taipumus, terapian avulla tunnistan ja ymmärrän, mutta ei se empatiaa ole lisännyt. Töissä esim vaan viduttaa sairastelijat ja ruikuttajat. Pidän mölyt mahassa ja toivotan pikaista paranemista hymyillen.
Joo, tuo kanssa, että jos sairastun vaikka flunssaan, niin mies on ärtynyt koko sen ajan, kunnes paranen.
Tunnevammaisia/pershäröjä. Kannattaa juosta. Tästä next level psykopatiaan päin on tyypit, jotka _kiusaavat_ vaikeista sairauksista. Tällaiseenkin törmännyt.
Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, tai masennus.
Poistin elämästäni tuollaisen ihmisen. Oli ärtynyt, kun lapsi oli sairaana. Tiuski ja haukkui, kun minä olin kipeänä.
Viime aikoina hän on ollut entistä kiukkuisempi. Esim saattaa istua tietokoneella ja kiroilla. Sitten kuitenkin syyttää minua negatiivisuudesta. Vaikka olen entistä kiltimpi kun huomaan toisella olevan vaikeaa.
Puolustusmekanismi, ei kestä heikoutta itsessään, ja muiden tunnereaktiot triggeroivat häntä.