Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaututuisitte siihen, jos on ollut muuten hyvä lapsuus, mutta on käytetty ruumiillista kuritusta?
30.09.2022 |
Kyselen, koska kaverini oli niin järkyttynyt, kun mainitsin. Ja onhan se tietysti vähän ristiriitaista kun nyt ajattelee.
Olen siis reilu 30v nainen. Ainoa lapsi, vanhemmat oli jo aika vanhoja minut saadessa, erityisesti isä. Ja mielestäni lapsuus oli muuten oikein hyvä, ei valittamista. Isän kautta ymmärtääkseni tuli tuo, että ruumiillista kurittamista haluttiin käyttää, nahkavyöllä siis kuritettiin. Ei ollut mitenkään jokapäiväistä, ehkä joitakin kertoja vuodessa tai jotain siihen suuntaan. Muistelen, että kutosluokkalaisena vielä kuritettiin, mutta ei sitten enää yläasteiässä.
Kommentit (209)
En mitenkään, koska noin meilläkin. 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään, koska noin meilläkin. 70-luvulla.
Samoin 60 luvulla. Remmiä tai tukistuksen sain ihan aiheesta, ei mua pahoinpidelty.
Olen tukistanut omia lapsiani pari kertaa vielä 80 luvullakin, kauhea äiti! Onneksi noille ei jäänyt traumoja kun vieläkin ollaan väleissä.
Mutta silloin ei ollut nuorisoväkivaltaa, ei juurikaan ilkivaltaa eikä vanhuksia pahoinpidelty kauppareissuilla kuten nyt. Kuri piti käytöstavat kunniassa kotona, koulussa ja kadulla. Kumpi sitten pahempi?
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, miksi ihmiset haluavat olla tekemisissä oman pahoinpitelijänsä kanssa. Nyt äiti kyllä eläkeiässä vinkuu ettei kukaan käy katsomassa tai soittele, mutta olisi ehkä voinut miettiä sitä silloin, kun koko lapsuuden ajan pahoinpiteli ja löi. Ei mitään mielenkiintoa pitää yhteyttä, vaikka yrittää rahallakin lahjoa käymään.
No se varmaan ap:n tapauksessa on se ristiriita, että vanhemmat eivät ajatelleet sen olevan pahoinpitelytä, vaikka meidän korviin se siltä kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään, koska noin meilläkin. 70-luvulla.
Samoin 60 luvulla. Remmiä tai tukistuksen sain ihan aiheesta, ei mua pahoinpidelty.
Olen tukistanut omia lapsiani pari kertaa vielä 80 luvullakin, kauhea äiti! Onneksi noille ei jäänyt traumoja kun vieläkin ollaan väleissä.
Mutta silloin ei ollut nuorisoväkivaltaa, ei juurikaan ilkivaltaa eikä vanhuksia pahoinpidelty kauppareissuilla kuten nyt. Kuri piti käytöstavat kunniassa kotona, koulussa ja kadulla. Kumpi sitten pahempi?
Olisko sulla lähdettä tälle, ettei ollut? Kun jatkuvasti on sanottu, että nuorison väkivaltaisuus on laskenut, kunnes nyt yhtäkkiä sitä on alkanut olla enemmän. Esim. 80- ja vielä käsittääkseni 90-luvuilla oli näitä väkivallasta kertovia valistajia koulussa (jotka näyttivät niitä karmeita kuvia), ihan tyhjän takiako ne siellä kiertelivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se aika rajulta kuulostaa. Sitä en tiedä, miten sinun pitää siihen suhtautua, mutta kun lukee asiasta, niin kuulostaa pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään, koska noin meilläkin. 70-luvulla.
Samoin 60 luvulla. Remmiä tai tukistuksen sain ihan aiheesta, ei mua pahoinpidelty.
Olen tukistanut omia lapsiani pari kertaa vielä 80 luvullakin, kauhea äiti! Onneksi noille ei jäänyt traumoja kun vieläkin ollaan väleissä.
Mutta silloin ei ollut nuorisoväkivaltaa, ei juurikaan ilkivaltaa eikä vanhuksia pahoinpidelty kauppareissuilla kuten nyt. Kuri piti käytöstavat kunniassa kotona, koulussa ja kadulla. Kumpi sitten pahempi?
Olisko sulla lähdettä tälle, ettei ollut? Kun jatkuvasti on sanottu, että nuorison väkivaltaisuus on laskenut, kunnes nyt yhtäkkiä sitä on alkanut olla enemmän. Esim. 80- ja vielä käsittääkseni 90-luvuilla oli näitä väkivallasta kertovia valistajia koulussa (jotka näyttivät niitä karmeita kuvia), ihan tyhjän takiako ne siellä kiertelivät?
Olen ymmärtänyt, että esim. Helsingissä viereisten kaupunginosien nuoret oikeasti fyysisesti tappeli usein keskenään... ei nykyään ihan sellaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäsi on väkivaltainen lainrikkoja. Toki hänessä varmaan on hyviäkin puolia.
No, tota itsehän sen parhaiten tiedät. Ei siinä muilla ole sananvaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorisoväkivaltahan on nykyisin vähentynyt ihan murto-osaan esim. 80-luvulta, jolloin oli ihan normaalia että joku nuokulle perjantaina kävellyt hakattiin sairaalakuntoon. Silloin ei vaan uutisoitu. Moni kaverini hakattiin alakoulussa, minua puukotti naapuritalon minua nuorempi lapsi ysärillä, kadulla ilman mitään syytä. Paksu farkkutakki pelasti ja vain takissa oli reikä.
Minusta kasvatus kannattaa suhteuttaa kulloisenkin ajan henkeen ja ymmärrykseen. Ja jos nyt aikuisena kokee, että on kärsinyt ruumiillisesta kurituksesta, tulisi se ottaa omien vanhempien kanssa puheeksi.
Itse olen 90-luvulla lapsuuteni elänyt ja sain -46 syntyneeltä isältäni tukkapöllyä tai jotain tiukempaa nilkasta kiinni ottamista tms (autossa), mutta vain aiheesta. Mielestäni on hyvin eri asia jos psyykkisesti kipeä tai alkoholisoitunut vanhempi pahoinpitelee lastaan summanmutikassa kuin se, että aiheesta on tullut satunnaisesti fyysinen palaute.
En hyväksy samaa kasvatustyyliä omille lapsilleni, mutta ymmärrän miksi vanhempani ovat sen nähneet hyväksyttävänä. Lapsuuteni oli muutoin turvallinen ja vakaa, molemmat vanhemmat työskentelivät lääkäreinä ja arvoilmapiiri oli konservatiivinen.
Nykyään vanhempani myöntävät, että fyysinen kurittaminen on ollut tarpeetonta, mutta koska se oli aina loogista (selkeä syy-seuraus-suhde) ja ei mitään hakkaamista / nöyryyttämistä, en koe siitä vahingoittuneeni enkä ole vanhemmilleni katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorisoväkivaltahan on nykyisin vähentynyt ihan murto-osaan esim. 80-luvulta, jolloin oli ihan normaalia että joku nuokulle perjantaina kävellyt hakattiin sairaalakuntoon. Silloin ei vaan uutisoitu. Moni kaverini hakattiin alakoulussa, minua puukotti naapuritalon minua nuorempi lapsi ysärillä, kadulla ilman mitään syytä. Paksu farkkutakki pelasti ja vain takissa oli reikä.
Kyllä siitä jonkin verran uutisoitiin, mullekin tuli tässä hiljattain vastaan joku vanha uutinen nuorisoväkivallasta jossain kaupungissa, olisko ollut Lahti. Nuoria haastateltiin perjantain illanvietossa ja kyseltiin väkivallasta.
Ihan normaalia. Kuritushan ei ole väkivaltaa, vaan rajojen asettamista. Itsehän olisin pomppinut pöydillä, juossut moottoritielle, heitellyt saksilla muita jne. Enkä ollut mitenkään tahallani ilkeä, omasta mielestäni vaan oli tylsää istua paikallaan, eikä kiinnostanut vanhempien mäkätykset, en kuunnellut yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Kuritushan ei ole väkivaltaa, vaan rajojen asettamista. Itsehän olisin pomppinut pöydillä, juossut moottoritielle, heitellyt saksilla muita jne. Enkä ollut mitenkään tahallani ilkeä, omasta mielestäni vaan oli tylsää istua paikallaan, eikä kiinnostanut vanhempien mäkätykset, en kuunnellut yhtään.
Outoa ajatus siitä, että parhaiten rajat asetetaan juuri väkivallalla. Sehän antaa mallin siihen, että juuri väkivallalla ne ongelmat ratkaistaan.
Hassua, että lasten oletetaan vaan unohtavan kaikki pahoinpitelyt. Jos taas puoliso esim. tukistaisi tai löisi remmillä, niin ihan jokainen olisi sitä mieltä että ero heti etkä enää jouluna mene sen kanssa jouluruokia syömään. Vaikka miten sanoisi että onhan sillä hyviäkin hetkiä, ihan vaan syystä minua löi kun myöhästyin kotiin tullessa. Aikuisille pahoinpitely on selkeä ei, lasten vaan pitäisi antaa kaikki anteeksi vanhemmilleen. Tai sitten olet suunnilleen koulukiusaajan tasoinen ikävä ihminen, kun et pahoinpitelijällesi soittele joka päivä ja vieraile viikottain.
Lasten fyysisen ja alistavan kurittamisen kieltävä laki tuli voimaan vuonna 1984, mutta asenteet ja käytännöt perheissä ovat laahanneet perässä. Kasvatusasiantuntijat eivät halua syyllistää vanhempia, vaikka esimerkiksi tukistaminen on yhä arkipäivää.
Ensinnäkin sanon, että tietenkään minkään ikäistä ei olisi saanut kurittaa. Mutta erityisesti se, että isä on antanut remmistä kuudesluokkalaiselle tytölle, kuulostaa siltä, että onko isällä ollut muutakin kuin kasvatuksellisia ajatuksia tuossa? Ehkä ei, mutta voi olla.
Ei ole voinut olla hyvä lapsuus, vaan perheväkivaltainen lapsuus ja koti. Ruumiillinen kuritus on rikos ja rankaistava teko jo vuosikymmeniä. Ruumiillinen kuritus kiellettiin esim. koulussa jo 1914 eli yli sata vuotta sitten.
Ihan samalla logiikalla voisi selittää, ennen työpaikan ilmapiirin olleen joskus 1900-luvun alussa hyvän, kun johtajat saivat vapassti kurittaa työväkeä. Tai vaimon/puolison hakkaamisen avioliitossa.
En pitäisi hyvänä lapsuutena. Ei rakastava ihminen pahoinpitele läheisiään.
Ihmetyttää, miksi ihmiset haluavat olla tekemisissä oman pahoinpitelijänsä kanssa. Nyt äiti kyllä eläkeiässä vinkuu ettei kukaan käy katsomassa tai soittele, mutta olisi ehkä voinut miettiä sitä silloin, kun koko lapsuuden ajan pahoinpiteli ja löi. Ei mitään mielenkiintoa pitää yhteyttä, vaikka yrittää rahallakin lahjoa käymään.