Lue keskustelun säännöt.
KOSKA tää rasittava vaihe lapsen kanssa loppuu?!?
07.05.2010 |
Poika on nyt ihan vähän yli 2 v.
Toisaalta tosi ihana ja suloinen, ja toisaalta tosi RASITTAVA KAKARA.
Esimerkiksi tänään tapahtunutta: raahannut penkkejä/tuoleja pöytien viereen, jotta on päässyt kiipeilemään, ja kaatoi aamulla esimerkiksi täyden kahvipannullisen keittämääni kahvia lattialle (no onneksi ei päällensä) sillä aikaa kun kävin vessassa.
Kiipesi myös toisen pöydän ääreen, jossa oli neulomistarvikkeitani ja sai purettua neulepaidan etukappaleesta miltei puolet!
Päivällä lapsi oli salaa hakenut jääkaapista hillopurkin ja nyt on sitten sohva aika nätin näköinen..
Kiipesi keittiönpöydälle ja kun makoili siinä ja ilmeisesti heilutteli jalkojaan, onnistui potkaisemaan kukkamaljakon lattialle.. vedet ja kukat, kaikki.
Ison kukan kaatoi makuuhuoneestamme, mullat lattialla ja ruukku säpäleinä.
Ja nytkin tätä kirjoittaessa piti pitää tauko, koska mukula oli hakenut jääkaapista maitopurkin ja kaatoi sen olohuoneen pöydälle sekä matolle ja kävin siivoamassa sotkun...
Oikeesti, ihan pirun rasittavaa! Ihan kokoaikaa EN VAAN PYSTY kulkemaan tämän mukulan perässä ja vahtimaan (niinkuin ilmeisesti pitäisi tehdä jotta välttyisi sotkuilta ja vahingoilta) koska on kuitenkin kaikkea muutakin mitä pitää tehdä.
MILLOIN tämä loppuu, niin että mukula tajuaa kiellot ja myös muistaa ne, ja muutenkin ymmärtää olla tekemättä tuollaista typerää sotkua?!
Kommentit (163)
Valitan, mutta kuria pitäisi pitää eikä antaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä kamalalta. Voimia. Miten lasta kielletään? Mitä teoista seuraa? Saako muuten tarpeeksi huomiota ja tekemistä, tyyliin ulkoilua? Jaksaako muuten keskittyä yhtään leikkeihin?
En kysy näitä syyllistääkseni vaan ihan uteliaisuudesta ja kun pohdin miten itse reagoisin. Omasta kokemuksesta en osaa kertoa koska lapseni on vasta vuoden eikä pysty vielä ihan tuollaiseen :)
jääkaapin kahva pois, neuleet katonrajaan, maljakot kaappiin, pöydät heti tyhjiksi jne.
Siivoa pois kaikki särkyvä, niin vähän edes helpottaa.. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ihan kaikki tavarat laitettu niin, ettei lapset saa niitä. Kaikki kaapinovet oli ilmastointiteipillä kiinni, kukkia ei ollut ollenkaan. Tuolit oli kaadettu, ettei niihin päässyt kiipeämään. Tsemppiä!!!
joten paha sanoa milloin loppuisi teillä. Toki meillä on lapset kaikenlaisia jekkuja keksineet, mutta eivät sentään kolmea enempää yhtenä päivänä.
Mä pidän korvat auki, ja jos alkaa olla liian hiljaista, menen katsomaan mitä on tekeillä. Ei siinä perässä tarvi kulkea, vaan pitää korvat höröllä. Kyllähän sen kuulee, kun kaksivuotias raahaa tuolia jääkaapin tai kahvinkeittimen eteen. Ei silloin kannata olla välinpitämätön, vaan mennä tutkimaan asiaa. Kyllä sinäkin muutaman tällaisen päivän jälkeen opit ;-)
Ja tietysti lasta pitää kasvattaa, ettei nyt ihan vaan päätä silittele, että keksitpä näppärästi kipata noi kahvit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan "oppikirjojen mukaan" poikaa kiellän, eli laskeudun hänen tasolleen, katson silmiin ja sanon tiukalla äänensävyllä "EI SAA..."
ja vien pojan pois paikalta.
Saa kyllä huomiota, köllöttelee usein sylissä jne. Ulkoilee ihan normaalisti, jaksaa kyllä keskittyä leikkeihinkin mutta sitten touhuaa välillä juuri noita omia "kepposiaan". En usko että tekee tahallaan, jotenkin tuntuu vaan että häntä vaan sattuu kiinnostamaan kaikki, ja sitten "rapatessa roiskuu" tms. Väsyttää kyllä välillä tämä.
ap
Kuulostaa kyllä kamalalta. Voimia. Miten lasta kielletään? Mitä teoista seuraa? Saako muuten tarpeeksi huomiota ja tekemistä, tyyliin ulkoilua? Jaksaako muuten keskittyä yhtään leikkeihin?
En kysy näitä syyllistääkseni vaan ihan uteliaisuudesta ja kun pohdin miten itse reagoisin. Omasta kokemuksesta en osaa kertoa koska lapseni on vasta vuoden eikä pysty vielä ihan tuollaiseen :)
jos lapsi pääsee käsiksi neuletarvikkeisiin, kahvinkeittimeen ja lasipurkkeihin saman päivän aikana. Ihan lapsen turvallisuuden nimissä alkaisin järjestämään kotia lapsiturvallisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta poika osaa avata sen näppärästi alhaalta :O
tuolien kaataminen ei auta mitään, poika osaa kyllä nostaa ne pystyyn ja siirtää mihin ikinä haluaakaan, ja tehdä sen vielä niin hiljaa ettei sitä kuule.
kaikki mahdolliset kaapinovet on kyllä köytetty kiinni. Kukkia pöydällä ei yleensä ole, mutta tottakai nyt kun sain äitienpäiväruusut vähän etukäteen, niin lattiallehan ne sitten heti päätyivät..
ap
Lue kirjoittamasi viesti ja mieti, mitä siinä oikeastaan tapahtuu.
Poikasi pääsee salaa (???) tekemään kaikenlaista aivan kuin hän olisi ihan yksin kotona. Perheensä kanssa elävä lapsi ei ehdi tuollaiseen, eli aloitapa aikuistuminen niin lapsikin lopettaa riekkumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oppikirjojen mukaan haluat kasvattaa, niin sun pitäisi oikeesti aina kieltää, kun lapsi on tekemässä kiellettyjä juttuja. Kun näin paljon pääsee tapahtumaan perä perään, niin vähän vaikuttaa, ettet ole läheskään aina kieltämässä.
Kasvatustyössä joutuu joskus tekemään työtä vähän enemmän. Ei siinä ole oikotietä onneen, mutta kyllä hyvin tehty työ sitten ajallaan myös palkitaan. Joten sinnittele!
ja mitä enemmän on lapsia niin sitä enemmän ne ehtii..
Meilläki kaatuu maitoa ym. lattialle ihan vaan "hups" vaikka seisoisin vieressä. Mun mielestä pitääkin antaa lapsen tehdä jotakin, siis ettei koko aikaa kieltämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki vaarallinen ja haitallinen on nostettu täysin lapsen ulottumattomiin - niin ettei edes tuolin kanssa pääse lähelle tai sitten kokonaan lukkojen taakse.
Nyt nuorempi on 2,5 ja olen uskaltanut laskea yhden (ison, jota ei jaksa kaataa) viherkasvin matalalle pöydälle.
Ja tohon kuulosteluun: yleensä pahimmat katastrofit syntyy kun on liian hiljaista. Silloin tietää että jonkun pahan kimpussa sitä taas ollaan oltu.
Tsemppiä, totahan se on. Tee kodistasi täysin lapsiturvallinen. Sitten voit ehkä hetken rentoutua. Mutta mulle ei kyllä tulis mieleenkään säilyttää puikkoja jossain lasten ulottuvilla, ja tiedän kyllä hyvin että ne ulottuu aika moneen paikkaan.
Lue kirjoittamasi viesti ja mieti, mitä siinä oikeastaan tapahtuu. Poikasi pääsee salaa (???) tekemään kaikenlaista aivan kuin hän olisi ihan yksin kotona. Perheensä kanssa elävä lapsi ei ehdi tuollaiseen, eli aloitapa aikuistuminen niin lapsikin lopettaa riekkumisen.
Ei meilläkään mitään tuollaista tapahtunut kunnes viides lapsi syntyi ja päätti alkaa kiipeillä kuusikuisena. Sitä ennen luulin että muut äidit nyt vaan ei osaa kasvattaa :)
Ei ihan auennut. Kuten kirjoitin, en pysty joka hetki kulkemaan lapsen perässä. Käyn vessassa, laitan pyykkiä koneeseen, ripustan niitä, olen imuroimassa toisessa huoneessa tms. mitä nyt yleensä kotona kotiäiti joutuu tekemään.
Aina silloin poika ennättää tihutöihinsä.
Enkä mä pysty väkisin pitämään lasta luonani esim. kun laitan pyykkiä, ei se siellä viihdy, tai imuroidessani koko ajan siinä vieressäni. Juoksentelee pitkin huushollia ja tekee kolttosiaan.
ap
Lue kirjoittamasi viesti ja mieti, mitä siinä oikeastaan tapahtuu.
Poikasi pääsee salaa (???) tekemään kaikenlaista aivan kuin hän olisi ihan yksin kotona. Perheensä kanssa elävä lapsi ei ehdi tuollaiseen, eli aloitapa aikuistuminen niin lapsikin lopettaa riekkumisen.
meillä samanlainen lapsi tuo keskimmäinen.Pakko oli irrottaa kaikki kaapin kahvat ja tyhjentää laatikot ja sulkea teipeillä,vaikka kuinka sanotaan ettei sais nostella tavaroita pois lapsen ulottuvilta että kyllä ne oppii uskomaan mutta tämä ei oppinut.on nyt neljä,ja samanlailla tekee "pahojaan" mutta onhan se vähän muuttanut muotoaan..on vaan kamalan utelias ja jääräpää..yhtään ei voi jättää vahtimatta.on tosi sosiaalinen luonne,aika fiksu mielestäni,myös motorisesti tosi kehittynyt.kotivakuutus on kyllä tarpeen..no silti tää on aivan hirveen sulonen poika ja mä uskon että hän pääsee elämässä pitkälle vielä!
Meillä ei 2-vuotias tee mitään tuollaista.
kuin olla lapsen kanssa.
Olen oman 2-vuotiaani kanssa päätynyt tekemään asioita hänen kanssaan. Hän tiskaa kanssani, laittaa pyykit koneeseen ja kuivumaan kanssani, siivoaa kanssani, laittaa ruokaa, kattaa pöydän jne. Ja kaikki nämä lainausmerkeissä tietysti. Selviäisin yksin kaikesta paljon nopeammin.
Muut, omat jutut teen silloin kun lapsi nukkuu. Olen huomannut, että yrittäessäni keskittyä johonkin, lapsi kaipaa huomiota entistä enemmän ja tekee juuri mainitsemiasi asioita.
Ainoa mistä en luovu, on aamun Hesari ja kupponen kahvia. Sen haluan nautiskella ihan rauhassa ja vähitellen alkaa lapsikin oppia siihen. Se kyllä vaatii aina sen, että laitan leikin (esim. Duplot tai palapeli) alulle ja lapsi innostuu sitten leikkimään itsekseen.
et en osaa sanoa milloin ne tajuaa ja myös muistaa ne....