Lue keskustelun säännöt.
KOSKA tää rasittava vaihe lapsen kanssa loppuu?!?
07.05.2010 |
Poika on nyt ihan vähän yli 2 v.
Toisaalta tosi ihana ja suloinen, ja toisaalta tosi RASITTAVA KAKARA.
Esimerkiksi tänään tapahtunutta: raahannut penkkejä/tuoleja pöytien viereen, jotta on päässyt kiipeilemään, ja kaatoi aamulla esimerkiksi täyden kahvipannullisen keittämääni kahvia lattialle (no onneksi ei päällensä) sillä aikaa kun kävin vessassa.
Kiipesi myös toisen pöydän ääreen, jossa oli neulomistarvikkeitani ja sai purettua neulepaidan etukappaleesta miltei puolet!
Päivällä lapsi oli salaa hakenut jääkaapista hillopurkin ja nyt on sitten sohva aika nätin näköinen..
Kiipesi keittiönpöydälle ja kun makoili siinä ja ilmeisesti heilutteli jalkojaan, onnistui potkaisemaan kukkamaljakon lattialle.. vedet ja kukat, kaikki.
Ison kukan kaatoi makuuhuoneestamme, mullat lattialla ja ruukku säpäleinä.
Ja nytkin tätä kirjoittaessa piti pitää tauko, koska mukula oli hakenut jääkaapista maitopurkin ja kaatoi sen olohuoneen pöydälle sekä matolle ja kävin siivoamassa sotkun...
Oikeesti, ihan pirun rasittavaa! Ihan kokoaikaa EN VAAN PYSTY kulkemaan tämän mukulan perässä ja vahtimaan (niinkuin ilmeisesti pitäisi tehdä jotta välttyisi sotkuilta ja vahingoilta) koska on kuitenkin kaikkea muutakin mitä pitää tehdä.
MILLOIN tämä loppuu, niin että mukula tajuaa kiellot ja myös muistaa ne, ja muutenkin ymmärtää olla tekemättä tuollaista typerää sotkua?!
Kommentit (163)
Kaikki on vaan tahdosta kiinni, koskaeri luonteisia lapsia EI ole
Ei ihan auennut. Kuten kirjoitin, en pysty joka hetki kulkemaan lapsen perässä. Käyn vessassa, laitan pyykkiä koneeseen, ripustan niitä, olen imuroimassa toisessa huoneessa tms. mitä nyt yleensä kotona kotiäiti joutuu tekemään. Aina silloin poika ennättää tihutöihinsä. Enkä mä pysty väkisin pitämään lasta luonani esim. kun laitan pyykkiä, ei se siellä viihdy, tai imuroidessani koko ajan siinä vieressäni. Juoksentelee pitkin huushollia ja tekee kolttosiaan. ap
Lue kirjoittamasi viesti ja mieti, mitä siinä oikeastaan tapahtuu. Poikasi pääsee salaa (???) tekemään kaikenlaista aivan kuin hän olisi ihan yksin kotona. Perheensä kanssa elävä lapsi ei ehdi tuollaiseen, eli aloitapa aikuistuminen niin lapsikin lopettaa riekkumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä poika saa aika pitkään olla yksin! Kokeile vaikka purkaa puolet neuleen etukappaleesta, ei onnistu ihan sekunnissa!
anna tutkia ja sotkea, kunhan korjaat vaaralliset asiat pois. Kuten et jätä kahvinkeitintä niin että se houkuttelee lasta. Anna maistella hillopurkista. Mene mukaan kun huomaat tällaista tapahtuvan ja keskustele ja ohjaa pikkuhiljaa muihin leikkeihin. Anna esim. leikkiä kattilakaapissa ja kauhoilla. Järjestä esim. jokaiseen kattilaan "yllätys" (joku lelu) siksi aikaa kun menet vessaan. Nosta kutimet sellaiseen paikkaan ettei hän näe niitä ettei pääse houkuttelemaan. Kannusta kieltämisen sijasta.
Se helpottaa kun itse löysää pipoa. Anna lapsen leikkiä!
siirtäisit itseäsi? Ihan vinkvink: jos et ole neliraajahalvaantunut niin pystyt kävelemään.
Meillä ei ihan sama tilanne, tyttö vasta kohta 17kk ja aika villi tapaus myös. Sotkun määrä on ihan mieletön eikä se edes kaikkkea tee ilkikurisuuttaan, vaan yrittäessään "auttaa" tai sitten uteliaisuuttaan/kömpelyyttään. Hermo välillä piukalla kun olen vielä viimeisilläni raskaana ja yritän kaiken kukkuraksi saada tehtyä ajatusta ja keskittymistä vaativaa työtä kotona tuon terroristin pistäessä viuhtoen ympärillä. Välillä todella tuntuu että nyt on tullut liian iso pala haukattua, mutta eiköhän tämä tästä, sitten joskus myöhemmin.
Näitä kurittajavanhempia vähän ihmettelen kyllä, tässä on kyseessä parivuotias tenava (ja itselläni alle). Eiköhän ap:iin tämän tästä kiellä lastaan, toru tai ohjeista. Mutta jos ja kun ei tuota tulosta, niin mitä ihmeen poppakonsteja sitten noin pieneen pitäisi soveltaa? Joka sanoo sanan "jäähypenkki" niin tulen lakkoja pitkin ja puren.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa ap:lle. Ainakin poikasi vaikuttaa hyvin oma-aloitteiselta ja temperamenttiseltä tapaukselta, ja sehän on pidemmän päälle tosi positiivista! *väsynyt mutta rohkaiseva kyllä-tämä-tästä- hymiö*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiskoo lankaa! Etkö ole koskaan kokeillut :D
ap
siinä poika saa aika pitkään olla yksin! Kokeile vaikka purkaa puolet neuleen etukappaleesta, ei onnistu ihan sekunnissa!
Ei ylivillin (en tiedä onko omasi sitä!) lapsen kanssa laitella pyykkejä tai imuroida toisessa huoneessa... Sellaisen lapsen kanssa ollaan, koko ajan!
Eli nuo pyykit ja muut hoidetaan illalla tai päikkäreiden aikana (jos sellaisia on). Tai sitten kodin siisteydestä joustetaan. Ei lapsen kuulu ehtiä tai saada mahdollisuutta MAKOILLA keittiön pöydällä ja ehtiä silloin kaataa kukkia. Sitä on vanhempana hypättävä huoneesta toiseen lapsen perässä joka minuutti! Sun on oltava koko ajan askeleen edellä...
Sun on järjestettävä lapselle järkevää, haastavaa tekemistä niin aktiivisesti, ettei hän ehdi järjestelemään "hölmöyksiä".
Sorry, mutta tää on totuus.
t. kolmen äiti, jonka kuopukselle järjestetään esiin aktiviteetteja niin, että voin saada oman minuutin esim. tiskikoneen alakorin tyhjentämiseen
... ja sen minuutin jälkeen marssitaan taas lapsen tahtiin tai laitetaan lapsi täyttämään pesukonetta (kivaa 30 sek! Sillä ajalla ehdin itse pissata!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapsen olla osa laumaa, osa perhettä. Sellainen, jolla on vastuuta siitä, että asiat ovat hyvin. Nyt poikasi saa olla ihan yksin, koska asetat siivoamisen lapsen edelle.
Mutta ihan oma valintasi. Joka sotkua haluaa, hän sotkua saa!
vaikka vetäisi puikot pois. Katsohan - se neule ei itsekseen purkaudu sittenkään!
Etkö ole koskaan kokeillut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun poika tietää, että sä et voi sille mitään, etkä edes halua voida. Sen sijaan, että olisit lapsen kanssa niin mieluummin annat sen riehua ja vielä kehuskelet orastavalla pikku linnakundilla.
Oma kokemus on se, että kannattaa olla mahdollisimman paljon ulkona. Siis tyyliin 2,5 tuntia ap ja toinen samanmoinen iltapäivällä. Siellä tulee juostua ja temppuiltua sen verran, että sisällä ei niinkään tarvitse.
Lapset on erilaisia ja teillä on ehtiväinen. Ei varmaan kannata jättää yksinään 10 sekuntia pitemmäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka vetäisi puikot pois. Katsohan - se neule ei itsekseen purkaudu sittenkään!
Etkö ole koskaan kokeillut?
jos et huomannut, kirjoitin että "vetää puikon pois ja kiskoo lankaa!" kyllä purkautuu, varmasti.
Vai mitä solmuja sinä neulot... ;D
(Ellet sitten ollut aivan tosissasi tuosta sekunnista. Mulla meni kyllä varmaan vessassa useampikin sekunti, ellei jopa minuutti.)
ap
hyvin kun otat lapsen mukaan potalle aina kun käyt itse vessassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvin kun otat lapsen mukaan potalle aina kun käyt itse vessassa.
Poika osaa avata vessanoven lukon ja lähtee vessasta heti. Kokeiltu on.
ap
ja kekseliäisyyttä on tarvittu. Käytin hakoja ovissa korkealla, joilla telkesin lapsen kanssani samaan huoneeseen pyykkiä ripustaessa tai vessassa käydessäni. Kaikki mahdollinen kielletty tai vaarallinen kannattaa laittaa lapsen ulottumattomiin, ja sen lisäksi pitää lapsi koko ajan niin, että näet hänet.
Meillä oli myös paljon apua siitä, että antoi lapsen tehdä mukana niitä kotitöitä, mutta ei se tietysti kovin kauaa kerrallaan pitänyt mielenkiintoa yllä.
Rauhallisemman lapsen vanhempien on vaikea kuvitella, mitä kaikkia vaaratilainteita tai tuhoa tuollainen lapsi ehtii tehdä sillä välin, kun äiti käy pikaisesti pissalla ja pesee kädet... Itsellenikin tämä lapsi oli aika hämmästyttävä rauhallisen esikoisen jälkeen ;D
Voin lohduttaa, että ainakin meidän pojasta on kasvanut ihan fiksu, reipas ja melko järkeväkin poika (kohta 6 v). Siinä 4 v kohdalla alkoi helpottaa.
sä saa turvalliseen paikkaan, kun hankit teidän kotiin kaappeihin ja laatikoihin lapsilukot. Ja siis myös sinne jääkaappiin. Etkö sä tosiaan tiedä, että sellaisia lukkoja saa ihan muutamalla sentillä kaupasta!
Ja sit voisit lopettaa selittämästä, että kotiäidin on imuroitava, siivoiltava ja ripustettava pyykkiä. Ei meillä ainakaan ollut mikään pakko tehdä noita. Kyllä ne ehti tehdä illalla ja viikonloppuna, kun mies oli vahtimassa lasta. Päivällä lapsen kanssa yksin ollessa oli tietenkin tärkeintä huolehtia lapsen tarpeista eikä jostain juuri sillä hetkellä toissijaisesta siivoilemisesta tai pyykeistä.
Ja jos kaksivuotiasta ei vielä kasvateta niin, että lapsi uskoo, niin on hyvä ihme sentään jo korkea aika aloittaa. Ei kaksivuotias ole mikään vauva enää. Kyllä sellainen ymmärtää sääntöjä, kun sille ne tehdään selväksi. Luontaista uteliaisuutta taas voi toteuttaa muillakin tavoin kuin kotia sotkemalla ja itseään vaarantamalla.
Eihän kyse ollut siitä osaako lapsi purkaa sitä neuletta. Vaan siitä, että sanoit itse, että purki melkein koko etumuksen. Ja siinä taas on niin paljon purkamista, ettei pieni lapsi ole voinut purkaa sitä ihan hetkessä, kun sellaisessa hommassa menee aikuiseltakin tovi. Joten lapsen on täytynyt silloin olla jonkin aikaa itsekseen ilman valvontaa.
Jos on tuollainen lapsi, niin ei sitä voi jättää pitkiksi ajoiksi itsekseen.
mutta viiden lapsen äitinä sanon vaan että lapset ovat niin erilaisia, että se mikä pätee ja toimii yhden kohdalla, ei toimi toisella.
Ja tuohon että koska rasittava vaihe menee ohi - en tiedä! Vaihe vaihtuu toiseen, ja juuri kun luulet että lapsi alkaa fiksuuntua, alatkit metsästää häntä puolenyön jälkeen kaupungilta kännisenä kotiin, käyt kuuntelemassa mitä kaikkea pahaa lapsi on koulussa tehnyt (tai koulun ulkopuolella), kunntelet haistattelua ja mesoamista kotona, ja viimeistän tässä vaiheessa ymmärrät oman epäonnistumisesi kasvattajana jos et ole sitä aiemmin ymmärtänyt ;o)
Toisaalta voin kertoa että aivan samalla kasvatuksella ja samasta perheestä voit saada aikaan todella esimerkillisen ja mallikelpoisen lapsen, joka kantaa koulusta ysiä ja kymppiä, käyttäytyy kuin unelma ja tekee mitä käsketään. Voit kerätä ihailua omasta onnistumisestasi kasvattajana ja kuunnella kehuja erinomaisesta lapsestasi.
En voi siis muuta ohjetta sinulle antaa kuin että koeta jaksaa. Pahimpina hetkinä istu alas tuoliin, ota kuppi kahvia ja lehti käteen ja mieti että 20 vuoden päästä ei enää ole sinun asiasi jos lapsi kiipeää keittiön pöydälle :o)
..toiset vaan on villimpiä kuin toiset. nyt esikoisella ikää lähes neljä ja viimeiset puoli vuotta ovat olleet helpompia kun järkeä on tullut vähän päähän. kuopukseni taas ei tee tuhoja lainkaan. voimia ja jaksamista
esimerkiksi tietokoneen, kahvinkeittimen, leivänpaahtimen, vedenkeittimen, neuletyöni, läppärin, television, digiboksin, dvd-laitteen, kukat, mikroaaltouunin, jääkaapin sisältöineen YMS. jos pitäisi kodista tehdä lapsiturvallinen pistämällä kaikki jonnekin johon lapsi ei pääse?
Eli kun tuoleja/penkkejä raahaamalla pääsee jokaisen pöytämme ääreen, mukaanlukien keittiön tasot ja kaikki lipastojen/piironkien päälliset, plus niiden kaappien sisältöön, joiden ovia ei vaan millään saa lukittua/sidottua/muuten kiinnitettyä kiinni?
Vienkö mä kahvinkeittimenkin esimerkiksi joka kahvinkeiton jälkeen autotalliin, ja tuon sen sieltä kolme kertaa päivässä, ja vahdin vieressä kun kahvi tippuu ja juon kahvinikin sen keittimen vieressä?
Ei vaan kaikkea pysty estämään.
ap