Lue keskustelun säännöt.
Miksi kohtuullisia lahjatoiveita ei toteuteta?
26.06.2022 |
Kysymys otsikossa. En nyt puhu tässä siitä, kun osa toivoo Isla-Eemilille 80 euron lelulinnaa, vaan puhun kohtuullisista toiveista. Osa kysyy ihan suoraan, mitä toivotte lapselle lahjaksi tai itse oma-aloitteisesti kerromme, mitä lapsi tarvitsisi:
"Paketti jarrusukkia merkiltä X maksaa 10 euroa ja nuo olisi lapselle koossa Y tarpeen."
"Leo-Linnea toivoisi vesivärisettiä lahjaksi, Prismassa näytti olevan neljällä eurolla myynnissä."
"Jade-Julia 7 v haluaisi vaaleanpunaisen kynsilakan."
Toivottuja lahjoja ei kuitenkaan tuoda. Jarrusukkien sijaan annetaan lahjaksi talvihaalari liian isossa koossa, joten vanhemmat saavat säilöä talvihaalaria varastossa muutaman vuoden ja ostaa jarrusukat itse. Leo-Linnea saa toivomansa vesivärisetin sijaan ison puhallettavan muoviuima-altaan ja Jade-Julia saa vaaleanpunaisen kynsilakkansa sijaan 50 värin luomiväripaletin. Leo-Linnean uima-allasta on vähän vaikeaa viritellä kerrostalon pihalle ja Jade-Julia ei vielä välitä luomiväreistä eikä vanhemmatkaan anna meikata vielä kynsilakkaa enempää.
Miksi on niin vaikeaa ostaa sitä pyydettyä asiaa, jolle oikeasti olisi tarve? Sen sijaan tuodaan kalliimmalla jotain muuta, jota ei tarvita. Ymmärrän täysin, että ylikalliita lahjatoiveita ei toteuteta, mutta jos toive on oikeasti pieni, niin miksi se ei käy?
Kommentit (208)
Osa kuvittelee sen kalliimman lahjan olevan parempi. Enemmän se lapsi kuitenkin ilahtuu siitä toivomastaan lahjasta kuin jostain, mikä ei häntä satu kiinnostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen miettinyt itse.
Jos joku esittää kohtuullisen lastenlahjatoiveen, toteutan sen mielelläni, sillä sitten ei itse tarvitse turhaan pähkäillä.
Minun sukulaiseni.
He eivät halua totella meitä vanhempia. Ja heidän mielestään he tietävät lasten toiveet paremmin.
He eivät pidä siitä että menen toiveineni heidän ja lasten väliin.
He tietävät paremmin mitä lapsi haluaa ja mikä lapselle on hyväksi ja mitkä on lasten koot.
Ja sitten kun ne lahjat menee pieleen, se on minun syyni ja lapset on kasvatettu huonosti.
Jos minulle - kummille - ennen synttäreitä oma-aloitteisesti kerrotaan, että kummilapsi tarvitsisi sitten vaalenpunaista kynsilakkaa, niin hän saisi kivan synttärikortin eikä muuta. Minua ärsyttää se, että kummilla yritetään ostattaa asioita, joita kummi ei todellakaan vaivaudu hankkimaan. Vaaleanpunaista kynsilakkaa on noin 150 eri sävyä, väärä tulee hankittua kuitenkin ENKÄ ole lahja-automaatti.
Niinpä, huokaus.
"Tämä näytti kivemmalta." "Tämä kuva oli niin paljon söpömpi." "Ei kaupassa ollut sellaista." (Punaista kynsilakkaa tai jartusukkia.)
Kun tavaraa on kaikilla ylen määrin, niin en käsitä miksei voi ostaa sitä mitä toivotaan/tarvitaan. Menee rahat vaan hukkaan ja turha tavara maailmassa lisääntyy.
Aiheesta on muuten täällä hyvä, pitkä ketju, mutta en nyt muista sen nimeä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten kun tuodaan jotain isoa ja ei-toivottua, sitä perustellaan sillä, että olen itsekin ostanut jotain. Ihan kuin en saiis edes kotiini ostaa mitä haluan omilla rahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle - kummille - ennen synttäreitä oma-aloitteisesti kerrotaan, että kummilapsi tarvitsisi sitten vaalenpunaista kynsilakkaa, niin hän saisi kivan synttärikortin eikä muuta. Minua ärsyttää se, että kummilla yritetään ostattaa asioita, joita kummi ei todellakaan vaivaudu hankkimaan. Vaaleanpunaista kynsilakkaa on noin 150 eri sävyä, väärä tulee hankittua kuitenkin ENKÄ ole lahja-automaatti.
Jos ei tarkemmin yksilöidä "Se Lumenen kynsilakka nro 156 juhannusvadelman henkäys" niin sitten ihan mikä vaan vaaleanpunainen käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä yritän aina noudattaa lahjatoivetta. Viime jouluna ehdi pehmopupua, ja löysin vissiin koko kaupungin viimeisen pupun. Maksoi kympin? Tai jotain. Sitä oli kuulemma toivottu jo kauan, siis pehmopupua joululahjaksi. Ajattelin, että jos en löydä valmiina, niin sitten vaikka ompelen itse ja kun se pupu löytyi lahjapaketista, ei muita lahjoja enää avattukaan. Se riitti kaksivuotiaalle. Ja kulkee vieläkin mukana.
Mietin vaan, kuinka ihmeissään pieni lapsi olisi ollut, kun oli moneen kertaa kysytty että mitä toivoisit joululahjaksi ja sitten sitä ainoaa toivetta ei olisi tullutkaan.
Kyllä me muutkin lahjat avattiin sitten myöhemmin ja olivat tarpeellisia/toivottuja, mutta tuo oli vaan esimerkki että jos lapsi itse tietää, mitä haluaa, niin se lahja on usein se arvokkain, vaikka olisi kuinka pieni ja halpa.
Hiisi, täällä oli aiheesta pitkä pitkä keskustelu jossain vaiheessa. Muistan Baby Bornia toivoneiden saaneen jonkun halpisversion, Barbin tilalle useampi halpisversio, jotka hajosi heti ja niin edelleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä!
Minun lapsuudenkodissani isä selvitti toiveitani vain jotta tiesi mitä EI hankita. Joka helvetin Joulu, synttärit ja uusien vaatteiden ostohetki piti käyttää siihen että opetetaan miten "aina ei voi saada sitä mitä haluaa". Eikä tosiaan ollut kyse rahasta vaan silkasta vallankäytöstä.
Sitten jouduin kokemaan samaa vielä aikuisenakin ex-miehen taholta. Hänellä taas kyse oli jostain kieroutuneesta tavasta "yllättää". Saattoi kysyä mitä haluan Joululahjaksi, vastasin vaikkapa että korvakorut olisi ihana lahja ja sitten hän antoikin kylpytakin koska kuulema ensinnäkin hän tiesi muka paremmin mitä haluan tai mistä pidän ja toisekseen lahjan piti olla jotain mitä en osannut toivoa tai haluta. Lisäksi tietenkin hän oli äärimmäisen pihi ja osti aina halvinta ja huonointa krääsää mitä löysi. Argh.
En tajua tätä kulttuuria, jossa jo lapsesta asti yritetään opettaa että mitään ei saa toivoa, mistään ei saa haaveilla ja olet kiittämätön paska jos et ole haltioissasi jostain mitä et halua tai et tarvitse.
Nämä ei toivotut lahjat on kierrätettyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle - kummille - ennen synttäreitä oma-aloitteisesti kerrotaan, että kummilapsi tarvitsisi sitten vaalenpunaista kynsilakkaa, niin hän saisi kivan synttärikortin eikä muuta. Minua ärsyttää se, että kummilla yritetään ostattaa asioita, joita kummi ei todellakaan vaivaudu hankkimaan. Vaaleanpunaista kynsilakkaa on noin 150 eri sävyä, väärä tulee hankittua kuitenkin ENKÄ ole lahja-automaatti.
Noni. Tässähän se tulikin. Mikset vain anna sitten 3 euroa jolla lapsi voi itse käydä ostamassa? Tai vie lasta kauppaan ja maksa sitä?
Siskoni mielestä kerron näitä lasten toiveita, koska olen leuhka paska, haluan olla jotain ja määräillä.
Vaikka oikeasti kyse on siitä että
- tritän hillitä tavaramäärää
- välttää sitä että saamme viisi samaa Tatu ja Patua
- auttaa siskoa olemaan lasten silmissä kun hän toteuttaa hartaan toiveen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halutaan näpäyttää.
Ikävintä mielestäni on se, että jos on toivottu vaikka mummolta sitä lapsen hartaasti toivomaa kirjaa ja jäädään odottamaan, löytyykö sitä jouluaattona paketista. Edes kysely "olethan muistanut, että lapsi toivoi lahjaksi sitä kirjaa?/löysitkö kirjan kaupasta?" ei auta, sillä mummo sanoo juujuu, mutta ei kuitenkaan osta kirjaa. Siinä sitten mietitään, että ostetaanko itse varastoon joulua varten se toivekirja, ettei vaan jää lapselta kokonaan saamatta.
Vallankäyttöä, kun ei se lapsi kuitenkaan tiedä niitä hintoja ennen kuin joskus kouluiässä. Hänelle saattaa poni talleineen ja muovinen pikkuauto olla samanarvoisia toiveita. Oman lapsen muisto siitä, kun hän sai käteensä ihan muuten vain yllätyksenä isältään vaapun, josta oli koukut poistettu. Muistan itse sen tilanteen kuinka hän piti sitä kädessään ja arvokkaana aarteenaan. Kaikki kalliit legosetit jäi toiseksi ja sen vaapun hänkin muistaa, muistelee että mikähän lahja se oli, ei se ollut sen kummemmin lahja, isänsä vain hänen mielenkiintonsa vuoksi teki niin.
Yleensä toteutetaan kyllä pienet toiveet. Aina ei jotain kaupasta löydy, ja sitten ostetaan jotain muuta.
Veljenvaimolle annoin kysyttäessä aina ympäripyöreitä edullisia vinkkejä. Aina tuli jotain muuta ja kauhea määrä. Jos toivottiin yhtä hellokittyä tuli 7 barbieta ja 2 kg karkkia päälle. Pienemmälle lapselle suoraan poistin kasasta 2/3 paketeista ja katsottiin niitä vasta joskus joulun jälkeen.
Samoin katsoi nenänvartta kun heidän lapsellen laitoin vain 1 paketti per joulu tai syntymäpäivä.
Isäpuoli myös harrasti tätä. Toivoin hartaasti tiettyä nukketaloa, joka oli ehkä 20mk kalliimpi kun toinen kuvastossa oleva. Jouluna sain ison paketin, jossa oli rikkinäinen kirpputorilta ostettu likainen nukketalo. Isäpuoli hymyili maireana kun avasin pakettia. Muistan ikuisesti kun hän sanoi "sen siitä saa kun toivoo kuuta taivaalta"
jotkut kokee, ettei liian halvan lahjan kanssa kehtaa mennä juhliin
Meillä lapsen mummo on tuollainen. Ei suostu hankkimaan mitään pientä, vaan haluaa olla se, joka ostaa suuret ja näkyvät jutut. On tosi rasittavaa, sillä haluaisimme itse päättää, miten pienen lapsemme puemme. Aika pian tulee vaihe, että lapsi päättää itse.
Ja mummohan ei toiveita kuuntele. Jos toivomme vaikka Peppi Pitkätossu -pyjamaa, niin saamme Ryhmä Hau -kuvioisen sen sijaan.