Lue keskustelun säännöt.
Miksi kohtuullisia lahjatoiveita ei toteuteta?
26.06.2022 |
Kysymys otsikossa. En nyt puhu tässä siitä, kun osa toivoo Isla-Eemilille 80 euron lelulinnaa, vaan puhun kohtuullisista toiveista. Osa kysyy ihan suoraan, mitä toivotte lapselle lahjaksi tai itse oma-aloitteisesti kerromme, mitä lapsi tarvitsisi:
"Paketti jarrusukkia merkiltä X maksaa 10 euroa ja nuo olisi lapselle koossa Y tarpeen."
"Leo-Linnea toivoisi vesivärisettiä lahjaksi, Prismassa näytti olevan neljällä eurolla myynnissä."
"Jade-Julia 7 v haluaisi vaaleanpunaisen kynsilakan."
Toivottuja lahjoja ei kuitenkaan tuoda. Jarrusukkien sijaan annetaan lahjaksi talvihaalari liian isossa koossa, joten vanhemmat saavat säilöä talvihaalaria varastossa muutaman vuoden ja ostaa jarrusukat itse. Leo-Linnea saa toivomansa vesivärisetin sijaan ison puhallettavan muoviuima-altaan ja Jade-Julia saa vaaleanpunaisen kynsilakkansa sijaan 50 värin luomiväripaletin. Leo-Linnean uima-allasta on vähän vaikeaa viritellä kerrostalon pihalle ja Jade-Julia ei vielä välitä luomiväreistä eikä vanhemmatkaan anna meikata vielä kynsilakkaa enempää.
Miksi on niin vaikeaa ostaa sitä pyydettyä asiaa, jolle oikeasti olisi tarve? Sen sijaan tuodaan kalliimmalla jotain muuta, jota ei tarvita. Ymmärrän täysin, että ylikalliita lahjatoiveita ei toteuteta, mutta jos toive on oikeasti pieni, niin miksi se ei käy?
Kommentit (208)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet ajattelevat olevansa hyviä ostamaan lahjoja. Osa onkin, mutta suurimmalla osalla ei ole lahjojen suhteen silmää. Ostetaan jotain omasta mielestä kivaa, mutta ei ollenkaan ajatella, onko lahja lapsesta kiva tai käytännöllinen. Me saatiin vauvavuonna lahjaksi vaikka kuinka monet 30 asteen käsipesua kestävät söpöt puvut. Oli väsyneenä kiva nyrkkipyykätä noita, kun itse suosittiin 60 asteen konepesua kestäviä vaatteita, kun vauva pulautteli paljon.
Tuo on kiusantekoa ja vallankäyttöä. Me saadaan mummolta aina käsinpestäviä ja silitettäviä vaatteita - ihan vaan koska elämämme ei saa olla helppoa.
Olen huomannut näiden "en noudata lahjatoivomuksia" tapausten noudattavan kahta linjaa:
1. Ostetaan jotain tarpeetonta, kun kerrankin sai hyvällä alennuksella kaupasta. Kyllä sille vettä pelkäävälle Vilho-Vilmalle kannattaa ostaa -50% tarjouksesta vesiliukumäellä varustettu uima-allas - siinähän sitä vesipelosta pääsee! Ei tajuta, että sen satasen uima-altaan sijaan olisi voinut hankkia 15 euron pihapelisetin, joka olisi ollut paljon mieluisampi.
2. Ostetaan jotain käytettynä ja kuvitellaan, että lahjan saaja ei huomaa asiaa. Eri asia tilanteet, joissa on toivottu lahjaksi käytettyä tai kyse on vintagesta, mutta lähtökohtaisesti lahjan pitäisi olla ehjä ja uusi. Anoppi ostelee lapselle vaatteita lahjaksi ja aina väittää ostaneensa ne kaupasta. Kaikki laput on kuitenkin leikattu vaatteista irti ja kuittia ei tietenkään ole. Anoppi kertoo ystävällisyyttään myös pesseensä vaatteet. Ei tykätä tästä tavasta ollenkaan, koska vaatteet ovat usein väärää kokoa, eivät istu/ole käytännöllisiä eikä vaatteita tietenkään voi vaihtaa tai palauttaa, koska ne on ostettu käytettynä. Ollaan allergiaperhe ja ei haluta lapselle käytettyjä vaatteita, kun ei tiedä millaisessa taloudessa niitä on pidetty (lemmikit, home).
En käsitä, miksi jotkut kokee kohtuulliset lahjatoiveet loukkaavina. Helpottaa ihan hirveästi, kun ei tarvitse keksiä, mitä vaikka kummilapselle ostaa lahjaksi. En usko olevani ainoa, joka ei tunne omaa kummilastaan niin hyvin, että tietäisi, mikä juttu on milloinkin in. Aika äkkiä lapsilla vaihtuu toiveet. Jos kummityttö tykkäsi viime talvena Frozenista, niin tänä kesänä suosikki voi olla jo ihan joku muu.
Ehkä joku kokee ettei liian vaatimatonta lahjaa voi antaa? Varsinkin jo menee johonkin synttäreille ja sitten vieraat mielessään ajattelisivat, että miksi tuo yksi antoi "vain" värikynäsetin.
Tunnistan tämän itsessäkin. Jos lahjaksi on toivottu värikyniä/askartelutarvikkeita, niin olen ostanut paritkin erilaiset kynät, värityslehtiön ja jonkun kortti/tarra-askartelusetin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku kokee ettei liian vaatimatonta lahjaa voi antaa? Varsinkin jo menee johonkin synttäreille ja sitten vieraat mielessään ajattelisivat, että miksi tuo yksi antoi "vain" värikynäsetin.
Tunnistan tämän itsessäkin. Jos lahjaksi on toivottu värikyniä/askartelutarvikkeita, niin olen ostanut paritkin erilaiset kynät, värityslehtiön ja jonkun kortti/tarra-askartelusetin.
Siinäkin on kyse omasta itsetunnosta ja/tai näyttämisen halusta.
Anoppi soitti tohottaen että on menossa Riihimäelle lasimyymälään ja kysyi, mitä haluaisimme. Kerroin mitä arkisarjaa meillä on ja toivoni sitä. Laseja ja lasilautasia.
Hän toi boolimaljan, kauhan ja konjakkilasit. Emme juo boolia, emmekä konjakkia ja ne vie kaapissakin järjettömästi tilaa - mutta saapihan aina etsiä ne ja kehua retostella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku kokee ettei liian vaatimatonta lahjaa voi antaa? Varsinkin jo menee johonkin synttäreille ja sitten vieraat mielessään ajattelisivat, että miksi tuo yksi antoi "vain" värikynäsetin.
Tunnistan tämän itsessäkin. Jos lahjaksi on toivottu värikyniä/askartelutarvikkeita, niin olen ostanut paritkin erilaiset kynät, värityslehtiön ja jonkun kortti/tarra-askartelusetin.
Siinäkin on kyse omasta itsetunnosta ja/tai näyttämisen halusta.
Anoppi soitti tohottaen että on menossa Riihimäelle lasimyymälään ja kysyi, mitä haluaisimme. Kerroin mitä arkisarjaa meillä on ja toivoni sitä. Laseja ja lasilautasia.
Hän toi boolimaljan, kauhan ja konjakkilasit. Emme juo boolia, emmekä konjakkia ja ne vie kaapissakin järjettömästi tilaa - mutta saapihan aina etsiä ne ja kehua retostella.
Eiköhän anoppi löytänyt alennuksesta boolimalja, kauhan ja konjakkilasit. Ei halunnut maksaa täyttä hintaa laseista ja lasilautasista. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummona vastaan, kun omat lapset oli pieniä, piti maksaa opintolainaa , asuntolainaa 15 korolla, autokin oli velaksi, ei ollut halparätti kauppoja tai kirpputoreja, mistä olisi edukkaita lastenvaatteita saanut ja nuo pirut kasvoivat paremmin kuin rikkaruohot takapihalla. Eli joka kuukausi oli tilit tyhjät ennen tilipäivänä.
Nyt on koti maksettu, velaton auto ja palkkakin tuplat siitä mitä lasten ollessa pieniä, viimeiseen kahteen vuoteen ei ole edes matkoille päässyt tuhlaamaan.
Mielelläni siis ostaisin muuta kuin niitä sukkia tai kynsilakkaa, lapseni eivät pyydä lapsilleen mitään ihmeellisiä, vaikka olen kysellyt. Mieluummin antaisin nyt kun heilläkin on asuntolainaa eikä 20-30v kuluttua perinnöksi kun heillä on kaikkea ja liikaa.
Meillä anopilla on ongelmia shoppailuriippuvuuden kanssa ja tästä väännetään säännöllisin väliajoin kättä. Anoppi yleensä viisveisaa lahjatoiveista, vaan kantaa kassikaupalla tavaraa kielloista huolimatta. Asiasta on riidelty moneen kertaan. Anoppi kuuli sivukorvalla eräästä keskustelusta, että aikomuksenamme oli ostaa tytöllemme lasten pieni kastelukannu. Anoppi innostui heti ja vaati päästä kauppaan minun ja tytön kanssa ja halusi ehdottomasti maksaa kastelukannun. Lopputulos? Kaupasta anoppi valkkasi ison setin, jossa oli paljon muutakin kuin tuo kastelukannu. Voivotteli sitä, kun setti oli kallis (ei olisi ollut pakko ostaa, kun ei löytynyt yksittäistä kastelukannua). Lisäksi anoppi lappasi vaunuissa istuneen tytön syliin pallon ja muita leluja kysymättä minulta, saako muitakin leluja ostaa. Sen sentään sain estettyä, ettei kiikuttanut kassalle vaatteita tai astioita. Piti kyllä aika monta kertaa kieltää ennen kuin uskoi.
Anoppi on rakas, mutta tuo shoppailuriippuvuus on todella rasittavaa, kun yritetään kasvattaa lapsesta muuta kuin materialistia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummona vastaan, kun omat lapset oli pieniä, piti maksaa opintolainaa , asuntolainaa 15 korolla, autokin oli velaksi, ei ollut halparätti kauppoja tai kirpputoreja, mistä olisi edukkaita lastenvaatteita saanut ja nuo pirut kasvoivat paremmin kuin rikkaruohot takapihalla. Eli joka kuukausi oli tilit tyhjät ennen tilipäivänä.
Nyt on koti maksettu, velaton auto ja palkkakin tuplat siitä mitä lasten ollessa pieniä, viimeiseen kahteen vuoteen ei ole edes matkoille päässyt tuhlaamaan.
Mielelläni siis ostaisin muuta kuin niitä sukkia tai kynsilakkaa, lapseni eivät pyydä lapsilleen mitään ihmeellisiä, vaikka olen kysellyt. Mieluummin antaisin nyt kun heilläkin on asuntolainaa eikä 20-30v kuluttua perinnöksi kun heillä on kaikkea ja liikaa.
Miksi et ala säästämään lapsenlapsille? Hanki vaikka osakkeita omiin nimiisi ja myöhemmin siirrät lapsenlapsille saamasi rahat.
Vierailija kirjoitti:
Mummona vastaan, kun omat lapset oli pieniä, piti maksaa opintolainaa , asuntolainaa 15 korolla, autokin oli velaksi, ei ollut halparätti kauppoja tai kirpputoreja, mistä olisi edukkaita lastenvaatteita saanut ja nuo pirut kasvoivat paremmin kuin rikkaruohot takapihalla. Eli joka kuukausi oli tilit tyhjät ennen tilipäivänä.
Nyt on koti maksettu, velaton auto ja palkkakin tuplat siitä mitä lasten ollessa pieniä, viimeiseen kahteen vuoteen ei ole edes matkoille päässyt tuhlaamaan.
Mielelläni siis ostaisin muuta kuin niitä sukkia tai kynsilakkaa, lapseni eivät pyydä lapsilleen mitään ihmeellisiä, vaikka olen kysellyt. Mieluummin antaisin nyt kun heilläkin on asuntolainaa eikä 20-30v kuluttua perinnöksi kun heillä on kaikkea ja liikaa.
Onko lapsenlapsilla tilit? Täytä niitä. Ja lapsellesi anna nippu satasia että maksaa kaupassa niillä ja käyttää tililtä vaikka lainanlyhennykseen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku kokee ettei liian vaatimatonta lahjaa voi antaa? Varsinkin jo menee johonkin synttäreille ja sitten vieraat mielessään ajattelisivat, että miksi tuo yksi antoi "vain" värikynäsetin.
Tunnistan tämän itsessäkin. Jos lahjaksi on toivottu värikyniä/askartelutarvikkeita, niin olen ostanut paritkin erilaiset kynät, värityslehtiön ja jonkun kortti/tarra-askartelusetin.
Siinäkin on kyse omasta itsetunnosta ja/tai näyttämisen halusta.
Anoppi soitti tohottaen että on menossa Riihimäelle lasimyymälään ja kysyi, mitä haluaisimme. Kerroin mitä arkisarjaa meillä on ja toivoni sitä. Laseja ja lasilautasia.
Hän toi boolimaljan, kauhan ja konjakkilasit. Emme juo boolia, emmekä konjakkia ja ne vie kaapissakin järjettömästi tilaa - mutta saapihan aina etsiä ne ja kehua retostella.
Eiköhän anoppi löytänyt alennuksesta boolimalja, kauhan ja konjakkilasit. Ei halunnut maksaa täyttä hintaa laseista ja lasilautasista. :D
Voi olla mutta ne minun toivomani ei olleet kalliita täyshintaisinakaan eikä niitä olisi tarvinnut ostaa kaikkia kerralla.
Halusin pienenä Muumitalon. Sen mikä avautuu ja jossa tulee mukana hahmoja ja kalusteita. Se oli toki hintava mutta ei mikään törkykallis. En koskaan saanut sitä. Kysyin aikuisena leikilläni äidiltäni, että mikä tähän oli syynä. vastaus oli : "Mäkin halusin pienenä nukkekodin, enkä saanut. Joten miksi sun olis pitänyt saada Muumitalo. Kaikkea ei voi saada". D:
Meillä ei ollut myöskään rahasta puutetta vaan sain synttäreinä/jouluna monta pakettia. Siis todella monta. 25-35 jopa. Näissä on 99% sellaista mikä ei kiinnostanut mua pätkääkään. Äiti sanoi, että hänestä oli vain niin kivaa katsella kun avasin paketteja. (Miten olis ollut vaikka se riemu minkä olisin saanut kun hartain toiveeni olisi täyttynyt?? :D).
Joskus sain kyllä toivomiani lahjoja, mutta se oli harvinaista. Ja siitäkin tehtiin aina iso numero. Että kun tommonenkin nyt piti saada.
En vain ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummona vastaan, kun omat lapset oli pieniä, piti maksaa opintolainaa , asuntolainaa 15 korolla, autokin oli velaksi, ei ollut halparätti kauppoja tai kirpputoreja, mistä olisi edukkaita lastenvaatteita saanut ja nuo pirut kasvoivat paremmin kuin rikkaruohot takapihalla. Eli joka kuukausi oli tilit tyhjät ennen tilipäivänä.
Nyt on koti maksettu, velaton auto ja palkkakin tuplat siitä mitä lasten ollessa pieniä, viimeiseen kahteen vuoteen ei ole edes matkoille päässyt tuhlaamaan.
Mielelläni siis ostaisin muuta kuin niitä sukkia tai kynsilakkaa, lapseni eivät pyydä lapsilleen mitään ihmeellisiä, vaikka olen kysellyt. Mieluummin antaisin nyt kun heilläkin on asuntolainaa eikä 20-30v kuluttua perinnöksi kun heillä on kaikkea ja liikaa.Miksi et ala säästämään lapsenlapsille? Hanki vaikka osakkeita omiin nimiisi ja myöhemmin siirrät lapsenlapsille saamasi rahat.
3v ilahtuu hirveästi syntymäpäivänä kun kerrotaan että tilillä on rahaa, saat kun ymmärrät mitä mikin maksaa.
Olen kyllä myös rahaa tilille laittanut.
Vierailija kirjoitti:
Mummona vastaan, kun omat lapset oli pieniä, piti maksaa opintolainaa , asuntolainaa 15 korolla, autokin oli velaksi, ei ollut halparätti kauppoja tai kirpputoreja, mistä olisi edukkaita lastenvaatteita saanut ja nuo pirut kasvoivat paremmin kuin rikkaruohot takapihalla. Eli joka kuukausi oli tilit tyhjät ennen tilipäivänä.
Nyt on koti maksettu, velaton auto ja palkkakin tuplat siitä mitä lasten ollessa pieniä, viimeiseen kahteen vuoteen ei ole edes matkoille päässyt tuhlaamaan.
Mielelläni siis ostaisin muuta kuin niitä sukkia tai kynsilakkaa, lapseni eivät pyydä lapsilleen mitään ihmeellisiä, vaikka olen kysellyt. Mieluummin antaisin nyt kun heilläkin on asuntolainaa eikä 20-30v kuluttua perinnöksi kun heillä on kaikkea ja liikaa.
Jos avaat tilanteen, niim ihan varmasti antavat antaa, mikäli ylipäätään tarvitsevat jotain ja mikäli hankit juuri sitä mitä tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummona vastaan, kun omat lapset oli pieniä, piti maksaa opintolainaa , asuntolainaa 15 korolla, autokin oli velaksi, ei ollut halparätti kauppoja tai kirpputoreja, mistä olisi edukkaita lastenvaatteita saanut ja nuo pirut kasvoivat paremmin kuin rikkaruohot takapihalla. Eli joka kuukausi oli tilit tyhjät ennen tilipäivänä.
Nyt on koti maksettu, velaton auto ja palkkakin tuplat siitä mitä lasten ollessa pieniä, viimeiseen kahteen vuoteen ei ole edes matkoille päässyt tuhlaamaan.
Mielelläni siis ostaisin muuta kuin niitä sukkia tai kynsilakkaa, lapseni eivät pyydä lapsilleen mitään ihmeellisiä, vaikka olen kysellyt. Mieluummin antaisin nyt kun heilläkin on asuntolainaa eikä 20-30v kuluttua perinnöksi kun heillä on kaikkea ja liikaa.Miksi et ala säästämään lapsenlapsille? Hanki vaikka osakkeita omiin nimiisi ja myöhemmin siirrät lapsenlapsille saamasi rahat.
Verosuunnittelun vuoksi kannattaisi sijoittaa suoraan lastenlasten nimiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku kokee ettei liian vaatimatonta lahjaa voi antaa? Varsinkin jo menee johonkin synttäreille ja sitten vieraat mielessään ajattelisivat, että miksi tuo yksi antoi "vain" värikynäsetin.
Tunnistan tämän itsessäkin. Jos lahjaksi on toivottu värikyniä/askartelutarvikkeita, niin olen ostanut paritkin erilaiset kynät, värityslehtiön ja jonkun kortti/tarra-askartelusetin.
Siinäkin on kyse omasta itsetunnosta ja/tai näyttämisen halusta.
Anoppi soitti tohottaen että on menossa Riihimäelle lasimyymälään ja kysyi, mitä haluaisimme. Kerroin mitä arkisarjaa meillä on ja toivoni sitä. Laseja ja lasilautasia.
Hän toi boolimaljan, kauhan ja konjakkilasit. Emme juo boolia, emmekä konjakkia ja ne vie kaapissakin järjettömästi tilaa - mutta saapihan aina etsiä ne ja kehua retostella.
Eiköhän anoppi löytänyt alennuksesta boolimalja, kauhan ja konjakkilasit. Ei halunnut maksaa täyttä hintaa laseista ja lasilautasista. :D
Voi olla mutta ne minun toivomani ei olleet kalliita täyshintaisinakaan eikä niitä olisi tarvinnut ostaa kaikkia kerralla.
Todellakin. Ennemmin toivottua vaikka vaan vähän, kuin ihan turhaa kaappeja täyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jotkut kokee, ettei liian halvan lahjan kanssa kehtaa mennä juhliin
Mulla on tämä. En millään kehtaisi viedä lahjaksi vain 4 € vesiväripakettia, vaan ostaisin siihen lisäksi jotain (puuhakirja, karkkipussi, saippuakuplasetti,...). Itse tehtyä kehtaan viedä halvempaakin, esim. lapsen neulepuseron langat saa muutamalla eurolla, ja lahjaa on jo kutomisen vaivannäkökin (ja kyllä, varmistan aina ennakkoon lapsen äidiltä, mitä tarvittaisiin)
Meidän juhliin saa tulla kyllä vaikka pelkän kortin kanssa, jos jollain on rahasta tiukkaa niin toivon että käyttää rahansa perheeseensä eikä toisten lahjoihin. Eräs 5-henkinen perhe tapasi tuoda lapsen synttärijuhliin max. kympin lahjan, mutta se valinta oli aina osuva, lapsi tykkäsi kovasti ja leikki lelulla kauan, minusta oli hyvin valitut lahjat aina.
Ja meilläkin lapsella on kymmenkunta puuhakirjaa, joista täytetty pari sivua, ja ties monta saippuakuplasettiä, jne. Ja silti ostan niitä lahjan lisukkeeksi toisille...
(Itse sain lapsena perheettömältä sukulaissedältä synttärilahjaksi aina suklaalevyn ja rahaa säästöpossuun laitettavaksi. Tämä oli mielestäni myös oikein hyvä lahja, kunhan rahasumma ei ole liian iso tuojan tuloihin nähden. Opetti säästämään, ja äidin kanssa yhdessä katsoimme mitä säästöillä ostetaan, ostin mm. ensimmäisen vaihdepyöräni säästöilläni.)
Vesivärejäkin on monenlaisia ja monen hintaisia. Itse en kehtaisi antaa niitä kaikkein halvimpia ja surkeimpia värejä, mistä ei edes kunnolla saa väriä. Vesivärien kaveriksi hankkisin lehtiön tai pari kunnollista paperia, sitä nimittäin kuluu paljon, jos lapsi saa vesivärit.
Mä voisin antaa kuvataiteita harrastaneena mielelläni jotkut vähän paremmat vesivärit, kun osaisin vähän arvioida, missä on hyvä hinta-laatusuhde ja mukaan niille sopivaa paperia. Sellaisia, mitä ei alaa harrastamaton ehkä osaa tai raaski hankkia, kun ei tiedä, että vesiväreissä on isoja eroja. Voisi siinä tietenkin käydä niinkin, että lapsi haluaisi juuri ne lähikaupassa nähdyt huonosti väriä antavat halpisvärit, koska niissä on kiva näköinen pakkaus, josta hän haaveilee aina kaupassa käydessä :-D Mutta oon aatellut, että annan just askartelu/taidejuttuihin omasta mielestäni hyviä tarvikkeita, ettei ainakaan lapsen taideinnostus tyssää surkeisiin välineisiin. Vesiväreilläkin on ihan eri juttu maalata hyvälle akvarellipaperille, joka ei mössäänny kastuessaan.
Vierailija kirjoitti:
Mummona vastaan, kun omat lapset oli pieniä, piti maksaa opintolainaa , asuntolainaa 15 korolla, autokin oli velaksi, ei ollut halparätti kauppoja tai kirpputoreja, mistä olisi edukkaita lastenvaatteita saanut ja nuo pirut kasvoivat paremmin kuin rikkaruohot takapihalla. Eli joka kuukausi oli tilit tyhjät ennen tilipäivänä.
Nyt on koti maksettu, velaton auto ja palkkakin tuplat siitä mitä lasten ollessa pieniä, viimeiseen kahteen vuoteen ei ole edes matkoille päässyt tuhlaamaan.
Mielelläni siis ostaisin muuta kuin niitä sukkia tai kynsilakkaa, lapseni eivät pyydä lapsilleen mitään ihmeellisiä, vaikka olen kysellyt. Mieluummin antaisin nyt kun heilläkin on asuntolainaa eikä 20-30v kuluttua perinnöksi kun heillä on kaikkea ja liikaa.
Tiedäthän, että voit antaa vaikka rahana 4999e kolmen vuoden välein verottomana vaikka kaikille lapsillesi ja lastenlapsillesi, jos haluat siirtää omaisuuttasi jo nyt. Ei sitä krääsää kannata ostaa sellaisille joka sitä ei halua.
Sehän se olikin pointti... en tiedä. Veljen vaimo niitä on kysellyt ja järkännyt aina, vaikka on ollut ex jo vuosia. Lapsen serkku asuu äitinsä kanssa, joten ollaan tekemisissä ex:n kanssa enemmän kuin veljeni.
Mieheni sisarusten lapset ei kyllä saa lahjoja lainkaan juuri tästä syystä ;)