Lue keskustelun säännöt.
Miksi kohtuullisia lahjatoiveita ei toteuteta?
26.06.2022 |
Kysymys otsikossa. En nyt puhu tässä siitä, kun osa toivoo Isla-Eemilille 80 euron lelulinnaa, vaan puhun kohtuullisista toiveista. Osa kysyy ihan suoraan, mitä toivotte lapselle lahjaksi tai itse oma-aloitteisesti kerromme, mitä lapsi tarvitsisi:
"Paketti jarrusukkia merkiltä X maksaa 10 euroa ja nuo olisi lapselle koossa Y tarpeen."
"Leo-Linnea toivoisi vesivärisettiä lahjaksi, Prismassa näytti olevan neljällä eurolla myynnissä."
"Jade-Julia 7 v haluaisi vaaleanpunaisen kynsilakan."
Toivottuja lahjoja ei kuitenkaan tuoda. Jarrusukkien sijaan annetaan lahjaksi talvihaalari liian isossa koossa, joten vanhemmat saavat säilöä talvihaalaria varastossa muutaman vuoden ja ostaa jarrusukat itse. Leo-Linnea saa toivomansa vesivärisetin sijaan ison puhallettavan muoviuima-altaan ja Jade-Julia saa vaaleanpunaisen kynsilakkansa sijaan 50 värin luomiväripaletin. Leo-Linnean uima-allasta on vähän vaikeaa viritellä kerrostalon pihalle ja Jade-Julia ei vielä välitä luomiväreistä eikä vanhemmatkaan anna meikata vielä kynsilakkaa enempää.
Miksi on niin vaikeaa ostaa sitä pyydettyä asiaa, jolle oikeasti olisi tarve? Sen sijaan tuodaan kalliimmalla jotain muuta, jota ei tarvita. Ymmärrän täysin, että ylikalliita lahjatoiveita ei toteuteta, mutta jos toive on oikeasti pieni, niin miksi se ei käy?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen mummo on tuollainen. Ei suostu hankkimaan mitään pientä, vaan haluaa olla se, joka ostaa suuret ja näkyvät jutut. On tosi rasittavaa, sillä haluaisimme itse päättää, miten pienen lapsemme puemme. Aika pian tulee vaihe, että lapsi päättää itse.
Ja mummohan ei toiveita kuuntele. Jos toivomme vaikka Peppi Pitkätossu -pyjamaa, niin saamme Ryhmä Hau -kuvioisen sen sijaan.
Miksi sinun on tärkeää päättää mitä hän pukee, eikä että hän päätä itse?
Vanhempi tietää mitä lapsi toivoo, höntti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyselen toiveita, koska haluan antaa jotain mikä on tarpeellista ja toivottua. Mutta en ehkä tykkäisi jos toive olisi tietty mekko merkkiä xx.
Luulen, että moni jolta toivottu jotain hyvin halpaa ja pientä, kokee sen liian vähäksi ja siksi ostaa muuta isompaa ( ja turhempaa).
Eli käytännössä et halua toteuttaa toivetta vaan arvioida ja päättää kaikesta.
Ei, vaan kun toivotaan askartelutarvikkeita, ostan muutamaa erilaista. Jos toive on paljettipaita, etsin hienon jossa on heppa, kun lapsi tykkää hepoista. Jos toive on lelukuorma-auto, yritän etsiä kestävän, vaikka olisi vähän kalliimpikin.
Mutta jos pitäisi lähteä metsästämään pitkin kauppoja jotain tiettyä merkkiä, en olisi kovin innostunut, inhoan shoppailua.
Toki jos toivotaan ryhmä hauta, sitä ostan tai jos toivotaan barbieta, ostan aidon barbien, en kopiota. Olen myös ostanut kummilapselle lahjan ulkomailta, kun kotimaasta ei löytynyt, eli vaivaakin voin nähdä, jos muuten ei toivetta löydy.
Ei tämä ole musta päättämistä kaikesta vaan toiveiden huomioimista normaalisti.
Olennaista siis päästä itse säätämään. Sen sijaam että ostaa vain sen mitä toivotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kynsilakka ainakin on ympäristömyrkky. Meille ostettiin lapsena leikkimeikkejä, eli pelkkiä pakkauksia.
No ei ole nykyiset kynsilakat mitään myrkkyjä, ainakaan Suomessa. EU:saa on todella tarkat säädökset kosmetiikan suhteen.
Suomessa saa myydä jopa e-pillereitä. Niiden pieniä yhdisteitä ei saada juomavedestä puhdistettua, aikaistavat tyttöjen murrosikää, tekevät miehistä naismaisempia, pilaavat ympäristöä ja aiheuttavat terveyshaittoja nielijälleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen mummo on tuollainen. Ei suostu hankkimaan mitään pientä, vaan haluaa olla se, joka ostaa suuret ja näkyvät jutut. On tosi rasittavaa, sillä haluaisimme itse päättää, miten pienen lapsemme puemme. Aika pian tulee vaihe, että lapsi päättää itse.
Ja mummohan ei toiveita kuuntele. Jos toivomme vaikka Peppi Pitkätossu -pyjamaa, niin saamme Ryhmä Hau -kuvioisen sen sijaan.
Miksi sinun on tärkeää päättää mitä hän pukee, eikä että hän päätä itse?
Vanhempi tietää mitä lapsi toivoo, höntti.
Eikä joku 0-2 v edes osaa valita päälleen sään mukaisia vaatteita eli vanhempi valitsee.
Jos niitä toiveita ei halua toteuttaa, niin silloin niitä ei myöskään pidä kysyä. Lapsella on pari toivetta jotka haluan toteuttaa, en niitä anna kummiserkunkaimalle joka aina tuo jotainnmuuta kysyttyään ensin toiveet. Mutta mietin pääni puhki jotain muuta, suht edullista joista lapsi aidosti ilahtuisi, jos sen jostain syystä sattuisikin saamaan....
V-mäisin tilanne oli kun lapsi toivoi kiharrinta. Tämän toiveen esitin sukulaiselle eteenpäin, arvelin hänen sen saavan parturikampaamonsa kautta muutamalla eurolla (kaupassa maksoi kympin). 2 päivää ennen joulua tuli viesti ettei hän sitä kiharrinta hanki ja minä laukkaan kieli vyön alla viimehetken ostoksille... Ja eikös meillä sitten jouluna ollut 2 kiharrinta. Se toinen on vieläkin avaamattomassa laatikossa kaapissa, pitäis heittää johonkin uffille.
Sen jälkeen olen kyseiselle henkilölle antanut seuraavat 10 vuotta vinkiksi vain että Maija ilahtuu kirjakaupan lahjakortista. Ja Maija sai mm. lahjakortin korvien lävistykseen :D Ei ole vielä teininäkään käynyt sitä lunastamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen mummo on tuollainen. Ei suostu hankkimaan mitään pientä, vaan haluaa olla se, joka ostaa suuret ja näkyvät jutut. On tosi rasittavaa, sillä haluaisimme itse päättää, miten pienen lapsemme puemme. Aika pian tulee vaihe, että lapsi päättää itse.
Ja mummohan ei toiveita kuuntele. Jos toivomme vaikka Peppi Pitkätossu -pyjamaa, niin saamme Ryhmä Hau -kuvioisen sen sijaan.
Miksi sinun on tärkeää päättää mitä hän pukee, eikä että hän päätä itse?
Vanhempi tietää mitä lapsi toivoo, höntti.
Eikä joku 0-2 v edes osaa valita päälleen sään mukaisia vaatteita eli vanhempi valitsee.
Tai miettiä sitä mitkä on hankalia pukea päälle tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen mummo on tuollainen. Ei suostu hankkimaan mitään pientä, vaan haluaa olla se, joka ostaa suuret ja näkyvät jutut. On tosi rasittavaa, sillä haluaisimme itse päättää, miten pienen lapsemme puemme. Aika pian tulee vaihe, että lapsi päättää itse.
Ja mummohan ei toiveita kuuntele. Jos toivomme vaikka Peppi Pitkätossu -pyjamaa, niin saamme Ryhmä Hau -kuvioisen sen sijaan.
Miksi sinun on tärkeää päättää mitä hän pukee, eikä että hän päätä itse?
Vanhempi tietää mitä lapsi toivoo, höntti.
Samoin kuin Seurakunta on miehen pää, mies olkoon naisen pää. Jeesus on sitten Seurakunnan pää, ja Jehovan Todistajien amerikkalaisten setämiesten ryhmä eli hallintoelin tietää Jumalan mielipiteen. Siihen on lasten tyytyminen, ja rakastakoon Jumalaa koko sydämistään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle - kummille - ennen synttäreitä oma-aloitteisesti kerrotaan, että kummilapsi tarvitsisi sitten vaalenpunaista kynsilakkaa, niin hän saisi kivan synttärikortin eikä muuta. Minua ärsyttää se, että kummilla yritetään ostattaa asioita, joita kummi ei todellakaan vaivaudu hankkimaan. Vaaleanpunaista kynsilakkaa on noin 150 eri sävyä, väärä tulee hankittua kuitenkin ENKÄ ole lahja-automaatti.
Ei pidä olla noin kiree.
Jos sitä pientä lahjaa ei osaa ostaa itsenäisesti, niin lapselle voi antaa lahjaksi yhteisen kauppareissun kummin kanssa ja yhdessä ostaa se kynsilakka. Luulen lapsen ilahtuvan siitä yhteisestä ajasta enemmän kuin siitä kynsilakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halutaan näpäyttää.
Ikävintä mielestäni on se, että jos on toivottu vaikka mummolta sitä lapsen hartaasti toivomaa kirjaa ja jäädään odottamaan, löytyykö sitä jouluaattona paketista. Edes kysely "olethan muistanut, että lapsi toivoi lahjaksi sitä kirjaa?/löysitkö kirjan kaupasta?" ei auta, sillä mummo sanoo juujuu, mutta ei kuitenkaan osta kirjaa. Siinä sitten mietitään, että ostetaanko itse varastoon joulua varten se toivekirja, ettei vaan jää lapselta kokonaan saamatta.
Kertokaa mummolle jokin sellainen juttu millä ei ole mitään väliä lapselle ja ostakaa itse ne oikeasti tärkeät asiat.
Miksi? Ei kukaan halua turhaa krääsää nurkkiinsa.
Pointtihan tässä oli, että ei se mummo koskaan hanki sitä mitä on kerrottu toiveeksi, vaan joka tapauksessa ostaa mitä itse haluaa, niin ihan sama mitä mummolle kertoo lapsen toivovan.
Kun niitä oikeasti tärkeitä toiveita ei jätä mummon vastuulle vaan hankkii ne itse, niin ei sitten tarvitse lapsen pettyä ja vanhempien jännittää kun mummo ei antanutkaan sitä mitä lapsi eniten toivoi lahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut varmaan nimenomaan haluavat itse valita sen antamansa lahjan sen sijaan, että kävisivät kaupasta vain poimimassa toivotun asian. Toivotun asian ostaminen ei juurikaan eroa siitä, että lähettäisi vanhemmille rahaa, jotka sitten ostaisivat sen, kun parhaiten tietävät, mitä lapsi tarvitsee/haluaa.
Jos on kysynyt niitä toiveita ja on kerrottu, että lapsi toivoo Legoja, jotain peruslegoja tai City-sarjaa, niin silloin voi ihan itse valita, mitä ja minkä hintaista ostaa. Mutta ei, saadaan jotain muuta, mistä lapsi ei välitä lainkaan. Pahimmillaan on tullut valmiiksi liian pieniä vaatteita. Ei ole meiltä voitu kysyä oikeaa kokoa, vaan kaupassa on kysytty jonkun lapsen vanhemmalta, että mikä on sopiva koko 4 v:lle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halutaan näpäyttää.
Ikävintä mielestäni on se, että jos on toivottu vaikka mummolta sitä lapsen hartaasti toivomaa kirjaa ja jäädään odottamaan, löytyykö sitä jouluaattona paketista. Edes kysely "olethan muistanut, että lapsi toivoi lahjaksi sitä kirjaa?/löysitkö kirjan kaupasta?" ei auta, sillä mummo sanoo juujuu, mutta ei kuitenkaan osta kirjaa. Siinä sitten mietitään, että ostetaanko itse varastoon joulua varten se toivekirja, ettei vaan jää lapselta kokonaan saamatta.
Kertokaa mummolle jokin sellainen juttu millä ei ole mitään väliä lapselle ja ostakaa itse ne oikeasti tärkeät asiat.
Miksi? Ei kukaan halua turhaa krääsää nurkkiinsa.
Pointtihan tässä oli, että ei se mummo koskaan hanki sitä mitä on kerrottu toiveeksi, vaan joka tapauksessa ostaa mitä itse haluaa, niin ihan sama mitä mummolle kertoo lapsen toivovan.
Kun niitä oikeasti tärkeitä toiveita ei jätä mummon vastuulle vaan hankkii ne itse, niin ei sitten tarvitse lapsen pettyä ja vanhempien jännittää kun mummo ei antanutkaan sitä mitä lapsi eniten toivoi lahjaksi.
Minä tein kerran tuon virheen, että luotin mummon ostavan mitä toivoi. Olimme kertoneet hänelle, mitä aioimme ostaa lapselle ja hän selitti, että hän ostaa sen. Eipä sitten ostanutkaan, osti vähän sinnepäin olevan. Odotti maireana lapsen ihastuneita reaktioita, hänen piti saada antaa se paketti jouluaattona jo päivällä. Taapero avasi paketin ja heitti sen pettyneenä samantien kaaressa menemään, kun lahjasta ei ääntä lähtenytkään. Sai mummo karvaan opetuksen. Kehtasi vielä väittäää, ettei niitä ollut enää kaupassa. Kummasti niitä vaan oli siinä lähi-hypermarketissa vielä jouluaattonakin, missä niin me kuin hänkin kävi useamman kerran viikossa ostamassa ruokaa ja missä lapsi tahtoi joka kauppakäynti käydä ihastelemassa lelua. Tuon jälkeen emme koskaan pukahtaneetkaan kenellekään lasten suurimmista toiveista, vaan hankimme ne itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoli myös harrasti tätä. Toivoin hartaasti tiettyä nukketaloa, joka oli ehkä 20mk kalliimpi kun toinen kuvastossa oleva. Jouluna sain ison paketin, jossa oli rikkinäinen kirpputorilta ostettu likainen nukketalo. Isäpuoli hymyili maireana kun avasin pakettia. Muistan ikuisesti kun hän sanoi "sen siitä saa kun toivoo kuuta taivaalta"
Voi sinua, toivottavasti isäpuolesi on saanut ansionsa mukaan. Kukaan ei antsaitse tuollaista kohtelua, varsinkaan lapsi. Oikeasti tuli pahamieli puolestasi.
Miksi toisten pennuille piräisi mitään ostaa? Elättäköön vanhemmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin itse sitä, kun monesti ollessani lapsi joku sukulainen (yleensä kummit) kysyivät mitä tahtoisin lahjaksi. Pyysin kerrankin pientä muovista leluhevosta, kun kerran kysyivät ja soittivat minulle. Sitten lahjaksi vaan vaatetta. Niin kuin minulla ei muutenkin niitä olisi ollut. Monesti väärän kokoisia, vaikka olin laiha lapsi ja liian pieniä olivat. Odotin muuta ennen kuin opin, että taas vaatetta tulee. Joskus joku koru myös mikä ihan kaunis, mutta en käyttänyt koruja enkä käytä oikein vieläkään. Niillä rahoilla olisi saanut jo muutakin. Joskus 5-vuotiaan sain maapallon lahjaksi. En osannut vielä lukea ja isoa laatikkoa avatessa petyin. En sanonut mitään ettei lahja mieleinen, kun oli opetettu kiittämään. Nämä nyt pieniä juttuja ei mitään sellaista, että muistelisi kokemaansa "vääryyttä", mutta tuli ketjua lukiessa mieleen ja sain aika vähän lahjoja muilta kuin perheenjäseniltä. Sitten joku kaverin vanhempi osasi ostaa hyvän lahjan josta taas pidin paljon. Näin se vaihtelee paljon.
Itse en kyllä koskaan ostaisi vaatetta lahjaksi ainakaan lapselle, koska miettisin etten tiedä lapsen "tyyliä" tai kokoa oikein ja koot vaihtelevat. Olisi ikävää jos väärää kokoa. Nuorelle voisin ostaa jos varmastaisin koon ja nuori sanoisi että haluaa vaikka sen ja sen hupparin. Tosin helppoa arvostella muita. Itsellä ei oikein ole ketään kelle lahjoja ostaa. Varmasti haluaisin tarkkaan tietää saajan tyylin ja toiveet siihen liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle - kummille - ennen synttäreitä oma-aloitteisesti kerrotaan, että kummilapsi tarvitsisi sitten vaalenpunaista kynsilakkaa, niin hän saisi kivan synttärikortin eikä muuta. Minua ärsyttää se, että kummilla yritetään ostattaa asioita, joita kummi ei todellakaan vaivaudu hankkimaan. Vaaleanpunaista kynsilakkaa on noin 150 eri sävyä, väärä tulee hankittua kuitenkin ENKÄ ole lahja-automaatti.
Kirjoitin aiemmin viestin jossa kerroin esim kummeille toivoneeni pientä leluhevosta. Tuovat sitten kolme väärän kokoista vaatetta. Näin luulisi olevan helpompaa ostaa se halpa pieni hevonen ja ei ollut rajoituksia millainen se voisi olla. Hevonen kuin hevonen kävi. Kuulut ehkä siihen ryhmään joka tahallaan ostaa muuta kuin toivottua. Rahasta ei omissa toiveissa ollut koskaan kyse. Eräs tuttu osti esim saippuat lahjaksi minulle ja olivat yksiä parhaita lahjoja itselleni. Kamalinta on minusta silti se jos kysyy lapselta mitä hän tahtoisi ja ostaa jotain ihan muuta. Silloin voi jättää sen kysymisen pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut varmaan nimenomaan haluavat itse valita sen antamansa lahjan sen sijaan, että kävisivät kaupasta vain poimimassa toivotun asian. Toivotun asian ostaminen ei juurikaan eroa siitä, että lähettäisi vanhemmille rahaa, jotka sitten ostaisivat sen, kun parhaiten tietävät, mitä lapsi tarvitsee/haluaa.
Jos on kysynyt niitä toiveita ja on kerrottu, että lapsi toivoo Legoja, jotain peruslegoja tai City-sarjaa, niin silloin voi ihan itse valita, mitä ja minkä hintaista ostaa. Mutta ei, saadaan jotain muuta, mistä lapsi ei välitä lainkaan. Pahimmillaan on tullut valmiiksi liian pieniä vaatteita. Ei ole meiltä voitu kysyä oikeaa kokoa, vaan kaupassa on kysytty jonkun lapsen vanhemmalta, että mikä on sopiva koko 4 v:lle.
Mun lapset on ikäisekseen isokokoisia. Kasvavat +2 käyrällä. Ihan aina tulee ihan liian pientä, kun pienempi vaate oli niin söpö, tai isompi oli niin valtavan näköinen, kun on lapselle mieluisa vaate. Joo, onhan se, mutta kyllä lapsella on paha mieli, kun saa uuden vaatteen, joka ei mee päälle. Silloin kun anoppi ostaa jonkun ruman vaatteen, silloin on kyllä kasvunvaraa. Kuittia ei tietenkään ole ikinä. On vähän omalaatuinen se anoppi, joskus on käynyt mielessä, että käy varastamassa lahjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen mummo on tuollainen. Ei suostu hankkimaan mitään pientä, vaan haluaa olla se, joka ostaa suuret ja näkyvät jutut. On tosi rasittavaa, sillä haluaisimme itse päättää, miten pienen lapsemme puemme. Aika pian tulee vaihe, että lapsi päättää itse.
Ja mummohan ei toiveita kuuntele. Jos toivomme vaikka Peppi Pitkätossu -pyjamaa, niin saamme Ryhmä Hau -kuvioisen sen sijaan.
Miksi sinun on tärkeää päättää mitä hän pukee, eikä että hän päätä itse?
Vanhempi tietää mitä lapsi toivoo, höntti.
Eikä joku 0-2 v edes osaa valita päälleen sään mukaisia vaatteita eli vanhempi valitsee.
Kysymys koskikin sitä miksi on vanhemmalle tärkeää lapsen päällä oleva kuosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halutaan näpäyttää.
Ikävintä mielestäni on se, että jos on toivottu vaikka mummolta sitä lapsen hartaasti toivomaa kirjaa ja jäädään odottamaan, löytyykö sitä jouluaattona paketista. Edes kysely "olethan muistanut, että lapsi toivoi lahjaksi sitä kirjaa?/löysitkö kirjan kaupasta?" ei auta, sillä mummo sanoo juujuu, mutta ei kuitenkaan osta kirjaa. Siinä sitten mietitään, että ostetaanko itse varastoon joulua varten se toivekirja, ettei vaan jää lapselta kokonaan saamatta.
Kertokaa mummolle jokin sellainen juttu millä ei ole mitään väliä lapselle ja ostakaa itse ne oikeasti tärkeät asiat.
Miksi? Ei kukaan halua turhaa krääsää nurkkiinsa.
Pointtihan tässä oli, että ei se mummo koskaan hanki sitä mitä on kerrottu toiveeksi, vaan joka tapauksessa ostaa mitä itse haluaa, niin ihan sama mitä mummolle kertoo lapsen toivovan.
Kun niitä oikeasti tärkeitä toiveita ei jätä mummon vastuulle vaan hankkii ne itse, niin ei sitten tarvitse lapsen pettyä ja vanhempien jännittää kun mummo ei antanutkaan sitä mitä lapsi eniten toivoi lahjaksi.
Mielestäni tuollaisen mummon kanssa ei tarvitse olla tekemisissä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen mummo on tuollainen. Ei suostu hankkimaan mitään pientä, vaan haluaa olla se, joka ostaa suuret ja näkyvät jutut. On tosi rasittavaa, sillä haluaisimme itse päättää, miten pienen lapsemme puemme. Aika pian tulee vaihe, että lapsi päättää itse.
Ja mummohan ei toiveita kuuntele. Jos toivomme vaikka Peppi Pitkätossu -pyjamaa, niin saamme Ryhmä Hau -kuvioisen sen sijaan.
Miksi sinun on tärkeää päättää mitä hän pukee, eikä että hän päätä itse?
Vanhempi tietää mitä lapsi toivoo, höntti.
Eikä joku 0-2 v edes osaa valita päälleen sään mukaisia vaatteita eli vanhempi valitsee.
Kysymys koskikin sitä miksi on vanhemmalle tärkeää lapsen päällä oleva kuosi.
Vanhempi tietää mikä on lapsen toivekuosi. Opettele lukemaan.
Meillä anoppi kyseli lahjatoiveita, että ei vahingossakaan osta mitään mitä toivotaan tai tarvitaan. Tärkeintä taisi lahjaostoksilla oli se, että lahja on näyttävä, eli mahdollisimman iso. Bonusta ärsyttävistä äänistä. Samalla pääsi taas sisustamaan meillä. Pitäähän se muovinen ritarinlinna olla olohuoneessa paraatipaikalle. Kun vein sen kauhistusen lasten huoneeseen, niin mä kuulemma olen huono äiti kun en anna lasten leikkiä.