Lue keskustelun säännöt.
Miksi kohtuullisia lahjatoiveita ei toteuteta?
26.06.2022 |
Kysymys otsikossa. En nyt puhu tässä siitä, kun osa toivoo Isla-Eemilille 80 euron lelulinnaa, vaan puhun kohtuullisista toiveista. Osa kysyy ihan suoraan, mitä toivotte lapselle lahjaksi tai itse oma-aloitteisesti kerromme, mitä lapsi tarvitsisi:
"Paketti jarrusukkia merkiltä X maksaa 10 euroa ja nuo olisi lapselle koossa Y tarpeen."
"Leo-Linnea toivoisi vesivärisettiä lahjaksi, Prismassa näytti olevan neljällä eurolla myynnissä."
"Jade-Julia 7 v haluaisi vaaleanpunaisen kynsilakan."
Toivottuja lahjoja ei kuitenkaan tuoda. Jarrusukkien sijaan annetaan lahjaksi talvihaalari liian isossa koossa, joten vanhemmat saavat säilöä talvihaalaria varastossa muutaman vuoden ja ostaa jarrusukat itse. Leo-Linnea saa toivomansa vesivärisetin sijaan ison puhallettavan muoviuima-altaan ja Jade-Julia saa vaaleanpunaisen kynsilakkansa sijaan 50 värin luomiväripaletin. Leo-Linnean uima-allasta on vähän vaikeaa viritellä kerrostalon pihalle ja Jade-Julia ei vielä välitä luomiväreistä eikä vanhemmatkaan anna meikata vielä kynsilakkaa enempää.
Miksi on niin vaikeaa ostaa sitä pyydettyä asiaa, jolle oikeasti olisi tarve? Sen sijaan tuodaan kalliimmalla jotain muuta, jota ei tarvita. Ymmärrän täysin, että ylikalliita lahjatoiveita ei toteuteta, mutta jos toive on oikeasti pieni, niin miksi se ei käy?
Kommentit (208)
Yhtä asiaa en ymmärrä:
Miksi ne lahjatoiveista piittaamattomat eivät suoraan sano "kiitos vinkistä, mutta aion ostaa jotain muuta."? Tietäisi, että ei ole sitä vesivärisettiä tulossa paketista, joten sen voisi ostaa itsekin. Miksi pitää esittää, että toive on kuultu ja se olisi tulossa, jos kuitenkin päädytään johonkin muuhun. Ja jos toivottu tavara on loppu, niin eikö voi sanoa "meidän Prismassa ei ollut enää yhtään Pipsa Possu kirjaa, joten ostin toisen kirjan. Toivottavasti löydätte tuon Pipsa Possu kirjan vielä jostain."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhtä asiaa en ymmärrä:
Miksi ne lahjatoiveista piittaamattomat eivät suoraan sano "kiitos vinkistä, mutta aion ostaa jotain muuta."? Tietäisi, että ei ole sitä vesivärisettiä tulossa paketista, joten sen voisi ostaa itsekin. Miksi pitää esittää, että toive on kuultu ja se olisi tulossa, jos kuitenkin päädytään johonkin muuhun. Ja jos toivottu tavara on loppu, niin eikö voi sanoa "meidän Prismassa ei ollut enää yhtään Pipsa Possu kirjaa, joten ostin toisen kirjan. Toivottavasti löydätte tuon Pipsa Possu kirjan vielä jostain."
-osa kuvittelee, että toive on vaan toive, eikä tarvitse kuunnella sitä
-osa ei halua sanoa toiselle ei ja pahoittaa toisen mieltä (sitä eivät tajua, että se "väärä lahja" harmittaa enemmän)
-osa haluaa näpäyttää sillä, että ostaa jotain muuta "minuahan ei miniä määräile"
Jotkut varmaan nimenomaan haluavat itse valita sen antamansa lahjan sen sijaan, että kävisivät kaupasta vain poimimassa toivotun asian. Toivotun asian ostaminen ei juurikaan eroa siitä, että lähettäisi vanhemmille rahaa, jotka sitten ostaisivat sen, kun parhaiten tietävät, mitä lapsi tarvitsee/haluaa.
Minä en viitsi kierrellä kaupoissa etsimässä jotain Ryhmä Hau -yöpukua, valmistajan X tekemää muovikirahvia tai puuvillaista, punaista, napillista neuletakkia kokoa 110 cm. Inhoan shoppailua yli kaiken. Siksi annan nykyään lahjaksi pelkästään rahaa ja lisäksi esim. karkkipussin, jonka saa ostettua lähikaupasta.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut varmaan nimenomaan haluavat itse valita sen antamansa lahjan sen sijaan, että kävisivät kaupasta vain poimimassa toivotun asian. Toivotun asian ostaminen ei juurikaan eroa siitä, että lähettäisi vanhemmille rahaa, jotka sitten ostaisivat sen, kun parhaiten tietävät, mitä lapsi tarvitsee/haluaa.
"Lahjan antaja saa itse valita, mitä antaa". Näin on anoppini monta kertaa todennut. Niin saa, mutta miksi pitää ostaa jotain omasta mielestään kivaa, jos perhe selkeästi toivoo jotain tiettyä? Me pyydettiin vauvalle pyjamaa, saatiin lahjaksi kaksi kirjaa. Toinen kirjoista oli käytetty ja toinen isommalle lapselle tarkoitettu kirja, jonka vauva olisi heti repinyt, jos olisi annettu kirja hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en viitsi kierrellä kaupoissa etsimässä jotain Ryhmä Hau -yöpukua, valmistajan X tekemää muovikirahvia tai puuvillaista, punaista, napillista neuletakkia kokoa 110 cm. Inhoan shoppailua yli kaiken. Siksi annan nykyään lahjaksi pelkästään rahaa ja lisäksi esim. karkkipussin, jonka saa ostettua lähikaupasta.
Tuo on eri asia, kun sillä rahalla saa hankittua sen toivotun tavaran/maksettua osan siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle - kummille - ennen synttäreitä oma-aloitteisesti kerrotaan, että kummilapsi tarvitsisi sitten vaalenpunaista kynsilakkaa, niin hän saisi kivan synttärikortin eikä muuta. Minua ärsyttää se, että kummilla yritetään ostattaa asioita, joita kummi ei todellakaan vaivaudu hankkimaan. Vaaleanpunaista kynsilakkaa on noin 150 eri sävyä, väärä tulee hankittua kuitenkin ENKÄ ole lahja-automaatti.
Jos ei tarkemmin yksilöidä "Se Lumenen kynsilakka nro 156 juhannusvadelman henkäys" niin sitten ihan mikä vaan vaaleanpunainen käy.
No ei käy! Erehdyin vielä 1v ikäiselle ostamaan tietynkokoiset jarrusukat (ne pyydetyt) ja synttärisankarin äidin kiitos oli, että "mä tarkoitin kyllä niitä adidaksen sukkia, en näitä halpoja". Ei vaan kertonut sitä merkkiä, kun lahjatoiveita lateli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halutaan näpäyttää.
Ikävintä mielestäni on se, että jos on toivottu vaikka mummolta sitä lapsen hartaasti toivomaa kirjaa ja jäädään odottamaan, löytyykö sitä jouluaattona paketista. Edes kysely "olethan muistanut, että lapsi toivoi lahjaksi sitä kirjaa?/löysitkö kirjan kaupasta?" ei auta, sillä mummo sanoo juujuu, mutta ei kuitenkaan osta kirjaa. Siinä sitten mietitään, että ostetaanko itse varastoon joulua varten se toivekirja, ettei vaan jää lapselta kokonaan saamatta.
Kertokaa mummolle jokin sellainen juttu millä ei ole mitään väliä lapselle ja ostakaa itse ne oikeasti tärkeät asiat.
Mä kyselen toiveita, koska haluan antaa jotain mikä on tarpeellista ja toivottua. Mutta en ehkä tykkäisi jos toive olisi tietty mekko merkkiä xx.
Luulen, että moni jolta toivottu jotain hyvin halpaa ja pientä, kokee sen liian vähäksi ja siksi ostaa muuta isompaa ( ja turhempaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halutaan näpäyttää.
Ikävintä mielestäni on se, että jos on toivottu vaikka mummolta sitä lapsen hartaasti toivomaa kirjaa ja jäädään odottamaan, löytyykö sitä jouluaattona paketista. Edes kysely "olethan muistanut, että lapsi toivoi lahjaksi sitä kirjaa?/löysitkö kirjan kaupasta?" ei auta, sillä mummo sanoo juujuu, mutta ei kuitenkaan osta kirjaa. Siinä sitten mietitään, että ostetaanko itse varastoon joulua varten se toivekirja, ettei vaan jää lapselta kokonaan saamatta.
Kertokaa mummolle jokin sellainen juttu millä ei ole mitään väliä lapselle ja ostakaa itse ne oikeasti tärkeät asiat.
Miksi? Ei kukaan halua turhaa krääsää nurkkiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyselen toiveita, koska haluan antaa jotain mikä on tarpeellista ja toivottua. Mutta en ehkä tykkäisi jos toive olisi tietty mekko merkkiä xx.
Luulen, että moni jolta toivottu jotain hyvin halpaa ja pientä, kokee sen liian vähäksi ja siksi ostaa muuta isompaa ( ja turhempaa).
Eli käytännössä et halua toteuttaa toivetta vaan arvioida ja päättää kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdetaan jo ne lahjat ylipäänsä, kun ei ne ole muuta kuin ekologian kuormitusta ja rahanmenoa. Vaivaakin turhaan. Ja jälkipyykki se vasta ilmaa saastuttaa.
Onnitella voi ihan "vaan" sanoin.
Ilmastotekoja, nyt!
Pois lahjarumba.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kynsilakka ainakin on ympäristömyrkky. Meille ostettiin lapsena leikkimeikkejä, eli pelkkiä pakkauksia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen mummo on tuollainen. Ei suostu hankkimaan mitään pientä, vaan haluaa olla se, joka ostaa suuret ja näkyvät jutut. On tosi rasittavaa, sillä haluaisimme itse päättää, miten pienen lapsemme puemme. Aika pian tulee vaihe, että lapsi päättää itse.
Ja mummohan ei toiveita kuuntele. Jos toivomme vaikka Peppi Pitkätossu -pyjamaa, niin saamme Ryhmä Hau -kuvioisen sen sijaan.
Miksi sinun on tärkeää päättää mitä hän pukee, eikä että hän päätä itse?
Vierailija kirjoitti:
No kynsilakka ainakin on ympäristömyrkky. Meille ostettiin lapsena leikkimeikkejä, eli pelkkiä pakkauksia.
No ei ole nykyiset kynsilakat mitään myrkkyjä, ainakaan Suomessa. EU:saa on todella tarkat säädökset kosmetiikan suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyselen toiveita, koska haluan antaa jotain mikä on tarpeellista ja toivottua. Mutta en ehkä tykkäisi jos toive olisi tietty mekko merkkiä xx.
Luulen, että moni jolta toivottu jotain hyvin halpaa ja pientä, kokee sen liian vähäksi ja siksi ostaa muuta isompaa ( ja turhempaa).
Eli käytännössä et halua toteuttaa toivetta vaan arvioida ja päättää kaikesta.
Ei, vaan kun toivotaan askartelutarvikkeita, ostan muutamaa erilaista. Jos toive on paljettipaita, etsin hienon jossa on heppa, kun lapsi tykkää hepoista. Jos toive on lelukuorma-auto, yritän etsiä kestävän, vaikka olisi vähän kalliimpikin.
Mutta jos pitäisi lähteä metsästämään pitkin kauppoja jotain tiettyä merkkiä, en olisi kovin innostunut, inhoan shoppailua.
Toki jos toivotaan ryhmä hauta, sitä ostan tai jos toivotaan barbieta, ostan aidon barbien, en kopiota. Olen myös ostanut kummilapselle lahjan ulkomailta, kun kotimaasta ei löytynyt, eli vaivaakin voin nähdä, jos muuten ei toivetta löydy.
Ei tämä ole musta päättämistä kaikesta vaan toiveiden huomioimista normaalisti.
Pikku-Petteri kirjoittaa sit vanhenpana Joulu-pukille kuten minä.
Vierailija kirjoitti:
jotkut kokee, ettei liian halvan lahjan kanssa kehtaa mennä juhliin
Mulla on tämä. En millään kehtaisi viedä lahjaksi vain 4 € vesiväripakettia, vaan ostaisin siihen lisäksi jotain (puuhakirja, karkkipussi, saippuakuplasetti,...). Itse tehtyä kehtaan viedä halvempaakin, esim. lapsen neulepuseron langat saa muutamalla eurolla, ja lahjaa on jo kutomisen vaivannäkökin (ja kyllä, varmistan aina ennakkoon lapsen äidiltä, mitä tarvittaisiin)
Meidän juhliin saa tulla kyllä vaikka pelkän kortin kanssa, jos jollain on rahasta tiukkaa niin toivon että käyttää rahansa perheeseensä eikä toisten lahjoihin. Eräs 5-henkinen perhe tapasi tuoda lapsen synttärijuhliin max. kympin lahjan, mutta se valinta oli aina osuva, lapsi tykkäsi kovasti ja leikki lelulla kauan, minusta oli hyvin valitut lahjat aina.
Ja meilläkin lapsella on kymmenkunta puuhakirjaa, joista täytetty pari sivua, ja ties monta saippuakuplasettiä, jne. Ja silti ostan niitä lahjan lisukkeeksi toisille...
(Itse sain lapsena perheettömältä sukulaissedältä synttärilahjaksi aina suklaalevyn ja rahaa säästöpossuun laitettavaksi. Tämä oli mielestäni myös oikein hyvä lahja, kunhan rahasumma ei ole liian iso tuojan tuloihin nähden. Opetti säästämään, ja äidin kanssa yhdessä katsoimme mitä säästöillä ostetaan, ostin mm. ensimmäisen vaihdepyöräni säästöilläni.)
Tämän takia en enää pyydä mitään "must have" tavaroita keneltäkään lahjaksi, vaan ostan ne itse. En kaipaa pettymystä siitä, että pahimmillaan joku tuote loppuu kaupasta, kun odottelen hankkiiko toinen sitä lapsellemme lahjaksi.