Lue keskustelun säännöt.
Miten pysyttelen pinnalla, kun toinen jättää minut yksin vastuuseen kaikesta?
30.05.2022 |
Lasta suunnitellessa tehtiin miehen kanssa päätös, että jään vauvan kanssa kotiin äitiyslomalle.. Hoidin vauvan ja kodin, mutta kävi silti niin, että miehelle järjestelmä ei sopinutkaan, vaan tälle alkoi kehittymään negatiivisia tunteita minua ja kotonaoloani kohtaan. Yksipuolista vihanpitoa, tiuskimista, äkäilyä, katkeruutta, mykkäkoulua.. Tilanne eteni todella nopeasti todella huonoksi ja oli selvää, ettei järjestelymme toiminut, joten päädyimme vaihtamaan rooleja.., mutta mies ei ollut tyytyväinen tähänkään järjestelyyn. Tullessani töistä hän alkoi työntää lasta heti syliini huokaisten ja mennen suoraan sohvalle, minne jää lopuksi iltaa. Kotitöitä ei suostu tekemään, sillä hoitaa kuulemma jo vauvaa, joten "kaikki työt" kuuluu sille joka käy töissä, eli minulle.. Minulle jäi työt, kotityöt ja yöheräilyt.
Lapsen syntymästä asti en ole nukkunut yhtäkään kokonaista yötä, mikä tuntuu epäreilulta, joka on johtanut siihen, etten osaa nähdä miestä enää niin suuressa arvossa. Tuntuu että ne kaikki lupaukset ja suunnitelmat, mitä tehtiin ennen lapsen tuloa on petetty hänen osaltaan. Pidin häntä rehellisenä ja luotettavana, sekä suhdettamme vakaana. Luulin tuntevani hänet, mutta hän muuttui täysin ilman varoitusmerkkejä. Olen valmis tekemään kompromisseja ja järjestelemään asioita uudestaan, mutta mies ei suostu tulemaan puoleen väliin missään asiassa.
Olen aivan uupunut.. Jouduin lopulta jäämään töistä sairaslomalle, kun kaikki stressi ja valvotut yöt aiheuttivat siellä todellisen vaaratilanteen. Tuntuu kurjalta, kun olen saanut enemmän tukea työkavereiltani ja esimieheltä, kuin mieheltä. Koska en ole saanut avattua miehen kanssa avointa puheyhteyttä uudelleen ja välillemme on muodostunut kaikkia näitä uusia puhumattomia tunteita ja patoumia, niin aloin etsimään meille apua perheneuvolasta, kunnalta jne., mutta kaikki palvelut ovat ruuhkautuneet ja avunsaannissa kestää vielä useampi kuukausi. Olen vain niin uupunut ja väsynyt etten jaksa enää, joten oli pakko saada purkaa johonkin tuntemuksiani, vaikkakin hyvin tiivistetyssä muodossa.
Te jotka olette olleet samankaltaisissa tilanteissa: muuttuiko asiat koskaan enää parempaan vai tuleeko dynamiikka välillämme olemaan lopullisesti erilainen? Tuntuu että toinen on muuttunut aivan eri ihmiseksi lapsentulon myötä..
Meidän piti kannatella toisiamme vanhemmuuden läpi, mutta lapsen syntymän jälkeen kaikki on siirtynyt pikkuhiljaa minun vastuulleni kokonaan ja tuntuu, että yritän viimeisillä voimillani pitää meitä pinnalla ja on vain ajankysymys milloin uppoan pohjaan.. samalla kun toisella ei ole huolen häivää maailmassa tai niin ainakin elelee ja käyttäytyy. Olen loppu kuin tämä vuodatuskin.
Kommentit (173)
Olemme siis tässä pitkässä jonossa avunpiiriin ja perheterapiaan. Tarkkaa päivämäärää emme ole saaneet, vain suuntaa antavan arvion, mutta sekin on kuukausien päässä ja pitäisi jaksaa vielä siihen asti.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenme olleet vastaavassa tilanteessa - ei tukiverkkoja ym. Tuo on raskasta aikaa ja kannattaa hyväksyä, ettei kaikki ole täydellistä. Keskittykää nyt täysillä lapseen...ja nauttikaa perheen yhteisistä hetkistä. Parisuhdetta ehtii hoitaa myöhemminkin.
Onko tilanne nyt sellainen, että olet itse töistä sairaslomalla ja mies palasi entiseen työpaikkaansa? Kohta vauva on sen ikäinen, että voi mennä kunnalliseen päivähoitoon ja ainakin yksi ongelma ratkeaa.
Vierailija kirjoitti:
Olenme olleet vastaavassa tilanteessa - ei tukiverkkoja ym. Tuo on raskasta aikaa ja kannattaa hyväksyä, ettei kaikki ole täydellistä. Keskittykää nyt täysillä lapseen...ja nauttikaa perheen yhteisistä hetkistä. Parisuhdetta ehtii hoitaa myöhemminkin.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
En tiedä olisiko tilanne helpompi, jos asuisimme lähempänä sukuani ja sitä lähipiiriä, joka minulla oli kotipaikkakunnallani.. Tuntuu että ongelma on suhteessamme tai jokin minun ja miehen välillä on mennyt rikki, mutta en tiedä mikä. Haluaisin nauttia hänen kanssaan yhdessä tästä ajasta, mutta hän sulkee minut pois ja lapsikin vaikuttaa tuntuvan hänestä vain velvollisuudelta. Jatkuvasti sellainen tuntemus ja ilmapiiri kuin mies olisi minulle yhä vihainen tai katkera jostain.
- Ap
Ensinnäkin, onko teillä varaa palkata lastenhoitaja edes yhdeksi päiväksi viikossa? Tai sen sijaan siivooja? Kummasti helpottaa arkea kun saa välillä rauhassa tehdä asioita tai vaan levätä.
Yksityiselle pääsee terapiaan nopeammin. Tosin siihenkin vaaditaan rahaa. Mitä voi jättää hankkimatta ja sen sijaan priorisoida perheen hyvinvointia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minun mieheni muuttuisi täydeksi ääliöksi, ja rikkoisi kaikki tehdyt lupaukset, en kovin pitkää miettimisaikaa tarvitsisi. Sen verran mikä kestää uuden asunnon hankkimiseen.
Erohakemus löytyypi netistä, samoin uusi, parempi mies. Mutta mukulat jätät tuohon yhteen noilla geeneillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli paljon tuota samaa, juuri esimerkiksi miehen kateellisuus siitä että mä saan olla vaan kotona ja hän joutui menemään töihin. Haukkui minua jatkuvasti siitä etten tee mitään, vaikka päivä olis mennyt itkuista vauvaa rauhoitellessa ja kuitenkin yritin siinä aina tehdä vähän kotitöitä samalla.
Meillä univelkaongelmassa pelastivat ihanat appivanhemmat jotka kutsuivat kylään, veivät vauvan vaunukävelylle ja me saatiin nukkua häiriöttömät päiväunet. Miehen asenneongelman vaan kotona olemiseen korjasi se että aloin tehdä keikkatöitä heti vanhempainvapaan jälkeen. Tajusi millaista se lapsen kanssa oleminen on.
Ap:n mies on selvästi tajunnut tämän myös, millaista on hoitaa vauvaa jatkuvasti. Hän ei siis pärjää, koska on noin uupunut työpäivän jälkeen mutta ei kehtaa sitä myöntääkään. Meillä yövalvomiset hoidettiin niin että se joka oli vauvan kanssa kotona seuraavana päivänä, hoiti edellisen yön valvomisen. Näin se jonka piti olla skarppina töissä, sai levätä.
Te olette nyt jumiutuneet molemmat loputtoman väsymyksen ja uupumuksen kehään jossa ei enää näe ratkaisuvaihtoehtoja eikä tietä ulos.
Ensimmäinen asia, joka teidän molempien nyt pitää saada on uni. Pyytäkää apua isovanhemmilta, kummeilta, kaverilta, ihan keneltä tahansa luotettavalta ihmiseltä. Tai palkatkaa lapsenvahti. Hoitaja vauvan kanssa teille kotiin että vauvalla on tutut ympyrät ja te sukulaiselle, hotelliin, vuokramökkiin tms. Ihan minne tahansa missä saa nukkua. Tai ainakin sinä, mutta veikkaan että uni kelpaa miehellekin. Jos ette kestä toisianne, menkää eri paikkoihin. Sen jälkeen vasta voitte varovasti yrittää vähän sovitella ja jutella asiasta.
Selvää on että teillä vastuu ei nyt jakaudu oikein. Vaikka hoitaa vauvaa päivisin, ei sen varjolla ole oikeutettu luistamaan kaikista kotitöistä. Tai jos on, pitäisi ainakin vauvan yöaikaisen hoidon kuulua sille joka on kotona.
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne nyt sellainen, että olet itse töistä sairaslomalla ja mies palasi entiseen työpaikkaansa? Kohta vauva on sen ikäinen, että voi mennä kunnalliseen päivähoitoon ja ainakin yksi ongelma ratkeaa.
Mies luisui isyyslomalta suoraan kesälomalle, kun itsellä on vielä toinen puolisko sairaslomasta jäljellä, eli meillä olisi tässä kuukausi aikaa vain kolmestaan, mutta tähän asti se on mennyt lapsen kanssa kaksin. Huolettaa ja surettaa, että mistä tämä muutos hänessä perimmiltään johtuu. Ahdistaa sanoa, mutta alkanut pelottaa, että häntä kaduttaa kauan toivottu, haluttu ja yritetty lapsi sittenkin.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani puolestasi aloittaja. Petettyä luottamusta ei niin vain palauteta, varsinkaan jos haavat ovat tulleet silloin, kun toisen tukea olisi tarvinnut eniten.
Keskity itseesi ja lapseesi. Suuntaa ajatuksesi tulevaisuuteen. Älä turhaan kärsi yksin suhteessa, jota ei enää ole. Tunneyhteyden katkeaminen ei ole sinun syysi. Olisiko arkesi kevyempää ilman päivittäistä muistutusta henkisestä hylkäämisestä? Auttaisiko muutto omaan kotiin?
Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Etsi toinen mies. Tutustu häneen rauhassa ja jos hänestä on myös isäksi lapsellesi, voit harkita toista lasta hänen kanssaan. Onnea matkaan! Sinulle löytyy ottajia!
Luulen kyllä, että jos hänestä on isäksi, hän on varmaan jo hyvä isä jollekin, eikä siten vapaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erohakemus löytyypi netistä, samoin uusi, parempi mies. Mutta mukulat jätät tuohon yhteen noilla geeneillä.
Melekone paradoksi.. Vai että uusi parempi mies pitäis olla, mutta sitten samaan syssyyn haukut jostain tuntemattomasta syystä aloittajan geenit.
🦧🦧
Meillä kävi myös noin että kaikki vastuu kodista ja lapsista jäi minulle vaikka molemmat olimme työelämässä. Koko ajan pieni katkeruus jäyti kuinka toinen pääsee helpommalla. Ei ollut muka jaksamista mutta silti jaksoi käydä illanvietoissa. No erohan siitä tuli. Nykyisin on asiat paremmin kun ei tarvitse edes odottaa että toinen hoitaisi osansa ja lasten isä saa vapaasti elää jatkettua nuoruuttaan. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenme olleet vastaavassa tilanteessa - ei tukiverkkoja ym. Tuo on raskasta aikaa ja kannattaa hyväksyä, ettei kaikki ole täydellistä. Keskittykää nyt täysillä lapseen...ja nauttikaa perheen yhteisistä hetkistä. Parisuhdetta ehtii hoitaa myöhemminkin.
Höpöhöpö! Parisuhdetta pitää hoitaa koko ajan, ennenkuin on liian myöhäustä, muuten jompikumpi lähtee liitosta. Ja tuosta ap:n tekstistä sain kyllä sen käsityksen että miestä ei yhteinen aika kiinnosta ja lapsikin on vaan pakko hoitaa kun se nyt sattuu siinä olemaan.
Huono juttu on vielä se että jos miehen kanssa ei voi puhua. Hankala tilanne teillä.
Ei oikein järkeä koko parisuhteessa, kauhealta kuulostaa. Mies vaatii sinulta liikaa AINA (että menet pienestä lapsesta huolimatta töihin) ja ikävä käytös eli tiuskii, muttei silti itsekään jaksaisi niitä tehtäviä. Ja et huolehtinut vahingossa, ettet mene töihin väsyneenä. Kuuntele itseäsi ja kehoa. Onko parempi asua erillään lähekkäin miehen kanssa ja äitisi /suvun kanssa järjestätte niin, että kun väsyt - mummo vaikka hoitaa tai joku kummi. Joskus lastenhoitaja. Mies kuulostaa riippakiveltä, koska on vaativa luonne sanallisesti, ei kovin rento. Vie energiaasi liikaa?
Vierailija kirjoitti:
Palstahullu vauhdissa.
Ainoa palstahullu täällä on sinä, joka käyt asiallisia ja fiksuja aloituksia toistuvasti solvaamassa palstahulluksi.
En ymmärrä näitä provon huutelijoita, tämä on nimittäin todella tyypillinen tilanne, valitettavasti. :(
AP:lle antaisin sellaisen neuvon, että menkää vaikka kerran tai kaksi yksityiselle pariterapeutille, jos ei rahatilanne salli säännöllisiä käyntejä. Yksityiselle pääsee hyvinkin nopeasti yleensä. Ulkopuolinen "erotuomari" voi saada keskusteluyhteyden auki ja ainakin toimii järjen äänenä miehelle, että tilanne ei ole reilu ja jotain pitäisi tehdä. Jos ei tämäkään toimi niin harkitsisin vakavasti suhteen tulevaisuutta, vaikka tiedän ettei se ole helppoa. Itselläni oli sama tilanne, pariterapian avulla kituutettiin yli pikkulapsivuosien ja leikki-ikäisen kanssa helpotti jo vähän. Tietynlainen katkeruus miestä kohtaan kyllä säilyi, ja erityisesti luottamuspula. Lapsiluku jäi yhteen.
Olisin voinut kirjoittaa sanasta sanaan kaiken mitä ap, niin identtinen meidän tilanne oli. Meillä kävi lopulta niin, että satutin itseni tapaturmaisesti niin että en yksinkertaisesti kuukauteen pystynyt tekemään lapsen suhteen mitään, vaan miehen oli aivan pakko hoitaa kaikki. Sen jälkeen on ollut aika hiljainen ja avulias. Vissiin tajusi jotain olennaista.
Tuttu juttu. Ei kannata hankkia lapsia kenenkään kanssa.
Etsi toinen mies. Tutustu häneen rauhassa ja jos hänestä on myös isäksi lapsellesi, voit harkita toista lasta hänen kanssaan. Onnea matkaan! Sinulle löytyy ottajia!