Miten pysyttelen pinnalla, kun toinen jättää minut yksin vastuuseen kaikesta?

Vierailija kirjoitti:

Teillä on kaksi ongelmaa

Mies

Sinä

Miehessä on enemmän ongelmia ja hänellä on tuollaista ylimielistä "sä oot vaan lomalla, kun et ole töissä, joten sun pitää tehdä kaikki"-asennetta, mutta sekään ei sitten riittänyt, ei vaikka teit kaiken ja vaikka hän oli kotona kokeilemassa, että eipä se lapsenhoito olekaan pelkkää lomaa. Sitä hän ei kuitenkaan pysty myöntämään.

Sinulla taas ongelmana on, että teet kaiken, joustat kaikessa, mahdollistat tuon kaiken ja katkeroidut siitä, kun joustamista ei arvosteta. Vaadit myös, että miehen pitää muuttua toiveidesi mukaiseksi ja sen takia asiasta pitää keskustella ja analysoida niin kamalasti. Jos joku asia ei mene kuten sinä haluat, et osaa ajatella, että ihmiset ovat erilaisia, vaan sinä alat miettiä uutta lähestymistapaa tuoda oma mielipiteesi esille ja yrität entistä sinnikkäämmin saada sen läpi.

Parasta teidän perheellenne tosiaan olisi, että olette molemmat töissä ja lapsi on päiväkodissa ja kotityöt teette kuten ennen lapsen hankintaakin. Tosin älä nyt sano, että sinä teit kaiken silloin (siksi, että tulee varmasti tehtyä oikein, kun sinä ne teet) ja sinä vain oletit, että ne alkavat lapsen myötä jakautua tasan.

Joko luettavissasi on jotain viestejä, joita meillä muilla ei ole. Omistat kristallipallon. Tai sitten tuo oli helkkarinmoinen kasa höyryävää mutuilua ja oletuksia. :D

Miehen käytös on sadistista. Niin yksinkertaista se joskus on. Toki voidaan täällä ja terapioissa miettiä mistä se johtuu ja mikä siihen voisi auttaa, mutta totuus on kuitenkin se, että mies yksin on vastuussa omasta käytöksestään ja sen muuttamisesta.

Sinä olet vastuussa omasta ja nyt myös lapsesi hyvinvoinnista. On aika miettiä tätä tosi tarkkaan ja tehdä johtopäätökset.

Vierailija kirjoitti:

Tilanteesi kertoo siitä, että perhepalveluita ja vanhemmuuden tukemista tarvitaan ja niistä yhteiskunnassa ei saa säästää. Palveluita tulisi kehittää jo pelkästään lasten kehityksen turvaamisen takia. Kaikilla ei ole turvaverkkoa, niin että voisi hälyttää isovanhemmat apuun. Samassa tilanteessa olevia on varmasti paljon. Levolla ja unella on iso merkitys vanhemmuudessa jaksamisessa. Toivotaan että saat asiallisia vastauksia ja vertaistukea. Perheneuvolat ovat ruuhkautuneet, kuten kerroit.

Voisitko saada keskusteluapua vaikkapa ottamalla yhteyttä alueesi diakoniatyöntekijään. Sinun olisi hyvä päästä purkamaan ajatuksesi ja tunteesi, pettymyksesi jne. ihmiselle joka keskittyy kuuntelemaan sinua ja ehkä voi auttaa jollain tavalla ratkaisemaan ongelmia, joita teille on kertynyt. Ei tarvitse kuulua kirkkoon tai olla uskossa muutenkaan eikä tarvitse pelätä käännyttämistä.

Toinen vaihtoehto on että ihmiset ottavat vastuun valinnoistaan eivätkä vaadi yhteiskunnan apua. Ap on sen tehnytkin, miehensä ei. Kaksi työssäkäyvää ihmistä pystyvät hyvin maksamaan palvelut mitä tuossa tilanteessa tarvitsevat, mies vain ei halua. Pitääkö tässä vielä yhteiskunnan viestittää tuollaisille miehille että on ok ottaa vieläkin vähemmän vastuuta?

Varmasti olisi helpompaa yksinhuoltajana kuin vihaisen, vapaamatkustavan miehen kanssa. Teillä on se hyvä puoli tuossa eroa ajatellen, että tuo mies osaa hoitaa lasta omalla vuorollaankin aikanaan, voit ainakin luottaa siihen silloin.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti olisi helpompaa yksinhuoltajana kuin vihaisen, vapaamatkustavan miehen kanssa. Teillä on se hyvä puoli tuossa eroa ajatellen, että tuo mies osaa hoitaa lasta omalla vuorollaankin aikanaan, voit ainakin luottaa siihen silloin.

Miksi ero on parempi kuin arjen uudelleen miettiminen? Ap ei itsekään handlaa arkea, mutta ongelma on mies, joka ei myöskään siinä onnistu.

Ap, miehesihän on henkisesti väkivaltainen.

Tilaa heti netistä kirja Lundy Bancroft: Why does he do that.

Se auttaa sinua huomattavasti enemmän kuin muutamat terapiakäynnit yhdessä miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, miehesihän on henkisesti väkivaltainen.

Tilaa heti netistä kirja Lundy Bancroft: Why does he do that.

Se auttaa sinua huomattavasti enemmän kuin muutamat terapiakäynnit yhdessä miehen kanssa.

Millä logiikalla?

Terapia ei ole mikään ihmelääke. Se saattaa mahdollistaa kasvun, mutta vain sellaiselle, joka sitä itse haluaa. Jos mies ei halua terapiaan (ei ole valmis ottamaan vastuuta omasta käytöksestään), sinne on ihan turha mennä. 

Sen sijaan AP:n kannattaa mennä yksilöterapiaan, jotta saa tukea ratkaisuilleen, olipa se sitten ero tai yrittäminen sadistisen miehen kanssa, ja oppii ymmärtämään omia motiivejaan. 

Se, että mies on hyväntuulinen ja valoisa sukulaistensa / ystäviensä kanssa, mutta muuttuu heti kun auton ovi sulkeutuu, kertoo manipulatiivisesta luonteesta. Hän rankaisee AP:ta siitä, että perhe-elämä ei ollutkaan sellaista kuin hän kuvitteli. Monelle meistä perhe-elämä tulee shokkina, niin miehille kuin naisillekin, se on ihan normaalia. Sen sijaan se, että rankaistaan puolisoa mykkyydellä ja vihamielisyydellä kertoo omaa kieltään miehen tunnetaidoista.

Valitettavasti hänestä ei tule hyvää puolisoa, sillä itsereflektio on nollassa. Kaikki on aina jonkun muun syytä, ja todennäköisesti aina jonkun naisen. Hän näkee AP:n, oman puolisonsa, elämänsä pilaajana ja itsensä tilanteen uhrina. AP:n on tehtävä valinta, sillä mies ei tule muuttumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että mies on hyväntuulinen ja valoisa sukulaistensa / ystäviensä kanssa, mutta muuttuu heti kun auton ovi sulkeutuu, kertoo manipulatiivisesta luonteesta. Hän rankaisee AP:ta siitä, että perhe-elämä ei ollutkaan sellaista kuin hän kuvitteli. Monelle meistä perhe-elämä tulee shokkina, niin miehille kuin naisillekin, se on ihan normaalia. Sen sijaan se, että rankaistaan puolisoa mykkyydellä ja vihamielisyydellä kertoo omaa kieltään miehen tunnetaidoista.

Valitettavasti hänestä ei tule hyvää puolisoa, sillä itsereflektio on nollassa. Kaikki on aina jonkun muun syytä, ja todennäköisesti aina jonkun naisen. Hän näkee AP:n, oman puolisonsa, elämänsä pilaajana ja itsensä tilanteen uhrina. AP:n on tehtävä valinta, sillä mies ei tule muuttumaan. 

Juuri näin.

Siksi ap lue se kirja Why does he do that.

Teidän molempien ykkösprioriteetti tuossa kohtaa pitäisi olla lapsi. Toki omasta jaksamisesta huolta pitäen. Nyt vaikuttaa siltä, että miehesi ykkösprioriteetti on hän itse. Tästä syystä nämä kommentit, että hän ei käyttäydy aikuisen ihmisen tavoin. Sinun yllösprioriteettisi tulisi olla lapsi, oma jaksamisesi, koska olet tuossa tilanteessa päävastuussa lapsesta ja vasta sitten miehen hyvinvointi. Hänen tulisi ymmärtää, että tässä kohtaa elämässä se vaan menee niin.

Tuo miehen käytös kuulostaa jonkinlaiselta lapselliselta murjottamiselta.

Vierailija kirjoitti:

Miehen käytös on sadistista. Niin yksinkertaista se joskus on. Toki voidaan täällä ja terapioissa miettiä mistä se johtuu ja mikä siihen voisi auttaa, mutta totuus on kuitenkin se, että mies yksin on vastuussa omasta käytöksestään ja sen muuttamisesta.

Sinä olet vastuussa omasta ja nyt myös lapsesi hyvinvoinnista. On aika miettiä tätä tosi tarkkaan ja tehdä johtopäätökset.

Ap on ollut valmis joustamaan ja yrittämään. Minä varmaan tekisin niin, että ottaisin päinvastaisen asenteen: tästä lähtien en jousta enää pätkääkään ja se saa kelvata toiselle tai ei. Mies ei halua terapioihin tai mihinkään kun on täysin tyytyväinen nyt kun toisella on pallo jalassa (lapsi) ja se ei pääse mihinkään.

Sillä voi teettää lastenhoidon, töissäkäynnin ja kotityöt, kaiken ja olla itse ulospäin perheellinen mies kun se nostaa statusta. Lämpimäksi ja kylmäksi kulloinkin heittäytyminen on pelkkää peliä.

Voisi kutsua sitä n-sanalla, mutta tyydytään nyt siihen että käytös on itsessään narsistista. Lieneekö taustalla ihan kateuttakin kun vaimoke pärjää lapsen ja töiden kanssa kun itse on kitisevä saamaton mieslapsi?

Oikeasti katsoisin enää omaa asuntoa ja elämää. Mies voi lasta hoitaa sitten sen mukaan kuin pystyy. Itselle jää enemmän aikaa ja toinen selitelkööt suvulleen ja kavereilleen miten meni ydinperhe rikki. Rikki kun se on jo nyt. Eiköhän ne selityksetkin ole tasoa miten kaikki oli naisen vika jne.

Mies on pettynyt siihen, että perhe-elämä ja lapsi ei vastannutkaan hänen kuvitelmia ja odotuksia, ja purkaa lapsellisella tavalla pettymyksen ja pahan mielen vaimoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenme olleet vastaavassa tilanteessa - ei tukiverkkoja ym. Tuo on raskasta aikaa ja kannattaa hyväksyä, ettei kaikki ole täydellistä. Keskittykää nyt täysillä lapseen...ja nauttikaa perheen yhteisistä hetkistä. Parisuhdetta ehtii hoitaa myöhemminkin.

Kiitos asiallisesta vastauksesta.

En tiedä olisiko tilanne helpompi, jos asuisimme lähempänä sukuani ja sitä lähipiiriä, joka minulla oli kotipaikkakunnallani.. Tuntuu että ongelma on suhteessamme tai jokin minun ja miehen välillä on mennyt rikki, mutta en tiedä mikä. Haluaisin nauttia hänen kanssaan yhdessä tästä ajasta, mutta hän sulkee minut pois ja lapsikin vaikuttaa tuntuvan hänestä vain velvollisuudelta. Jatkuvasti sellainen tuntemus ja ilmapiiri kuin mies olisi minulle yhä vihainen tai katkera jostain.

- Ap

Kysy suoraan, mistä hän on niin vihainen ja katkera. Tosin, ehkä olisi järkevämpää kysyä sitä vasta kun olette molemmat saaneet  nukkua. Jos te olette kerran molemmat nyt kotona, niin toinen menee jonnekin muualle nukkumaan, vaikka sitten työkaverin luo tms, ja toinen hoitaa sen aikaa vauvaa kotona. Hoitakaa nyt tämä asia ensimmäiseksi kuntoon. 

Meillä on sama tilanne. Sain lopulta selville miksi mieheni on vihainen ja katkera ja käyttäytyy noin kuin ap:n mies. En tietenkään tiedä onko ap:n miehellä samat syyt kuin minun miehellä. Mutta meillä syynä oli se, että mies oli todella pettynyt siihen, että ei voinutkaan saavuttaa unelmiaan. Lapsi ja perhe ei ollutkaan sellaisia kuin oli unelmoinut ja tajusi, että lapsi ja perhe esti häntä saavuttamasta muita unelmiaan (käytännön syistä). Ei ollut kuulemma varsinaisesti minulle vihainen vaan elämälle. Muille ihmisille jaksoi näytellä hetken iloista, koska kohtaamiset oli lyhyitä. Mutta kotona ei pystynyt estämään vihaisuutta näkymästä. Varsinaista ratkaisua ei löytynyt vaan suunnittelen eroa.

Vierailija kirjoitti:

Mies on pettynyt siihen, että perhe-elämä ja lapsi ei vastannutkaan hänen kuvitelmia ja odotuksia, ja purkaa lapsellisella tavalla pettymyksen ja pahan mielen vaimoon.

Ja vaimoko toimii toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on pettynyt siihen, että perhe-elämä ja lapsi ei vastannutkaan hänen kuvitelmia ja odotuksia, ja purkaa lapsellisella tavalla pettymyksen ja pahan mielen vaimoon.

Ja vaimoko toimii toisin?

Mitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti olisi helpompaa yksinhuoltajana kuin vihaisen, vapaamatkustavan miehen kanssa. Teillä on se hyvä puoli tuossa eroa ajatellen, että tuo mies osaa hoitaa lasta omalla vuorollaankin aikanaan, voit ainakin luottaa siihen silloin.

Miksi ero on parempi kuin arjen uudelleen miettiminen? Ap ei itsekään handlaa arkea, mutta ongelma on mies, joka ei myöskään siinä onnistu.

Koska apn reaktiot on sallittuja, koska nainen. Miehen ei, koska mies. Nämä on niin nähty, miesparat saa kaikki syyt niskoilleen, narsisti ja mieslapsi haukut päälle ja naiset sit taputtelee toisiaan selkään.

Ap saa kiukuta vaikka kuinka, mutta miehensä ei. Näin se menee.

Ap sit vaan eroaa, sama työ häntä odottaa siellä kotona kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti olisi helpompaa yksinhuoltajana kuin vihaisen, vapaamatkustavan miehen kanssa. Teillä on se hyvä puoli tuossa eroa ajatellen, että tuo mies osaa hoitaa lasta omalla vuorollaankin aikanaan, voit ainakin luottaa siihen silloin.

Miksi ero on parempi kuin arjen uudelleen miettiminen? Ap ei itsekään handlaa arkea, mutta ongelma on mies, joka ei myöskään siinä onnistu.

Koska apn reaktiot on sallittuja, koska nainen. Miehen ei, koska mies. Nämä on niin nähty, miesparat saa kaikki syyt niskoilleen, narsisti ja mieslapsi haukut päälle ja naiset sit taputtelee toisiaan selkään.

Ap saa kiukuta vaikka kuinka, mutta miehensä ei. Näin se menee.

Ap sit vaan eroaa, sama työ häntä odottaa siellä kotona kuitenkin.

Tämä!

Jos meillä olisi ajauduttu tilanteeseen, jossa mieheni reagoisi vetäytymällä eikä saisi enää tehtyä kotitöitä, en mä nyt ensimmäisenä alkaisi häntä henkisestä väkivallasta syyttämään vaan tekisin arjellemme jotakin.

Sama kuin sanottaisiin mun miehelle jos mä itkisin väsymystäni että se alistaa sua, jätä se.

Apn tilanteessa ei ole kyse miehestä vaan siitä, että perhe-elämä on hukassa. Molemmat töihin ja lapsi päiväkotiin.