Väestöliiton mukaan lapsen saamisen katuminen on tavallista, mutta asiasta vaietaan edelleen. Aihe on tabu etenkin äitien kohdalla.

Juu yksi sun toinen "tietää", että lasta ei koskaan kadu.

Idioottiprojektihan tuo oli. Harmi että naiset höyrypäissään vetävät mukaan suuren joukon miehiä, jotka olisivat voineet elää hyvän elämän.

Vierailija kirjoitti:

Idioottiprojektihan tuo oli. Harmi että naiset höyrypäissään vetävät mukaan suuren joukon miehiä, jotka olisivat voineet elää hyvän elämän.

Niin, miehillä tuo itsenäinen päätöksenteko on niin vaikeaa, ihan ovat ressukat vietävissä tässäkin asiassa.

No naisille puhuminen asiasta on ok, mutta menepä miehenä kertomaan, että kyllä se oli mukavampaa ottaa Raipen kanssa kaljaa ja pelata bilistä kuin kuunnella raivohullun univelkaisen naisen ja yltäpäältä paskassa olevan lapsen huutoa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idioottiprojektihan tuo oli. Harmi että naiset höyrypäissään vetävät mukaan suuren joukon miehiä, jotka olisivat voineet elää hyvän elämän.

Niin, miehillä tuo itsenäinen päätöksenteko on niin vaikeaa, ihan ovat ressukat vietävissä tässäkin asiassa.

Sen siitä saa kun aivoja ei ole vaan on cullinsa vietävissä 101%

Vierailija kirjoitti:

No naisille puhuminen asiasta on ok, mutta menepä miehenä kertomaan, että kyllä se oli mukavampaa ottaa Raipen kanssa kaljaa ja pelata bilistä kuin kuunnella raivohullun univelkaisen naisen ja yltäpäältä paskassa olevan lapsen huutoa :D

Uutisessa todetaan juuri päinvastoin, mutta mitäpä sitä suotta lukemaan juttuja, joita kommentoi.

Vierailija kirjoitti:

No naisille puhuminen asiasta on ok, mutta menepä miehenä kertomaan, että kyllä se oli mukavampaa ottaa Raipen kanssa kaljaa ja pelata bilistä kuin kuunnella raivohullun univelkaisen naisen ja yltäpäältä paskassa olevan lapsen huutoa :D

Sitä kun minun puolestani äijä on vapaa vetämään Raipen kanssa kaljaa ja tukehtua oksennukseensa katuojassa, minä sain lapset.

Itselläni on kaksi lasta joita en koskaan ole katunut, sitä äijää kyllä. Siitä pääsi onneski aika äkkiä eroon vaikka se vastaan pyristelikin. Sinne sai mennä Raipen kanssa rypemään, ei liikuta minua ja lapsia mihinkään suuntaan. Katkerahan se oli ja on mutta minä päätän kenen kanssa elän ja valinta lankeaa lapsiin.

Meillä on hyvä rakastava kolmen hengen perhe johon ei ketään ylimääräistä kaivata. Olen onnellinen, lapset on tyytyväisiä, elämä hymyilee.

Mitenköhän ne sellaista päättelee? Suomessa lapsia hankitaan jo minimaalisen vähän ja nekin on mokia, niinkö?

Itse tajusin vasta lapset saatuani, että olisin katunut, jos en olisi lapsia saanut. Mutta jos en olisi lapsia saanut, en olisi tajunnut, mistä jään paitsi, joten en olisi osannut katua. Mutta kaikki eivät ole kuin minä ja katumusta voi olla moneen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ne sellaista päättelee? Suomessa lapsia hankitaan jo minimaalisen vähän ja nekin on mokia, niinkö?

Niin, mitenköhän ihmeessä niitä tutkimuksia yleensä tehdään? Voisikohan olla, että ne vaikka kysyy jotain suurelta joukolta ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Idioottiprojektihan tuo oli. Harmi että naiset höyrypäissään vetävät mukaan suuren joukon miehiä, jotka olisivat voineet elää hyvän elämän.

Miehen on hyvin helppo varmistaa, ettei lapsia tule, jollei niitä halua. Piuhat poikki vaan. Jos ko. operattio olisi naisille yhtä näppärä, ei minunkaan tarvitsisi elää selibaatissa, kun hormonaalinen ehkäisy ei sovi ja kumit ei kestä edes perusp*noa. Saman valinnan voi toki tehdä mieskin. Jollei halua lapsia, eikä saa/halua vasektomiaa, s*ksistä pidättäytyminen on satavarma keino välttyä tulemasta isäksi.

Jokaisella, sukupuolesta riippumatta, on tässä asiassa täysi valinnanvapaus. Kukaan ei voi toista pakottaa lapsenhankintaan. Jos kumppani painostaa, miettisin kahdesti, miksi olen kyseisen ihmisen kanssa yhdessä. Sellaista parisuhdetta, jossa toinen haluaa lapsia ja toinen ehdottomasti ei, ei voi olla olemassa. Jos on, se pitää lopettaa, jotta molemmat pääsevät etsimään sopivampaa kumppania tai elämään omannäköistä elämää sinkkuina.

Lapsia ei ikinä saa mennä tekemään, jollei niitä itse 100-prosenttisesti halua! Ei ikinä. Siitä ei seuraa mitään hyvää kenellekään, vähiten niille lapsille, jotka kuitenkin ovat syyttömiä isänsä/äitinsä m*nattomuuteen. Se, että "kyllä niitä lapsia sitten haluaa, kun ne ovat syntyneet" on p*skapuhetta. Lasta pitää haluta jo ennen kuin sen hankkimista edes harkitsee.

Lapsen syntymä tarkoittaa totaalista elämänmuutosta molemmille vanhemmille, ja jos vähänkään epäilyttää, ettei sellaiseen ole valmis/halukas, jättää lapset tekemättä. Parisuhteessa voi ja pitää monessa asiassa tehdä kompromisseja, muttei koskaan lapsenhankinnassa, kumpaankaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Idioottiprojektihan tuo oli. Harmi että naiset höyrypäissään vetävät mukaan suuren joukon miehiä, jotka olisivat voineet elää hyvän elämän.

Jokainen tietää, että pienet lapset työllistävät ja isot aiheuttavat huolia. Minulle lapset ovat parasta ja hienointa elämässä. Kyllä katuisin, jos kuolisin yksinäisenä kaljatuopin ääreen.

Jos katuu lasta, niin eikö lapsi kannattaisi silloin antaa adoptioon jollekin vastentahtoisesti lapsettomalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idioottiprojektihan tuo oli. Harmi että naiset höyrypäissään vetävät mukaan suuren joukon miehiä, jotka olisivat voineet elää hyvän elämän.

Miehen on hyvin helppo varmistaa, ettei lapsia tule, jollei niitä halua. Piuhat poikki vaan. Jos ko. operattio olisi naisille yhtä näppärä, ei minunkaan tarvitsisi elää selibaatissa, kun hormonaalinen ehkäisy ei sovi ja kumit ei kestä edes perusp*noa. Saman valinnan voi toki tehdä mieskin. Jollei halua lapsia, eikä saa/halua vasektomiaa, s*ksistä pidättäytyminen on satavarma keino välttyä tulemasta isäksi.

Jokaisella, sukupuolesta riippumatta, on tässä asiassa täysi valinnanvapaus. Kukaan ei voi toista pakottaa lapsenhankintaan. Jos kumppani painostaa, miettisin kahdesti, miksi olen kyseisen ihmisen kanssa yhdessä. Sellaista parisuhdetta, jossa toinen haluaa lapsia ja toinen ehdottomasti ei, ei voi olla olemassa. Jos on, se pitää lopettaa, jotta molemmat pääsevät etsimään sopivampaa kumppania tai elämään omannäköistä elämää sinkkuina.

Lapsia ei ikinä saa mennä tekemään, jollei niitä itse 100-prosenttisesti halua! Ei ikinä. Siitä ei seuraa mitään hyvää kenellekään, vähiten niille lapsille, jotka kuitenkin ovat syyttömiä isänsä/äitinsä m*nattomuuteen. Se, että "kyllä niitä lapsia sitten haluaa, kun ne ovat syntyneet" on p*skapuhetta. Lasta pitää haluta jo ennen kuin sen hankkimista edes harkitsee.

Lapsen syntymä tarkoittaa totaalista elämänmuutosta molemmille vanhemmille, ja jos vähänkään epäilyttää, ettei sellaiseen ole valmis/halukas, jättää lapset tekemättä. Parisuhteessa voi ja pitää monessa asiassa tehdä kompromisseja, muttei koskaan lapsenhankinnassa, kumpaankaan suuntaan.

Kaikki alkoholistit, mielenhäiriöiset, huumeiden käyttäjät jne ajattelee just noin fiksusti... Huoh.

Seksi on yksi elämän nautinto!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idioottiprojektihan tuo oli. Harmi että naiset höyrypäissään vetävät mukaan suuren joukon miehiä, jotka olisivat voineet elää hyvän elämän.

Miehen on hyvin helppo varmistaa, ettei lapsia tule, jollei niitä halua. Piuhat poikki vaan. Jos ko. operattio olisi naisille yhtä näppärä, ei minunkaan tarvitsisi elää selibaatissa, kun hormonaalinen ehkäisy ei sovi ja kumit ei kestä edes perusp*noa. Saman valinnan voi toki tehdä mieskin. Jollei halua lapsia, eikä saa/halua vasektomiaa, s*ksistä pidättäytyminen on satavarma keino välttyä tulemasta isäksi.

Jokaisella, sukupuolesta riippumatta, on tässä asiassa täysi valinnanvapaus. Kukaan ei voi toista pakottaa lapsenhankintaan. Jos kumppani painostaa, miettisin kahdesti, miksi olen kyseisen ihmisen kanssa yhdessä. Sellaista parisuhdetta, jossa toinen haluaa lapsia ja toinen ehdottomasti ei, ei voi olla olemassa. Jos on, se pitää lopettaa, jotta molemmat pääsevät etsimään sopivampaa kumppania tai elämään omannäköistä elämää sinkkuina.

Lapsia ei ikinä saa mennä tekemään, jollei niitä itse 100-prosenttisesti halua! Ei ikinä. Siitä ei seuraa mitään hyvää kenellekään, vähiten niille lapsille, jotka kuitenkin ovat syyttömiä isänsä/äitinsä m*nattomuuteen. Se, että "kyllä niitä lapsia sitten haluaa, kun ne ovat syntyneet" on p*skapuhetta. Lasta pitää haluta jo ennen kuin sen hankkimista edes harkitsee.

Lapsen syntymä tarkoittaa totaalista elämänmuutosta molemmille vanhemmille, ja jos vähänkään epäilyttää, ettei sellaiseen ole valmis/halukas, jättää lapset tekemättä. Parisuhteessa voi ja pitää monessa asiassa tehdä kompromisseja, muttei koskaan lapsenhankinnassa, kumpaankaan suuntaan.

Luettelemasi ylevät ehdot lapsen hankintaan ovat päteneet ehkä viimeiset 30 vuotta maailman historiassa. Sitä ennen lapsia tule hieman erilaisiin olosuhteisiin ja hyvin eri motiiveilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idioottiprojektihan tuo oli. Harmi että naiset höyrypäissään vetävät mukaan suuren joukon miehiä, jotka olisivat voineet elää hyvän elämän.

Miehen on hyvin helppo varmistaa, ettei lapsia tule, jollei niitä halua. Piuhat poikki vaan. Jos ko. operattio olisi naisille yhtä näppärä, ei minunkaan tarvitsisi elää selibaatissa, kun hormonaalinen ehkäisy ei sovi ja kumit ei kestä edes perusp*noa. Saman valinnan voi toki tehdä mieskin. Jollei halua lapsia, eikä saa/halua vasektomiaa, s*ksistä pidättäytyminen on satavarma keino välttyä tulemasta isäksi.

Jokaisella, sukupuolesta riippumatta, on tässä asiassa täysi valinnanvapaus. Kukaan ei voi toista pakottaa lapsenhankintaan. Jos kumppani painostaa, miettisin kahdesti, miksi olen kyseisen ihmisen kanssa yhdessä. Sellaista parisuhdetta, jossa toinen haluaa lapsia ja toinen ehdottomasti ei, ei voi olla olemassa. Jos on, se pitää lopettaa, jotta molemmat pääsevät etsimään sopivampaa kumppania tai elämään omannäköistä elämää sinkkuina.

Lapsia ei ikinä saa mennä tekemään, jollei niitä itse 100-prosenttisesti halua! Ei ikinä. Siitä ei seuraa mitään hyvää kenellekään, vähiten niille lapsille, jotka kuitenkin ovat syyttömiä isänsä/äitinsä m*nattomuuteen. Se, että "kyllä niitä lapsia sitten haluaa, kun ne ovat syntyneet" on p*skapuhetta. Lasta pitää haluta jo ennen kuin sen hankkimista edes harkitsee.

Lapsen syntymä tarkoittaa totaalista elämänmuutosta molemmille vanhemmille, ja jos vähänkään epäilyttää, ettei sellaiseen ole valmis/halukas, jättää lapset tekemättä. Parisuhteessa voi ja pitää monessa asiassa tehdä kompromisseja, muttei koskaan lapsenhankinnassa, kumpaankaan suuntaan.

Luettelemasi ylevät ehdot lapsen hankintaan ovat päteneet ehkä viimeiset 30 vuotta maailman historiassa. Sitä ennen lapsia tule hieman erilaisiin olosuhteisiin ja hyvin eri motiiveilla.

Puhumme tästä päivästä, emme sisällissodasta tai nälkävuosista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idioottiprojektihan tuo oli. Harmi että naiset höyrypäissään vetävät mukaan suuren joukon miehiä, jotka olisivat voineet elää hyvän elämän.

Miehen on hyvin helppo varmistaa, ettei lapsia tule, jollei niitä halua. Piuhat poikki vaan. Jos ko. operattio olisi naisille yhtä näppärä, ei minunkaan tarvitsisi elää selibaatissa, kun hormonaalinen ehkäisy ei sovi ja kumit ei kestä edes perusp*noa. Saman valinnan voi toki tehdä mieskin. Jollei halua lapsia, eikä saa/halua vasektomiaa, s*ksistä pidättäytyminen on satavarma keino välttyä tulemasta isäksi.

Jokaisella, sukupuolesta riippumatta, on tässä asiassa täysi valinnanvapaus. Kukaan ei voi toista pakottaa lapsenhankintaan. Jos kumppani painostaa, miettisin kahdesti, miksi olen kyseisen ihmisen kanssa yhdessä. Sellaista parisuhdetta, jossa toinen haluaa lapsia ja toinen ehdottomasti ei, ei voi olla olemassa. Jos on, se pitää lopettaa, jotta molemmat pääsevät etsimään sopivampaa kumppania tai elämään omannäköistä elämää sinkkuina.

Lapsia ei ikinä saa mennä tekemään, jollei niitä itse 100-prosenttisesti halua! Ei ikinä. Siitä ei seuraa mitään hyvää kenellekään, vähiten niille lapsille, jotka kuitenkin ovat syyttömiä isänsä/äitinsä m*nattomuuteen. Se, että "kyllä niitä lapsia sitten haluaa, kun ne ovat syntyneet" on p*skapuhetta. Lasta pitää haluta jo ennen kuin sen hankkimista edes harkitsee.

Lapsen syntymä tarkoittaa totaalista elämänmuutosta molemmille vanhemmille, ja jos vähänkään epäilyttää, ettei sellaiseen ole valmis/halukas, jättää lapset tekemättä. Parisuhteessa voi ja pitää monessa asiassa tehdä kompromisseja, muttei koskaan lapsenhankinnassa, kumpaankaan suuntaan.

Luettelemasi ylevät ehdot lapsen hankintaan ovat päteneet ehkä viimeiset 30 vuotta maailman historiassa. Sitä ennen lapsia tule hieman erilaisiin olosuhteisiin ja hyvin eri motiiveilla.

Puhumme tästä päivästä, emme sisällissodasta tai nälkävuosista.

Ei ne ajat niin kaukana ole ja lähempänä kuin luulemmekaan, aiemmin vain eliitti nautti nykyisestä kaikkien tavoitettavissa olevasta elintasosta.

En vain ole ikinä pystynyt käsittämään miten jollekin voi tulla yllätyksenä miten sitova lapsi on? Sain aikoinaan esikoisen 18-vuotiaana, on nyt teini ja pari pikkusisarustakin löytyy, mutta ei minua edes nuorena esikoisen äitinä yllättänyt se että vauva tarvii minua 24/7, mitä muutakaan voi odottaa? Eikä meillä edes ollut mitään tukiverkkoja kun asuttiin satojen kilometrien päässä molempien suvuista.

Vierailija kirjoitti:

En vain ole ikinä pystynyt käsittämään miten jollekin voi tulla yllätyksenä miten sitova lapsi on? Sain aikoinaan esikoisen 18-vuotiaana, on nyt teini ja pari pikkusisarustakin löytyy, mutta ei minua edes nuorena esikoisen äitinä yllättänyt se että vauva tarvii minua 24/7, mitä muutakaan voi odottaa? Eikä meillä edes ollut mitään tukiverkkoja kun asuttiin satojen kilometrien päässä molempien suvuista.

Nykyisin on yleistä, että monien lähisukulaisille ei ole useampaan vuosikymmeneen syntynyt yhtään vauvaa. Kavereillakaan ei välttämättä ole vauvoja. Joten eipä sitä tietoa vauvoista oikein ole.

Vierailija kirjoitti:

Huonoja äitejä on niin paljon että ei ole kenellekään yllätys.

Sen määritelmää, että mikä on huonoa äitiyttä kiristetään koko ajan. Vaatimukset äideille lisääntyvät. Entinen hyvä äitiys on nyt lasuäitiyttä.