Väestöliiton mukaan lapsen saamisen katuminen on tavallista, mutta asiasta vaietaan edelleen. Aihe on tabu etenkin äitien kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idioottiprojektihan tuo oli. Harmi että naiset höyrypäissään vetävät mukaan suuren joukon miehiä, jotka olisivat voineet elää hyvän elämän.

Niin, miehillä tuo itsenäinen päätöksenteko on niin vaikeaa, ihan ovat ressukat vietävissä tässäkin asiassa.

Jos nainen jossain vaiheessa suhdetta pistää lapsensaannin seksin ehdoksi niin mitä siinä mies voi? Onneksi sentään elatusmaksut on Suomessa melko pienet.

Itse kaduin lapsen tekemistä esikoisen kohdalla. Tulin raskaaksi melkein heti yrittämisen alusta eikä pää ehtinyt mukaan. Kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja äitiyteen sopeutuminen oli vaikeaa. Surin, mitä ihmettä olin mennyt tekemään elämälleni ja miten koko loppuikä on tätä samaa. Nuo ajatukset haihtui, kun lapsi alkoi ottaa kontaktia. Tein myöhemmin toisenkin lapsen ja joka ikinen päivä lapsia ajatellessani tunnen mielihyvää ja rakkautta.

Onko elämässä mitään sellaista, mitä ei katuisi? Moni katuu opiskelupaikkaa, kihlautumista, muuttoa, autonosta, teatterireissua jne. vaikka ei oikeastaan olisi mitään syytä. Miksi ihmeessä ei katuisi lapsen hankkimista tai panemista paljaalla tai kännisekoiluja? Katuuhan moni aborttiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka noin sairaita juttuja kirjoittelee? Normaalia katua sitä, että on lapsia? Lapseton tutkija? Ja lapsettomat komppaa?
Jos se on joidenkin kohdalla totta täytyy lapset tehdä vasta kolmekymppisiä, ei lähellä teini-ikää. Muuta syytä en voi keksiä sille, että katuisi lapsia. Vaikka lasten kanssa on välillä jopa haasteita, kuten elämässä yleensäkin. Mutta enemmän kuitenkin hyvää. Lapset on siunaus.

Mä luulin kerran lukevani hyvää tutkimusta ryhävalaista, mutta sitten huomasin, että tutkijalla ei ole edes omaa  ryhävalasta ja tajusin, että ihan sairaita juttuja kirjoittelee.

Tutkijana huvittaa juuri tämä tiettyjen aiheiden kohdalla toistuva oletus, että henkilökohtainen kokemus aiheesta on oleellisempaa kuin kaikki koulutuksen ja tutkimuksen myötä kertynyt tieto ja metodologinen osaaminen. Ei kukaan oleta, että syöpätutkijan pitää olla itse sairastanut syöpää voidakseen tehdä aineistosta oikeita johtopäätöksiä. 

Tuossa jutussa ei kyllä viitattu yhtään mihinkään tutkimukseen, en ainakaan huomannut, ei oikeastaan edes lapsiin yleensä, vaan pieniin vauvoihin, en tunne yhtään ihmistä joka ei kuvannollisesti olisi halunnut väsyneenä jossain vaiheessa heittää huutavaa vauvaa seinään ja kävellä ulos elämästään.
Ihan ovat edes menneet rakastavat vanhempani minulle kertoneet, toki vasta kun itse suunnittelin lasta.
Eli olisihan tuonut voinut kirjoittaa otsikoksi tuoreet vanhemmat voivat tuntea myös katumusta ja se on ihan ok ja menee ohi.

Katuuhan moni sitä. Kun se tekotapa vaan on niin mukava, muttei mietitä yhtään et mitä jatko vaatii ja sitouttaa.

Vierailija kirjoitti:

No naisille puhuminen asiasta on ok, mutta menepä miehenä kertomaan, että kyllä se oli mukavampaa ottaa Raipen kanssa kaljaa ja pelata bilistä kuin kuunnella raivohullun univelkaisen naisen ja yltäpäältä paskassa olevan lapsen huutoa :D

Ei muuta kuin ero ja kaljaa vetämään toisten ääliöitten seuraan. Vaimo ja lapset vain hyötyvät kun sinusta eroon pääsevät. Mätiaivona et varmaan tiedä mutta nykyään on olemassa sellainen kuin ehkäisy, sitä käytetään naidessa kun ei haluta lasta. Tai voi hankkia myös vasektomian, niin lapsia ei tule ollenkaan.
Tiedän, että aivottomalke tulee yllätyksenä tämä, mutta nytpähän tiedät nämä jutut, jos osaat lukea ja ymmärrät lukemasi, mitä kyllä suuresti epäilen.

Vierailija kirjoitti:

Vaatimukset ovat kyllä kiristyneet monellakin tavalla. Otetaan esimerkiksi lasten hakeminen päivähoidosta kotiin. Vielä ysärillä oli tavallista, että äiti soitti päiväkotiin kotiin tullessaan, että eskarilainen voidaan nyt lähettää yksin päiväkodista kotimatkalle, kun aikuinen on tullut kotiin. Nykyään sen sijaan ei voi edes pyytää naapurin yläkouluikäistä hakemaan lapsen päiväkodista, koska vain yli 18-vuotias saa toimia hakijana.

Kaverini oli päiväkodissa 70-luvulla. Kodista oli matkaa päiväkotiin vain parisataa metriä ja suoraa tietä. Äiti vei aamulla 3-vuotiaan lapsen pihalle, näytti suunnan ja lapsi käveli yksin aamuisin päiväkotiin. Ei onnistu enää ja enkä osaa ajatella, että tuo olisi kenestäkään sopivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idioottiprojektihan tuo oli. Harmi että naiset höyrypäissään vetävät mukaan suuren joukon miehiä, jotka olisivat voineet elää hyvän elämän.

Niin, miehillä tuo itsenäinen päätöksenteko on niin vaikeaa, ihan ovat ressukat vietävissä tässäkin asiassa.

Jos nainen jossain vaiheessa suhdetta pistää lapsensaannin seksin ehdoksi niin mitä siinä mies voi? Onneksi sentään elatusmaksut on Suomessa melko pienet.

Joistain kommenteista menee kyllä ihan sanattomaksi.

Nämä tutkimukset on usein aika harhaanjohtavia. Jos kysytään pienen vauvan vanhemmilta että kaduttaako, niin aika usea sanoo että olisihan se helpompaa jos ei oltaisi tätä itkevää ja vaativaa vauvaa hankittu. Univajetta, hormonit heittelee ja vauvassa on jatkuvasti kiinni. Se vaihe kuitenkin kestää vain hetken, ja tyytyväisyys lapsen hankinnasta yleensä kasvaa kun lapsikin kasvaa. Erityisesti sitten kun omat lapset ovat aikuisia, ollaan yleensä erittäin tyytyväisiä siihen että tuli hankittua perhe ja elämässä on läheisiä myös tulevaisuudessa kun itse vanhenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin katumuksen tunteita ja kaipuuta entiseen voi tulla normaalia se on elämänmuutoksen jälkeen. Pätee kaikessa. Tuskin kukaan vanhempi kuitenkaan haluaisi tai pystyisi luopumaan lapsestaan. Elämä ok niin monin tavoin rikkaampaa lasten kanssa. En voi sille mitään että säälin yli 40 v sinkkukavereitani jotka elävät samoin kuin 20 v sitten,mietitään kesän festareita jne. Itse olen saanut kokea sen vaiheen ja nyt on aika muulle. Tämän jälkeen sitten taas jotain muuta. Nimenomaan lapsettomat pariskunnat ja sinkut ovat jotenkin jämähtäneet paikoilleen elämässään.

Saat toki ajatella noin, mutta todennäköisesti he eivät kaipaa sääliäsi. Saattavat tahoillaan ajatella, että luojan kiitos ei tullut tehtyä tuota virhettä. Ja sitten samaan syssyyn sekin huomio, että sinähän et voi varmuudella tietää, kuinka moni heistä olisi kipeästi halunnut lapsen, mutta ei sitä koskaan saanut, joten se vapaa-aika täytetään sitten muilla riennoilla kun kerran voidaan. 

Juu. Kun 45 vuotiaalla on suurin huoli se mitä laittaa päälle festareille, ei se elämänsisältö kovin kummoinen voi olla. Tuttavia on paljon jotka ovat omasta valinnastaan lapsettomia eivät siis niin että olisivat Lapsen.halunneet. Tämä on ihan yleistä Helsingissä varsinkin keikoilla ja festareilla käyvien keskuudessa. Täytyy kyllä sanoa etten viihtynyt ko paikoissa ennen lapsiakaan, paljon kivempi on mennä oman perheen kanssa mökille tai kylpylään.

Vierailija kirjoitti:

No naisille puhuminen asiasta on ok, mutta menepä miehenä kertomaan, että kyllä se oli mukavampaa ottaa Raipen kanssa kaljaa ja pelata bilistä kuin kuunnella raivohullun univelkaisen naisen ja yltäpäältä paskassa olevan lapsen huutoa :D

No kai se nyt on mukavampaa? Mitä ihmettä? Luuletko että maailmassa on joku josta on MUKAVAA kuunnella pask.assa olevan lapsen huutoa? Senkö takia luulet että joku tekee lapsia että nauttii huutamisesta?

Ihan ymmärrettävää, jos vanhempani ovat katuneet minua. Siinä on kaksi henkilöä noiden ei olisi pitänyt lisääntyä keskenään ja sen he tietävät. Sen lisäksi minä olin lapsena ja olen nykyään aikuisenakin kaikkea muuta kuin mitä vanhemmat yleensä lapsestaan toivovat. Lapsuudessa tein paljon pahaa ja nykyään en tee yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idioottiprojektihan tuo oli. Harmi että naiset höyrypäissään vetävät mukaan suuren joukon miehiä, jotka olisivat voineet elää hyvän elämän.

Niin, miehillä tuo itsenäinen päätöksenteko on niin vaikeaa, ihan ovat ressukat vietävissä tässäkin asiassa.

Jos nainen jossain vaiheessa suhdetta pistää lapsensaannin seksin ehdoksi niin mitä siinä mies voi? Onneksi sentään elatusmaksut on Suomessa melko pienet.

Joo varsin kohtuullisia on elarit Suomessa. Jatkuuhan siinä kuitenkin suku. Kun sitten joskus viikonloppuisin saa tavata lastaan ja lähteä vaikka kaupungille jätskille tai huvipuistoon, niin mies näyttää ihan sankarilta kun mainitsee olevansa yksinhuoltaja ja naiset kiinnostuu.

Voi sitten olla se mukava iskä joka vie hauskoihin paikkoihin ja tuo aina lahjoja. Ei niin kuin se komenteleva äiti joka käskee syömään loppuun ja kieltää menemästä ulos ilman ulkovaatteita tai pakottaa pesemään hampaat.

Minkä ikäisistä äideistä tässä nyt puhutaan? Heistä, jotka ovat saaneet lapsen ihan vastikään vai heistä, jotka ovat jo vuosikymmeniä olleet äitejä? 

Uskon, että ennen on ollut aivan erilainen paine perustaa perhe. Nykyään lapsettomuus on täysin ok valinta. Luulisi, että noita äitiyttä katuvia olisi enemmän vanhemman ikäluokan kohdalla. 

Kiinnostaisi, tarkoitetaanko tuolla katumisella sellaisia ohimeneviä hetkiä vai ihan jatkuvaa katumuksen tunnetta? Kyllä minä miestäni ja lastani rakastan, mutta joskus riidellessä on hetkiä, jolloin toivoisin heidät sinne, missä pippuri kasvaa ja saisin olla ihan itsekseen kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisille puhuminen asiasta on ok, mutta menepä miehenä kertomaan, että kyllä se oli mukavampaa ottaa Raipen kanssa kaljaa ja pelata bilistä kuin kuunnella raivohullun univelkaisen naisen ja yltäpäältä paskassa olevan lapsen huutoa :D

Sitä kun minun puolestani äijä on vapaa vetämään Raipen kanssa kaljaa ja tukehtua oksennukseensa katuojassa, minä sain lapset.

Itselläni on kaksi lasta joita en koskaan ole katunut, sitä äijää kyllä. Siitä pääsi onneski aika äkkiä eroon vaikka se vastaan pyristelikin. Sinne sai mennä Raipen kanssa rypemään, ei liikuta minua ja lapsia mihinkään suuntaan. Katkerahan se oli ja on mutta minä päätän kenen kanssa elän ja valinta lankeaa lapsiin.

Meillä on hyvä rakastava kolmen hengen perhe johon ei ketään ylimääräistä kaivata. Olen onnellinen, lapset on tyytyväisiä, elämä hymyilee.

Anteeksi nyt vain, mutta tämä sinun avautumisesi se katkeralta kuulostaa. :D 

Taisit luulla että saat "vahinko"raskaudella pidettyä miehen, ja sitten piti vielä laastarilapsella yrittää paikata, kun et kerrasta uskonut, ettei miestä kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Juu. Kun 45 vuotiaalla on suurin huoli se mitä laittaa päälle festareille, ei se elämänsisältö kovin kummoinen voi olla. Tuttavia on paljon jotka ovat omasta valinnastaan lapsettomia eivät siis niin että olisivat Lapsen.halunneet. Tämä on ihan yleistä Helsingissä varsinkin keikoilla ja festareilla käyvien keskuudessa. Täytyy kyllä sanoa etten viihtynyt ko paikoissa ennen lapsiakaan, paljon kivempi on mennä oman perheen kanssa mökille tai kylpylään.

Tai sitten he kokevat, että sinun kanssasi ei voi keskustella mistään muusta. Aika moni lapseton kokee, että varsinkin naisista moni katoaa lapsen myötä vuosikausiksi siihen äitiyden mustaan aukkoon, jossa ei ole tilaa saati mielenkiintoa millekään muille asioille. Niitä lapsettoman elämään kuuluvia painavampia aiheita saatetaan ihan suoraan väheksyäkin. Ihmekös tuo, jos yhteiset puheenaiheet vähenevät. 

En väitä, etteikö katumista olisi, mutta hyvä muistaa myös kyselyhetken vaikuttavan vastaukseen. Jos esikoisen saaneelta, väsyneeltä ja öitä valvoneelta äidiltä kysytään kaduttaako, niin onhan se eri asia kuin kysyä vaikka 10 v päästä synnytyksestä tuota kokemusta. Vähän sama, jos kysyttäisiin parisuhdetyytyväisyyttä vaiheessa, jossa pariskunnalla on esimerkiksi paljon riitoja vs. jos kysyttäisiin aivan suhteen alkuhuumassa samaa asiaa. Tottakai tuo tilanne vaikuttaa vastaukseen.

Kylläkaduttaaa kirjoitti:

Totta. Minulla on yksi aikuinen lapsi. Rahaa pitäisi olla opiskeluun vaikka mihin mutta kun ei ole rahaa edes itselle niin tapahtui kaikki kauhuskenaariot joita pelkäsin raskausaikana.
Moni ystävä lupasi auttaa vauvan hoidossa, kaikki hävisivät. Jäi myös opiskelematta lapsen takia ja jäin pienelle paikkakunnalle olosuhteiden uhriksi.

Jäi myös opiskelematt lapsen takia, höpö höpö. Päiväkodit on keksitty ja lapset on koulussa myös. Itsellä kaksi aikuista, useampi ammatti ja työn perässä on muutettu myös.

Ei lapsi ole este millekkään, kauheaa uhriutumista ja lapsen syyllistämistä siitä, että itse on vässykkä.

Mene opiskelemaan nyt ja muuta, valittamalla ei mikään muutu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idioottiprojektihan tuo oli. Harmi että naiset höyrypäissään vetävät mukaan suuren joukon miehiä, jotka olisivat voineet elää hyvän elämän.

Miehen on hyvin helppo varmistaa, ettei lapsia tule, jollei niitä halua. Piuhat poikki vaan. Jos ko. operattio olisi naisille yhtä näppärä, ei minunkaan tarvitsisi elää selibaatissa, kun hormonaalinen ehkäisy ei sovi ja kumit ei kestä edes perusp*noa. Saman valinnan voi toki tehdä mieskin. Jollei halua lapsia, eikä saa/halua vasektomiaa, s*ksistä pidättäytyminen on satavarma keino välttyä tulemasta isäksi.

Jokaisella, sukupuolesta riippumatta, on tässä asiassa täysi valinnanvapaus. Kukaan ei voi toista pakottaa lapsenhankintaan. Jos kumppani painostaa, miettisin kahdesti, miksi olen kyseisen ihmisen kanssa yhdessä. Sellaista parisuhdetta, jossa toinen haluaa lapsia ja toinen ehdottomasti ei, ei voi olla olemassa. Jos on, se pitää lopettaa, jotta molemmat pääsevät etsimään sopivampaa kumppania tai elämään omannäköistä elämää sinkkuina.

Lapsia ei ikinä saa mennä tekemään, jollei niitä itse 100-prosenttisesti halua! Ei ikinä. Siitä ei seuraa mitään hyvää kenellekään, vähiten niille lapsille, jotka kuitenkin ovat syyttömiä isänsä/äitinsä m*nattomuuteen. Se, että "kyllä niitä lapsia sitten haluaa, kun ne ovat syntyneet" on p*skapuhetta. Lasta pitää haluta jo ennen kuin sen hankkimista edes harkitsee.

Lapsen syntymä tarkoittaa totaalista elämänmuutosta molemmille vanhemmille, ja jos vähänkään epäilyttää, ettei sellaiseen ole valmis/halukas, jättää lapset tekemättä. Parisuhteessa voi ja pitää monessa asiassa tehdä kompromisseja, muttei koskaan lapsenhankinnassa, kumpaankaan suuntaan.

Kuulepas nyt, kyllä voi olla parisuhde, jossa toinen haluaa lapsen ja toinen ei.

Sinä et sitä päätä, etkä näköjään ahdasmielisyyksissäsi osaa ajatella, että suhteita ja niissä olevien "ongelmien" ratkaisua on monenlaista! 

Lyhyesti: kohta 20 vuotta yhdessä, siinä vuosien saatossa mies sai haluamansa lapsen, ja minä sain pysyä lapsettomana, ei mitään ongelmaa. Lapsikin on jo varttunut ja ihan onnellinen ja hyvä tyyppi.