Väestöliiton mukaan lapsen saamisen katuminen on tavallista, mutta asiasta vaietaan edelleen. Aihe on tabu etenkin äitien kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoja äitejä on niin paljon että ei ole kenellekään yllätys.

Sen määritelmää, että mikä on huonoa äitiyttä kiristetään koko ajan. Vaatimukset äideille lisääntyvät. Entinen hyvä äitiys on nyt lasuäitiyttä.

Nimenomaan. Olen monesti ihmetellyt tätä tämän päivän intensiivistä, takakireää kilpavarusteluvanhemmuutta seuratessani, että oma lapsuuteni kasarilla olisi varmaan kaikilla mittareilla lastensuojeluosastoa, vaikka olimme tavallinen perhe. Pyörimme kaiket päivät pihalla, välillä pyöräiltiin jonnekin pidemmällekin uimaan tai muuten vaan seikkailemaan, ei kännyköitä tietenkään, joten läheskään aina vanhemmat eivät tienneet, missä olimme. Juuri mitään ohjattuja kilpaharrastuksia ei ollut kuin paremman väen kakaroilla, monen ainoa harrastus oli se itse järjestetty leikki. Ei menisi läpi mikään tästä enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoja äitejä on niin paljon että ei ole kenellekään yllätys.

Sen määritelmää, että mikä on huonoa äitiyttä kiristetään koko ajan. Vaatimukset äideille lisääntyvät. Entinen hyvä äitiys on nyt lasuäitiyttä.

Nimenomaan. Olen monesti ihmetellyt tätä tämän päivän intensiivistä, takakireää kilpavarusteluvanhemmuutta seuratessani, että oma lapsuuteni kasarilla olisi varmaan kaikilla mittareilla lastensuojeluosastoa, vaikka olimme tavallinen perhe. Pyörimme kaiket päivät pihalla, välillä pyöräiltiin jonnekin pidemmällekin uimaan tai muuten vaan seikkailemaan, ei kännyköitä tietenkään, joten läheskään aina vanhemmat eivät tienneet, missä olimme. Juuri mitään ohjattuja kilpaharrastuksia ei ollut kuin paremman väen kakaroilla, monen ainoa harrastus oli se itse järjestetty leikki. Ei menisi läpi mikään tästä enää. 

Kasarilla kaikki ei ollut niin tarkkaa, jo lasten jatkuva ulkoilu johtaisi nykyään lasuun.

Ja jos lukee jutunkin niin siinähän todetaan että nuo ajatukset ovat etenkin väsyneenä normaaleja ja ohimeneviä.

Ei ollut kyse mistään pysyvästä katumuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoja äitejä on niin paljon että ei ole kenellekään yllätys.

Sen määritelmää, että mikä on huonoa äitiyttä kiristetään koko ajan. Vaatimukset äideille lisääntyvät. Entinen hyvä äitiys on nyt lasuäitiyttä.

Nimenomaan. Olen monesti ihmetellyt tätä tämän päivän intensiivistä, takakireää kilpavarusteluvanhemmuutta seuratessani, että oma lapsuuteni kasarilla olisi varmaan kaikilla mittareilla lastensuojeluosastoa, vaikka olimme tavallinen perhe. Pyörimme kaiket päivät pihalla, välillä pyöräiltiin jonnekin pidemmällekin uimaan tai muuten vaan seikkailemaan, ei kännyköitä tietenkään, joten läheskään aina vanhemmat eivät tienneet, missä olimme. Juuri mitään ohjattuja kilpaharrastuksia ei ollut kuin paremman väen kakaroilla, monen ainoa harrastus oli se itse järjestetty leikki. Ei menisi läpi mikään tästä enää. 

Tollasissa oloissa on lapsia nykyisin sijaishuollossa. t: sossu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoja äitejä on niin paljon että ei ole kenellekään yllätys.

Sen määritelmää, että mikä on huonoa äitiyttä kiristetään koko ajan. Vaatimukset äideille lisääntyvät. Entinen hyvä äitiys on nyt lasuäitiyttä.

Nimenomaan. Olen monesti ihmetellyt tätä tämän päivän intensiivistä, takakireää kilpavarusteluvanhemmuutta seuratessani, että oma lapsuuteni kasarilla olisi varmaan kaikilla mittareilla lastensuojeluosastoa, vaikka olimme tavallinen perhe. Pyörimme kaiket päivät pihalla, välillä pyöräiltiin jonnekin pidemmällekin uimaan tai muuten vaan seikkailemaan, ei kännyköitä tietenkään, joten läheskään aina vanhemmat eivät tienneet, missä olimme. Juuri mitään ohjattuja kilpaharrastuksia ei ollut kuin paremman väen kakaroilla, monen ainoa harrastus oli se itse järjestetty leikki. Ei menisi läpi mikään tästä enää. 

Tollasissa oloissa on lapsia nykyisin sijaishuollossa. t: sossu

Sijaishuollolle on eri säännöt. Siellä ei tehdä lasua jokaisesta itkusta ja mustelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin asiantuntijana oli joku Shkywvl Skxramlifa.

Eli suomalaisista ei ollut kyse vaan jälleen kerran jostain moniongelmaisesta elättiryhmästä.

Vaikutat aika hämmentyneeltä ihmiseltä.

Minusta hänen kommentti on ihan fiksu.

Eiköhän me kuitenkin vielä toistaiseksi Suomessa asuta.

Tietysti äärikuplassa elävät viherrasistit vihaavat kaikkea suomalaista.

Kuka noin sairaita juttuja kirjoittelee? Normaalia katua sitä, että on lapsia? Lapseton tutkija? Ja lapsettomat komppaa?

Jos se on joidenkin kohdalla totta täytyy lapset tehdä vasta kolmekymppisiä, ei lähellä teini-ikää. Muuta syytä en voi keksiä sille, että katuisi lapsia. Vaikka lasten kanssa on välillä jopa haasteita, kuten elämässä yleensäkin. Mutta enemmän kuitenkin hyvää. Lapset on siunaus.

Vierailija kirjoitti:

Jos katuu lasta, niin eikö lapsi kannattaisi silloin antaa adoptioon jollekin vastentahtoisesti lapsettomalle?

Jos tänään väsyttää, ei sitä lasta huomenna adoptoida. Nyt minulle kaikki ja heti ja hauskaa pitää olla. Niinkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoja äitejä on niin paljon että ei ole kenellekään yllätys.

Sen määritelmää, että mikä on huonoa äitiyttä kiristetään koko ajan. Vaatimukset äideille lisääntyvät. Entinen hyvä äitiys on nyt lasuäitiyttä.

Nimenomaan. Olen monesti ihmetellyt tätä tämän päivän intensiivistä, takakireää kilpavarusteluvanhemmuutta seuratessani, että oma lapsuuteni kasarilla olisi varmaan kaikilla mittareilla lastensuojeluosastoa, vaikka olimme tavallinen perhe. Pyörimme kaiket päivät pihalla, välillä pyöräiltiin jonnekin pidemmällekin uimaan tai muuten vaan seikkailemaan, ei kännyköitä tietenkään, joten läheskään aina vanhemmat eivät tienneet, missä olimme. Juuri mitään ohjattuja kilpaharrastuksia ei ollut kuin paremman väen kakaroilla, monen ainoa harrastus oli se itse järjestetty leikki. Ei menisi läpi mikään tästä enää. 

Kasarilla kaikki ei ollut niin tarkkaa, jo lasten jatkuva ulkoilu johtaisi nykyään lasuun.

Mutta jatkuvaa pelaamista ja kännykkä kädessä istumista pidetään nykyään jopa normaalina... Niin ne ajat muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katuu lasta, niin eikö lapsi kannattaisi silloin antaa adoptioon jollekin vastentahtoisesti lapsettomalle?

Jos tänään väsyttää, ei sitä lasta huomenna adoptoida. Nyt minulle kaikki ja heti ja hauskaa pitää olla. Niinkö.

Tässä ei ollut kyse hetkellisestä tyytymättömyydestä lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka noin sairaita juttuja kirjoittelee? Normaalia katua sitä, että on lapsia? Lapseton tutkija? Ja lapsettomat komppaa?

Jos se on joidenkin kohdalla totta täytyy lapset tehdä vasta kolmekymppisiä, ei lähellä teini-ikää. Muuta syytä en voi keksiä sille, että katuisi lapsia. Vaikka lasten kanssa on välillä jopa haasteita, kuten elämässä yleensäkin. Mutta enemmän kuitenkin hyvää. Lapset on siunaus.

Ja tässä näemmekin hyvän esimerkin siitä, miten iso tabu on kyseessä. Asiantuntijatieto aiheesta = sairaita juttuja. Jos ymmärtäisit jotain tutkimuksen tekemisen perusasioista, ymmärtäisit myös, että tutkijan lapsettomuus tai lapsellisuus ei vaikuta asiaan millään tavalla. Tässä teemassa mielenkiintoista on juuri tuo, minkälaisia kilarireaktiota se joka kerta tuottaa. 

Heh, vai en ymmärrä mitään tutkimuksen tekemisen perusasioista.

Reaktiosi kertoo enemmän halustasi liputtaa juuri tätä tutkimusta. Oletko edes vanhempi kenellekään?

Vierailija kirjoitti:

Ja jos lukee jutunkin niin siinähän todetaan että nuo ajatukset ovat etenkin väsyneenä normaaleja ja ohimeneviä.

Ei ollut kyse mistään pysyvästä katumuksesta.

En ole edes väsyneenä tai lapsen vakavan terveysongelman edessä noin ajatellut. Hyvin nuorena vanhempana voin kuvitella, että se olisi ollut mahdollista, mutta vaikea sitä on mennä sanomaan. Vanhempana lapsesta osaa olla kiitollinen.

Meillä on ollut ihan älyttömän vaikeaa välillä, ja ihan vuosiakin putkeen, mutta siltikään en ole lastani katunut. Kun tein positiivisen raskaustestin, ja jouduin miettimään mitä teen, niin siinä kävin skenaariot läpi, ja ennen kaikkea se kaikista tärkein päätös oli että minä haluan lapsen, 100% itse. Jos ajattelee että lapsi on jotenkin vain 50% oma, ja 50% toisen, niin katumusta tulee varmasti helpommin. 

Mieheni (ei lapseni isä) taas on uutaman kerran maininnut että ei olisi pitänyt lapsia tehdä. Ei siksi että lapsissa sinänsä olisi mitään vikaa, mutta välillä tuntuu mahdottomalta kestää sitä että lapsen asuvat äitinsä luona, ja äiti näin ollen vaikuttaa lapsiin hyvin paljon. Välillä kaikki aika menee siihen että suojelee lapsia äidiltään, tsemppaa ja korjaa äidin tekemiä virheitä ja vaurioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka noin sairaita juttuja kirjoittelee? Normaalia katua sitä, että on lapsia? Lapseton tutkija? Ja lapsettomat komppaa?

Jos se on joidenkin kohdalla totta täytyy lapset tehdä vasta kolmekymppisiä, ei lähellä teini-ikää. Muuta syytä en voi keksiä sille, että katuisi lapsia. Vaikka lasten kanssa on välillä jopa haasteita, kuten elämässä yleensäkin. Mutta enemmän kuitenkin hyvää. Lapset on siunaus.

Ja tässä näemmekin hyvän esimerkin siitä, miten iso tabu on kyseessä. Asiantuntijatieto aiheesta = sairaita juttuja. Jos ymmärtäisit jotain tutkimuksen tekemisen perusasioista, ymmärtäisit myös, että tutkijan lapsettomuus tai lapsellisuus ei vaikuta asiaan millään tavalla. Tässä teemassa mielenkiintoista on juuri tuo, minkälaisia kilarireaktiota se joka kerta tuottaa. 

Heh, vai en ymmärrä mitään tutkimuksen tekemisen perusasioista.
Reaktiosi kertoo enemmän halustasi liputtaa juuri tätä tutkimusta. Oletko edes vanhempi kenellekään?

Miksi sinua raivostuttaa noin paljon, että tästä aiheesta puhutaan? Jos aihe ahdistaa, kannattaa varmaan harrastaa vähän itsetutkiskelua ja pohtia, miksi näin on. Vaihtoehtoisesti voit myös olla lukematta keskusteluja, jotka triggeröivät tuolla tavalla. 

Vasta vauvavuoden päättäneen ajatuksia aiheesta:

Jos minulta olisi kysytty esim. kuukausi lapsen syntymän jälkeen, olenko onnellinen vanhemmuudesta, niin en todellakaan olisi ollut. Allergisen koliikkivauvan kanssa ensimmäiset neljä kuukautta olivat kuin helvetistä. Vauva nukkui vuorokaudessa vain 12 tuntia (yleensä vauvat nukkuvat tuossa vaiheessa suurimman osan vuorokaudesta) ja lopun ajan joko söi tai huusi kurkku suorana. Kannoin vauvaa paljon sylissä ja vauva karjui korvani juuressa tuntikausia. Kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja palautuminen synnytyksestä oli todella hidasta. Puolisokin oli kovilla tuossa tilanteessa. Oli hirveää, kun ihmiset tulivat tuolloin hokemaan, että elän elämäni ihaninta aikaa. En todellakaan elänyt.

Allergisen/sairaan/vaativan vauvan kanssa eläminen on oikeasti raskasta, eikä sitä voi verrata "helppoon vauvaan". Ymmärrän hyvin, että vaikean vauvavuoden aikana moni katuu lapsen saamista. En minäkään ollut onnellinen ensimmäisen puolen vuoden aikana, mutta nyt taaperon kanssa elämä on oikein kivaa ja ei kaduta ollenkaan. Lapseni on minulle maailman ihanin, mutta edelleenkään en kaipaa tuota pikkuvauva-aikaa. Ja ymmärrän hyvin, miksi osa kokee katumusta lapsen saamisesta. Kaikilla se elämä ei vain ole helppoa vauvan kanssa, kaikki vauvat eivät nuku hyvin jne. Aika äkkiä kenellä tahansa aikuisella alkaisi kaduttaa, jos pitäisi mistä tahansa syystä öisin heräillä vaikka tunnin välein ja missään välissä ei saisi nukuttua kunnon yöunia. Tutkitusti univaje tekee haittaa ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

No naisille puhuminen asiasta on ok, mutta menepä miehenä kertomaan, että kyllä se oli mukavampaa ottaa Raipen kanssa kaljaa ja pelata bilistä kuin kuunnella raivohullun univelkaisen naisen ja yltäpäältä paskassa olevan lapsen huutoa :D

Ehkä naisesi huutaisi vähemmän ja lapsesi ei olisi p*skainen, jos hoitaisit oman osuutesi, juoppo vätys.

Ok tabu syystäkin. Mitä tapahtuu lapselle, jonka katumisesta puhutaan avoimesti? Ei välttämättä suoraan lapselle, mutta kyllä se jotain kautta hänen korviinsa voi kantautua ennemmin tai myöhemmin.

Erityisesti jos antaa haastattelun mediaan omalla nimellään tms. Kyllä pitää osata puhua asiasta hieman salaa, vain todella luotetuille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos lukee jutunkin niin siinähän todetaan että nuo ajatukset ovat etenkin väsyneenä normaaleja ja ohimeneviä.
Ei ollut kyse mistään pysyvästä katumuksesta.

En ole edes väsyneenä tai lapsen vakavan terveysongelman edessä noin ajatellut. Hyvin nuorena vanhempana voin kuvitella, että se olisi ollut mahdollista, mutta vaikea sitä on mennä sanomaan. Vanhempana lapsesta osaa olla kiitollinen.

Minkäikäinen on HYVIN nuori vanhempi?

Totta. Minulla on yksi aikuinen lapsi. Rahaa pitäisi olla opiskeluun vaikka mihin mutta kun ei ole rahaa edes itselle niin tapahtui kaikki kauhuskenaariot joita pelkäsin raskausaikana.
Moni ystävä lupasi auttaa vauvan hoidossa, kaikki hävisivät. Jäi myös opiskelematta lapsen takia ja jäin pienelle paikkakunnalle olosuhteiden uhriksi.

Musta olisi hyvä muistaa näissä katumiskeskusteluissa yksi tosi olennainen asia: tilanteet ovat erilaisia. Kukaan ei etukäteen ajattele, että omalle kohdalle osuisi esimerkiksi erityislapsi, vammainen lapsi tai paljon sairasteleva lapsi. Suurin osa ihmisistä on etukäteen optimistisia, että oman lapsen kanssa sujuu ja oma lapsi on terve. Ei kukaan toivo sairasta lasta. On aivan eri asia elää lapsen kanssa, jonka kanssa arki sujuu jouhevasti, lapsi syö, nukkuu ja kasvaa normaalisti kuin jos arki on jatkuvaa taistelua.