Äänekäs lapsiperhe naapurissa
Voiko tästä valittaa minnekään jos möly tapahtuu lähinnä päiväsaikaan?
Aiemmin taloyhtiö oli täydellisen rauhallinen ja täällä asui lähinnä teinisinkkuja ja vanhuksia, oli ihanan hiljaista ja rauhallista.
Nyt tähän on muuttanut todella äänekäs lapsiperhe, jatkuvasti kuuluu töminää ja kiljuntaa sekä mölinää rappukäytävästä.
Häiritsee todella paljon työskentelyä ja muutenkin olemista.
Voiko tästä valittaa minnekään vai pitääkö vain kestää?
En itse halua muuttaa pois, asunto on parhaalla paikalla ydinkeskustassa ja muuten alueella ei juuri lapsiakaan ole.
Kommentit (63)
Jatkuva kiljunta rappukäytävässä kuulostaa kyllä siltä, ettei perheellä ole asiat hyvin. Miksi ihmeessä lapset joutuvat olemaan rappukytävässä?
Ei sille mitään voi tehdä. Omaan kämppään hyvin äänieristetty ovi, pidä vastamelukuulokkeita kun teet työtä...
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva kiljunta rappukäytävässä kuulostaa kyllä siltä, ettei perheellä ole asiat hyvin. Miksi ihmeessä lapset joutuvat olemaan rappukytävässä?
Jos useampi lapsiperhe samassa talossa, niin rapussa riittää liikennettä, tullaan ja mennään kouluun, päiväkotiin, kauppaan, ulos, juostaan toisten lapsien luona kylässä...
Valitettavasti taidat olla toivottomassa tilanteessa. Nykymeininki on sellainen, että kenelläkään ei ole oikeutta rauhaan ja hiljaisuuteen. Mutta metelöimiseen on kaikki oikeus. Jos pyydät naapureita olemaan hiljaa, saat kuulla olevasi lastenvihaaja. Lisäksi saat neuvon muuttaa jonnekin keskelle korpea. Sinä olet se ongelma, ei mölyävä lapsiperhe.
Minulta saat vilpittömät sympatiat.
Nykyään vielä ollaan etätöissä. Meilläkin kiljuu kakaralauma ikkunan alla kaiket päivät. Tee siinä töitä sitten. Ei niitä voi ulkona kieltää huutamasta. Onneksi menevät illaksi sentään kotiin.
Yhtä helvettiä asua lapsiperheiden lähellä. Nyt alkaa se trampoliinitouhu taas. Tervemenoa, rauhallinen kesä.
Käytävätiloissa käyttäytymisestä voi kyllä huomauttaa naapureille.
Käsittääkseni käytävillä pitäisikin kulkea hiljaa ja sen voi lapsille opettaa.
Sen sijaan päiväsaikaan kotona kiljumiselle, itkulle ja metelille harvoin voi mitään. Voihan siitäkin huomauttaa, mutta sen toteutuminen voi olla vaikeaa. Jonkinlaista juoksurumbaa voi hillitäkin ja sitä kautta tömistelyn kuulumista alakertaan.
Itse jouduin perheeni kanssa alakerran naapureiden vainon kohteeksi aikoinaan, kun lapseni olivat pieniä. Kyllä meillä hiljaisuusaikaan oli hiljaista, mutta pienet lapset väistämättä aiheuttavat melua jonkun verran myös päiväsaikaan.
Kyllä minuakin harmitti, että naapurit häiriintyy, mutta en sentään voinut teipata lasten suuta kiinni ja istuttaa heitä kokoajan paikoillaan.
Tosin nuo naapurit olivat muillekin asukkaille pirullisia, ei vain meille.
Voi tätä lapsi vihamielistä yhteiskuntaa. Voi sinua. Mitkä on lasten oikeudet. Voit yrittää sulkea puivan härän suun. Yhtä luonnollista kun lehmä märehtii on, että lapset liikkuvat, puhuvat, leikkivät ja joskus tappelevat. Tee kodistasi äänieristetty bunkkeri johon ei normaalin elämän menon äänet kuulu. Tai todella, muuta timbuktuun.
Vierailija kirjoitti:
Voi tätä lapsi vihamielistä yhteiskuntaa. Voi sinua. Mitkä on lasten oikeudet. Voit yrittää sulkea puivan härän suun. Yhtä luonnollista kun lehmä märehtii on, että lapset liikkuvat, puhuvat, leikkivät ja joskus tappelevat. Tee kodistasi äänieristetty bunkkeri johon ei normaalin elämän menon äänet kuulu. Tai todella, muuta timbuktuun.
Oletko vähän pimeä? Jos joku kersoja tekee, niin kärsiköön itse niiden mesoamisen. Miksi muiden pitäisi joutua siitä metelistä kärsimään?!
Ja timbuktuun pitäisi muuttaa sen, joka ei häiritse ketään ja haluaisi vaan olla ja elää rauhassa?
Lapset ovat hallitsematon luonnonvoima, ei voi mitään. t:nykyajan vanhempi
Se on kyllä jännä juttu että kuvitellaan miten sen pitäisi olla ihan ookoo että lapsettomana olen kiinteästi mukana naapurilapsiperheen arjessa temmellyksineen. Ei, minä en ole sellaista halunnut enkä halua. Millä oikeudella lapsiperheelliset määrittelee että minun pitäisi osallistua heidän elämäänsä? Koska itsekin kärsivät lastensa melusta niin kyllä naapureidenkin pitää sitä sietää? Jännä juttu kun eivät itse sitten halua esim. bassomusiikkia kovalla kuuntelevan poikamiehen elämässä olla mukana vastaavalla tavalla.
Tuskin kukaan lapsiperhe haluaisi osallistumistasi elämäänsä. Nirppanokkaisuus kun näkyy sadan metrin päähän. Kyllä maailmaan lasten ääntä mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä juttu että kuvitellaan miten sen pitäisi olla ihan ookoo että lapsettomana olen kiinteästi mukana naapurilapsiperheen arjessa temmellyksineen. Ei, minä en ole sellaista halunnut enkä halua. Millä oikeudella lapsiperheelliset määrittelee että minun pitäisi osallistua heidän elämäänsä? Koska itsekin kärsivät lastensa melusta niin kyllä naapureidenkin pitää sitä sietää? Jännä juttu kun eivät itse sitten halua esim. bassomusiikkia kovalla kuuntelevan poikamiehen elämässä olla mukana vastaavalla tavalla.
Lisäksi muiden rauhaa terrorisoivat lapsiperheet katsovat oikeudekseen määritellä, mitä "normaalit elämisen äänet" ovat. Kun heidän kersansa karjuvat kurkku suorana, se on normaalia elämisen ääntä ja sitä pitää sietää. Lapsiperheiden kaaliin ei mahdu, että muille se ei ole normaalia vaan terrorisointia ja kotirauhan rikkomista.
Maailmaan tosiaan mahtuu lasten ääntä ja ymmärrän, että voi olla vaikea aina muistaa miten rappukäytävässä käyttäydytään.
En ole mikään lapsivihaaja, pidän lapsista kovasti.
Äänet vain häiritsevät hirveästi, talossa on mitätön äänieristys ja asun itse alimmassa kerroksessa.
Olen yleensä päivät kiinni erilaisissa kokouksissa ja yritän opiskella kotoa käsin.
Kuulokkeet päässäkin töminä ja kiljuminen kuuluu.
Lapset ovat ihan kunnossa enkä ole heistä huolissani, ihan normaaleja elämän ääniä nuo ovat mutta ärsyttää kun esimerkiksi aamulla aikaisin lapsi on ilmeisesti päiväkotiin menossa ja metelöi rappukäytävässä.
Ulkona häiritsevää kiljumista ja muutenkin jatkuvaa ääniärsykettä joka puolelta.
Tämä taitaa olla koko taloyhtiön ainoa lapsiperhe.
Ajattelin jonkun lapun heille jättää, en ole tavannut heitä ikinä enkä tiedä siis kuka naapuri sitä ääntä pitää, lastakaan en ole nähnyt, vain kuullut äänen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nykyään vielä ollaan etätöissä. Meilläkin kiljuu kakaralauma ikkunan alla kaiket päivät. Tee siinä töitä sitten. Ei niitä voi ulkona kieltää huutamasta. Onneksi menevät illaksi sentään kotiin.
Oletko vielä etätöissä? Vastamelukuulokkeet on aika kätevät, jos pihassa on päiväkoti. Lapset on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan lapsiperhe haluaisi osallistumistasi elämäänsä. Nirppanokkaisuus kun näkyy sadan metrin päähän. Kyllä maailmaan lasten ääntä mahtuu.
T: lapsirakas mamma
Se on tämä Suomen maa semmoinen että lapset ovat sellainen ihmeellinen pyhä lehmä joita ei mikään kohtuus tai järki koske.
Aikoinani asuin kerrostalossa, ja naapurissa lapsiperhe josta jatkuvaa:
a) Märinää ja meuhkaamista lasten toimesta
b) Märinää ja meuhkaamista lapsille vanhempien toimesta, josta seurasi kohta a
Sitten jos omalta puoleltani sattui kuulumaan jotain mykkyyttä isompaa ääntä, esim. elokuvan katsomista ilman kuulokkeita, niin heti alkaa mussutus että kun pikku Jorma-Annikki ei saa unta kun kuuluu ääntä.
Rakensivat taloa kuitenkin ja muuttivat pian pois. Tilalle muutti mukava pian eläköityvä pariskunta.
Toivottavasti tuolla lapsiperheellä menee huonosti.
Jos se lapsi metelöi aamulla rappukäytävässä mennessään päiväkotiin, niin eikö se silloin ole päivän siellä päiväkodissa? Miten se silloin voi häiritä ap:n työntekoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva kiljunta rappukäytävässä kuulostaa kyllä siltä, ettei perheellä ole asiat hyvin. Miksi ihmeessä lapset joutuvat olemaan rappukytävässä?
Jos useampi lapsiperhe samassa talossa, niin rapussa riittää liikennettä, tullaan ja mennään kouluun, päiväkotiin, kauppaan, ulos, juostaan toisten lapsien luona kylässä...
Tässähän oli kyse yhdestä lapsiperheestä.
Voit ottaa nätisti ja rauhallisesti esille, että rappukäytävässä pitää opettaa lapset kulkemaan hiljaisesti, tuollainen äänekäs meno kuuluu asuntoihin sisälle.
Mitään muuta et pysty tekemään ja muista olla asiallinen. Ihmiset eivät kestä negatiivista palautetta itsestään.