Äänekäs lapsiperhe naapurissa
Voiko tästä valittaa minnekään jos möly tapahtuu lähinnä päiväsaikaan?
Aiemmin taloyhtiö oli täydellisen rauhallinen ja täällä asui lähinnä teinisinkkuja ja vanhuksia, oli ihanan hiljaista ja rauhallista.
Nyt tähän on muuttanut todella äänekäs lapsiperhe, jatkuvasti kuuluu töminää ja kiljuntaa sekä mölinää rappukäytävästä.
Häiritsee todella paljon työskentelyä ja muutenkin olemista.
Voiko tästä valittaa minnekään vai pitääkö vain kestää?
En itse halua muuttaa pois, asunto on parhaalla paikalla ydinkeskustassa ja muuten alueella ei juuri lapsiakaan ole.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet, joilla ei oo lapsia ei tajua mitä voi 1-3 -vuotiaalta vaatia. Voihan niille sanoa että ole hiljaa. Ei ne tottele.
Kuule kun ei kiinnostakaan tajuta. Mua kiinnostaa vain se, että ne pennut ei aiheuta haittaa muille. Niiden, joilla on lapsia, tuntuu olevan vaikea tajuta, mitä haittaa muille aiheuttavat.
Kerro toki miten se estetään.
Se nyt on vain niin, että ei ole olemassa huutamatonta mukulaa, eikä haistamatonta koiran persettä. Lapset pitävät ääntä ja niin muuten pitävät monet aikuisetkin huomaamattaan. Mutta pikkuvauva ei ymmärrä, vaikka sanoisit, että pitää olla hiljaa. Taapero muistaa 2 sekuntia, 5-vuotias 5 minuuttia. Meilläkin komennetaan naapureiden vuoksi, että pitää olla hiljaa ja iltaisin yritetään laittaa lapset ajoissa nukkumaan, mutta keskimmäinen pitää silti välillä aikamoista mekkalaa. Naapurit eivät onneksi ole valittaneet.
Minä epäilen, että nykyisin lasten ääntä siedetään myös huonommin kuin ennen. Lapsia syntyy vähemmän ja lapset tehdään myöhemmin. Entistä useampi ei tee lapsia lainkaan. Siksi monilla ei varmaankaan ole kokemusta pikkulapsista. Lapset huutavat. Se on ensimmäinen asia, minkä vanhempana oppii. Lasten luonteissa on myöskin eroja. Osa on äänekkäämpiä luonnostaan, osa hiljaisempia jopa vauvoina. Samassa perheessäkin on paljon eroja lasten välillä.
Vierailija kirjoitti:
Monet, joilla ei oo lapsia ei tajua mitä voi 1-3 -vuotiaalta vaatia. Voihan niille sanoa että ole hiljaa. Ei ne tottele.
On se sitten kumma kun minulle faija sanoi ollessani kakara että nyt hiljaa, niin minähän olin koska en halunnut risusta. Voisiko vaikuttaa tämä että kun mitään pelotteita ei ole niin lapsihan on siinä silloin kingi ja pompitaan sitten sen mukaan. "Ei voi mitään".
Vierailija kirjoitti:
Voit ottaa nätisti ja rauhallisesti esille, että rappukäytävässä pitää opettaa lapset kulkemaan hiljaisesti, tuollainen äänekäs meno kuuluu asuntoihin sisälle.
Mitään muuta et pysty tekemään ja muista olla asiallinen. Ihmiset eivät kestä negatiivista palautetta itsestään.
Laita postiluukusta lappu jossa esität toiveen, että opettelisivat asumaan kerrostalossa kuten muutkin asukkaat.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva kiljunta rappukäytävässä kuulostaa kyllä siltä, ettei perheellä ole asiat hyvin. Miksi ihmeessä lapset joutuvat olemaan rappukytävässä?
Ei ole kokoajan, mutta kun on siellä niin riehuu.. Sama juttu eri talo. Iso perhe 60 neliötä. Muuttaisivat maalle. Etenkin keskimmäinen lapsi, 5-7 v on kova riehumaan, mekkaloi, tömistelee, leikkii hissillä. Paiskoo ovia, äänekäs välillä.... oon valittanu sikäli kun riehuminen jatkui joskus puoleen yöhön asti, usein 22.30. Hieman auttoi mut nyt kun on keksiny tuon hissin niin 😓 mielenkiintoinen asia. Heidän vauvan itku ei ole mitään verrattuna muitten lasten meteliin. Kuin hyttysen ininä.
On kyl ärsyttävää. Kun itse on valinnut lapsettomuuden osittain juuri siksi että olis hiljaista ja rauhallista, niin sitten se muiden lapsielämä tunkeutuu joka päivä korvakäytäviin.
Kaikelle mölylle ei voi mitään, mutta jos lapset jatkuvasti kirkuu rapussa tai pihalla, niin vanhemmat voisivat älytä välillä viedä jonnekin muuallekin ja antaa muille asukkaille hermolomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva kiljunta rappukäytävässä kuulostaa kyllä siltä, ettei perheellä ole asiat hyvin. Miksi ihmeessä lapset joutuvat olemaan rappukytävässä?
Ei ole kokoajan, mutta kun on siellä niin riehuu.. Sama juttu eri talo. Iso perhe 60 neliötä. Muuttaisivat maalle. Etenkin keskimmäinen lapsi, 5-7 v on kova riehumaan, mekkaloi, tömistelee, leikkii hissillä. Paiskoo ovia, äänekäs välillä.... oon valittanu sikäli kun riehuminen jatkui joskus puoleen yöhön asti, usein 22.30. Hieman auttoi mut nyt kun on keksiny tuon hissin niin 😓 mielenkiintoinen asia. Heidän vauvan itku ei ole mitään verrattuna muitten lasten meteliin. Kuin hyttysen ininä.
3-6-vuotta on minusta se pahin ikä. Meillä pahimmat uhmat ja kirkumiset ovat olleet silloin (4-5 v). Meilläkin 5v huutaa paljon enemmän kuin vauva. Riippuu toki vauvasta. Kuopus on meillä tosi hyväntuulinen ja hiljainen vauva, keskimmäinen oli vauvana semi-rauhallinen, esikoinen oli taas koliikki eli karjui koko ajan. Nykyisin hän on rauhallinen koululainen. Ikä auttaa tässäkin, kun järkeä tulee päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet, joilla ei oo lapsia ei tajua mitä voi 1-3 -vuotiaalta vaatia. Voihan niille sanoa että ole hiljaa. Ei ne tottele.
Kuule kun ei kiinnostakaan tajuta. Mua kiinnostaa vain se, että ne pennut ei aiheuta haittaa muille. Niiden, joilla on lapsia, tuntuu olevan vaikea tajuta, mitä haittaa muille aiheuttavat.
Kerro toki miten se estetään.
No ainakin säännöllinen rytmi, ruokailu, leikki, uni jne pitää lapsen rauhallisempana. Väsynyt, nälkäinen jne. lapsi on kiukkuiusempi. Ja kyllähän lasta voi hillitä myös puheella. Kasvattaminen pitää aloittaa heti. Jotkut osaa jo aika pieninä käyttäytyä hyvin, toiset on samanikäisinä hirveitä. Kasvattajan taidoista on paljon kiinni. Mun tuntemat meluisat lapsiperheet on poikkeuksetta olleet välinpitämättömiä eivätkä ole aidosti edes pyrkineet huomioimaan muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä juttu että kuvitellaan miten sen pitäisi olla ihan ookoo että lapsettomana olen kiinteästi mukana naapurilapsiperheen arjessa temmellyksineen. Ei, minä en ole sellaista halunnut enkä halua. Millä oikeudella lapsiperheelliset määrittelee että minun pitäisi osallistua heidän elämäänsä? Koska itsekin kärsivät lastensa melusta niin kyllä naapureidenkin pitää sitä sietää? Jännä juttu kun eivät itse sitten halua esim. bassomusiikkia kovalla kuuntelevan poikamiehen elämässä olla mukana vastaavalla tavalla.
Lisäksi muiden rauhaa terrorisoivat lapsiperheet katsovat oikeudekseen määritellä, mitä "normaalit elämisen äänet" ovat. Kun heidän kersansa karjuvat kurkku suorana, se on normaalia elämisen ääntä ja sitä pitää sietää. Lapsiperheiden kaaliin ei mahdu, että muille se ei ole normaalia vaan terrorisointia ja kotirauhan rikkomista.
Näin juuri. Taidan alkaa käyttää koiraani tarpeilla lasten hiekkalaatikolla. Kyllähän koirankakka kuuluu elämään.
Kyllähän tätä jotkut tekee. Kannattaa muistaa että ei ne kaikki perheet aiheuta häiriötä, ei asioita pidä toisille kostaa vaan ihan suoraa puhetta ja toimintaa sinne missä häiriö on..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva kiljunta rappukäytävässä kuulostaa kyllä siltä, ettei perheellä ole asiat hyvin. Miksi ihmeessä lapset joutuvat olemaan rappukytävässä?
Ei ole kokoajan, mutta kun on siellä niin riehuu.. Sama juttu eri talo. Iso perhe 60 neliötä. Muuttaisivat maalle. Etenkin keskimmäinen lapsi, 5-7 v on kova riehumaan, mekkaloi, tömistelee, leikkii hissillä. Paiskoo ovia, äänekäs välillä.... oon valittanu sikäli kun riehuminen jatkui joskus puoleen yöhön asti, usein 22.30. Hieman auttoi mut nyt kun on keksiny tuon hissin niin 😓 mielenkiintoinen asia. Heidän vauvan itku ei ole mitään verrattuna muitten lasten meteliin. Kuin hyttysen ininä.
3-6-vuotta on minusta se pahin ikä. Meillä pahimmat uhmat ja kirkumiset ovat olleet silloin (4-5 v). Meilläkin 5v huutaa paljon enemmän kuin vauva. Riippuu toki vauvasta. Kuopus on meillä tosi hyväntuulinen ja hiljainen vauva, keskimmäinen oli vauvana semi-rauhallinen, esikoinen oli taas koliikki eli karjui koko ajan. Nykyisin hän on rauhallinen koululainen. Ikä auttaa tässäkin, kun järkeä tulee päähän.
Kuriton 5v on tosiaan pahin. Kaikki vanhemmat ei onneksi salli sitä, vaan vaativat hyvää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva kiljunta rappukäytävässä kuulostaa kyllä siltä, ettei perheellä ole asiat hyvin. Miksi ihmeessä lapset joutuvat olemaan rappukytävässä?
Jos useampi lapsiperhe samassa talossa, niin rapussa riittää liikennettä, tullaan ja mennään kouluun, päiväkotiin, kauppaan, ulos, juostaan toisten lapsien luona kylässä...
Miten sitä ennen on selvitty, kun lapsia oli enemmän ja useimmat pienet kotihoidossa, eli männävuosien kulttuurin mukaan juoksemassa ympäriinsä toisten lasten kanssa ilman valvontaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet, joilla ei oo lapsia ei tajua mitä voi 1-3 -vuotiaalta vaatia. Voihan niille sanoa että ole hiljaa. Ei ne tottele.
Kuule kun ei kiinnostakaan tajuta. Mua kiinnostaa vain se, että ne pennut ei aiheuta haittaa muille. Niiden, joilla on lapsia, tuntuu olevan vaikea tajuta, mitä haittaa muille aiheuttavat.
Kerro toki miten se estetään.
No ainakin säännöllinen rytmi, ruokailu, leikki, uni jne pitää lapsen rauhallisempana. Väsynyt, nälkäinen jne. lapsi on kiukkuiusempi. Ja kyllähän lasta voi hillitä myös puheella. Kasvattaminen pitää aloittaa heti. Jotkut osaa jo aika pieninä käyttäytyä hyvin, toiset on samanikäisinä hirveitä. Kasvattajan taidoista on paljon kiinni. Mun tuntemat meluisat lapsiperheet on poikkeuksetta olleet välinpitämättömiä eivätkä ole aidosti edes pyrkineet huomioimaan muita.
Tietenkin voi, mutta minä väitän, että ihan kasvattajasta riippumatta jokainen lapsi pitää ääntä ja huutaa välillä. Sitä paitsi äänettömyys ei ole mikään paremman kasvattajuuden mitta. Itseasiassa olisin ennemminkin huolissani, jos ei lapsiperheestä kuuluisi mitään ääntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva kiljunta rappukäytävässä kuulostaa kyllä siltä, ettei perheellä ole asiat hyvin. Miksi ihmeessä lapset joutuvat olemaan rappukytävässä?
Jos useampi lapsiperhe samassa talossa, niin rapussa riittää liikennettä, tullaan ja mennään kouluun, päiväkotiin, kauppaan, ulos, juostaan toisten lapsien luona kylässä...
Miten sitä ennen on selvitty, kun lapsia oli enemmän ja useimmat pienet kotihoidossa, eli männävuosien kulttuurin mukaan juoksemassa ympäriinsä toisten lasten kanssa ilman valvontaa.
Ennen kuka tahansa sai mennä ojentamaan niitä lapsia. Nyt jos äkäinen täti komentaa naapurin pilttejä, lasten äidille tulee paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet, joilla ei oo lapsia ei tajua mitä voi 1-3 -vuotiaalta vaatia. Voihan niille sanoa että ole hiljaa. Ei ne tottele.
Kuule kun ei kiinnostakaan tajuta. Mua kiinnostaa vain se, että ne pennut ei aiheuta haittaa muille. Niiden, joilla on lapsia, tuntuu olevan vaikea tajuta, mitä haittaa muille aiheuttavat.
Kerro toki miten se estetään.
No ainakin säännöllinen rytmi, ruokailu, leikki, uni jne pitää lapsen rauhallisempana. Väsynyt, nälkäinen jne. lapsi on kiukkuiusempi. Ja kyllähän lasta voi hillitä myös puheella. Kasvattaminen pitää aloittaa heti. Jotkut osaa jo aika pieninä käyttäytyä hyvin, toiset on samanikäisinä hirveitä. Kasvattajan taidoista on paljon kiinni. Mun tuntemat meluisat lapsiperheet on poikkeuksetta olleet välinpitämättömiä eivätkä ole aidosti edes pyrkineet huomioimaan muita.
Tietenkin voi, mutta minä väitän, että ihan kasvattajasta riippumatta jokainen lapsi pitää ääntä ja huutaa välillä. Sitä paitsi äänettömyys ei ole mikään paremman kasvattajuuden mitta. Itseasiassa olisin ennemminkin huolissani, jos ei lapsiperheestä kuuluisi mitään ääntä.
Se, että ei anna lastensa metelöidä, mittaa kyllä kykyä huomioida muut ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva kiljunta rappukäytävässä kuulostaa kyllä siltä, ettei perheellä ole asiat hyvin. Miksi ihmeessä lapset joutuvat olemaan rappukytävässä?
Jos useampi lapsiperhe samassa talossa, niin rapussa riittää liikennettä, tullaan ja mennään kouluun, päiväkotiin, kauppaan, ulos, juostaan toisten lapsien luona kylässä...
Miten sitä ennen on selvitty, kun lapsia oli enemmän ja useimmat pienet kotihoidossa, eli männävuosien kulttuurin mukaan juoksemassa ympäriinsä toisten lasten kanssa ilman valvontaa.
Eikä ollut äänieristyksiäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva kiljunta rappukäytävässä kuulostaa kyllä siltä, ettei perheellä ole asiat hyvin. Miksi ihmeessä lapset joutuvat olemaan rappukytävässä?
Jos useampi lapsiperhe samassa talossa, niin rapussa riittää liikennettä, tullaan ja mennään kouluun, päiväkotiin, kauppaan, ulos, juostaan toisten lapsien luona kylässä...
Miten sitä ennen on selvitty, kun lapsia oli enemmän ja useimmat pienet kotihoidossa, eli männävuosien kulttuurin mukaan juoksemassa ympäriinsä toisten lasten kanssa ilman valvontaa.
Ennen kuka tahansa sai mennä ojentamaan niitä lapsia. Nyt jos äkäinen täti komentaa naapurin pilttejä, lasten äidille tulee paha mieli.
Kyllä minä komennan tarvittaessa omia ja naapureiden lapsia, jos tarve on. Monta kertaa olen puuttunut kiusaamiseen, huutanut katolta alas, tai komentanut, jos tekevät muuta tyhmää. Älä yleistä omaa käytöstäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva kiljunta rappukäytävässä kuulostaa kyllä siltä, ettei perheellä ole asiat hyvin. Miksi ihmeessä lapset joutuvat olemaan rappukytävässä?
Jos useampi lapsiperhe samassa talossa, niin rapussa riittää liikennettä, tullaan ja mennään kouluun, päiväkotiin, kauppaan, ulos, juostaan toisten lapsien luona kylässä...
Miten sitä ennen on selvitty, kun lapsia oli enemmän ja useimmat pienet kotihoidossa, eli männävuosien kulttuurin mukaan juoksemassa ympäriinsä toisten lasten kanssa ilman valvontaa.
Ennen kuka tahansa sai mennä ojentamaan niitä lapsia. Nyt jos äkäinen täti komentaa naapurin pilttejä, lasten äidille tulee paha mieli.
Kyllä minä komennan tarvittaessa omia ja naapureiden lapsia, jos tarve on. Monta kertaa olen puuttunut kiusaamiseen, huutanut katolta alas, tai komentanut, jos tekevät muuta tyhmää. Älä yleistä omaa käytöstäsi.
Tarkoitin nyt puuttumista käytökseen, joka haittaa aikuisia.Sun toimethan oli lapsille vaaralliseen toimintaan puuttumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva kiljunta rappukäytävässä kuulostaa kyllä siltä, ettei perheellä ole asiat hyvin. Miksi ihmeessä lapset joutuvat olemaan rappukytävässä?
Jos useampi lapsiperhe samassa talossa, niin rapussa riittää liikennettä, tullaan ja mennään kouluun, päiväkotiin, kauppaan, ulos, juostaan toisten lapsien luona kylässä...
Miten sitä ennen on selvitty, kun lapsia oli enemmän ja useimmat pienet kotihoidossa, eli männävuosien kulttuurin mukaan juoksemassa ympäriinsä toisten lasten kanssa ilman valvontaa.
Ennen kuka tahansa sai mennä ojentamaan niitä lapsia. Nyt jos äkäinen täti komentaa naapurin pilttejä, lasten äidille tulee paha mieli.
Kyllä minä komennan tarvittaessa omia ja naapureiden lapsia, jos tarve on. Monta kertaa olen puuttunut kiusaamiseen, huutanut katolta alas, tai komentanut, jos tekevät muuta tyhmää. Älä yleistä omaa käytöstäsi.
Tarkoitin nyt puuttumista käytökseen, joka haittaa aikuisia.Sun toimethan oli lapsille vaaralliseen toimintaan puuttumista.
No, eiköhän suurin osa niitä lapsiaan komenna olemaan hiljaa ja yrittää huomioida naapurit. Mä nyt kolmen lapsen äitinä ja yläkoulun opettajana vain tiedän, että hyvinkin kasvatetut lapset pitävät ääntä. Eikä se hiljaa oleminen välttämättä kerro, että lapsi olisi paremmin kasvatettu tai hyvinvoiva. Saattaa olla väkivalloin hiljaiseksi peloteltu, tai katsoo lastenohjelmaa tai pelaa aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva kiljunta rappukäytävässä kuulostaa kyllä siltä, ettei perheellä ole asiat hyvin. Miksi ihmeessä lapset joutuvat olemaan rappukytävässä?
Jos useampi lapsiperhe samassa talossa, niin rapussa riittää liikennettä, tullaan ja mennään kouluun, päiväkotiin, kauppaan, ulos, juostaan toisten lapsien luona kylässä...
Miten sitä ennen on selvitty, kun lapsia oli enemmän ja useimmat pienet kotihoidossa, eli männävuosien kulttuurin mukaan juoksemassa ympäriinsä toisten lasten kanssa ilman valvontaa.
Ennen kuka tahansa sai mennä ojentamaan niitä lapsia. Nyt jos äkäinen täti komentaa naapurin pilttejä, lasten äidille tulee paha mieli.
Kyllä minä komennan tarvittaessa omia ja naapureiden lapsia, jos tarve on. Monta kertaa olen puuttunut kiusaamiseen, huutanut katolta alas, tai komentanut, jos tekevät muuta tyhmää. Älä yleistä omaa käytöstäsi.
Tarkoitin nyt puuttumista käytökseen, joka haittaa aikuisia.Sun toimethan oli lapsille vaaralliseen toimintaan puuttumista.
No, eiköhän suurin osa niitä lapsiaan komenna olemaan hiljaa ja yrittää huomioida naapurit. Mä nyt kolmen lapsen äitinä ja yläkoulun opettajana vain tiedän, että hyvinkin kasvatetut lapset pitävät ääntä. Eikä se hiljaa oleminen välttämättä kerro, että lapsi olisi paremmin kasvatettu tai hyvinvoiva. Saattaa olla väkivalloin hiljaiseksi peloteltu, tai katsoo lastenohjelmaa tai pelaa aamusta iltaan.
Ei minua nyt hirveästi kiinnosta se lasten hyvinvointi, vaikka teikäläisten itsekeskeisissä ajatuksissa sen tulisi olla jokaiselle ihmiselle sydämenasia. Mua kiinnostaa se, että kerrostalossa ei ole häiriöitä.
Asiallinen lappu voisi olla paikallaan, jos taloyhtiö on muuten hiljainen niin eivät he välttämättä ymmärrä, että heidän metelinsä kuuluu muualle, jos vastaavasti muualta ei kuulu mitään.