Miten ootte toimineet jos ujo lapsi ja koulussa pitää pitää esitelmiä?

Mun hitaasti lämpenevä lapsi harrasti tanssia kolmevuotiaasta ja alakoulusta alkaen teatteria.

Kynnys esiintymiseen aleni eikä esitelmien pitäminen tuottanut sitten enää mitään vaikeuksia.

Tässä kyseessä jo yläkoululainen....muuten hyvä vinkki

Ap

Tietenkin pitää esitelmän. On suuri karhunpalvelus kos vanhemmat puoltavat sitä , ettei tarvitsisi pitää. Tai kauhistelevat asiaa.

Eihän se auta kuin rohkaista lasta, että pystyisi vaikka pari lausetta lukemaan luokan edessä.

Harjoittelu poistaa esteet. Jos ei harjoittele, ei koskaan pysty esiintymään.

Harjoittelee kotona esitystä perheenjäsenille. Mitä rutiininomaisemmin esitys sujuu sitä vähemmän jännittää.

Lukiossa sai myös pitää halutessaan esityksen kahden kesken opettajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä kyseessä jo yläkoululainen....muuten hyvä vinkki

Ap

Hänenkin kannattaa harjoitella ja ylipäätään hankkia kokemusta.

Kannusta ja tue lastasi. Auta häntä esitelmän valmistelussa, toimi harjoitusyleisönä.

Toki voit olla yhteydessä esimerkiksi terveydenhoitajaan ja tutkituttaa, onko kyse ahdistuksesta tai sosiaalisten tilanteiden pelosta. Tällöin voidaan tehdä lausunto, jonka perusteella oppilas voi pitää esitelmän kahdestaan opettajalle tai vaikka ilman yleisöä ja videoida sen. Tällaisia erityisjärjestelyitä myönnetään aika helposti, mutta en kannusta niihin kuin vakavissa tapauksissa. Jos nuori omaksuu jo yläkouluiässä ajatuksen siitä, että hän ei pysty eikä hänen tarvitse esiintyä, on tätä lähes mahdoton muuttaa jälkikäteen. Esiintymispelko vain pahenee. Tästä on tietysti haittaa jatko-opinnoissa ja työelämässä. Silloinhan ei mitään helpotuksia enää ole saatavilla.

Ujotkin pystyvät kyllä esiintymään. Tiedän, koska olen ujo ja esiinnyn työssäni viikoittain.

Jutun perusta on siinä, että erottaa toisistaan itsensä ja sen esitettävän asian, jutun, on se sitten tietoa, taitoa tai tunnetta (esim musiikkiesityksessä). Koska tavoite on esittää se asia, tässä tapauksessa esitelmän sisältö, muttei minua itseäni, voin ulkoistaa esityksenkin. Sen voi siis tehdä nimenomaan esityksenä. Siinä ei tarvitse eikä pidä olla itse syvimmällä sisismmällään mitenkään tyrkyllä tai edes saavutettavissa - asiasisältö riittää ja voi kokonaan keskittyä siihen. Esittäjä ei ole arvioitavana, vain sisältö. (Joo, yläkoulussa voi tuntua olevan toisin, mutta arvioijat on silloin väärässä, ei se esittäjä).

Kerran sain kyllä sellaista palautetta että olin ”ylimielinen”. Tuona päivänä olin kumminkin saanut uutisia lapseni pitkäaikaissairaudesta ja oikeastaan olin vallan tyytyväinen, että onnistuin sen peittämään yleisöiltä, ja ylipäätään pitämään tuon esityksen - vaikka tulos sitten vaikuttikin ylimieliseltä. Point is, yleisö ei tiedä, eikä sen kuulu tietää esittäjän henkilökohtaisesta mitään. Voit pitää sen suojassa, omana tietonasi. Eivät pääse sitä arvioimaan eivätkä sorkkimaan. Sisältö pitää antaa, mutta se et ole sinä.

Kerron omasta "pelkääjän kokemuksestani", että nykytekniikalla paras vaihtoehto olisi harjoitella kotijoukolle/ tutuille ihmisille, ja sitten videoida se kotona. Video näytetään sitten luokalle.

Toinen vaihtoehto (kotiharjoittelun jälkeen) olisi antaa lapsen esitelmöidä omalta paikaltaan istuen.

Olin lapsena todella ujo ja pelkäsin esiintymistä. Pakottaminen vain pahensi asiaa. Vielä 6.luokalla pystyin järkyttävän jännityksen kera pitää lyhyen helpon paperilta luettavan esitelmän luokan edessä. Sen jälkeen olin joka kerta "sairas", kun esitelmävuoroni tuli, koko yläasteen ajan. En pitänyt yhtään esitelmää yläasteella, enkä vieläkään tiedä tajusiko opettaja mikä oli ongelmana. Aikataulu oli niin tiukka, että koska olin aina poissa, kun oma vuoroni oli, vastassa oli jo kevätjuhla.

Ala-asteella oli sama "valesairastuminen" joka kerta kun oli pakko osallistua johinkin joulujuhlanäytelmään tmv.

Murrosiän jälkeen pystyin kyllä esiintymään, 2.asteen koulutuksessa. Ja myöhemmin aloin jopa nauttia esiintymisestä.

Vanhemmat tuntevat lapsensa, älkää pakottako ylittämään rajoja! Esiintymisjännitystä ei ymmärrä, jos ei itse ole ollut paha jännittäjä!

Olen rohkaissut ja tsempannut lasta esitelmän pidossa. Ei ole vaihtoehtona jättää väliin, kerroin kyllä hänelle että monia muitakin varmasti jännittää.

Lapsi pitää esitelmän. Ja käy koulun uimatunneilla ja osallistuu ihan normaalisti muutenkin koulun OPS:in  toimintaan. Oli ujo tai reipas.  

Mulla olisi tästä paljonkin sanottavaa..

Olin ujo lapsi. Muistan vielä kolmannella luokalla pitäneeni lyhyen puheen luokassa ja jossain vaiheessa laulaneeni luokan edessä yksin musiikin kokeessa, mutta jossain vaiheessa siitä tuli aivan sietämätöntä. Yksi karmiva uskonnon esitelmä on jäänyt todella elävästi mieleen, kun tunsin että henki ja ääni loppuu. Tätä ei auttanut opettajan kommentti: " Joskus se sinunkin on reipastuminen aloitettava". Ihan niinkuin tuo olisi tahdosta kiinni.. sama kun sanoisi täysin rytmitajuttomalle ihmiselle, että alappa nyt musikaaliseksi.

Jotenkin menin lukion läpi, osittain vältellen kursseja, joissa piti esiintyä. Ne oikeasti alkoivat ahdistaa jo viikkoja ennen. Meillä oli luokaton lukio ja joka kurssilla eri ryhmä. Se pahensi asiaa kun koin , että koko ajan kaikki ovat vieraita.

Päädyin jotenkin yliopistossa luokanopettajakoulutukseen. Siellä mulla oli tosi kiva pysyvä ryhmä ja kivoja kavereita. Oli rento meininki ja tajusin, että kukaan ei ajattele pahaa, vaikka jännittäminen näkyisi. Lapsille opettaminen ei ollut yhtä jännittävää kuin aikuisille.

Nyt olen jo keski-ikäinen. Esiinnyn siis työkseni. Ei se mikään luonnerooli ole mutta ihan ok. Jos on jotain normaalista arjesta poikkevia esiintymisiä niin mietin etukäteen. Spontaania, luonnollista esiintyjää minusta ei tule koskaan.

Opettajana rohkaisisin esiintymään ryhmässä tai kaverin kanssa, valmistumaan hyvin etukäteen ja tukeutumaan paljon kuviin jne. Jos se oikeasti tuottaa ahdistusta, niin sitten suosittelen olemaan yhteydessä opettajaan. Mutta suhtautumista on monenlaista opettajissakin.. monien suupalttien on vaikea ymmärtää, kuinka tuo voi ahdistaa.

Oma tokaluokkalainen tyttöni on ujo. Hän miettii välillä musiikkiharrstuksensa konserttia, jossa hän kokee olevansa liian näkyvässä ja kuuluvassa roolissa. Sanoin jo kauden alussa, kun hän mietti sitä, että ei sinun tarvitse sinne mennä, jos se tuntuu noin jännittävältä. Hän saa harrastaa kevein mielin koko kauden ja joka kerta hän on loppujen lopuksi noussut lavalle ja kokenut onnistuvansa ihan hyvin vaikka vähän pelottavaa olikin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pitää esitelmän. Ja käy koulun uimatunneilla ja osallistuu ihan normaalisti muutenkin koulun OPS:in  toimintaan. Oli ujo tai reipas.  

Et taida tietää koulusta mitään.. OPSissa ei ole mitään esitelmän pitämiseen velvoittavaa ja aika suuri osa lapsista ei pysty toimimaan sen mukaan muutenkaan..

Sanoisin, että on lahjakkaiden lasten OPS ja heitä nyt ei mahdu koululuokkaan montakaan.

Sanahelinää, jolla ei ole todellisuuden kanssa paljoakaan tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pitää esitelmän. Ja käy koulun uimatunneilla ja osallistuu ihan normaalisti muutenkin koulun OPS:in  toimintaan. Oli ujo tai reipas.  

Et taida tietää koulusta mitään.. OPSissa ei ole mitään esitelmän pitämiseen velvoittavaa ja aika suuri osa lapsista ei pysty toimimaan sen mukaan muutenkaan..

Sanoisin, että on lahjakkaiden lasten OPS ja heitä nyt ei mahdu koululuokkaan montakaan.

Sanahelinää, jolla ei ole todellisuuden kanssa paljoakaan tekemistä.

Opseissa on paljonkin suulliseen esittämiseen, esitelmiin jne viittaavaa. Kyllä ne on taitoja joita koulussa tarvitaan.

Ja tosiaan fiksuinta on aloittaa aikaisin ja saada lapselle varmuutta siihen esiintymiseen, usein taideharrastus on hyvä, koska siinä esiinnytään "roolissa" ja tämä taito on opittavissa. Monet näyttelijätkin on ujoja, mutta rooleissa ei ole "itse" joten he on silti hyviä näyttelijöitä.

Karhunpalvelus on alkaa mukailla ja myötäillä ja tehdä siitä ujoudesta sairaus. Se pitää hyväksyä osana lapsen persoonaa, mutta se ei tarkoita, että hän muuttuisi "vammaiseksi".

Järkyttävää , että on vanhempia, jotka antavat lasten jäädä pois liikuntatunnilta jossa pelataan esim pesäpalloa siksi että lapsi ei pidä pesäpallosta. Olen kuullut opeilta tälläistäkin. Eli jos ala-asteikäinen ei ” pidä” jostakin , vanhemman luvalla ei tarvitse sitä tehdä. Vaikka on opetussuunnitelmassa. Vaikeaksi menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pitää esitelmän. Ja käy koulun uimatunneilla ja osallistuu ihan normaalisti muutenkin koulun OPS:in  toimintaan. Oli ujo tai reipas.  

Et taida tietää koulusta mitään.. OPSissa ei ole mitään esitelmän pitämiseen velvoittavaa ja aika suuri osa lapsista ei pysty toimimaan sen mukaan muutenkaan..

Sanoisin, että on lahjakkaiden lasten OPS ja heitä nyt ei mahdu koululuokkaan montakaan.

Sanahelinää, jolla ei ole todellisuuden kanssa paljoakaan tekemistä.

Opseissa on paljonkin suulliseen esittämiseen, esitelmiin jne viittaavaa. Kyllä ne on taitoja joita koulussa tarvitaan.

Ja tosiaan fiksuinta on aloittaa aikaisin ja saada lapselle varmuutta siihen esiintymiseen, usein taideharrastus on hyvä, koska siinä esiinnytään "roolissa" ja tämä taito on opittavissa. Monet näyttelijätkin on ujoja, mutta rooleissa ei ole "itse" joten he on silti hyviä näyttelijöitä.

Karhunpalvelus on alkaa mukailla ja myötäillä ja tehdä siitä ujoudesta sairaus. Se pitää hyväksyä osana lapsen persoonaa, mutta se ei tarkoita, että hän muuttuisi "vammaiseksi".

No ei ole, lue tarkemmin. Suullinen nyt voi tarkoittaa muutakin kun esitelmän pitämistä luokan edessä.

Oletko itse kärsinyt tästä asiasta? Luulen, että et.

Rohkaista voi, mutta jos pakottamaan alat ja saat aikaan ahdistusta ja paniikkia ja sitä myötä huonoja kokemuksia, niin metsään mennään ja pahasti. Ihan kokemuksesta puhun.

Sanotko korkeanpaikan kammoisellekin, että hyppää lentokoneesta?

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin pitää esitelmän. On suuri karhunpalvelus kos vanhemmat puoltavat sitä , ettei tarvitsisi pitää. Tai kauhistelevat asiaa.

Tämä. Muistan vieläkin kun ala-asteella piti pitää esitelmä ja se käsissäni oleva paperi värisi kuin haavanlehti. Nykyään yliopisto-opettajana ja luennoilla on parhaimmillaan kolmatta sataa opiskelijaa, mutta nykyään ei enää jännitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pitää esitelmän. Ja käy koulun uimatunneilla ja osallistuu ihan normaalisti muutenkin koulun OPS:in  toimintaan. Oli ujo tai reipas.  

Et taida tietää koulusta mitään.. OPSissa ei ole mitään esitelmän pitämiseen velvoittavaa ja aika suuri osa lapsista ei pysty toimimaan sen mukaan muutenkaan..

Sanoisin, että on lahjakkaiden lasten OPS ja heitä nyt ei mahdu koululuokkaan montakaan.

Sanahelinää, jolla ei ole todellisuuden kanssa paljoakaan tekemistä.

Opseissa on paljonkin suulliseen esittämiseen, esitelmiin jne viittaavaa. Kyllä ne on taitoja joita koulussa tarvitaan.

Ja tosiaan fiksuinta on aloittaa aikaisin ja saada lapselle varmuutta siihen esiintymiseen, usein taideharrastus on hyvä, koska siinä esiinnytään "roolissa" ja tämä taito on opittavissa. Monet näyttelijätkin on ujoja, mutta rooleissa ei ole "itse" joten he on silti hyviä näyttelijöitä.

Karhunpalvelus on alkaa mukailla ja myötäillä ja tehdä siitä ujoudesta sairaus. Se pitää hyväksyä osana lapsen persoonaa, mutta se ei tarkoita, että hän muuttuisi "vammaiseksi".

No ei ole, lue tarkemmin. Suullinen nyt voi tarkoittaa muutakin kun esitelmän pitämistä luokan edessä.

Oletko itse kärsinyt tästä asiasta? Luulen, että et.

Rohkaista voi, mutta jos pakottamaan alat ja saat aikaan ahdistusta ja paniikkia ja sitä myötä huonoja kokemuksia, niin metsään mennään ja pahasti. Ihan kokemuksesta puhun.

Sanotko korkeanpaikan kammoisellekin, että hyppää lentokoneesta?

Ei minun tarvitse lukea uudestaan. Osaan opsit.

Miksi sinä riehut?

Kaikkia jännittää eikä kukaan haluaisi esitelmää pitää.

Mutta elämässä on tehtävä myös asioita joita ei haluaisi tehdä. Siihen kannattaa totutella.

On vielä paskempaa pitää puhetta, esitelmää tai luentoa sitten aikuisena ensikertalaisena. Koulussa on hyvä harjoitella, koska kaikki muutkin ovat yhtä kokemattomia.

Aikuisena eivät ole.