Miten ootte toimineet jos ujo lapsi ja koulussa pitää pitää esitelmiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia jännittää eikä kukaan haluaisi esitelmää pitää.

Mutta elämässä on tehtävä myös asioita joita ei haluaisi tehdä. Siihen kannattaa totutella.

On vielä paskempaa pitää puhetta, esitelmää tai luentoa sitten aikuisena ensikertalaisena. Koulussa on hyvä harjoitella, koska kaikki muutkin ovat yhtä kokemattomia.

Aikuisena eivät ole.

JOo, "kaikkia jännittää", mutta jännitys voi olla eritasoista ja erilaista.

Tuo "kaikkia jännittää"  on pilanut elämäni.

Niinpä! Ja "kaikilla" tulee ilmeisesti myös pissit tai ripulikakat housuun ennen esitelmän pitoa. Joojoo kaikkia jännittää

Tuolla sanonnalla yritetään ehkä helpottaa jännittäjiä, kun muitakin jännittää, mutta mun kohdalla se vaan pahensi asiaa, koska en tajunnut tarvitsevani apua enkä hakenut sitä ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olin lapsena ujo ja jännitin esiintymistä. Koska niihin aina pakotettiin, on mulla nyt sosiaalisten tilanteiden pelko. Vanhemmatkaan ei kuunnelleet mua, apua en saanut. Nyt loppuelämä sitten lääkkeitten kanssa.

Mulla on diagnoosi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja sain lääkkeitäkin. En kyllä kokenut, että niistä olisi valtavaa hyötyä. Parhaiten auttoi se, että piti esitelmää seinälle tai tyynyille alkuun pari kymmentä kertaa, niin hiukan tottui siihen ja tiesi mitä sanoa. Sen jälkeen kun esitelmä oli karkeasti hanskassa, niin kameralle. Kameralta katsottuna oma esiintyminen näytti aluksi pahalta mutta siinä pystyi hiomaan esim katsekontaktia ja vaikka katsominen hävettikin, niiin se hiukan helpotti tottumisen myötä. Kotiporukka voi olla hyvä treenikaveri kun on ensin pitänyt esitelmän 50 kertaa itsekseen.

Kokemus tuo varmuutta, vaikka sympaattinen hermosto lamautuukin ja laskee kognitiivisia kykyjä merkittävästi. Maailmasta löytyy varmasti minuakin pahempi jännittäjä mutta jättämällä pelon takia tekemättä häviää varmasti.

Niin, mutta se pakottaminen ei auta mitään. Esiintymään pitäisi kannustaa esiintyjän itse valitsemalla hetkellä ja aluksi ainakin ilman isoa yleisöä.

Kaikkia koululaisia varmasti jännittää esiintyminen mutta se on kyllä totta mitä muutkin ovat täällä kommentoineet että omalle, esim. tutulle kotiyleisölle kannattaa pitää harjoitusesitelmiä tai miksi ei voi kavereiden kesken myös!?

Hyvä neuvon sain yhdeltä persoonalliselt tanssinopettajalta jos hermostutti esiintyä pienessä tilassa jossa yleisö on todella lähellä oli se että ajattelee yleisön laumaksi lauhkeita lehmiä joille höpöttää/esiintyä. Ne vain mutustavat siinä samalla ruohoa ja katselevat sinua suurilla silmillään pitkine ripsineen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsesta tulee ujo? Onko kyse siitä, että vanhemmat eivät ole koskaan rohkaisseet lasta mihinkään ns. mukavuusalueen ulkopuoliseen tekemiseen? Lapsia pitää hieman (henkisesti) potkia ja kannustaa pärjäämään, jotta ne uskaltavat jättää kotipesän ja nousta omille siiville. 

Ujouden naamariin ei kannata pukeutua. 

Ujouteen liittyy myös se, mitä ja millä joutuu esintymään. Olin reipas tanssi- ja soittoesityksissä, mutta jos täytyi avata suunsa, niin sydän hakkasi ja hiki virtasi. No, siihenkin lopulta tottui, kun luokka vaihtui ja kiusaajat jäivät toiseen kouluun. Myötätuntoisessa ryhmässä esiintyminen on ujollekin hyvä kehittymisympäristö.

Koulussa ala- ja yläasteella jännitti aina helvetisti. Muistan miettineeni mielessäni, että "Ei tähän kuole, vaikka siltä tuntuisi". Olin jo valmiiksi kiusattu silmätikku ja sain kai siitä puhtia. Luokalla oli myös muita, joita esitelmät jännittivät.

Esitelmän tueksi voisi suunnitella jonkun heijastettavan kuvamateriaalin. (PowerPoint?)

Lapsi voi sitten lukea paperistaan kuviin liittyvät asiat. Huomio ei ole niin suoraan hänessä. Aiheeksi joku helppo, esim lemmikki, harrastus jne.

Usassa tämä on paremmin.

Usan kouluissa jokainen jo 6...10 v oppii pitämään puheita. Toimii.

Suomalainen on ujo ja juro, siksi tarvitsisi jo lapsesta pitäen enemmän pitää esityksiä yleisölle. Esim min 1 krt per kk olisi ok.

Eli tämä asia tulee nyt nostaa opsiin voimakkaasti.

Itsekin olen entinen ujo, nyt työn kovettama pro joka jo tottunut puhumaan ja vetämään isoja kokouksia as pj.

Koululaitos vaan 80 l oli liian passiivinen esitelmien suhteen.

Jos ahdistaa niin lääkäriltä saa lääkettä... tai sitten anna shotti viinaa.

Tekee esitelmän itselle mielenkiintoisesta aiheesta niin sitä on kiva tutkia ja kaivaa matskua. Sitten harjoittelee sisällön niin hyvin että on niinkuin homma kontrollissa. Ja kun aihetta on oikeasti tutkittu ja esittäjä on sisällä siinä aiheessa niin useimmat kuulijat keskittyvät siihen aiheeseen ja unohtavat esittäjän.

Itse olen hyvinkin ujo, ja esitelmien jännittämisen aste on vaihdellut vuosien varrella. Mikään spontaani ei onnistu, mutta jos on rauhassa saanut harjoitella niin välillä olen ihan tykännytkin esiintyä, vaikka aina on jännittänyt etukäteen. Hyvä harjoittelu on tosiaan auttanut, kun tietää kaiken mitä esityksessä tulee tapahtumaan. Etukäteen mietin ihan kaiken, siitä hetkestä kun opettaja kutsuu esitelmöimään, miten menen luokan eteen ja mihin kohtaan, pitääkö etsiä koneelta esitelmä siinä jne. Se on auttanut vaikka kaikki ei sitten lopulta menisikään ihan niin kuin oli ajatellut, mutta on kuitenkin koko ajan jokin raami mitä seurata.

Ala-aste ja yläaste meni oikeastaan ihan jees esitelmien osalta. Lukion loppupuolella alkoi tulla punastumista ja se alkoi häiritä niin että jännitys kasvoi hyvin suureksi. Amkissa sain käyttöön beetasalpaajat esiintymisjännitykseen ja se auttoi, ei tarvinnut pelätä punastumista tai käsien tärinää. En tiedä kyllä kuinka nuorille noita beetasalpaajia voisi antaa.

Minä ilmoitin lapsen opettajalle, että minun lapseni ei sitten pidä yhtäkään esitelmää luokan edessä. Lapseni ei yhtään pidä esiintymisestä, enkä lapsen äitinä hyväksy sitä, että lastani pakotetaan tekemään asioita, jotka lapsestani tuntuvat epämiellyttäviltä. Opettaja länkytti vastaan, joten kävin rehtorin juttusilla. Sain rehtorinkin ymmärtämään asian kun ilmoitin, että otan iltapäivälehtiin yhteyttä, mikäli lapseni hyvinvointia ei oteta huomioon!

Mä tukeuduin käsillä olevaan aineistoon eli luin sieltä muistiinpanoja kesken esityksen kun alkoi sanat menemään sekaisin ja olin edellisinä iltoina harjoitellut sitä. Yhden puheen olen lukenut paperista suoraan 😅

Miksi tuota esiintymistä arvostetaan niin korkealle? Sehän kannustaa vain siihen, että saadaan asiat näyttämään paremmalta kuin onkaan, jos nyt näin karrikoiden saa sanoa. Maailmassa on monia, jotka pystyvät hyvillä esiintymistaidoillaan puhumaan pahan hyväksi, mutta jostain syystä hyvän tekemistä ilman itsensä nostamista esille ei arvosteta. Tässä olisi mielestäni korjaamisen paikka, ei siinä, että pakotetaan kaikista hyviä esiintyjiä, vaikka heistä ei siitä saisi tekemälläkään. Vähän kuin pakotettaisiin kaikki laulamaan karaokea, koska kyllä sen laulamisen harjoittelemalla oppii. Vaikka fakta on se, että kaikilla ei ole nuottikorvaa vaikka miten yrittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuota esiintymistä arvostetaan niin korkealle? Sehän kannustaa vain siihen, että saadaan asiat näyttämään paremmalta kuin onkaan, jos nyt näin karrikoiden saa sanoa. Maailmassa on monia, jotka pystyvät hyvillä esiintymistaidoillaan puhumaan pahan hyväksi, mutta jostain syystä hyvän tekemistä ilman itsensä nostamista esille ei arvosteta. Tässä olisi mielestäni korjaamisen paikka, ei siinä, että pakotetaan kaikista hyviä esiintyjiä, vaikka heistä ei siitä saisi tekemälläkään. Vähän kuin pakotettaisiin kaikki laulamaan karaokea, koska kyllä sen laulamisen harjoittelemalla oppii. Vaikka fakta on se, että kaikilla ei ole nuottikorvaa vaikka miten yrittäisi.

👍

Olin ujo lapsi ja jännitin esiintymistä niin paljon, että jähmetyin kauhusta liikuntakyvyttömäksi tai aloin itkeä luokan edessä. Se oli todella nöyryyttävää. Pakkoesiintymiset eivät auttaneet vaan se muuttui joka kerta vaikeammaksi. Lukiossa en enää kyennyt lavalle ollenkaan ja sain tehdä esitelmät kirjallisena.

Sairastuin vaikeaan sosiaalisten tilanteiden pelkoon, paniikkihäiriöön ja masennukseen. Olen kärsinyt masennuksesta jaksoittain jo 20 vuotta. Pärjään lääkityksellä elämässäni. Teen työtä, jossa ei tarvitse olla esillä. Esimiehiä ei haittaa vähäpuheisuuteni vaan saan kiitosta työstäni.

Olen päättänyt, etten pidä enää yhtäkään esitelmää tämän elämän aikana. Olen tyytyväinen itsenäiseen työhöni ja yksinäisiin harrastuksiini. Mielestäni kaikista ei voi pakottaa esiintyjäihmisiä, jos pelko on oikeasti todella paha. Oen oppinut hyväksymään ujouteni osaksi minua. Olen joskus pohtinut, voisiko minulla olla jotain lieviä autismin piirteitä, mutta en usko haluavani mitään diagnoosia.

Mulle ei esitelmien pito ole ollut ikinä luontevaa. En ole muutenkaan mikään tarinankertojaihminen, joten tekstiä ei todellakaan tule ns. luonnostaan, vaikka aihe olisi tuttukin. Muuten olen kyllä puhelias ja näyttelen ja laulan yleisön edessä mieluusti. Yläasteella ja lukiossa selvisin esitelmistä, mutta korkeakoulussa tuli seinä vastaan. Siihen aikaan en pystynyt seisomaan pitkään paikallani ilman että alkaisi heikottaa/huimata (raudanpuute todnäk). Tämä aiheutti vielä lisäjännitystä tilanteisiin. Olisin halunnut lukea sivuaineena viestintää, mutta siellä oli puheviestintää ja neuvottelutaitoa, enkä kyennyt menemään ko. kurssille. Skippasin kaikki muutkin luokan edessä pidettävät esitelmät lääkärintodistuksella ja tein korvaavat työt. Englannin kurssilla pidin esityksen pelkästään opettajalle. Minusta tuli DI. Työelämässä olen joutunut muutaman kerran esitystilanteisiin ja ne ovat aina yhtä kuumottavia, mutta olen selvinnyt. Korona-aikaan etäesitykset ovat parhaita, kun ei tarvitse seistä siellä salissa kaikkien edessä :)

Halusin sanoa vain että ei kannata pakottaa lasta väkisin esiintymään jos hän ei koe pystyvänsä; kaikkien ei tarvitse olla reippaita ja hyviä esiintymään, pitkälle voi päästä ilmankin.

Ketjun lukeneena ei yhtä oikeaa toimintamallia ole: joku on karaistunut ja tullut esiintyjäksi ja joku taas vajonnut vielä syvemmälle sosiaalisten tilanteiden pelkoonsa.

Harjoittele ensin, vaikka kotona.

1. Ns esitelmä pitäisi olla vaikka vain jokunen selkeä lause.

Jos oppilasta jännitti esitelmän pitäminen, sai hän pitää muistiinpanoja kädessaan, mutta niistä ei esitelmää saanut  suoraan lukea, vilkaista vain. lukea. Muistin tukena sai käyttää. Muuan muusikkona tunnetuksi tullut oppilas ei koskaan pitänyt minkäänlaista esitelmää, mutta Negatve -yhtyeen esiintymisessä kaikki onnistui.

Ala-asteella yritin luistella joulujuhlaesityksestä, mutta yksi enkeli sairastui homma tuli mulle, vielä kun äiti letitti tukkaani horisin lauseet läpi. Enkelinä olin ensimmäinen ja aloitin lauseet, mutta viimeinen virke unohtui..pää humisi tyhjyyttä ja tuuppasin vieressäni olevaa enkeliä että jatkaa, ei jatkanut, äkkiä kadonnut virke tuli mieleeni ja lausuin sen..Yläasteella muutuin ujoksi, ja olin kuolla jos piti lukea koko luokalle oma aine.

Hävetti sekin jos ope sen luki muille.

Eipä muuta kuin rohkaise lasta, ja kerro miten huikea olo tulee sen jälkeen.