Lue keskustelun säännöt.
Anopin elämässä ei tapahdu mitään. Ei ole tapahtunut 15 vuoteen, mitä olen häntä tuntenut
17.03.2022 |
Ja mua ärsyttää kun soittelee jatkuvasti ja utelee minun ja meidän perheen asioista. keskustelu on aina sitä, että väkisinkin vaan puhun omista jutuistani ja jos kysyn että mitä hänelle kuuluu, niin vastaus on aina sama vaivaantunut "no eipä tänne mitään".. Miten ihan oikeasti jonkun elämä voi olla tuommoista aina?
Olen alkanut ahdistumaan näistä puheluista, enkä halua kertoa hänelle omia asioitani. En edes halua kysyä mitä hänelle kuuluu, koska ikinä ei kuulu mitään mainitsemisen arvoista.
Saattaa olla hölmöä ahdistua tämmöisestä, mutta silti ahdistaa. Tekisi mieli ravistella, että tee nyt hyvä ihminen jotain.
Kommentit (72)
Anna hänen lapsensa hoitaa puheluihin vastaaminen. Ja älä vastaa mitään tai vain lyhyesti, kun se ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ihmistyypin. Asutaan lapsuudenkodista kivenheiton päässä ja elämä on mennyt sitä tuttua uomaa vuosi toisensa perään. Raskasta se on. Tsemppiä!
Yksinäinen vanhus soittelee hyvää hyvyyttään ja kyselee kuulumisia ja olet työntämässä häntä jonnekin vuorikiipeilykurssille, kun sinua ahdistaa :D
Hanki kuule itse elämä tai jotain terapiaa. Minusta olisi ihanaa, jos anoppi soittelisi minulle ja kyselisi kuulumisia. Ei eläkeläisen elämään oikein muuta mahdu, kuin sairaudet tai läheisten kuolemat. Ehkä ei halua valittaa.
Ei elämässä tarvitse tapahtua mitään ihmeellistä.
Sinua taitaa olla vaikea miellyttää? Ja btw miksi se sulle soittaa? Lankapuhelin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkäisin siitä suunnattomasti, että hänelläkin olisi joskus jotain kerrottavaa. Hänelle ei ihan oikeasti koskaan tapahdu mitään. Miten sellaisen kanssa voi keskustella vastavuoroisesti? Kun kuulumiset on aina samaa siivoamista ja kaupassakäymistä. Siinä se. Miten voi haaskata kallisarvoisen elämän noin. -ap
Lapset ja (lapsenlapset) on yleensä vanhempien ihmisten elämän tärkein sisältö eli ne tapahtumat kiinnostavat oikeasti ja ovat osa hänenkin elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en vastaa sellaisen tyypin puheluihin, joka ahdistaa.
Minulla ei ole appivanhempia, he ovat kuolleet kun puolisoni oli teini-ikäinen. Meitin just tänään, miten kummallista on, että hänen puoleltaan suvussa ei ole ketään, kuka koskaan kysyisi meidän kuulumisia muutenvaan. Ymmärrän, että sinua rasittaa tuo, mutta toivon että ymmärrät tuon tilanteen hyvätkin puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vissiin sinunkaan, jos noin anopin asiat kiinnostaa?
Hän on hyvä kuuntelija. Kuuntelee sinun valituksiasi ja jorinoitasi hyvää hyvyyttään.
Mitä sulle kuuluu mitä hänelle kuuluu. Haluaisitko hänen marisevan kaikesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkäisin siitä suunnattomasti, että hänelläkin olisi joskus jotain kerrottavaa. Hänelle ei ihan oikeasti koskaan tapahdu mitään. Miten sellaisen kanssa voi keskustella vastavuoroisesti? Kun kuulumiset on aina samaa siivoamista ja kaupassakäymistä. Siinä se. Miten voi haaskata kallisarvoisen elämän noin. -ap
Eiköhän aikuinen ihminen saa elää elämänsä kuten haluaa. Olisi varmaan ollut helpompaa jättää miehesi tekemättä, niin ei olisi saanut sinua riipakseen.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinen vanhus soittelee....Ei eläkeläisen elämään oikein muuta mahdu, kuin sairaudet tai läheisten kuolemat. Ehkä ei halua valittaa.
Onpa sulla rajoittunut käsitys eläkeikäisistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinen vanhus soittelee hyvää hyvyyttään ja kyselee kuulumisia ja olet työntämässä häntä jonnekin vuorikiipeilykurssille, kun sinua ahdistaa :D
Hanki kuule itse elämä tai jotain terapiaa. Minusta olisi ihanaa, jos anoppi soittelisi minulle ja kyselisi kuulumisia. Ei eläkeläisen elämään oikein muuta mahdu, kuin sairaudet tai läheisten kuolemat. Ehkä ei halua valittaa.
Voi hyvänen aika kun olisikin kyseessä tämmöinen "yksinäinen vanhus". 15 vuotta on hyvin pitkästyttävää vastata monta kertaa viikossa puhelimeen kuullakseen vaan, miten toinen on imuroinut. -ap
En todellakaan kerro miniälle elämästäni, ei hänelle kuulu kiihkeä suhde Pertin kanssa tai se, miten osakesalkkuni kartuttaminen onnistuu. Miniän suuntaan elämässäni ei tapahdu mitään, en todellakaan kerro käyneeni teatterissa tai avantouinnilla. Opin jo pojan ensimmäisen vaimon kanssa, että anopin ei sovi puhua itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Tykkäisin siitä suunnattomasti, että hänelläkin olisi joskus jotain kerrottavaa. Hänelle ei ihan oikeasti koskaan tapahdu mitään. Miten sellaisen kanssa voi keskustella vastavuoroisesti? Kun kuulumiset on aina samaa siivoamista ja kaupassakäymistä. Siinä se. Miten voi haaskata kallisarvoisen elämän noin. -ap
Ei mukaan elämässä tapahdu mitään ja anoppi aikoihin on vielä vuosia. Mitä ehtisi tekemäänkään kun viikot vierii töissä kotitöissä ja ulkoilussa? Sama ollut jo vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinen vanhus soittelee hyvää hyvyyttään ja kyselee kuulumisia ja olet työntämässä häntä jonnekin vuorikiipeilykurssille, kun sinua ahdistaa :D
Hanki kuule itse elämä tai jotain terapiaa. Minusta olisi ihanaa, jos anoppi soittelisi minulle ja kyselisi kuulumisia. Ei eläkeläisen elämään oikein muuta mahdu, kuin sairaudet tai läheisten kuolemat. Ehkä ei halua valittaa.
Hyvää hyvyyttään? Mitä hyvää tuossa tenttaamisessa on? Jossain vaiheessa se muuttuu todella raskaaksi.
Hän varmaan kaipaa juttuseuraa, ja voit varmasti ohjata keskustelun liian henkilökohtaisesta johonkin ajankohtaiseen yleisempään aiheeseen, ehkä hänellä on yksinäistä ja tylsää.
Harvemmin kenenkään elämässä tapahtuu mitään mainitsemisen arvoista. Mua aina ärsyttäää kun ihmiset kyselee mitä kuuluu kun mitä ihmettä siihen on tarkoitus vastata. Ihan hyvää, ei mitään erikoista, siinähän se. Tosi rasittavaa jos aina pitää suorittaa kauheasti kaikkea vaan siksi että voisi sitten kyselijöille vastata mitä kaikkea sitä on tehnyt.
Eli tykkäisit jos se puhuisi vain omista asioista? Okei.