Lue keskustelun säännöt.
Anopin elämässä ei tapahdu mitään. Ei ole tapahtunut 15 vuoteen, mitä olen häntä tuntenut
17.03.2022 |
Ja mua ärsyttää kun soittelee jatkuvasti ja utelee minun ja meidän perheen asioista. keskustelu on aina sitä, että väkisinkin vaan puhun omista jutuistani ja jos kysyn että mitä hänelle kuuluu, niin vastaus on aina sama vaivaantunut "no eipä tänne mitään".. Miten ihan oikeasti jonkun elämä voi olla tuommoista aina?
Olen alkanut ahdistumaan näistä puheluista, enkä halua kertoa hänelle omia asioitani. En edes halua kysyä mitä hänelle kuuluu, koska ikinä ei kuulu mitään mainitsemisen arvoista.
Saattaa olla hölmöä ahdistua tämmöisestä, mutta silti ahdistaa. Tekisi mieli ravistella, että tee nyt hyvä ihminen jotain.
Kommentit (72)
Me ihmiset vaan ollaan erilaisia. Joillain on vissiiin aivoissa enemmän niitä mutkia, että on tunneälyllekin joku kolo olemassa.
Mutta miksei säästä voisi puhua? Että kaipa tuo lumikin joskus sulaa, vai mitä luulet. Kyllä huumorilla voi small talkia kehittää ja saada vastapuoleltakin jotain hersymään. Vaatii kärsivällisyyttä toiselta osapuolelta, jos toinen on kovin passiivinen. It takes two to tango! Tsemppiä puheluihinne, jutun juurta löytyy oman leikkikehän ulkopuolelta, kun sinne vain muistaa katsoa. Antaa vaan vanhan rouvan olla sellainen kuin on, jos on pienet ympyrät niin so what?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ihmiset vaan ollaan erilaisia. Joillain on vissiiin aivoissa enemmän niitä mutkia, että on tunneälyllekin joku kolo olemassa.
Mutta miksei säästä voisi puhua? Että kaipa tuo lumikin joskus sulaa, vai mitä luulet. Kyllä huumorilla voi small talkia kehittää ja saada vastapuoleltakin jotain hersymään. Vaatii kärsivällisyyttä toiselta osapuolelta, jos toinen on kovin passiivinen. It takes two to tango! Tsemppiä puheluihinne, jutun juurta löytyy oman leikkikehän ulkopuolelta, kun sinne vain muistaa katsoa. Antaa vaan vanhan rouvan olla sellainen kuin on, jos on pienet ympyrät niin so what?
Voi miten ihanna positiivinen katsantokanta. Luuletko, että ei ole sinnnikkyyttä vaadittu, miksi hän muuten minulle soittelisi vielä 15 vuodenkin jälkeen. Tässä vaan alkaa kuule tangot jo väsyttää, kun itse saa olla viejän roolissa all the time. Ei kato vaan aina jaksa. -ap
Puhelinterrosrismi on ehkä eniten pebasta ikinä!
en ymmärrä mitä tarkoitat. Että joku kehottaisi näkemään appivanhemmattomuuden hyvät puolet? Olen kyllä usein pohtinut, että ainakaan ei ole tarvinnut miellyttää ketään. Mutta soisin lapsilleni isovanhemmat, kyllä se on iso aukko juurissa ja omassa historiassa, kun toinen puoli suvusta käytännössä puutttuu kokonaan. En loukkaantuisi, jos minua kehotettaisiin ajattelemaan että pahemminkin voisi olla, mutta voisin vastata että olen jo ajatellut asiaa siltä kantilta, ja vaihtaisin silti täyden appivanhemmattomuuden vaikka johonkin vähän ärsyttävään anoppiin, jos vaan lapsillani olisi sitä kautta jokin yhteys isänkin puolen sukuun, ja lisää aikuisia elämässään
Anopille rajat. Jätät nyt vaan kylmän viileästi vastaamatta niihin puheluihin. Eiköhän joskus luulis loppuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin ap, sinun velvollisuus ei ole viihdyttää anoppiasi. Anoppisi kuuluisi ensinnäkin soittaa pojalleen, eli miehellesi.
Jokaisen elämä saa olla todellakin niin tasapaksua ja tylsää, kuin vain itse haluaa. Se vaan, että jatkuva soittelu ja tämän oman tasapaksuuden levittäminen toisen harteille on kuormittavaa. Jokainen saa vapaa-aikansa viettää niin, että se lataa ja antaa myös itselle energiaa.
Tämmöiset energiasyöpöt saa ihan surutta heivata elämästään. Tsempit sinne!
Tottakai hän soittelee! Snulla on mielenkiintoinen elämä ja saa siitä täytettä omaan elämäänsä. Ei vaan ymmärrä, että tyhjentää sun akut antamatta itse mitään keskusteluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vastaa anopin puheluihin. Laita anopin numeroon soitonesto. Anoppisi lakkaa äkkiä soittelemasta.
Miksi se anoppi muuten soittelee jatkuvasti miniälle? Jatkuva soittelu on kotirauhan rikkomista ja henkistä väkivaltaa! Onko anoppi sairas vai muistisairas? Jos anopilla on alkava muistisairaus, niin hän ei muista, että sähköhella on päällä, kuka kävi eilen kylässä, mitä iltauutisissa sanottiin ja että hän on tällä viikolla jo soittanut miniälle. Alkava muistisairaus ilmenee samojen asioiden kysymisenä, asioiden ja käytöksen toistamisena ja jääräpäisenä jankkaamisena.
Ap:n kuvaus anopista kuulostaa elämäänsä kyllästyneen vanhan naisen toiminnalta. Koskaan ei kuulu mitään. Läheisriippuvainen ihminen, joka elää vain lastensa elämää. Omaa elämää ei ole eikä hän aio omaa elämää hankkiakaan.
Ehkä anoppisi voisi hankkia harrastuksia? Monella paikkakunnalla on Osuuspankin eläkeläiskerho tai Martat. Tai anoppi voisi liittyä seurakunnan vapaaehtoisiin ja alkaa ulkoiluttaa vanhainkodin vanhuksia. Anoppi voi kytätä näissä toiminnoissa ihmisiä ja voivotella yhdessä toisten anoppien kanssa.
Minun anoppi on samanlainen. Soittaa vaan uteliaisuuttaan ja tää ON raivostuttavaa. Pahenee vaan, kun ikää tulee lisää ja oma elämä on jäänyt elämättä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhelut kestää minimissään puoli tuntia. Puhelut olisi mukavia, jos joskus voisi keskustella jotain mitä hän on tehnyt jne.. mutta kun ei koskaan mitään. Mikä minä olen aikuista ihmistä viihdyttämään? Oma äitinikään ei soittele noin usein ja hänellä sentään on jotain kerrottavaa itselläänkin kun soittaa. -ap
Aika pitkä yksinpuhelua, jos toinen eli anoppi ei oikein sano mitään. Voitko sanoa itsekin, ettei mitään kuulu tai laitoin just astiat koneeseen ja sitten olet vain hiljaa ja odotat että anoppi täyttää hiljaisuuden. Monet ajattelee että anoppi on joku avuton vanhus, ja vanhuksia ei saisi loukata. Ymmärrän ap:tä hyvin, raskasta vetää keskustelua, jos toisella ei ole mitään annettavaa keskusteluun. Ja vielä monta kertaa viikossa ja puheluiden jälkeen on omat energiat ihan nollissa.
Ap voisi siirtää nämä puhelut sinulle?