Lue keskustelun säännöt.
Anopin elämässä ei tapahdu mitään. Ei ole tapahtunut 15 vuoteen, mitä olen häntä tuntenut
17.03.2022 |
Ja mua ärsyttää kun soittelee jatkuvasti ja utelee minun ja meidän perheen asioista. keskustelu on aina sitä, että väkisinkin vaan puhun omista jutuistani ja jos kysyn että mitä hänelle kuuluu, niin vastaus on aina sama vaivaantunut "no eipä tänne mitään".. Miten ihan oikeasti jonkun elämä voi olla tuommoista aina?
Olen alkanut ahdistumaan näistä puheluista, enkä halua kertoa hänelle omia asioitani. En edes halua kysyä mitä hänelle kuuluu, koska ikinä ei kuulu mitään mainitsemisen arvoista.
Saattaa olla hölmöä ahdistua tämmöisestä, mutta silti ahdistaa. Tekisi mieli ravistella, että tee nyt hyvä ihminen jotain.
Kommentit (72)
Mukavuusalueella kuihtuu ja lakastuu. Toki jokainen elää kuten haluaa, mutta minua ei kiinnosta tämmöisten henkilöiden mitäänsanomattomat puhelut monta kertaa viikossa. Kurkkua kuristaa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon 39v ja varmaan juuri tuollainen, jolla ei koskaan oo mitään kuulumisia kerrottavana. Olen töissä päiväkodissa, ei ketään tietenkään kiinnosta. Harrastan juoksua, ei ketään kiinnosta paitsi muita juoksijoita. Muuten olen kotona ja ehkä kerran viikossa käyn jonkun kaverin kanssa syömässä tai kahvilla.
Maailman tapahtumista ja uutisista keskustelen mielelläni, mutta monet ei seuraa noita yhtään, niin ei pysty keskustella. Olisi paljon mielenkiintoisempaa kuin ihmisten henkilökohtaiset elämät.
Mikä kynnysmatto sä oikein olet?! Älä vastaa niin usein tai rajoita puheluiden kestoa. Ja ensi juhannukseksi keksitte jotain muuta tekemistä kuin sinne meno.
Minua taas ärsyttää se, et soittelija lataa luurin täydeltä luetteloa mitä on tehnyt. Sitten ei osaa eikä halua yhtään puhua tunteistaan, puhumattakaan tietysti siitä et jakais empaattisesti minun iloja ja murheita.
Niin on väki erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole appivanhempia, he ovat kuolleet kun puolisoni oli teini-ikäinen. Meitin just tänään, miten kummallista on, että hänen puoleltaan suvussa ei ole ketään, kuka koskaan kysyisi meidän kuulumisia muutenvaan. Ymmärrän, että sinua rasittaa tuo, mutta toivon että ymmärrät tuon tilanteen hyvätkin puolet.
Mitä ajattelisit, jos sinulle sanottaisiin samoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kerropa nyt mihin ap käytät ainutkertaisen elämäsi, ettei se mene hukkaan?
Vauva-palstalla valittamiseen nyt ainakin :D
-Ei tod. AP
Vierailija kirjoitti:
Mukavuusalueella kuihtuu ja lakastuu. Toki jokainen elää kuten haluaa, mutta minua ei kiinnosta tämmöisten henkilöiden mitäänsanomattomat puhelut monta kertaa viikossa. Kurkkua kuristaa. -ap
Eiköhän tässä nyt ole enemmän kyse sinun elämästäsi kuin anopin. Pelkäät oman elämäsi menevän hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä kynnysmatto sä oikein olet?! Älä vastaa niin usein tai rajoita puheluiden kestoa. Ja ensi juhannukseksi keksitte jotain muuta tekemistä kuin sinne meno.
En ole mielestäni kynnysmatto, mutta omaan mielestäni jonkinlaisen kohteliaisuuden ja käytöstavat. Tietenkään en anopille näitä mietteitäni mene ääneen sanomaan, mutta täällä avautuminen helpottaa kun saa johonkin edes anonyymisti purkaa.
Kait jotenkin koen olevani vastuussa kuitenkin.. vaikka eihän se tosiaan minun tehtävä ole.
Juhannustekemiset tosiaan keksitään jatkossa itse. Viime juhannus oli poikkeus koska tilanne oli sellainen , että sinne meneminen tuntui hyvältä ajatukselta. -ap
Olen joskus katkaissut tekolitanian sillä, et sanon et tältä kerralta riittää ja et kuuntelen seuraavan tapahtuman ens kerralla. Rajoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjoitan ilomielin anoppini sinulle! Hän ei mistään muusta pystykkään puhumaan kuin itsestään ja omasta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ärsyttää se, et soittelija lataa luurin täydeltä luetteloa mitä on tehnyt. Sitten ei osaa eikä halua yhtään puhua tunteistaan, puhumattakaan tietysti siitä et jakais empaattisesti minun iloja ja murheita.
Niin on väki erilaista.
Nimenomaan tätä kaipaisin, jonkinlaista tunne-elämää. Mutta ei, tunteista ei anoppi ole puhunut ikinä, saati osaa eläytyä yhtään minun. Eli raskasta on. Jos puhun jostain vaikeasta asiasta , niin hän toteaa: "semmoista se on "-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks pitäis niin kauheesti tehdä jotain koko ajan? Rauhallinen elämä on parasta.
Vierailija kirjoitti:
Lahjoitan ilomielin anoppini sinulle! Hän ei mistään muusta pystykkään puhumaan kuin itsestään ja omasta elämästään.
Hahah! Pidä hyvänäsi :D -ap Joku välimaasto ois kiva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala kyselemään hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan, vanhemmistaan, sen ajan kasvatuksesta, miehesi lapsuudesta. Sitä kautta puheluihin ainakin tulisi muuta sisältöä kuin imurointi.
Kaipaisin nimenomaan jotain tarttumapintaa, jotain aitoa elämää.. tunteita, fiiliksiä. Mutta ei mitään. Kuin tyhjä kuori. Tehdä ei tarvitse hullunlailla, mutta kait siä nyt luulisi 15 vuodessa ehtivän JOTAIN?-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kynnysmatto sä oikein olet?! Älä vastaa niin usein tai rajoita puheluiden kestoa. Ja ensi juhannukseksi keksitte jotain muuta tekemistä kuin sinne meno.
En ole mielestäni kynnysmatto, mutta omaan mielestäni jonkinlaisen kohteliaisuuden ja käytöstavat. Tietenkään en anopille näitä mietteitäni mene ääneen sanomaan, mutta täällä avautuminen helpottaa kun saa johonkin edes anonyymisti purkaa.
Kait jotenkin koen olevani vastuussa kuitenkin.. vaikka eihän se tosiaan minun tehtävä ole.
Juhannustekemiset tosiaan keksitään jatkossa itse. Viime juhannus oli poikkeus koska tilanne oli sellainen , että sinne meneminen tuntui hyvältä ajatukselta. -ap
No, teidän juhannustekemiset ei kyllä kiinnosta ketään. Eikö mitään jännempää tapahdu? Pysyt vaan siellä mukavuusalueellasi vaikka kuristaa ja itkettää. Hohhoijaa. Ehkä kannattaisi kehittää omia sosiaalisia taitoja, kun olet niin intohimoinen itsesi kehittäjä - mielestäsi? Aikuinen ihminen osaa keskustella kymmenen minuuttia vaikka minkälaisen kakkiaisen kanssa ja sanoa, että oltiin juuri lähdössä kauppaan. Kiva kun soitit ja jutellaan lisää myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ala kyselemään hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan, vanhemmistaan, sen ajan kasvatuksesta, miehesi lapsuudesta. Sitä kautta puheluihin ainakin tulisi muuta sisältöä kuin imurointi.
Ei mua kuule kiinnosta. Eikä ole aikaa moiseen jaaritteluun. Sori nyt kauheasti. Sitäpaitsi olen kyllä nämä asiat tässä vuosien mittaan kysellyt ja tiedän aika tarkkaan nämä käänteet. En ole muutenkaan ihminen joka jaksaa vääntää tikusta asiaa. Juttelu sujuu luonnostaan silloin, kun keskustelukumppanin elämässä on jotain mielenkiintoista. Ihan mitä tahansa. Olisi edes jotain. Osaan kyllä keskustella. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kynnysmatto sä oikein olet?! Älä vastaa niin usein tai rajoita puheluiden kestoa. Ja ensi juhannukseksi keksitte jotain muuta tekemistä kuin sinne meno.
En ole mielestäni kynnysmatto, mutta omaan mielestäni jonkinlaisen kohteliaisuuden ja käytöstavat. Tietenkään en anopille näitä mietteitäni mene ääneen sanomaan, mutta täällä avautuminen helpottaa kun saa johonkin edes anonyymisti purkaa.
Kait jotenkin koen olevani vastuussa kuitenkin.. vaikka eihän se tosiaan minun tehtävä ole.
Juhannustekemiset tosiaan keksitään jatkossa itse. Viime juhannus oli poikkeus koska tilanne oli sellainen , että sinne meneminen tuntui hyvältä ajatukselta. -ap
No, teidän juhannustekemiset ei kyllä kiinnosta ketään. Eikö mitään jännempää tapahdu? Pysyt vaan siellä mukavuusalueellasi vaikka kuristaa ja itkettää. Hohhoijaa. Ehkä kannattaisi kehittää omia sosiaalisia taitoja, kun olet niin intohimoinen itsesi kehittäjä - mielestäsi? Aikuinen ihminen osaa keskustella kymmenen minuuttia vaikka minkälaisen kakkiaisen kanssa ja sanoa, että oltiin juuri lähdössä kauppaan. Kiva kun soitit ja jutellaan lisää myöhemmin.
Usko pois, anoppia kiinnostaa. osaan kyllä jutella vaikka minkälaisen ihmisen kanssa, vaikka kolme tuntia putkeen. Mutta 15 vuotta on minullekin liikaa. -ap
Mun äiti on samanlainen. Sillä erotuksella, että hänellä on elämä, josta vain ei halua minulle kertoa. Haluaisi kyllä tietää kaikenlaista mun elämästä. Nuorena minulle selvisi hänen eläneen kaksoiselämää ja me lapset kuuluttiin vaan toiseen.
En koskaan soita miniälle, soitan pojalle. Silloinkin minulla on aidosti jotain asiaa tyyliin onnittelen jotain perheenjäsentä. Sukulaisten mukaan tungen jatkuvasti perheen elämään, niin miniä kertoo muille.