Lue keskustelun säännöt.
Anopin elämässä ei tapahdu mitään. Ei ole tapahtunut 15 vuoteen, mitä olen häntä tuntenut
17.03.2022 |
Ja mua ärsyttää kun soittelee jatkuvasti ja utelee minun ja meidän perheen asioista. keskustelu on aina sitä, että väkisinkin vaan puhun omista jutuistani ja jos kysyn että mitä hänelle kuuluu, niin vastaus on aina sama vaivaantunut "no eipä tänne mitään".. Miten ihan oikeasti jonkun elämä voi olla tuommoista aina?
Olen alkanut ahdistumaan näistä puheluista, enkä halua kertoa hänelle omia asioitani. En edes halua kysyä mitä hänelle kuuluu, koska ikinä ei kuulu mitään mainitsemisen arvoista.
Saattaa olla hölmöä ahdistua tämmöisestä, mutta silti ahdistaa. Tekisi mieli ravistella, että tee nyt hyvä ihminen jotain.
Kommentit (72)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kerro miniälle elämästäni, ei hänelle kuulu kiihkeä suhde Pertin kanssa tai se, miten osakesalkkuni kartuttaminen onnistuu. Miniän suuntaan elämässäni ei tapahdu mitään, en todellakaan kerro käyneeni teatterissa tai avantouinnilla. Opin jo pojan ensimmäisen vaimon kanssa, että anopin ei sovi puhua itsestään.
Toivottavasti oppisit hoitamaan soittelut poikasi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinen vanhus soittelee hyvää hyvyyttään ja kyselee kuulumisia ja olet työntämässä häntä jonnekin vuorikiipeilykurssille, kun sinua ahdistaa :D
Hanki kuule itse elämä tai jotain terapiaa. Minusta olisi ihanaa, jos anoppi soittelisi minulle ja kyselisi kuulumisia. Ei eläkeläisen elämään oikein muuta mahdu, kuin sairaudet tai läheisten kuolemat. Ehkä ei halua valittaa.
Voi hyvänen aika kun olisikin kyseessä tämmöinen "yksinäinen vanhus". 15 vuotta on hyvin pitkästyttävää vastata monta kertaa viikossa puhelimeen kuullakseen vaan, miten toinen on imuroinut. -ap
Kyllä on sinulla raukka ongelmat. Ihanko viisi minuuttia kestää se puhelu? Hae nyt jotain terapiaa, jos noin ahdistaa. Mahdat olla muutenkin maailman rasittavin prinsessa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja (lapsenlapset) on yleensä vanhempien ihmisten elämän tärkein sisältö eli ne tapahtumat kiinnostavat oikeasti ja ovat osa hänenkin elämää.
Eli soitto sille omalle lapselle, ei miniälle tai vävylle.
Olen alkanut tekemään tätäkin, mutta en vaan jotenkin kehtaa. Pojalleen (miehelleni) ei enää edes soita koska tietää että hän ei puheluihin vastaa. Ei ole aikoihin jaksanut. Niin tämä on jäänyt sitten minun kontolleni ja olen siitä ahdistunut. Vituttaa kun hankitaan elämänsisältöä toisten elämästä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla on poikia, olet itsekin anoppi jokin päivä. Sulla onkin sitten vauhdikas elämä silloin 😆
Jos hänelle ei koskaan kuulu mitään niin hän kyllä dementoituu ennen aikojaan. Sanopas miehellesi, että pohtii asiaa tästä näkökulmasta, ehkä sinäkin voisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkäisin siitä suunnattomasti, että hänelläkin olisi joskus jotain kerrottavaa. Hänelle ei ihan oikeasti koskaan tapahdu mitään. Miten sellaisen kanssa voi keskustella vastavuoroisesti? Kun kuulumiset on aina samaa siivoamista ja kaupassakäymistä. Siinä se. Miten voi haaskata kallisarvoisen elämän noin. -ap
Ehdota hänelle syvämerensukellusta Punaisella merelle, viidakkosafareita tai muita huikeita elämyksiä, jotka kuuluvat sinun maailmaasi. Nobel-palkintojenjako oli upea ja lomaosakkeestasi Santorinilla haluavat kaikki kuulla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinen vanhus soittelee hyvää hyvyyttään ja kyselee kuulumisia ja olet työntämässä häntä jonnekin vuorikiipeilykurssille, kun sinua ahdistaa :D
Hanki kuule itse elämä tai jotain terapiaa. Minusta olisi ihanaa, jos anoppi soittelisi minulle ja kyselisi kuulumisia. Ei eläkeläisen elämään oikein muuta mahdu, kuin sairaudet tai läheisten kuolemat. Ehkä ei halua valittaa.
Voi hyvänen aika kun olisikin kyseessä tämmöinen "yksinäinen vanhus". 15 vuotta on hyvin pitkästyttävää vastata monta kertaa viikossa puhelimeen kuullakseen vaan, miten toinen on imuroinut. -ap
Sinä kaipasit vuoropuhelua. Mutta imurointi ei siis kelpaa. Ruuanlaitto? Teatteri? Minkälaisia kuulumisia haluaisit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, tästä uusi ketju!
”Anopin velvollisuus viihdyttää miniää?”
Puhelut kestää minimissään puoli tuntia. Puhelut olisi mukavia, jos joskus voisi keskustella jotain mitä hän on tehnyt jne.. mutta kun ei koskaan mitään. Mikä minä olen aikuista ihmistä viihdyttämään? Oma äitinikään ei soittele noin usein ja hänellä sentään on jotain kerrottavaa itselläänkin kun soittaa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäisin siitä suunnattomasti, että hänelläkin olisi joskus jotain kerrottavaa. Hänelle ei ihan oikeasti koskaan tapahdu mitään. Miten sellaisen kanssa voi keskustella vastavuoroisesti? Kun kuulumiset on aina samaa siivoamista ja kaupassakäymistä. Siinä se. Miten voi haaskata kallisarvoisen elämän noin. -ap
Ehdota hänelle syvämerensukellusta Punaisella merelle, viidakkosafareita tai muita huikeita elämyksiä, jotka kuuluvat sinun maailmaasi. Nobel-palkintojenjako oli upea ja lomaosakkeestasi Santorinilla haluavat kaikki kuulla!
Laskuvarjohyppy kraateriin oli unohtumaton kokemus. Samoin benjihyppy ja kiipeäminen Everestille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kerro miniälle elämästäni, ei hänelle kuulu kiihkeä suhde Pertin kanssa tai se, miten osakesalkkuni kartuttaminen onnistuu. Miniän suuntaan elämässäni ei tapahdu mitään, en todellakaan kerro käyneeni teatterissa tai avantouinnilla. Opin jo pojan ensimmäisen vaimon kanssa, että anopin ei sovi puhua itsestään.
Toivottavasti oppisit hoitamaan soittelut poikasi kanssa.
Miniä soittaa minulle, hän kokee sen velvollisuudekseen, koska kuuli, että pojan ensimmäinen vaimo ei soitellut. Olettaa jotenkin, että olemalla erilainen kun edeltäjänsä saa jotenkin paikan minunkin elämässäni. Kiitos ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinen vanhus soittelee hyvää hyvyyttään ja kyselee kuulumisia ja olet työntämässä häntä jonnekin vuorikiipeilykurssille, kun sinua ahdistaa :D
Hanki kuule itse elämä tai jotain terapiaa. Minusta olisi ihanaa, jos anoppi soittelisi minulle ja kyselisi kuulumisia. Ei eläkeläisen elämään oikein muuta mahdu, kuin sairaudet tai läheisten kuolemat. Ehkä ei halua valittaa.
Voi hyvänen aika kun olisikin kyseessä tämmöinen "yksinäinen vanhus". 15 vuotta on hyvin pitkästyttävää vastata monta kertaa viikossa puhelimeen kuullakseen vaan, miten toinen on imuroinut. -ap
Kyllä on sinulla raukka ongelmat. Ihanko viisi minuuttia kestää se puhelu? Hae nyt jotain terapiaa, jos noin ahdistaa. Mahdat olla muutenkin maailman rasittavin prinsessa.
Tällaiset puhelut kestävät helposti tunnin. Niistä toipuminen muutaman tunnin, kun kuuntelee sekavan vanhuksen katkeria muisteluita menneestä. Jos vanhus suuttuu ja ei soita enää päivittäin, niin sitten tuleekin kymmensivuinen outo kirje ihan samoista höpinöistä.
- ohis
"Kun elämä on riittävän hyvää, niin sitä ei tarvitse enää muuttaa".
Harmittaa niiden puolesta, joiden täytyy jatkuvasti paeta normaalia arkea.
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on poikia, olet itsekin anoppi jokin päivä. Sulla onkin sitten vauhdikas elämä silloin 😆
Hän ymmärtää soittaa pojilleen, eikä rasita miniää, jolle soittelee miniän omakin höperöitynyt äiti. Jotain rajaa, kiitos.
-ohis
Raskainta näissä puheluissa on se, että hän on jatkuvasti hyvin negatiivinen, suhtautuu kaikkeen hirveän nuivasti. Kuulostaa katkeroituneelta. Itkin juhannuksena kun tulin kotiin sieltä, se maailma missä elää on niin tukahduttava että kotiin päästyä paineet purkautui itkuna. Elävä kuollut. -ap
No, kerropa nyt mihin ap käytät ainutkertaisen elämäsi, ettei se mene hukkaan?
Vierailija kirjoitti:
Hei, tästä uusi ketju!
”Anopin velvollisuus viihdyttää miniää?”
Anoppihan tässä soittelee ja edellyttää miniän viihdyttävän häntä itseään.
-ohis
Ehkä sunkin ongelmat muuttuvat isommiksi kun pääset lotaksi rintamalle.