Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä tukehdun tähän yksinäisyyteen.
21.11.2025 |
Kuukaudet ja vuodet menevät, olen aina yksin. Kaikki kesät, joulut. Ei oo ydinporukkaa, ei perhettä. Kukaan ei pidä yhteyttä ja jos mä yritän niin se on ykspuolista.
Alkaa olee niin raskaat tunteet. Olen 35v/N. Varsinki näin joulun alla kun näkee porukat kadulla, ihmiset näkevät toisinsa, keskustelevat.
Mä on aivan yksin. Tää on niin syvä kipu joka ei millään lähde pois. Ei oo yhteyksiä mihinkään.
Katon sarjoja lohdutukseksi ja saan elämää niiden kautta.
Kävin ravintolassa tänään syömässä, taas yksin.
Kommentit (16)
Voimia, kyllä se vielä paremmaksi muuttuu.
Harkitse jotain avointa ryhmätoimintaa, hyväntekeväisyysjärjestöä, mitä vain matalan kynnyksen paikkaa missä muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sinulla ole äitiä, isää, lapsuudenperhettä tai jotakuta sukulaista johon olla ensin yhteydessä jotta pääsisit takaisin ihmisten pariin?
Vierailija kirjoitti:
Ei oo ketään kenen kanssa vaihtaa ajatuksia, jakaa kokemuksia. Huomaan että musta tuli kokematon nainen ihmispuutteen vuoksi. Olen aina jäänyt ulkopuolelle ja jalkojen väliin kaikessa. En oo edes ujo.
Älä viitsi vanha palstatrolli änkyttää. Äijän käppänä oot mt-pöpieläkjeellä.
On yksinäisiä miehiä. Mikset pyydä kilttejä yksinäisiä miehiä treffeille. Ei voi naiselle olla vaikeaa saada seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä asia. Itselläni on läheisiä, mutta ystäviä kaipaan, kun niitä olen menettänyt eri syistä johtuen. Yhden ystävän olen löytänyt tänä vuonna ystäväsovelluksen kautta. Useamman kanssa olen kirjoitellut ja tavannutkin, mutta tämä ihminen on ihan juuri sellainen mitä kaipaan.
Rohkeutta sinulle ottaa yhteyttä. Lataa frendie - sovellus. Sieltä minä ystäväni löysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvaa mikä on pahempaa? Mulla on sama tunne ja 30cm päässä nukkuu nainen ketä rakastan enemmän kuin mitään.
Tule sinäkin tuohon yksinäisten arkisten asioiden jutteluketjuun. Et tosiaan ole ainoa joka kärsii yksinäisyydestä joten ainakin saat vertaistukea vaikka ei se tilannetta tietty muuksi muuta. On kuitenkin jotain seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvaa mikä on pahempaa? Mulla on sama tunne ja 30cm päässä nukkuu nainen ketä rakastan enemmän kuin mitään.
Tunne ei taida olla molemman puoleinen selvästi. Olisiko aika alkaa päästämään irti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo ketään kenen kanssa vaihtaa ajatuksia, jakaa kokemuksia. Huomaan että musta tuli kokematon nainen ihmispuutteen vuoksi. Olen aina jäänyt ulkopuolelle ja jalkojen väliin kaikessa. En oo edes ujo.
Älä viitsi vanha palstatrolli änkyttää. Äijän käppänä oot mt-pöpieläkjeellä.
Trolli tai ei, niin totuus on, että Suomessa on ihan liian monta yksinäistä. Mutta eihän tätä moni tajua kun ymmärry ei riitä edes sen erottamsieen, mitä eroa on käsitteillä olla ja elää jne yksin vs. olla ja elää jne yksinäsienä. Olen ollut toki laittavinanai minäkin merkille , miten eritavoin suhtaudutaan yksinäisyyden esiin tuoviin naisiin verrattuna yksinäisyydestään avautuviin miehiin.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaa mikä on pahempaa? Mulla on sama tunne ja 30cm päässä nukkuu nainen ketä rakastan enemmän kuin mitään.
Tunne ei taida olla molemman puoleinen selvästi. Olisiko aika alkaa päästämään irti?
Ilmeisesti. En vaan haluaisi.
Liian vähän aikaa vastata tähän aloitukseen pitkästi ja kivasti. Palsta sulkeutuu kohta. Ryhdy tekemään jotain mullistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tunne! Mies löytyy, mutta yllättäen teki jotain tosi väärää ja mursi maailmani.
Tiedän tunteen, elin siinä vuosikaudet. Elämän "parhaat vuodet" jotkut sanovat, eli nuoruusikäni ja nuoren aikuisuuden. Se yksinäisyys on joskus niin musertavaa että siihen luulee kuolevansa. Jossain vaiheessa aloin vaan ottamaan sen kivun vastaan ja aloin elämään sen läpi. En enää yrittänytkään paeta. Nyt kaikki on toisin, minulla on rakastava puoliso. Elämä ei mennyt niin kuin olisin toivonut mutta nyt katson taaksepäin ajatellen että tarvitsin ne vaikeat vuodet kasvaakseni ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole äitiä, isää, lapsuudenperhettä tai jotakuta sukulaista johon olla ensin yhteydessä jotta pääsisit takaisin ihmisten pariin?
Olen eri, mutta samassa tilanteessa eikä mulla ole yhtään ketään. Vanhemmista toinen on jo kuollut ja toinen muistisairaana hoivakodissa eikä sisaruksia ole. Eikä sukuakaan tai ainakaan sellaista minkä kanssa olisi ollut joskus jossain tekemisissä. Serkkuja varmaan on elossa edelleen mutta en tiedä edes heidän nimiään ja uppo-outoja ihmisiä ne minulle on ja minä tietysti heille. Ei ole ketään keneltä voisin kysyäkään.
Alue: Aihe vapaa
Ei oo ketään kenen kanssa vaihtaa ajatuksia, jakaa kokemuksia. Huomaan että musta tuli kokematon nainen ihmispuutteen vuoksi. Olen aina jäänyt ulkopuolelle ja jalkojen väliin kaikessa. En oo edes ujo.