Vuoroviikkolasten vanhemmat itsekkäitä?

Niin ne omat lapset eivät ole tärkeitä vaan me muut tärkeät menot menee lasten edelle? Hieman särähti.

Vierailija kirjoitti:

Niin ne omat lapset eivät ole tärkeitä vaan me muut tärkeät menot menee lasten edelle? Hieman särähti.

Älä höpötä. Joskus vaan tulee pakollisia menoja, eikä niille voi mitään.

Koko vuoroviikkosysteemi on lasten kannalta äärimmäisen huono. Jos kerta viikkoon muuttaminen on niin hyvä ratkaisu, vanhemmat voivat itse olla ne muuttajat. Taas laitettu lapset kärsimään.

Siihen on varmaan joku muu syy kuin se vuoroviikkovanhemmuus, että eksän yllättävien menojen vuoksi ei haluta joustaa. Myöskään ei voi olettaa, ettei sillä lapsivapaata viikkoa viettävällä ole tärkeitä sovittuja menoja, vaan kalenteri on tyhjä sitä varten, jos lasten toiselle vanhemmalle tulee jotain yllättävää.

Vuoroviikkovanhemmuudessa lasten hoito jaetaan puoliksi, siinä ei lähtökahtaisesti ole mitäön itsekästä, vaan molemmat hoitavat osansa tasapuolisesti.

Vanhemmuus on vastuuta eli jos minulle tulee tärkeä meno, niin minä hankin lapselle hoitopaikan enkä oleta, että toinen vanhempi päivystää siltä varalta, että minä en ymmärrä velvollisuuksiani.

Meillä mies vaati vuoroviikkosysteemin ja kuukauden kuluttua alkoi puhelin soida, että hänellä on se ja tämä meno, hän tuo lapset viikolla luokseni kahdeksi päiväksi. Ilmoitin, että ei käy, itse halusit vuoroviikot eli joko lapset ovat kokonaan minulla ja minä heistä vastaan, tai sitten huolehdit itse lapsille hoitajan omien menojesi ajaksi. En ole mikään päivystävä vanhempi.

4 kk jälkeen oltiin oikeudessa puimassa sitä, miten minä en noudata sopimusta ja siellä sovittelussa lakimies yksiselitteisesti totesi, että viikkovastuussa oleva vanhempi on vastuussa, ei ole sopimusrike, jos pitää tästä kiinni.

Nykyisin lapset näkevät isäänsä periaatteessa joka toinen viikonloppu, jos se isälle sopii. Yleensä ei sovi.

Meillä ainakin sujuu joustavasti.

No onhan se outoa, ettei omia lapsia haluta hoitaa kuin pari viikkoa kuukaudesta. Ei myönnytyksiä.

Se toinen vanhempi EI ole vastuussa siitä, että toisella vanhemmalla on jotain menoja lapsiviikolla. Kysyä toki voi ja voidaan joustaa puolin ja toisin, mutta mikään pakko ei ole. Sopimus on tehty ja sillä mennään.

Kaikki minun tuntemani vuoroviikkovanhemmat tekee töitä kellon ympäri sillä viikolla kun niitä lapsia ei ole heillä, eikä he kaikki aina pysty niitä töitään salamana perumaan.

Vierailija kirjoitti:

Koko vuoroviikkosysteemi on lasten kannalta äärimmäisen huono. Jos kerta viikkoon muuttaminen on niin hyvä ratkaisu, vanhemmat voivat itse olla ne muuttajat. Taas laitettu lapset kärsimään.

Vuoroviikkosysteemissä käydään 'kylässä' kahdesti kuussa. Normisysteemissä neljästi (2 viikonloppua ja 2 arkipäivää). Kummassa siis ravataan osoitteiden väliä enemmän?

Eräs naapurini julistaa aina, että ihanaa kun lapset lähtevät isälleen huomenna tai ylihuomenna ja että kuinka hän on lapsivapaansa ja lomaviikkonsa ansainnut.

Mun eksä halusi vuoroviikot välttämättä, vaikkei yhdessäoloaikana pahemmin lapsia hoitanut tai aikaa heidän kanssaan viettänyt.

Hän yritti rajoittaa elämääni tuomalla omilla lastenhoitoviikoillaan lapset luokseni lyhyellä varoitusajalla, mutta vaikka usein jouduin tämän vuoksi tehdä usein vaikeita järjestelyjä ja perua sovittuja menoja, esitin eksälleni aina olevani aivan innoissani, että sain viettää ekstra-aikaa lasteni kanssa. Aika nopeasti sitten loppuivat nämä "pakolliset ja yllättävät menot" eksältäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko vuoroviikkosysteemi on lasten kannalta äärimmäisen huono. Jos kerta viikkoon muuttaminen on niin hyvä ratkaisu, vanhemmat voivat itse olla ne muuttajat. Taas laitettu lapset kärsimään.

Vuoroviikkosysteemissä käydään 'kylässä' kahdesti kuussa. Normisysteemissä neljästi (2 viikonloppua ja 2 arkipäivää). Kummassa siis ravataan osoitteiden väliä enemmän?

Vanhempien pitäisi joka tapauksessa olla ne kyläilijät. Miksi lasten täytyy aina joustaa erotilanteissa?

Vierailija kirjoitti:

No onhan se outoa, ettei omia lapsia haluta hoitaa kuin pari viikkoa kuukaudesta. Ei myönnytyksiä.

Katso kommentti nro 5.

Vierailija kirjoitti:

Eräs naapurini julistaa aina, että ihanaa kun lapset lähtevät isälleen huomenna tai ylihuomenna ja että kuinka hän on lapsivapaansa ja lomaviikkonsa ansainnut.

Kyllähän se päivähoito- ja harrasterumba on melko raskasta hoitaa päivätyön ohella, jos on monta lasta. Siinä ihan oikeasti väsyy. Jollekin hyvänpäiväntutulle saattaa sitten laukoa jotain tuollaista, vaikka lapsiaan aidosti rakastaa ja heitä kaipaa, kun ovat toisen vanhempansa luona. Myönnän, että esim. sen viikon jälkeen, kun kolmelta pitkätukkaiselta tytöltäni löytyi täitä, olin aika väsynyt lisäbonuksena tulleen siivouksen, pyykkäyksen ja täikampaamisten jälkeen ja kaipasin vain lepoa.

Miten tämä joustaminen/joustamattomuus vanhempien välillä poikkeaa ero- ja ydinperheessä? Esim. ydinperheessäkin toisella vanhemmalla voi olla harrastus illalle ja toisella meni niskat jumiin ja haluaa akuutisti hierojalle, niin kyllä sitä harmittaa, jonka sovitun vapaaillan harrastus on jäämässä väliin, eikä hän välttämättä mielellään jousta, jos kyseessä esim. hänen kerran viikossa oleva harrastuksensa. Ihan normaalia ehdottaa, että saisitko jonkun toisen hoitajan, kun molemmilla meno samaan aikaan - oli sitten ero- tai ydinperhe.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus on vastuuta eli jos minulle tulee tärkeä meno, niin minä hankin lapselle hoitopaikan enkä oleta, että toinen vanhempi päivystää siltä varalta, että minä en ymmärrä velvollisuuksiani.

Meillä mies vaati vuoroviikkosysteemin ja kuukauden kuluttua alkoi puhelin soida, että hänellä on se ja tämä meno, hän tuo lapset viikolla luokseni kahdeksi päiväksi. Ilmoitin, että ei käy, itse halusit vuoroviikot eli joko lapset ovat kokonaan minulla ja minä heistä vastaan, tai sitten huolehdit itse lapsille hoitajan omien menojesi ajaksi. En ole mikään päivystävä vanhempi.

4 kk jälkeen oltiin oikeudessa puimassa sitä, miten minä en noudata sopimusta ja siellä sovittelussa lakimies yksiselitteisesti totesi, että viikkovastuussa oleva vanhempi on vastuussa, ei ole sopimusrike, jos pitää tästä kiinni.

Nykyisin lapset näkevät isäänsä periaatteessa joka toinen viikonloppu, jos se isälle sopii. Yleensä ei sovi.

Meillä myös ex yrittänyt useita kertoja pelata vuorojensa kanssa.

On esimerkiksi yritetty palauttaa lasta kesken oman aikansa syyllä, että pitäisi päästä harrastuksensa ylimääräiseen treeniin.

Ja toki olin kohtuuton, kun en lähtenyt näihin mukaan.

Työasiat eri juttu, eli jos tulee työn puolesta jokin pakollinen juttu. Silloin olen ottanut lapsen kotiin kesken isäajan.

Samoin, jos etukäteen kysytty, että voisiko lapsi tulla luokseni jo aikaisemmin. Tiedän sitten olla sopimatta mitään omia menoja siihen päälle.

No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?

Mutta ymmärrät sitä vanhempaa jonka vuoro on hoitaa lapset (Huom: omat lapset!), mutta on jotain muuta niin tärkeää, että ei pysty?

Itse kyllä toivoin, että lasten isä ensisijaisesti kysyy sopiiko mulle, jos hänellä oli jotain menoa, kun lapset oli siellä. Toisaalta tein vuorotyötä ja ajoitin lapsivapaille viikoille iltavuorot ja tein usein pidempiä vuoroa myös. Eli kyllä, ymmärrän ihan hyvin, että omista viikoista haluaa pitää kiinni, eikä se ole välttämättä mitään tahallista kiusantekoa tai ettei voisi tinkiä jostain omasta vapaa-ajasta.

Mikä oletus on, ettei vanhempi tapaa ollenkaan lapsiaan silloin, kun lapset ovat vuoroviikoin toisen vanhemman luona?

Omat lapset ovat jo teinejä ja viettävät luonani lähes joka päivä aikaa "isäviikoillaan".

Mun ovet ovat aina auki omille lapsilleni.