Olen hieman ahdistunut tästä tilanteesta: lapsi ei juuri puhu minulle.
Minulla ja ex-miehelläni on 13-vuotias poika. Erosimme vuosi sitten ja lapsi on minulla vuoroviikoin. Ennen avioeroamme hän oli iloinen ja nauravainen, erittäin sosiaalinen nuori miehenalku. Nykyään hän on todella hiljainen ja vakavakin. Poika hoitaa kyllä oman osuutensa kotitöistä ja pitää huoneensa siistinä, mutta hän on vähentänyt selkeästi harrastustensa määrää ja keskittyy nyt lähinnä koulunkäyntiin (ja siihen, että hän ei puhu minun kanssani juuri mistään asioista). Keskiarvo on noussut 8,0:sta 9,2:een. Pelkään, että hän lähtee kotoa heti, kun se on mahdollista. Minulla on ollut eromme jälkeen muutamia miestuttavia, mutta en ole tuonut heitä yhtä lukuunottamatta näytille kotiin. En seurustele tällä hetkellä. Isänsä luona poika käyttäytyy kuten ennenkin. Tämä puhumattomuus on minulle aivan kauheaa. Ihan kuin hän olisi jotenkin pettynyt minuun. Ei vihainen, mutta pettynyt. Muilla vastaavia kokemuksia.
Kommentit (41)
Kuuluu ikään. Tärkeä vaihe tuo itsenäistyminen! Älä missään nimessä ala lapselle hokea tuota että miksi ei puhu. Olisko teillä jotain yhteistä tekemistä, vaikka pizzan tekeminen viikonloppuisin tms. Helpompi ottaa siinä lomassa puheeksi jos jokin mietityttää.
Kotinne on rikki ja seuraukset ovat sen mukaiset.
Mä myös epäilen että nyt teillä vaivaa vaan teini-ikä, eikä mikään ero trauma...
Tuon ikäinen ymmärtää kyllä kun selittää ihan kuin aikuisille syyn miksi erositte.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu ikään. Tärkeä vaihe tuo itsenäistyminen! Älä missään nimessä ala lapselle hokea tuota että miksi ei puhu. Olisko teillä jotain yhteistä tekemistä, vaikka pizzan tekeminen viikonloppuisin tms. Helpompi ottaa siinä lomassa puheeksi jos jokin mietityttää.
Mikään ehdottamani ei kelpaa: hän vetoaa aina siihen, että läksyjä on paljon, niitä pitää mennä tekemään nyt heti. ap
Panostaa kouluun, hankkii itselleen erittäin hyvän koulutuksen ja muuttaa sen jälkeen töiden perässä ulkomaille. Varustaudu siihen!
Avioero on vakava asia nuoren elämässä.
Ahdistut, kun lapsi lähtee isälle ja lapsi kokee siitä syyllisyyttä? Lapsi on 13v ja sinä mietit jo hänen kotoa lähtöä? Kaipaa isäänsä ja haluaisi mielummin asua tämän luona? Saako lapsi sinun luona omaa aikaa vai säädätkö ja ohjaat kaikessa?
” Pelkään, että hän lähtee kotoa heti, kun se on mahdollista
Takerrut lapseen ja sinä ahdistat häntä?
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen eron aloitti ja miksi?
No, ap tietenkin ja isä haukkuu äitiä ja nyt lapsi on alkanut vihaamaan äitiään.
Poikasi ei ilmiselvästi tykkää lumppumaisista äideistä.
Tuo esiteini-ikä on kaikista pahin ikä vanhempien eroon. Ystäväni lapset olivat eron sattuessa 6- ja 12-vuotiaat. Kuopus ei ollut moksiskaan alkushokin mentyä ohi. Esikoinen oireilee vielä lähempänä täysi-ikää. Oli kouluvaikeuksia, masennusta, vihaa vanhempia ja uusia kumppaneita kohtaan (jotka astuivat kuvaan vasta pari vuotta eron jälkeen).
Pojulla en selkeä, etten sanoisi suorastaan nerokas suunnitelma. Arvostan. Niin sitä pitää!
Ei koronalla satu olevan tekemistä asian kanssa mitään, että harrastusten määrä vähentynyt? Poikasi on tullut murrosikään joka saattaisi myös osittain käytöstä selittää mutta toisaalta vanhemman tehtävä on olla kiinnostunut jälkikasvunsa asioista ja kannattaa ottaa puheeksi hienovaraisesti asia.
Jos nyt loukkaantuu kysymyksestä niin ymmärtää kyllä vanhempana syyn.
Onko isä mahdollisesti mustamaalannut sinua ja eroanne?
Ikä sen aiheuttaa, meillä sama saman ikäisen tytön kanssa, ennen niin nauravainen ja puhelias tyttö on alkanut vetäytyä eikä enää puhu asioistaan niin paljon. En halua painostaa joten olen antanut hänelle omaa tilaa ja yrittänyt yhteisen tekemisen kautta pitää jutteluyhteyttä yllä, meillä toimii yhteiset leivontajutut ja koiran kanssa puuhailu. Hienoa että poikasi pärjää koulussa noin hyvin, moni samanikäinen keskittää mielenkiintonsa ihan muuhun.
Aika erikoista. Yleensä koulumenestys kärsii erosta, tässä tapauksessa se nousee. Never heard before.
Ap, älä ylläty, jos poikasi tuo kotiin jo ensi vuonna todistuksen, jonka keskiarvo alkaa lähestyä kymppiä. Hänestä on näet tulossa perfektionisti.
Tsemppiä! Yritä ottaa puheeksi asia hänen kanssaan, jos voit. Voi olla myös, että projisoit omaa syyllisyyttäsi tms häneen. Voit lähestyä myös kiertotietä, panostaa hyviin väleihin muutenkin.