Minun ei miehenä kannata ottaa työtä vastaan, jos palkka ei mahdollista omistusasuntoa yms. varallisuuden kartuttamista, tai jos sillä ei saa statusta jolla saa naisen.
Koska jos työ ei täytä kumpaakaan noista kriteereistä, sehän on sama olla työttömänä kuten nyt?
Ihan sama lopputulos, jos kaikki raha menee elämisen kuluihin, eikä naista saisi. (Esim. jollain siivoojan pestillä tai mieslähihoitajana ei ole sen parempi menekki kuin työttömänä)
T: 32v, 8v työttömyyttä takana
Kommentit (169)
Meinaakko, että työura on kaikilla alkanut huipulta? Pohjalta pitää aloittaa, ja sit nousta. Olla haluttava.
Olethan muistanut kehittää itseäsi? Oikeasti? Tiedätkö mitä taitoja työelämässä tarvitaan?
Oletko joku tavara jolla ei ole menekkiä. Omasta mielestäsi.
En minä ainakaan sinua huolisi. T: työtön nainen jolla työssä käyvä aviomies
Huomioi että mieslähihoitajana vakityössä saa todennäköisemmin asuntolainan kuin työmarkkinatuki-työttömänä ollessa. Mieslähihoitajan palkka nostaa omaa kertyvää hlö. eläkettä työmarkkinatuki ei yhtään.
Huonopalkkainenkin duuni palkitsee eläkkeen kerryttämisellä ja asuntolainan mahdollisuudella.
Facts of life on sellainen että ihminen joko on fiksu ja keksii omat liikeideat joilla tienaa, tekee hyvin palkkatyötään jossain tai omaa hyvät sosiaaliset taidot edetä hyvään asemaan. Ei hyväpalkkaisia töitä saa estyneet änkyrät. Sitten pitää olla taiteellisella puolella jossa on muita muuttujia.
Suuri virhe on odottaa työttömänä että se vakityö tulee. Ei se tule. Kuntouttavan päivähoidon paikat vain vaihtelee vuosien mittaan. Jokaiselle tulee se totuus että on tehtävä sitä duunia mihin kelpaa pääsemään.
Jos kaikilla olisi tuollainen asenne, niin olisimme kaikki yhteiskunnan elättejä. Ei varmaan saataisi edes sitä 500 € kuukaudessa, kun yhteiskunnalla ei olisi varaa. Tai sitten kaikki komennettaisiin hätäaputöihin 50-luvun tyyliin nojailemaan lapion varteen tietyömaille tms. No talvella olisi kyllä lumitöitä ja hiekoitusta runsaasti, mutta kykenevätkö vuosikausia seslongilla maanneet noin vaativaan työhön? Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan sinua huolisi. T: työtön nainen jolla työssä käyvä aviomies
En minäkään huolisi miestä (tai edes naista), jonka mielestä on ok heittäytyä yhteiskunnan elätiksi, jos palkka ei huitele taivaissa, kun se oikea järjestys on:
1. teet työtä
2. jos ei ole työtä, sitten nostat työttömyysetuutta
3. jos työttömyysetuus on niin pieni, ettei riitä asumiseen, asumistukea
4. jos ei riitä edes elämiseen, sitten lisäksi toimeentulotukea
Ei niin, että itketään että töihin ei voi mennä kun (toimeentulo-)tuet lähtee tai plussalle jää vain 200e/kk nettona. Normaali ihminen valitsee aina työn ensin, koska itse ansaittu on itse ansaittu. Lokit voivat mennä saunan taakse.
Kuka tollasen pystyynpierastun lapamadon edes palkkaisi?
Ihan hyviä pointteja. Olin itsekkin nuorempana ns tehdastyöläinen. Kolmivuorotyötä. Mietin silloin että tätäkö tämä elämä on? Yksin koko ajan vapaa-ajat ja sitten töissäkäymistä pienellä palkalla. Se vuorotyö pilasi unirytmini kokonaan. Aloin pian tarvitsemaan piristeitä että pystyin suorittamaan työni. Vuoden kuluttua tuli loppuun palaminen kaiken valvomisen ja vaihtelevan unirytmin vuoksi jonka työ velvoitti.
Potkut sain töistä loppuunpalamisen vuoksi. Muistoksi jäi vain tummat silmänalut. Painoa tippui 15kg ja en ollut todellakaan mikään lihava edes ennen tuota laihtumista. Tollasta paskaa pitäisi kestää ja ei ole edes omaa perhettä joka odottaa kotona että on joku syy tulla kotiin? Eikä sitä työtä edes arvosteta kun ei ole akateeminen.
Haluatko olla naisen kanssa, joka arvioi sinut pelkän ammatin perusteella?
Mä olen siivooja, joka on rakentanut elämänsä talkkarin kanssa. Tuli maksettua asuntolaina (alk 2008) ja kasvatettua lapsi (alk 2001). Ihmistä, joka ei edes yritä mitään, harva tosiaan jaksaa katsella.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyviä pointteja. Olin itsekkin nuorempana ns tehdastyöläinen. Kolmivuorotyötä. Mietin silloin että tätäkö tämä elämä on? Yksin koko ajan vapaa-ajat ja sitten töissäkäymistä pienellä palkalla. Se vuorotyö pilasi unirytmini kokonaan. Aloin pian tarvitsemaan piristeitä että pystyin suorittamaan työni. Vuoden kuluttua tuli loppuun palaminen kaiken valvomisen ja vaihtelevan unirytmin vuoksi jonka työ velvoitti.
Potkut sain töistä loppuunpalamisen vuoksi. Muistoksi jäi vain tummat silmänalut. Painoa tippui 15kg ja en ollut todellakaan mikään lihava edes ennen tuota laihtumista. Tollasta paskaa pitäisi kestää ja ei ole edes omaa perhettä joka odottaa kotona että on joku syy tulla kotiin? Eikä sitä työtä edes arvosteta kun ei ole akateeminen.
Saitko edes omistusasunto tuolal työllä, vai jouduitko asumaan vuokralla?
Kertyikö varallisuutesi?
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla naisen kanssa, joka arvioi sinut pelkän ammatin perusteella?
Noin arviolta 96% yli 25-vuotiasta naisista tekee.
Heille ykköskriteerit miehessä ovat status ja raha
Älä sitten ota. Mulle se on ihan ok. Hyväksyn valintasi täysin.
Etkö nää mitään eroa sillä, että tienaatko itse rahasi vai maksaako joku muu kaiken elämisesi?
Työttömänä on parempi status miehenä kuin olla naisten paskaduunissa. Työttömällä on potentiaalia, siivooja- tai lähihoitajamies on "Et sitten muuhun pystynyt?"
Älä ainakaan siivoojan ammattia mieti, vaan tähtää korkeammalle. Käy aikuislukio toimeentulotuen avulla. Älä sano työkkärille tai sossulle mitään että opiskelet aikuislukiossa. Kun oot ylioppilas, hae oikikseen, kauppikseen tai lääkikseen.
Näinhän se on