Minun ei miehenä kannata ottaa työtä vastaan, jos palkka ei mahdollista omistusasuntoa yms. varallisuuden kartuttamista, tai jos sillä ei saa statusta jolla saa naisen.

Olipas aloitus täynnä itsesääliä.

Itsehän ainakin opiskelin ja menin töihin, koska itse halusin. Halusin tehdä omaa mielenkiintoista työtäni. Olen päässyt matkustelemaan sen avulla ja tavannut valtavan määrän erilaisia ihmisiä.

Palkalla olen ostellut itselleni kaikkea mukavaa ja käynyt kavereitten kanssa reissuilla. Joku nainen on tuossa aina vähän aikaa ollut vieressä, mutta se oikea ei ole löytynyt. Eikä ehkä löydykään. En tuhlaa elämääni vain sen etsimiseen, vaan nautin tästä matkasta.

Meillä on vain yksi elämä, keskittykää nauttimaan siitä!

Jos ap koet että elät nyt parasta elämääsi niin anna mennä vain valitsemallasi linjalla.

Ei kaikkien ole tarkoitus menestyä ja hei, sä saat huonotkin miehet näyttäämään hyvältä. Kiitos siitä kaikkien puolesta!

Kaikki aikanaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene tehtaaseen töihin. Töissä käynti on aina parempi kuin kotona makoilu. Kotona ehtii ajatella liikaa ja katkeroitua. Katkeruus on myrkkyä.

Ei ole mitään syytä käydä töissä jos elämässä ei saa haaveita toteutettua eikä ole muuta sisältöä kuin työ.

Työn päätavoite lienee itsensä elättäminen .Ei tullut mieleen ensimmäiseen työpaikkaan mennessä,etten otakaan tätä virkaa vastaan,kun en heti voi ostaa palkallani Mersua ja isoa asuntoa Helsingin keskustasta.

Ensimmäinen työpaikkasi oli virka? Et ole pätevä puhumaan nykyajan työelämästä yhtään mitään.

Minä olen ollut siivoja, kaupan kassa, Mäkkärissä ja jakanut lehtiä.

Miehen kanssa oltu yhdessä kohta 20 vuotta ja hän rakasti minua kun pennittömänä hinkkasin vessoja ja myös nyt, kun minulla on hyvä palkka, sijoitusasunto ja osakkeita.

Ap, katseletko itsekin vain naisia joilla on paljon varallisuutta? Aika huono kriteeri suhteelle mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki aikanaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene tehtaaseen töihin. Töissä käynti on aina parempi kuin kotona makoilu. Kotona ehtii ajatella liikaa ja katkeroitua. Katkeruus on myrkkyä.

Ei ole mitään syytä käydä töissä jos elämässä ei saa haaveita toteutettua eikä ole muuta sisältöä kuin työ.

Työn päätavoite lienee itsensä elättäminen .Ei tullut mieleen ensimmäiseen työpaikkaan mennessä,etten otakaan tätä virkaa vastaan,kun en heti voi ostaa palkallani Mersua ja isoa asuntoa Helsingin keskustasta.

Ensimmäinen työpaikkasi oli virka? Et ole pätevä puhumaan nykyajan työelämästä yhtään mitään.

Nykyajan työelämästä kieltäytyminen on kylläki Hönön erityisosaamista, aina löytyy syitä miksi ei työllistynyt. Ja ne syyt eivät tietenkään ole Hönössä.

Eipä se duuni kannata jos saman saa työttömänäkin.

Naiset eivät minkään siivoojamiehen perässä juokse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan sinua huolisi. T: työtön nainen jolla työssä käyvä aviomies

En minäkään huolisi miestä (tai edes naista), jonka mielestä on ok heittäytyä yhteiskunnan elätiksi, jos palkka ei huitele taivaissa, kun se oikea järjestys on:

1. teet työtä

2. jos ei ole työtä, sitten nostat työttömyysetuutta

3. jos työttömyysetuus on niin pieni, ettei riitä asumiseen, asumistukea

4. jos ei riitä edes elämiseen, sitten lisäksi toimeentulotukea

Ei niin, että itketään että töihin ei voi mennä kun (toimeentulo-)tuet lähtee tai plussalle jää vain 200e/kk nettona. Normaali ihminen valitsee aina työn ensin, koska itse ansaittu on itse ansaittu. Lokit voivat mennä saunan taakse.

On järjetöntä tehdä matalapalkkatöitä huonolla palkalla, koska työn aiheuttama stressi tuhoaa terveyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan sinua huolisi. T: työtön nainen jolla työssä käyvä aviomies

En minäkään huolisi miestä (tai edes naista), jonka mielestä on ok heittäytyä yhteiskunnan elätiksi, jos palkka ei huitele taivaissa, kun se oikea järjestys on:

1. teet työtä

2. jos ei ole työtä, sitten nostat työttömyysetuutta

3. jos työttömyysetuus on niin pieni, ettei riitä asumiseen, asumistukea

4. jos ei riitä edes elämiseen, sitten lisäksi toimeentulotukea

Ei niin, että itketään että töihin ei voi mennä kun (toimeentulo-)tuet lähtee tai plussalle jää vain 200e/kk nettona. Normaali ihminen valitsee aina työn ensin, koska itse ansaittu on itse ansaittu. Lokit voivat mennä saunan taakse.

On järjetöntä tehdä matalapalkkatöitä huonolla palkalla, koska työn aiheuttama stressi tuhoaa terveyden.

Jep

Voin kertoa ettei paljoa naurata, kun tajuaa joutuu 51veenä jäämään sairaseläkkeelle täysin työn loppuunkuluttaman kropan takia, ja saa suunnilleen saman rahan kuin ikänsä työttömänä ollut.

Pienipalkkaisena ei ole edes voinut saada asuntolainaa, tai kartuttaa varallisuutta millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Meinaakko, että työura on kaikilla alkanut huipulta? Pohjalta pitää aloittaa, ja sit nousta. Olla haluttava.

Olethan muistanut kehittää itseäsi? Oikeasti? Tiedätkö mitä taitoja työelämässä tarvitaan?

Tämä on varmaan jo sanottu, mutta kertaushan on opintojen äiti.

Naiset kiinnittävät huomiota vain siihen, mitä ja missä mies on juuri sillä hetkellä. Naiset eivät katso sitä, mistä mies on tulossa saati sitten sitä, mihin mies on menossa. Ja tämä on toki merkittävä ongelma heille itselleen, sillä se maanisesti Helsingin Jokereissa jääkiekkoa pelaava junnu voi muutaman vuoden kuluttua olla NHL-tulokas (Teemu Selänne...), ja näin luksuselämä Kaliforniassa jää lyhytnäköiseltä naiselta kokematta.

Huomasin itsekin, että parisuhteen päättymisen jälkeen tietynlainen menestymisen paine helpotti aivan huomattavasti, eikä (lyhytaikainen) työttömyyskään enää tunnu ajatuksena maailmanlopulta. Edelleen teen töitä niin kuin ennenkin, ja toteutan itseäni erinäisissä projekteissa, mutta kuten sanoin, se takaraivossa jyskyttävä menestymisen pakko on selvästi hellittänyt. Onko se sitten hyvä vai huono asia pitkällä tähtäimellä, on toinen kysymys.