Lue keskustelun säännöt.
Puolison lapsi edellisestä liitosta
14.11.2021 |
Puolison aikuinen lapsi edellisestä liitosta ei kunnioita minua tai sanomisiani tippaakaan. Puolisoni taiteilee lapsen ja minun välillä ja yrittää pitää molemmat tyytyväisinä. Rakastan puolisoani enemmän kuin mitään maailmassa, enkä voi kuvitella elämää ilman häntä, mutta lapsen asenne ja sen tuomat ongelmat alkavat jo vaikuttaa suhteeseemme. Mikä on ratkaisu ja kannattaako edes yrittää? Pitääkö vain hyväksyä faktat ja nostaa kytkintä? Harmillisinta toki on, että todennäköisesti tulee päivä, kun tämäkin lapsi kasvaa myös mieleltään aikuiseksi ja sitten hän tajuaa mitä on aiheuttanut ja hän katuu. Sitten on toki liian myöhäistä korjata asioita.
Kommentit (116)
Siinäpä hieno asenne. Mistä lie oppinut, ei ainakaan ole puolisolta perittyä? Puolisoni kunnioittaa lähtökohtaisesti kaikkia ihmisiä ympärillään..no onhan tällä lapsella toinenkin vanhempi, jota en tunne kuin pintapuolisesti ja ehkäpä hän on ex ihan syystä.
No eli jos homma jatkuu ennallaan rivien välistä antamasi neuvo on, ettei asiat tule muuttumaan, että kannattaa vaan lähteä?
Surullista, tiedän että se tulee myös rikkomaan puolisoni, jonka kanssa olemme syvästi rakastuneita ja onnellisia. Tiedän että tämä lapsi havahtuu jonain päivänä minkä sydänsurun aiheutti vanhemmalleen ja sitten kovasti katuu. Mutta tällä hetkellä tietysti mietin vain puolisoani ja miten hän ja minä kestämme eron, miten voi erota rakastamastaan ihmisestä. Jo ajatuskin sattuu. Mutta turha tähän on jäädä elämää tuhlaamaan ja odottamaan ihmisen kypsymistä ja kasvamista, sehän voi viedä vuosia ja jotkut ihmiset ei kasva koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ei kuule mennyt ihan nappiin. Jatka kuitenkin harjoittelemista, jonain päivänä voit saada kyhättyä jotain johon ainakin joku uskoo!
Ihan vihjeeksi: vähennä draamaa, se kuulostaa jo liian koomiselle.
Minä en aivan ymmärrä, mistä on kysymys. Mitä merkitystä sillä on, kunnioittaako vai ei, mutta annetut hommat pitää hoitaa. Esim. Astianpesukoneen tyhjennys tms oma kotihomma. Jos ei hoida, niin vanhempi ei ole hoitanut tehtäväänsä.
Jos kyse on jostain ylimääräisestä, eikä liity kototehtäviin, niin…. Mitä ne ovat? Puolisolla ei ole oikeutta lähteä kasvattamaan toisen lasta.
Muutenkin uusperheessä kaikki kannattaa alussa kierrättää vanhemman kautta. Siis isojen lasten kohdalla. Uusperheen muotoutuminen kestää 4-7 vuotta, jonka jälkeen tilanne on eri.
Kauan olette asuneet yhdessä?
Asuuko lapsi teiillä kokoaikaisesti?
Minkä ikäinen lapsi on?
Aphan aloituksessa sanoo, että lapsi on aikuinen. Siksi en ymmärrä, mikä tässä on niin iso ongelma. Mies pitää lapseen itse yhteyttä ja pakolliset juhlat ym. ap vain kestää., ne on kuitenkin lyhyitä hetkiä.
Tilanne olisi aivan eri, jos olisi pienestä lapsesta kyse, jonka kanssa asutaan vielä vuosia ja jota pitää kasvattaa.
Lapsi ei kunnioita äitipuolta, äitipuoli alkaa kostamaan tämän kunnioituksen puutteen ja syttyy sota joka ei pääty millään tavalla hyvin. Ero tai toinen vaihtoehto että lapsella menee välit vanhempaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista. Todellakin apua ja mielipiteitä kaivataan. Aikuinen lapsi on siis kyseessä, 20 v. Asui vielä kotona, kun muutin mieheni kanssa yhteen. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 5 vuotta, 1 yhteinen lapsi on. Tämä edellisen liiton lapsi siis asuessaan täällä ei osallistunut juuri mihinkään..no sanotaan ei mihinkään kotihommiin. Päinvastoin, saimme hänen jälkensä siivota. Jos pyysin apua jossain hän änähti ikäänkuin aikoisi asian tehdä, muttei tehnyt, minä en sitten jaksanut muutaman päivän ja muistuttelun jälkeen odottaa ja tein sitten itse. Odotin kuin kuuta nousevaa hänen poismuuttoaan ja se se vasta olikin pitkäpiimäistä hommaa. Minä annoin hänelle kaikki mööpelit uuteen asuntoon, sohvat, nojatuolit, lamput, keittiövälineet, sängyn yms. Hän ei ole edes sanaa kiitos sanonut. Nyt hän usein ilmoittaa lyhytsanaisesti tulevansa käymään luonamme, sanoo että tulee vaikka ke käymään ja yhtäkkiä huomaan, että lojuu meillä vielä sunnuntaina. Ei edelleenkään osallistu mihinkään. Olen pyytänyt, että hän ei öisin kulkisi ulkona meillä yöpyessään, koska meille syntyi miehen kanssa vauva puoli vuotta sitten, ei noudata tätä yhtä pientä pyyntöä vaan yrittää sitten luikkia salaa ovista ja toki minä yöllä havahduin kun hän palaa. Olisi vielä tuhat ja yksi tarinaa kerrottavana, mutta en taida jaksaa.. mielipiteitä tähänastisesta?
Mitä siis tekisitte?
Miksi käytit aloituksessa sanaa "lapsi", jos kyseessä oli aikuinen ihminen? Lapselta voi odottaa mitä vaan, aikuisen tulisi osata edes auttavasti käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole asiasi moittia häntä. Ei ole sinun lapsesi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei kunnioita äitipuolta, äitipuoli alkaa kostamaan tämän kunnioituksen puutteen ja syttyy sota joka ei pääty millään tavalla hyvin. Ero tai toinen vaihtoehto että lapsella menee välit vanhempaan
Aikuinen tyttäreni vihasi miesystävääni yli kaiken,vaikka oli itsellä puoliso. Pidin mies ystävän erillä hänestä ja suvustani. Mutta se viha oli suunaton.Repiimistä,valitamista,manipolointi,minua äitiä haukuen kaikille.Vain siksi että minulla oli mies ystävä!Olin syntinen koska en hänen alkoholisti isäänsä ottanut takaisin.Huvitavinta hän kuitenki tapasi isänsä naista maalla ja se oli täysin hänelle hyväksyttävää! Isällä samanlainen nainen,joka tykäsi ryypätä rankasti.Eli vakka kantensa löytänyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, en sano tätä pahalla vaan sinun etuasi ajatellen: sinäkin olet vielä lapsi, mieleltäsi. Miesystävälläsi on tavallaan kaksi lasta huolehdittavana. Pakenemalla TÄTÄ tosiasiaa, et milloinkaan saisi hyvää miestä - ja mieleltään yhtä lapsellista kuin sinä et jaksaisi. Et kunnioittaisi häntä.
Ehkä jo 10 vuoden päästä tulet lapsen kanssa erinomaisesti toimeen. Hän huomaa, että olet sittenkin ihan ok. Tällä hetkellä ongelma on siinä, että on kaksi ihmistä, joista toinen on ikäänsä nähden kehittymätön mutta ei siedä kritiikkiä, ja ehkä jopa pyrkii alistamaan. Hän näyttäytyy huumorintajuttomana tulokkaana, joka syyttää muita omasta naiiviudestaan.
Jos haluat vaikuttaa tilanteeseen, etkä vain paeta, sinun täytyy sietää epätäydellisyytesi. Lisäksi sinun täytyy erottaa se toinen henkilö itsestäsi, ja osoitettava hänelle jotain itsestäsi riippumatonta, siis pyyteetöntä, välittämistä.
Toi suhde on tärkeä hoitaa kuntoon. Muuten se kaivertaa mieltäsi, ja sabotoit onnesi tavalla tai toisella, viimeistään silloin jos saat lapsen tähän perheeseen.
En katselisi päivääkään tuollaista kodissani. Toisaalta en myöskään missään nimessä tekisi vauvaa miehen kanssa jolla on jo aikuinen lapsi ja josta on ollut vuosia noin paljon ongelmia. Kuulostaa vastenmieliseltä tilanteelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on teesi, jota olen usein täällä kertonut. Joka kerta, kun näitä uusperhekeskusteluita luen, niin teesini vahvistuu:
Uusperheet hajoavat siihen, kun isä (kyllä, se on tässä tapauksessa useinmiten isä) ei kanna vastuuta omasta lapsestaan. Hän sysää kasvatus-, hoito- ja viihdytysvastuun äitipuolelle.
Niin tässäkin tapauksessa. Miehen kuuluu huomauttaa noista asioista lapselleen, eli kasvattaa itse oma lapsensa.
En kyllä ymmärrä, miksi olet tekemässä eroa ihmisen takia, joka ei edes asu teillä vaan käy vain kylässä: ettei vain tässä ole kysymys muustakin…?
Niin, ja keskenkasvuiselta on turha odottaa kiitoksia, oli ne omia tai toisten.
Kerrohan ensin ne perusasiat. Oletko mahdollisesti ollut ylimääräinen osapuoli kyseisen aikuisen lapsen vanhempien erossa ? Oletko muuttanut lähes samalla ovenavauksella sisään, kun äiti on lähtenyt ? Kauanko olitte yhdessä ja tutustuit myös tähän aikuiseen lapseen ennen yhteenmuuttoa ?
Minkä ikäinen lapsi oli, kun aloitte tutustumaan ? Nämä ovat kaikki asioita, jotka vaikuttavat lapseen, varsinkin jo vähän vanhempaan. Jos kaikki on tehty kiireellä ja nopeasti, niin sille "lapselle" ei ole annettu aikaa käsitellä vanhempiensa eroa ja siinä tapauksessa voi vain katsoa peiliin, sekä sinä, että lapsen isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vastaava tilanne. Helpotti kun aloin pitämään tuota aikuista (25 v) lasta ikään kuin kehitysvammaisena. Osasin pistää asiat mittasuhteisiin enkä pahemmin välittänyt, mitä nyt tietysti yritin olla oikein selkokielisen ystävällinen "lapselle". Liikaa en aikaani miehelle jaksanut antaa, aikuinen lapsi kun soitteli 10 minuutin välein jos tiesi miehen olevan luonani.
Mikähän lienee tilanne nyt, toivottavasti napanuora isän ja pojan välillä on katkennut.
Ap, kyseinen aikuinen lapsi on miehesi lapsi. On hänen velvollisuus sopia säännöt lapsensa kanssa, ei sinun. Jos mies ei tee mitään, et voi tehdä sinäkään.
Kyseessä ei ole lapsi vaan aikuinen ihminen. Vaikka hän tulee "kotiin" käymään, niin se ei ole enää hänen kotinsa.
Joten hänen on eklettävä niillä säännöillä, millä teillä eletään. Jos hiippaiee yällä ulkona , niin menköön sitten omaan kotiinsa nukumaan. Miksi annatte tehdä noin? Ettekö osaa asettaa AIKUISELLE ihiselle rajoja?
Antaisitteko kavereidenne toimia noin? Aivan, ette. EI se aikuinen "lapsi" ole sen kummempi, jonka annetaan rellestää miten huvittaa.
Käskette sen lojumasta omaan kämppäänsä. Varsinkin, jos ei osaa edes alkeelliisa käytöstapoja.
Ai teillä on 1/2 -vuotias lapsi. Ja sinä koet, ettei sinulla ole perheessä valtaa, kun 20-vuotias ei kunnioita pyyntöjäsi.
Minäpä kerron, mitä sinun tulee tehdä, ap. Vaihtaa asennetta. JÄTÄ KAIKKI NEGATIIVISUUS POIS. Jo vuosien ajan olet vain toivonut, odottanut, miellyttänyt... Strategiasi ei toimi. Usko pois. Kaikesta hienovaraisuudestaan huolimatta se on "passiivis-aggressiivinen" ja ennen kaikkea, siitä puuttuu itsekunnioitus --> rentous, toisen arvostaminen, jämäkkyys. Tiedät sen itsekin. Mikään määrä valittamista ei auta.
Odotat, että toiveesi tulevat ymmärretyksi kuin 1-vuotiaan halu ilman puhetta; käytäthän selvää suomea, ja toisen voisi olettaa ikänsä puolesta ymmärtävän. Mutta kuuroille korville kaikuu. Joten yrität saada miehen hoitamaan asiaa puolestasi... Miksi et itse pysty kommunikoimaan vakuuttavasti? Miksi et pysty huolehtimaan, ilman ärtymystä tai loukkaantumista, siitä että vaatimuksesi tulevat noudatetuiksi? Sinun täytyy lakata odottamasta, että joku toinen hoitaa tyytyväisyytesi puolestasi. Miehesi ei ole äitisi. Ja eihän äitisikään hoitanut. Miehestä et saa uutta äitiä.
Mieti siis, millaisia sääntöjä kotiisi haluat (tiedät jo). Sääntöjä tarvitaan silloin, kun asiat eivät muuten pysy hallinnassa. Ne säännöt sinun tulee ILMOITTAA perheelle, miehelle ja 20-vuotiaalle, ILMAN YLIMIELISYYTTÄ. Mikäli tarpeen (ei tuhkaillen!) , sinun tulee kertoa EHDOT säännöillesi. Vetoa vaikka vauvaan ja siihen, että nyt talossa on hänen ja sinun jaksamisesi vuoksi selkeät säännöt.
Kyllä se siitä. Jos hän rikkoo sääntöjä, älä lannistu, olethan miettinyt asiaa askeleen pidemmälle eli tiedät ehdot. Tietysti säännöt ovat asia, josta sinun tulee miehesi kanssa keskustella. mutta muista: tämä ei ole asia, josta haluat pyytää lupaa. Keskustelisit vain ehdoista. Säilytä itsevarmuus, muyuten et ole vakuuttava eikä miehesi pysty tukemaan sinua.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei ole lapsi vaan aikuinen ihminen. Vaikka hän tulee "kotiin" käymään, niin se ei ole enää hänen kotinsa.
Joten hänen on eklettävä niillä säännöillä, millä teillä eletään. Jos hiippaiee yällä ulkona , niin menköön sitten omaan kotiinsa nukumaan. Miksi annatte tehdä noin? Ettekö osaa asettaa AIKUISELLE ihiselle rajoja?
Antaisitteko kavereidenne toimia noin? Aivan, ette. EI se aikuinen "lapsi" ole sen kummempi, jonka annetaan rellestää miten huvittaa.
Käskette sen lojumasta omaan kämppäänsä. Varsinkin, jos ei osaa edes alkeelliisa käytöstapoja.
Nyt on kyse MIEHEN aikuisesta lapsesta. Hän on ainoa, joka voi sopia pelisäännöistä, ei ap. Ap voisi kohdistaa valituksen oikeaan osoitteeseen eli miehelle, ei palstalle tai miehen lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei kunnioita äitipuolta, äitipuoli alkaa kostamaan tämän kunnioituksen puutteen ja syttyy sota joka ei pääty millään tavalla hyvin. Ero tai toinen vaihtoehto että lapsella menee välit vanhempaan
Tyypillinen tarina. Alkaa kai siitä, että äitipuoli ei siedä lapsen tunteita; kaiken pitäisi olla automaattisesti hyvää ja kunnioittavaa. Kun äitipuoli torjuu lapsen huolen, lapsi ärtyy, äitipuoli ärtyy entisestään ja käyttää valtaansa väärin.
Hän ei ole sinun lapsi, kunnioittaa vanhempiaan ei vieraita.