Lue keskustelun säännöt.
Puolison lapsi edellisestä liitosta
14.11.2021 |
Puolison aikuinen lapsi edellisestä liitosta ei kunnioita minua tai sanomisiani tippaakaan. Puolisoni taiteilee lapsen ja minun välillä ja yrittää pitää molemmat tyytyväisinä. Rakastan puolisoani enemmän kuin mitään maailmassa, enkä voi kuvitella elämää ilman häntä, mutta lapsen asenne ja sen tuomat ongelmat alkavat jo vaikuttaa suhteeseemme. Mikä on ratkaisu ja kannattaako edes yrittää? Pitääkö vain hyväksyä faktat ja nostaa kytkintä? Harmillisinta toki on, että todennäköisesti tulee päivä, kun tämäkin lapsi kasvaa myös mieleltään aikuiseksi ja sitten hän tajuaa mitä on aiheuttanut ja hän katuu. Sitten on toki liian myöhäistä korjata asioita.
Kommentit (116)
Olisiko joku konsultointi tarpeen, strateginen konsultointi. Sanoisin, että ehkä jopa ilman miestä. Keneltä konsultointia voisi saada? En tiedä. Ehkä parisuhdeterapeutilta, onnellisuusfilosofilta, papilta, perheyksiköltä,... kaikilta, ja sitten vertaat eri näkökulmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun tarvitse siltä vaatia. Anna puolisosi komentaa omaa lastaan.
Ei tietenkään kunnioita sua samalla tavalla kun omaa vanhempaansa se on ihan luonnollista.
Keskity omiin asioihisi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sillä ns lapsella ole töitä? Opiskelupaikkaa? Vierashuoneen ovi lukkoon ja kun alkaa tekemään petiä itselleen, kysyt mitä sä oikein touhua, ei olla sovittu että jäät tänne yöksi.
Kyse on miehen lapsesta. Jos miehelle sopii, että lapsi on yötä, ei ap voi asialle mitään.
Ei kukaan voi yksipuolisesti sanella asunnon toiselle omistajalle/haltijalle, kuka saa asunnossa vierailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me paljon mieheni kanssa asiasta keskustelemmekin ja mieheni on yrittänyt pistää rajoja tälle lapselle. Ei vaan tunnu onnistuvan ja nyt minusta on alkanut tuntua ikävältä nähdä miten tämä lapsi pompottaa koko perhettä, isänsä mukaan lukien. Siksi en enää ole kyennyt miehelleni jokaisesta asiasta puhumaan, olen vain surullinen. Eli asia on alkanut monin eri tavoin vaikuttaa suhteeseemme. Ennen pystyimme puhumaan kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Nyt tuntuu, etten vaan voi tästä asiasta välillä hänelle puhua.
Ja kyllä lapsi vei huonekaluni, ei toki kaikkia. Vain ne kalleimmat uusimmat ja ne jotka olisin voinut myydä. Esimerkiksi muutama vuosi vanha siisti ikean TV taso ei tietenkään kelvannut vaan ne mitkä eivät miellyttäneet häntä hän ostatti uutena isällään. Että juuri näin se meni. Ne kalliit uudet huonekalut, jotka olin ajatuksella hankkinut ja kovalla työllä maksanut kelpasi kyllä..ja kyllä ilman minkäänlaista kiitosta. Ja annoin hänen ihan hyvää hyvyyttäni valita, mutta jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt myydä kamat ja laittaa rahat uuden tulokkaan tilille.On ihan ymmärrettävää, tavallaan, että todellisuudessa mies ei halua asettaa lapselle ehtoja. Hän ei halua sääntöjä. Ei sääntöjä voi yrittää asettaa - ne joko asetetaan, tai niitä ei aseteta! Mies on kertonut lapselle selvästi ohjeet ja dotukset... ja esittelee sinulle "pistäneensä rajat," vaikka todellisuudessa hän on vain "pistänyt vahvat toiveet". On tärkeää, että ymmärrät tämän eron.
En näkisi, että lasta tarvitsee syyttää siitä, ettei hänen isänsä HALUA vaatia hänelle sääntöjä.
Sitä toivoisi, että omaisuuden antaminen olisi eräänlainen kädenojennus, ja toinen ymmärtäisi olla mukavampi...
Ei lahja korvaa kommunikointia. Vai annatteko tosiaan lahjoja siinä toivossa, että joku "muuttuu mukavammaksi"?
Kyse on siitä, että miehelle sopii että nykytilanne on sellainen kuin on. Jos ei sopisi, hän olisi siihen puuttunut ja käynyt asian läpi lapsensa kanssa. Ap haukkuu toistuvasti väärää puuta eli lasta, vaikka kyse on miehestä.
Lahjan antaminenkin on eräänlaista kommunikointia.
Niin, siksi kai ap miettii eroa... mutta on katkera vain 20-vuotialle? Ilman 20-vuotiaan käytöstä, mies ei aiheuttaisi niin suurta pettymystä, jos pettymystä ollenkaan.
Ajatus erosta helpottaa sietämään pettymystä miehen kyvyttömyydestä/haluttomuudesta suojella naisensa & vauvansa hyvinvointia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jätä se sika."
Toisaalta... voitto 20-vuotiaalle? (kuviteltu tai aito)
en ymmärrä tätä puhetta LAPSESTA. kyseessä on jo aikuinen ja häntä koskevat samat säännöt ja ohjeet kuin meitä muitakin AIKUISIA. olkoonkin miehesi lapsi niin siitä huolimatta ei tarvitse sietää perseilyä. säännöt selviksi, 1 ) hän ei enää tule kylään je ja yövy su saakka. yksinkertaisesti ilmoutus että se ei enää sovi. voi tulla sovitusti kylään mutta Ei YÖKYLÄÄN . 2) sinun ja miehesi koti ja teidän säännöt. jos ei miellytä niin pysykööt poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
senja1234 kirjoitti:
en ymmärrä tätä puhetta LAPSESTA. kyseessä on jo aikuinen ja häntä koskevat samat säännöt ja ohjeet kuin meitä muitakin AIKUISIA. olkoonkin miehesi lapsi niin siitä huolimatta ei tarvitse sietää perseilyä. säännöt selviksi, 1 ) hän ei enää tule kylään je ja yövy su saakka. yksinkertaisesti ilmoutus että se ei enää sovi. voi tulla sovitusti kylään mutta Ei YÖKYLÄÄN . 2) sinun ja miehesi koti ja teidän säännöt. jos ei miellytä niin pysykööt poissa.
Miehen aikuinen lapsi, miehen koti, miehen säännöt. Ulkopuolinen äpärineen voi mennä vaikka hotelliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
senja1234 kirjoitti:
en ymmärrä tätä puhetta LAPSESTA. kyseessä on jo aikuinen ja häntä koskevat samat säännöt ja ohjeet kuin meitä muitakin AIKUISIA. olkoonkin miehesi lapsi niin siitä huolimatta ei tarvitse sietää perseilyä. säännöt selviksi, 1 ) hän ei enää tule kylään je ja yövy su saakka. yksinkertaisesti ilmoutus että se ei enää sovi. voi tulla sovitusti kylään mutta Ei YÖKYLÄÄN . 2) sinun ja miehesi koti ja teidän säännöt. jos ei miellytä niin pysykööt poissa.
Mistä lähtien nuo on olleet miehen sääntöjä? Hänellä saattaa olla ihan eri käsitys asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me paljon mieheni kanssa asiasta keskustelemmekin ja mieheni on yrittänyt pistää rajoja tälle lapselle. Ei vaan tunnu onnistuvan ja nyt minusta on alkanut tuntua ikävältä nähdä miten tämä lapsi pompottaa koko perhettä, isänsä mukaan lukien. Siksi en enää ole kyennyt miehelleni jokaisesta asiasta puhumaan, olen vain surullinen. Eli asia on alkanut monin eri tavoin vaikuttaa suhteeseemme. Ennen pystyimme puhumaan kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Nyt tuntuu, etten vaan voi tästä asiasta välillä hänelle puhua.
Ja kyllä lapsi vei huonekaluni, ei toki kaikkia. Vain ne kalleimmat uusimmat ja ne jotka olisin voinut myydä. Esimerkiksi muutama vuosi vanha siisti ikean TV taso ei tietenkään kelvannut vaan ne mitkä eivät miellyttäneet häntä hän ostatti uutena isällään. Että juuri näin se meni. Ne kalliit uudet huonekalut, jotka olin ajatuksella hankkinut ja kovalla työllä maksanut kelpasi kyllä..ja kyllä ilman minkäänlaista kiitosta. Ja annoin hänen ihan hyvää hyvyyttäni valita, mutta jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt myydä kamat ja laittaa rahat uuden tulokkaan tilille.On ihan ymmärrettävää, tavallaan, että todellisuudessa mies ei halua asettaa lapselle ehtoja. Hän ei halua sääntöjä. Ei sääntöjä voi yrittää asettaa - ne joko asetetaan, tai niitä ei aseteta! Mies on kertonut lapselle selvästi ohjeet ja dotukset... ja esittelee sinulle "pistäneensä rajat," vaikka todellisuudessa hän on vain "pistänyt vahvat toiveet". On tärkeää, että ymmärrät tämän eron.
En näkisi, että lasta tarvitsee syyttää siitä, ettei hänen isänsä HALUA vaatia hänelle sääntöjä.
Sitä toivoisi, että omaisuuden antaminen olisi eräänlainen kädenojennus, ja toinen ymmärtäisi olla mukavampi...
Ei lahja korvaa kommunikointia. Vai annatteko tosiaan lahjoja siinä toivossa, että joku "muuttuu mukavammaksi"?
Kyse on siitä, että miehelle sopii että nykytilanne on sellainen kuin on. Jos ei sopisi, hän olisi siihen puuttunut ja käynyt asian läpi lapsensa kanssa. Ap haukkuu toistuvasti väärää puuta eli lasta, vaikka kyse on miehestä.
Lahjan antaminenkin on eräänlaista kommunikointia.
Niin, siksi kai ap miettii eroa... mutta on katkera vain 20-vuotialle? Ilman 20-vuotiaan käytöstä, mies ei aiheuttaisi niin suurta pettymystä, jos pettymystä ollenkaan.
20-vuotias miehen lapsi ei ole parisuhteen osapuoli. Mies on. Jos mies haluaisi, hän olisi tehnyt säännöt selviksi lapsilleen. Ehkä niitä sääntöjä ei hänen mielestä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on draamakuningatar. Tai synnytyksen jälkeisessä hormoonimyrskyssä. Sen vuoksi hän tekee pienistä asioista suuria asioita. Mies näkee asioiden oikean laidan eikä sen vuoksi ole halunnut pilata suhdettaan omaan lapseensa. Sen kun kerran pilaa, sitä ei takaisin saa. Kumpi on tärkeämpi uusi nainen vai oma lapsi?
Syitä miksi väitän näin esim Ap kirjoitti :ko 20v on pilannut heidän monet juhlat, tuhoaa heidän perheensä, Ap ei voi koskaan antaa anteeksi hänelle...
Eikö noissa ole vähän liikaa draamaa.
Tällä lapsella on opiskelupaikka ja siellä sitten opiskelee. Ilmeisesti nykypäivänä koulua käydään 1-3 päivänä viikossa muutama h kerrallaan ja mitään muuta ei tarvitse koulun eteen tehdä. Näin olemme saaneet kuulla. Hänellä ei ole töitä, erityisiä harrastuksia yms. Nukkuu paljon ja katsoo tvtä, muuten en tiedä miten päivänsä kuluttaa.
Olen yrittänyt myös pohtia olenko jonkinlaisessa synnytyksen jälkeisessä hormooni höyryssä. Varmasti silläkin on osansa tässä, mutta kaikkea se ei selitä silti. Esimerkiksi nämä juhlapyhien pilaamiset. No minulle on ollut tärkeää esimerkiksi kokea ensimmäinen äitienpäivä ja nyt mennyt isänpäivä. Molemmat hän on käytöksellään pilannut ja takaisin niitä ei saa. Äitienpäivänä heräsin aamuyöllä, kun hän palasi jostain kotiin ja aamulla kuulin kun mieheni siivosi nopsaan keittiöstä jälkiä samalla, kun keitteli äitienpäivä kahveja, yöllä oli ilmeisesti krapularuuat maistuneet. Päivällä sitten krapulainen sankari heräsi kakkupöytään rönöttämään aamutakki päällä ja jossain vaiheessa hävisi sanaakaan sanomatta ilmeisesti omalle äidilleen käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei selkeästi halua muuttaa tilannetta joten sitten pitää vaan päättää mitä ap omalta elämältään, parisuhteeltaan, asumiseltaan ja lapsiperhe-elämältä tahtoo ja kokee ansaitsevansa. Ratkaisu on sitten sen mukaan.
Kiitos tähän astisista mielipiteistä. Täältä nyt saatu ajatuksia ja uusia ideoita jotka otetaan käyttöön. Oltava jatkossa vain tiukempi omien rajojen kanssa ja tehtävä talon säännöt selväksi. Jotenkin olin ehkä alitajuisesti toivonut, että asiat menisivät helpomman kautta, eikä kotonaan tarvitsisi käydä jatkuvaan taistoon, mutta niin vain taitaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Minä en aivan ymmärrä, mistä on kysymys. Mitä merkitystä sillä on, kunnioittaako vai ei, mutta annetut hommat pitää hoitaa. Esim. Astianpesukoneen tyhjennys tms oma kotihomma. Jos ei hoida, niin vanhempi ei ole hoitanut tehtäväänsä.
Jos kyse on jostain ylimääräisestä, eikä liity kototehtäviin, niin…. Mitä ne ovat? Puolisolla ei ole oikeutta lähteä kasvattamaan toisen lasta.
Muutenkin uusperheessä kaikki kannattaa alussa kierrättää vanhemman kautta. Siis isojen lasten kohdalla. Uusperheen muotoutuminen kestää 4-7 vuotta, jonka jälkeen tilanne on eri.
Kauan olette asuneet yhdessä?
Asuuko lapsi teiillä kokoaikaisesti?
Minkä ikäinen lapsi on?
Ja ihan ap:lle tiedoksi : ihan ydinperheessäkin on usein ikäviä, mutrunaamateinejä jotka pilaavat tahallaan ilmapiiriä ! Hei, tiedoksi, että SUN pitää olla vaan se aikuinen ja kestää ne kiukkukohtaukset ja murrosiän oikut. Älä mene lapsen tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Todellakin apua ja mielipiteitä kaivataan. Aikuinen lapsi on siis kyseessä, 20 v. Asui vielä kotona, kun muutin mieheni kanssa yhteen. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 5 vuotta, 1 yhteinen lapsi on. Tämä edellisen liiton lapsi siis asuessaan täällä ei osallistunut juuri mihinkään..no sanotaan ei mihinkään kotihommiin. Päinvastoin, saimme hänen jälkensä siivota. Jos pyysin apua jossain hän änähti ikäänkuin aikoisi asian tehdä, muttei tehnyt, minä en sitten jaksanut muutaman päivän ja muistuttelun jälkeen odottaa ja tein sitten itse. Odotin kuin kuuta nousevaa hänen poismuuttoaan ja se se vasta olikin pitkäpiimäistä hommaa. Minä annoin hänelle kaikki mööpelit uuteen asuntoon, sohvat, nojatuolit, lamput, keittiövälineet, sängyn yms. Hän ei ole edes sanaa kiitos sanonut. Nyt hän usein ilmoittaa lyhytsanaisesti tulevansa käymään luonamme, sanoo että tulee vaikka ke käymään ja yhtäkkiä huomaan, että lojuu meillä vielä sunnuntaina. Ei edelleenkään osallistu mihinkään. Olen pyytänyt, että hän ei öisin kulkisi ulkona meillä yöpyessään, koska meille syntyi miehen kanssa vauva puoli vuotta sitten, ei noudata tätä yhtä pientä pyyntöä vaan yrittää sitten luikkia salaa ovista ja toki minä yöllä havahduin kun hän palaa. Olisi vielä tuhat ja yksi tarinaa kerrottavana, mutta en taida jaksaa.. mielipiteitä tähänastisesta?
Mitä siis tekisitte?
No meillä jotain samantapaista. Toki kyllä kunnioittaa minua eli tekee kun käsken, mutta saa käskeä välillä aika monta kertaa... Ikää kuitenkin jo kohta 25v.
Mutta joo saattaa tulla maanantaina "käymään" ja on vielä sunnuntaina ja meillä menee ruokaa silloin ihan valtavasti.
Toisaalta kyllä tykkään tyypistä ihan tosi paljon ja on ihan paras kamu mun ja mieheni yhteisen lapsen kanssa, joka vasta kuitenkin 12v.
Ovat kuin paita ja per*se sen viikon. Ja isoveli on tosi tärkeä meidän lapselle, joten hyvin kestän vaikka joudunkin länkyttämään vähän väliä jostain asiasta sen viikon.
Vierailija kirjoitti:
Tällä lapsella on opiskelupaikka ja siellä sitten opiskelee. Ilmeisesti nykypäivänä koulua käydään 1-3 päivänä viikossa muutama h kerrallaan ja mitään muuta ei tarvitse koulun eteen tehdä. Näin olemme saaneet kuulla. Hänellä ei ole töitä, erityisiä harrastuksia yms. Nukkuu paljon ja katsoo tvtä, muuten en tiedä miten päivänsä kuluttaa.
Olen yrittänyt myös pohtia olenko jonkinlaisessa synnytyksen jälkeisessä hormooni höyryssä. Varmasti silläkin on osansa tässä, mutta kaikkea se ei selitä silti. Esimerkiksi nämä juhlapyhien pilaamiset. No minulle on ollut tärkeää esimerkiksi kokea ensimmäinen äitienpäivä ja nyt mennyt isänpäivä. Molemmat hän on käytöksellään pilannut ja takaisin niitä ei saa. Äitienpäivänä heräsin aamuyöllä, kun hän palasi jostain kotiin ja aamulla kuulin kun mieheni siivosi nopsaan keittiöstä jälkiä samalla, kun keitteli äitienpäivä kahveja, yöllä oli ilmeisesti krapularuuat maistuneet. Päivällä sitten krapulainen sankari heräsi kakkupöytään rönöttämään aamutakki päällä ja jossain vaiheessa hävisi sanaakaan sanomatta ilmeisesti omalle äidilleen käymään.
Voi herran pieksut ! Ap katkera piikikäs ihminen. Kyllä meillä on saanut perheen 20 v viettää krapula aamuansa ihan rauhassa, ja niin saan minäkin. Huomaa ihan selkeästi, että tekipä 20 ihan mitö tahansa niin se ei ap:lle kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Todellakin apua ja mielipiteitä kaivataan. Aikuinen lapsi on siis kyseessä, 20 v. Asui vielä kotona, kun muutin mieheni kanssa yhteen. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 5 vuotta, 1 yhteinen lapsi on. Tämä edellisen liiton lapsi siis asuessaan täällä ei osallistunut juuri mihinkään..no sanotaan ei mihinkään kotihommiin. Päinvastoin, saimme hänen jälkensä siivota. Jos pyysin apua jossain hän änähti ikäänkuin aikoisi asian tehdä, muttei tehnyt, minä en sitten jaksanut muutaman päivän ja muistuttelun jälkeen odottaa ja tein sitten itse. Odotin kuin kuuta nousevaa hänen poismuuttoaan ja se se vasta olikin pitkäpiimäistä hommaa. Minä annoin hänelle kaikki mööpelit uuteen asuntoon, sohvat, nojatuolit, lamput, keittiövälineet, sängyn yms. Hän ei ole edes sanaa kiitos sanonut. Nyt hän usein ilmoittaa lyhytsanaisesti tulevansa käymään luonamme, sanoo että tulee vaikka ke käymään ja yhtäkkiä huomaan, että lojuu meillä vielä sunnuntaina. Ei edelleenkään osallistu mihinkään. Olen pyytänyt, että hän ei öisin kulkisi ulkona meillä yöpyessään, koska meille syntyi miehen kanssa vauva puoli vuotta sitten, ei noudata tätä yhtä pientä pyyntöä vaan yrittää sitten luikkia salaa ovista ja toki minä yöllä havahduin kun hän palaa. Olisi vielä tuhat ja yksi tarinaa kerrottavana, mutta en taida jaksaa.. mielipiteitä tähänastisesta?
Mitä siis tekisitte?
Aa vasta 20v, siis täysi-ikäinen mutta ihan lapsi vielä. Aivot kehittyy vielä huimasti.
Vinkki: Älä ota itseesi, kapinoi ja varmaan suree vielä vanhempiensa eroa. Vauva ei häiriinny, se olet sinä jota yömenot häiritsee. Kolisteleeko kovasti? Et voi kahlita miehesi täysi-ikäistä lasta sisään, mutta toki voit ystävällisesti kertoa, että sinua häiritsee hänen möykkänsä. Jonkin verran tietty pitääkin sietää ääntä, mutta jos nyt ihan överiksi menee.
Eikö sillä ns lapsella ole töitä? Opiskelupaikkaa? Vierashuoneen ovi lukkoon ja kun alkaa tekemään petiä itselleen, kysyt mitä sä oikein touhua, ei olla sovittu että jäät tänne yöksi.