Lue keskustelun säännöt.
Puolison lapsi edellisestä liitosta
14.11.2021 |
Puolison aikuinen lapsi edellisestä liitosta ei kunnioita minua tai sanomisiani tippaakaan. Puolisoni taiteilee lapsen ja minun välillä ja yrittää pitää molemmat tyytyväisinä. Rakastan puolisoani enemmän kuin mitään maailmassa, enkä voi kuvitella elämää ilman häntä, mutta lapsen asenne ja sen tuomat ongelmat alkavat jo vaikuttaa suhteeseemme. Mikä on ratkaisu ja kannattaako edes yrittää? Pitääkö vain hyväksyä faktat ja nostaa kytkintä? Harmillisinta toki on, että todennäköisesti tulee päivä, kun tämäkin lapsi kasvaa myös mieleltään aikuiseksi ja sitten hän tajuaa mitä on aiheuttanut ja hän katuu. Sitten on toki liian myöhäistä korjata asioita.
Kommentit (116)
senja1234 kirjoitti:
en ymmärrä tätä puhetta LAPSESTA. kyseessä on jo aikuinen ja häntä koskevat samat säännöt ja ohjeet kuin meitä muitakin AIKUISIA. olkoonkin miehesi lapsi niin siitä huolimatta ei tarvitse sietää perseilyä. säännöt selviksi, 1 ) hän ei enää tule kylään je ja yövy su saakka. yksinkertaisesti ilmoutus että se ei enää sovi. voi tulla sovitusti kylään mutta Ei YÖKYLÄÄN . 2) sinun ja miehesi koti ja teidän säännöt. jos ei miellytä niin pysykööt poissa.
Ihan käsittämätön ja rakkaudeton asenne. Tunnen useita, jotka jättävät heitteile isot lapsensa kun tulee uusi vauva uuden naisen kanssa, tämä kylmyys on samaa sarjaa. Kyllä se 20-vuotiaskin kuule vielä tarvitsee vanhempiaan pitkään, usko pois.
Parikymppisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään vastaukseni eivät enää tule läpi..en tiedä mikä niissä on vikana? Olen useammankin kommentin kirjoittanut, mutteivat ole palstalle ilmestyneet.
No toivottavasti lapseni menestyy paremmin eikä makaa aikuisena enää potemassa krapulaansa lapsuudenkodissa, jos näin niin en hänelle aio kantaa eteen yhtään mitään. Miksi niin tekisin? Lapseni ei myöskään ole ä pärä, kuten joku häntä täällä kutsui. Lapsemme on syntynyt avioliittoon, olemme siis naimisissa.
Ja kyllä vauva on heräillyt yöllä tämän nuoren liikkumiseen, ei siis ole kyse ainoastaan minun unen häiriintymisestä. Nuoren toimet ovat myös monin eri tavoin muutenkin häirinneet vauvan elämää ja tehneet siitä vaikeampaa. Nuori on esimerkiksi maannut koko päivän huoneessaan tekemättä yhtään mitään ja juuri silloin mennyt tunniksi saunomaan, kun vauvan olisi päästävä iltapesuille kylpyhuoneeseen. Tai on syönyt kaikki nopeasti napattavat välipalat kaapista, jotka sinne olen ostanut imettämistä varten, vaikka hänellä olisi yllin kyllin aikaa tehdä ruokaa..kyllä sekin välillisesti vaikuttaa vauvan elämään. Syön sitten jotain roskaa, kun ei aikaa ja voimia ole kokkailla pidemmän kaavan mukaan. Ja esimerkkejä olisi pitkä lista vielä lisää.
Niin, tuo lapsi on ärsyttävä, omanapainen ja itsekäs. Sellainen on minun poikani. Nuorempi poika ei ole.
Ei tuossa auta kuin asettaa rajat. Sanoa, että näitä et sitten syö. Sanoa, että vauva hoidetaan klo 20-2.30, ja silloin ei saunota. Sanoa, että yöllä ei käytetä mikroa.
JA sanoa, että jos ei kelpaa, niin mene omaan kämppääsi. Niin minäkin sanon 21 v pojalleni. 19 veelle sanon, että jos ei kelpaa, muuta pois.
Niinhän tässä on alettu sanoakin ja kyllähän asioihin muutosta on alkanut tulla. Harmittaa vaan, kun täytyy tällaisen riidan kautta mennä. Miksei hän vaan voi itse tajuta asioita ja käyttäytyä ihmisiksi. Toisaalta minusta tuntuu, että hän ei tule muuttumaan. On nimenomaan omapäinen, itsekäs, laiska ja röyhkeä. Ja tämä ei ole ainoastaan minun mielipiteeni. Ja niinhän se on, me olemme luonteiltamme niin kovin erilaisia tässä maailmassa. Todennäköisesti tämä lapsi menestyy maailmassa todella hyvin ja etenee esimerkiksi työelämässä luonteensa vuoksi, jos joskus laahaa itsensä sinne töihin, mutta minusta perheen sisällä tällainen käytös on täysin kiellettyä.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän tässä on alettu sanoakin ja kyllähän asioihin muutosta on alkanut tulla. Harmittaa vaan, kun täytyy tällaisen riidan kautta mennä. Miksei hän vaan voi itse tajuta asioita ja käyttäytyä ihmisiksi. Toisaalta minusta tuntuu, että hän ei tule muuttumaan. On nimenomaan omapäinen, itsekäs, laiska ja röyhkeä. Ja tämä ei ole ainoastaan minun mielipiteeni. Ja niinhän se on, me olemme luonteiltamme niin kovin erilaisia tässä maailmassa. Todennäköisesti tämä lapsi menestyy maailmassa todella hyvin ja etenee esimerkiksi työelämässä luonteensa vuoksi, jos joskus laahaa itsensä sinne töihin, mutta minusta perheen sisällä tällainen käytös on täysin kiellettyä.
Jotkut tajuavat itse jo 18 v, jotkut tajuavat vasta aikuistuttaan (eli 25+), jotkut tajuavat kun saavat itse lapsia, jotkut eivät tajua koskaan.
Sellaista se elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt minä en oikein ymmärrä miksi ei AP voisi aikuista "lasta" eli käytännössä kylässä olevaa vierasta, ohjeistaa OMASSA kodissaan? Ei voi olla sellaista tilannetta, että kotiin saapuu norsu ja koska norsu on miehen, niin sitten sille asialle ei voi tehdä mitään vaan pitää odotella että mies tajuaa opettaa norsua? Sama koskee myös alaikäisiä lapsia. Kun kerran koti on yhteinen, myös se toinen aikuinen voi ja saakin määrätä säännöt ja kasvattaa niitä puolison lapsia käyttäytymään kodissaan asiallisesti. Ei ihme, että on näin paljon ongelmia. Eihän tuolla systeemillä opeteta mitään muuta, kuin että toista aikuista ei tarvitse kunnioittaa. Perhe se on uusperhekin, jossa on yhteiset ja erilliset lapset. Jos lapset jaetaan eri säännöillä oleviksi porukoiksi, joiden ei tarvitse totella kuin toista vanhempaa, ei synny kuin katkeruutta ja eripuraa kaikkien kesken.
Kyllä minun on oikeus tätä lasta ohjeistaa ja minua on niin oikein kehotettu tekemäänkin. Ongelmaksi on muodostunut se ettei tämä lapsi piittaa tuon taivaallista siitä mitä minä sanon ja viittaa sanomisilleni kintaalla. Tämä sitten luo monenlaisia uusia ongelmia perheeseemme. Jos tämä lapsi tiputtaa vaikka ruokaa lattialle kokatessaan, minä käyn sanomassa, että siivoa jälkesi..myös ne ruuanlaitto jäljet. No ensinnäkin, minun täytyy jatkuvasti olla sanomassa jostain asiasta mikä on aika raskasta omassa kodissa toimia jonkinlaisena poliisina, jatkuvasti on jotain tällaista jätetty muiden siivottavaksi tai tehtäväksi yms. No ihan sama sanonko vai enkö sano, hän ei sitä tee..no seuraavaksi sitten odotellaan pari päivää ja sitten minä tai mieheni teemme sen tai sitten tulee hirveä tappelu ja huuto ja tätä lasta yritetään pakottaa tekemään asioita. Ja nykyään, kun hän tiputtelee lattioille tavaraa niin minun on pakko olla jatkuvasti perässä noukkimassa vauvan vuoksi, ettei vauvan suuhun mene mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun mietin niin tämä ihminen vaikuttaa henkilöltä joka EHKÄ tajuaa nämä asiat kun saa itse lapsia tai vaihtoehtoisesti vuosien vuosien päästä ja en ole ihan varma siitäkään. Vähän sellainen olo on, että tulee aina kohtelemaan ihmisiä ympärillään hyödykkeinä ja tekemään kuten itse haluaa. Ja jos esim saa lapsia, hoidattaa ne pääasiallisesti vanhemmillaan ja hommansa jatkuvat kuten ennenkin.
Jotenkin tämän tajuaminen saa minut entistä surullisemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuo lapsi on ärsyttävä, omanapainen ja itsekäs. Sellainen on minun poikani. Nuorempi poika ei ole.
Ei tuossa auta kuin asettaa rajat. Sanoa, että näitä et sitten syö. Sanoa, että vauva hoidetaan klo 20-2.30, ja silloin ei saunota. Sanoa, että yöllä ei käytetä mikroa.
JA sanoa, että jos ei kelpaa, niin mene omaan kämppääsi. Niin minäkin sanon 21 v pojalleni. 19 veelle sanon, että jos ei kelpaa, muuta pois.
Omille lapsille voit noin sanoa, vieraalle et. Se on ISÄN asia. Jos ei miellytä, aina voi muuttaa ITSE pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kotiin on aikuiset lapset tervetulleita, sehän on heidän lapsuudenkoti.
Tosi kylmäävän kuuloista ettei oma lapsi saisi tulla käymään ja olla halutessaan yötä.
Ei se napanuora katkea kun ihminen täyttää 18.
Ap vaikuttaa draamqueeniltä.
Mitä sitten jos "lapsi" syö kakkua krapulassa aamutakissa?
Kai teillä on sinä päivänä ollut miehen kanssa kivaakin ohjelmaa? Miksi jumitut toisen ihmisen krapulaan ja aamutakkiin kun se on vain pieni osa päivää?
Itse annoit hänelle kalliit huonekalusi, kun halusit päästä hänestä eroon. Ja kerjäät siitä vielä kiitosta. Kannattaisi edes hävetä vähän.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun on oikeus tätä lasta ohjeistaa ja minua on niin oikein kehotettu tekemäänkin. Ongelmaksi on muodostunut se ettei tämä lapsi piittaa tuon taivaallista siitä mitä minä sanon ja viittaa sanomisilleni kintaalla. Tämä sitten luo monenlaisia uusia ongelmia perheeseemme. Jos tämä lapsi tiputtaa vaikka ruokaa lattialle kokatessaan, minä käyn sanomassa, että siivoa jälkesi..myös ne ruuanlaitto jäljet. No ensinnäkin, minun täytyy jatkuvasti olla sanomassa jostain asiasta mikä on aika raskasta omassa kodissa toimia jonkinlaisena poliisina, jatkuvasti on jotain tällaista jätetty muiden siivottavaksi tai tehtäväksi yms. No ihan sama sanonko vai enkö sano, hän ei sitä tee..no seuraavaksi sitten odotellaan pari päivää ja sitten minä tai mieheni teemme sen tai sitten tulee hirveä tappelu ja huuto ja tätä lasta yritetään pakottaa tekemään asioita. Ja nykyään, kun hän tiputtelee lattioille tavaraa niin minun on pakko olla jatkuvasti perässä noukkimassa vauvan vuoksi, ettei vauvan suuhun mene mitään.
Miksi piittaisikaan? Et ole hänelle mitään sukua, eikä sinulla ole kehenkään tuntemattomaan aikuiseen mitään auktoriteettia. Menepä kadulle määräilemään ihmisiä, näet miten käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei ole lapsi vaan aikuinen ihminen. Vaikka hän tulee "kotiin" käymään, niin se ei ole enää hänen kotinsa.
Joten hänen on eklettävä niillä säännöillä, millä teillä eletään. Jos hiippaiee yällä ulkona , niin menköön sitten omaan kotiinsa nukumaan. Miksi annatte tehdä noin? Ettekö osaa asettaa AIKUISELLE ihiselle rajoja?
Antaisitteko kavereidenne toimia noin? Aivan, ette. EI se aikuinen "lapsi" ole sen kummempi, jonka annetaan rellestää miten huvittaa.
Käskette sen lojumasta omaan kämppäänsä. Varsinkin, jos ei osaa edes alkeelliisa käytöstapoja.
Nyt on kyse MIEHEN aikuisesta lapsesta. Hän on ainoa, joka voi sopia pelisäännöistä, ei ap. Ap voisi kohdistaa valituksen oikeaan osoitteeseen eli miehelle, ei palstalle tai miehen lapselle.
Onhan se ap:nkin koti,kyllä hän saa esittää mielipiteensä asioista kotonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei ole lapsi vaan aikuinen ihminen. Vaikka hän tulee "kotiin" käymään, niin se ei ole enää hänen kotinsa.
Joten hänen on eklettävä niillä säännöillä, millä teillä eletään. Jos hiippaiee yällä ulkona , niin menköön sitten omaan kotiinsa nukumaan. Miksi annatte tehdä noin? Ettekö osaa asettaa AIKUISELLE ihiselle rajoja?
Antaisitteko kavereidenne toimia noin? Aivan, ette. EI se aikuinen "lapsi" ole sen kummempi, jonka annetaan rellestää miten huvittaa.
Käskette sen lojumasta omaan kämppäänsä. Varsinkin, jos ei osaa edes alkeelliisa käytöstapoja.
Nyt on kyse MIEHEN aikuisesta lapsesta. Hän on ainoa, joka voi sopia pelisäännöistä, ei ap. Ap voisi kohdistaa valituksen oikeaan osoitteeseen eli miehelle, ei palstalle tai miehen lapselle.
Onhan se ap:nkin koti,kyllä hän saa esittää mielipiteensä asioista kotonaan.
Esittää saa, mutta eri asia on huomioidaanko sitä. Aina voi muuttaa vain omaa käytöstään eli tilata muuttoauton, jos meno ei miellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sinun tarvitse olla tekemisissä aikuisen lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuo lapsi on ärsyttävä, omanapainen ja itsekäs. Sellainen on minun poikani. Nuorempi poika ei ole.
Ei tuossa auta kuin asettaa rajat. Sanoa, että näitä et sitten syö. Sanoa, että vauva hoidetaan klo 20-2.30, ja silloin ei saunota. Sanoa, että yöllä ei käytetä mikroa.
JA sanoa, että jos ei kelpaa, niin mene omaan kämppääsi. Niin minäkin sanon 21 v pojalleni. 19 veelle sanon, että jos ei kelpaa, muuta pois.
Omille lapsille voit noin sanoa, vieraalle et. Se on ISÄN asia. Jos ei miellytä, aina voi muuttaa ITSE pois.
Samaa mieltä. Siksi uusperheessä käskyt pitääkin kierrättää biologisen vanhemman kautta.
Jos isä ei sitä tee, niin isä on the ongelma. Ei lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei ole lapsi vaan aikuinen ihminen. Vaikka hän tulee "kotiin" käymään, niin se ei ole enää hänen kotinsa.
Joten hänen on eklettävä niillä säännöillä, millä teillä eletään. Jos hiippaiee yällä ulkona , niin menköön sitten omaan kotiinsa nukumaan. Miksi annatte tehdä noin? Ettekö osaa asettaa AIKUISELLE ihiselle rajoja?
Antaisitteko kavereidenne toimia noin? Aivan, ette. EI se aikuinen "lapsi" ole sen kummempi, jonka annetaan rellestää miten huvittaa.
Käskette sen lojumasta omaan kämppäänsä. Varsinkin, jos ei osaa edes alkeelliisa käytöstapoja.
Nyt on kyse MIEHEN aikuisesta lapsesta. Hän on ainoa, joka voi sopia pelisäännöistä, ei ap. Ap voisi kohdistaa valituksen oikeaan osoitteeseen eli miehelle, ei palstalle tai miehen lapselle.
Onhan se ap:nkin koti,kyllä hän saa esittää mielipiteensä asioista kotonaan.
Esittää saa, mutta eri asia on huomioidaanko sitä. Aina voi muuttaa vain omaa käytöstään eli tilata muuttoauton, jos meno ei miellytä.
Kun on kyse aikuisesta lapsesta, niin hän on se, jonka pitää tilata se muuttoauto.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Eli mieheni oli eronnut 4 vuotta aikaisemmin ja elänyt yksin ennen tapaamistani, en liittynyt siis eroon millään lailla. Kun tapasimme, mieheni kertoi ja myös kaikin tavoin osoitti, että hän oli siitä todella onnellinen ja kiitollinen, siis siitä että elämä meidät ohjasi yhteen. Samoin itse olin ihmeissäni, että näin onnellinen liitto ja ihana mies on olemassa ja että näin suuri rakkaus voi välillämme syttyä. Aluksi kaikki sujui hyvin ja tämä lapsikin vaikutti hyväksyvän tilanteen, toki silloin emme vielä asuneet yhdessä ja suhde oli tapailua, joskin, vakaata, säännöllistä ja jatkuvaa. Mutta kun suhde syveni ja viimeistään sitten kun yhteenmuutto ja yhteinen lapsi tuli kuvioon lapsen käytös muuttui.
Mieheni on asettanut rajoja lapselleen ja tästä on tullut yhteenottoja heidän välillään, tämä ei kuitenkaan ole muuttanut mitään lapsen käytöksessä ja nämä yhteenotot päättyvät yleensä siihen, että mies säälii lasta joka sitten aina selittelee miksi on mitäkin tehnyt. Esim lähtenyt yöllä jonnekin, koska juuri silloin on hänen parhaan ystävänsä syntymäpäivä yms. Ja minäkin jo alan sitten sääliä tätä lasta.
Ja kyllä tilanne on jo vaikuttanut omaan elämääni ja siihen miten koen esimerkiksi tämän vauva ajan. Hän on käytöksellään pilannut monet perhejuhlat ja koko vauva aika on nyt värjäytynyt joukoksi muistoja tästä surusta mitä tunnen hänen käytöksestään.
En tiedä miten pystyn hänelle ikinä antamaan tämän anteeksi ja unohtamaan, vaikka hän jonakin päivänä tajuaisikin mitä on tehnyt. Luulen, että tämä tuhoaa perheemme.
Vika on vain sinun korvien välissä. Asenteesi on kamala.
Miksei voi lähteä yöllä ulos?
Miten on pilannut perhejuhlia.
Pahinta on jo aloituksessa mainittu, lapsen syy, jos eroatte. Ja kyllä sitten myöhemmin katuu. Nyt on pilannut vauva-ajan.
Herää ihminen! Ainoa, joka tässä on pilannut jotain, olet sinä. Häpeä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuo lapsi on ärsyttävä, omanapainen ja itsekäs. Sellainen on minun poikani. Nuorempi poika ei ole.
Ei tuossa auta kuin asettaa rajat. Sanoa, että näitä et sitten syö. Sanoa, että vauva hoidetaan klo 20-2.30, ja silloin ei saunota. Sanoa, että yöllä ei käytetä mikroa.
JA sanoa, että jos ei kelpaa, niin mene omaan kämppääsi. Niin minäkin sanon 21 v pojalleni. 19 veelle sanon, että jos ei kelpaa, muuta pois.
Omille lapsille voit noin sanoa, vieraalle et. Se on ISÄN asia. Jos ei miellytä, aina voi muuttaa ITSE pois.
Samaa mieltä. Siksi uusperheessä käskyt pitääkin kierrättää biologisen vanhemman kautta.
Jos isä ei sitä tee, niin isä on the ongelma. Ei lapsi.
Joo isä voi sanoa, että oisko aikuisen lapsen aika muuttaa jo kotoa pois.
Vierailija kirjoitti:
Nyt minä en oikein ymmärrä miksi ei AP voisi aikuista "lasta" eli käytännössä kylässä olevaa vierasta, ohjeistaa OMASSA kodissaan? Ei voi olla sellaista tilannetta, että kotiin saapuu norsu ja koska norsu on miehen, niin sitten sille asialle ei voi tehdä mitään vaan pitää odotella että mies tajuaa opettaa norsua? Sama koskee myös alaikäisiä lapsia. Kun kerran koti on yhteinen, myös se toinen aikuinen voi ja saakin määrätä säännöt ja kasvattaa niitä puolison lapsia käyttäytymään kodissaan asiallisesti. Ei ihme, että on näin paljon ongelmia. Eihän tuolla systeemillä opeteta mitään muuta, kuin että toista aikuista ei tarvitse kunnioittaa. Perhe se on uusperhekin, jossa on yhteiset ja erilliset lapset. Jos lapset jaetaan eri säännöillä oleviksi porukoiksi, joiden ei tarvitse totella kuin toista vanhempaa, ei synny kuin katkeruutta ja eripuraa kaikkien kesken.
Toki omassa kodissa saa määrätä, miten haluaa elää, mutta:
Uusperheen muotoutuminen kestää tutkimusten mukaan 4-7 vuotta. Ne vuodet on herkkää aikaa, ja silloin on viisainta kierrättää käskyt vanhemman kautta.
Jos lapset ovat aivan pieniä, niin tilanne on eri. Teinejä ei kannata äitipuolen alkaa käskyttää, ei ennen kuin muotoutuminen on pitkällä.
Aivan! Kun ap:n oma pentu makaa parikymppisenä krapulassa, ap vie hänelle kokikset sänkyyn. Onhan se oma lapsi nyt herranen aika eri asia! Ellei ap:n lapsenne ole sitä ennen joutunut heittopussiksi, ja vietä sitä väärässä kodissa häntä inhoavan ihmisen kanssa. Paljon tulee vielä tapahtumaan seuraavien parin vuosikymmenen aikana… Ap olisi voinut myös viettää koulussa hieman ennemmän aikaa, hormooni höyryissä = hormonihöyryissä.