Miksi laihdutus epäonnistuu niin usein? Motivaation puute ja ei kestetä pettymyksiä
Ei ole selkärankaa.
Tässä ne pääsyyt taisi olla mainittuna.
Kommentit (42)
Pitkäjänteisyys puuttuu. Se on aika vaikeeta olla ilman ylimääräisiä herkkuja viikosta toiseen. Sun aloitus on siinä mielessä perseestä, että et ole kannustava. Ja kannustusta isosti ylipainoinen tarvii, ei mollaamista.
Ei ymmärretä sitä, että muutos ei tule salamannopeasti - kaikki somepostaukset, videot sun muut missä laihdutetaan tietyssä ajassa paljon kiloja on osasyy tähän harhaluuloon. Tosiasiassa se muutos on kestävää ja pysyvää silloin kun on valmis hyväksymään prosessin pituuden ja tekee muutoksia hitaasti
Kannattaa syödä vain sitä ruokaa mistä pitää. Koska syö ne kuitenkin sitten ylimääräisenä.
Kenenkään mieliksi ei kannata syödä mitään.
Tuijottaa vääriä
Asioita. Tuijottaa kiloja.
Olisi hyvä tuijottaa esim. kolesteroliarvoja ja sydänkohtauksen riskin pienenemistä. Se motivoi paremmin. Ohjaa oikeaan ruokailuun ja elintapoihin.
Jotkut syö tylsyyteen, jotkut syö liikaa koska eivät tule muuten kylläiseksi, toiset lihoo lääkityksen takia, jotkut lihoo koska eivät liiku yhtään, jotkut ahmii koska täyttävät sillä elämänsä tyhjyyttä, toiset lihovat koska ruokavalio on niin surkea...
Syitä on monia, ja ratkaisu pitäisi etsiä syyn mukaan. Itsellä syitä on kolme:
Olen tunnesyöppö
En tule kylläiseksi helposti
Minulla on aina tylsää
Nykyään syön isoja, vähäkalorisia aterioita, ja se toimii.
Jollakin toimii jokin toinen keino.
Vierailija kirjoitti:
Pitkäjänteisyys puuttuu. Se on aika vaikeeta olla ilman ylimääräisiä herkkuja viikosta toiseen. Sun aloitus on siinä mielessä perseestä, että et ole kannustava. Ja kannustusta isosti ylipainoinen tarvii, ei mollaamista.
Jos pettymysten sietokyky on alhainen, niin tämä tieto ja merkitys on otettava esiin.
Ajatellaan tilanne että sortuu välillä herkutteluun. Entä sitten? Ei pitäisi romahduttaa koko projektia vaan asia pitäisi vaan ohittaa.
Kannustavuus pitää tulla ihmisen sisältä, eikä ulkopuolelta. On liian helppo ulkoistaa kaikki toisten syyksi.
Mä olen huolissani nuorista jopa lievästi ylipainoisista, jotka kertovat, ettei ylipaino haittaa heitä yhtään ja jaksaa liikkua yms. Mutta tilanne on hyvä nuorena, mutta kun ikää karttuu, niin onko enää niin hyvä, kun olet kuluttanut polvet ja lonkat siihen kuntoon, että liikkuminen ei enää olekaan niin helppoa. Lisäksi suolisto saattaa olla paskana, tulee refluksiaa, verenpainetta, diabetestä...
Kannattaa ajatella vähän eteenpäin tulevaisuuteen, jos koko ajan mättää karkki, sipsii, pikaruokaa yms. epäterveellistä sisäänsä.
Ja mä olin yli kolmekymppiseksi normaalipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa syödä vain sitä ruokaa mistä pitää. Koska syö ne kuitenkin sitten ylimääräisenä.
Kenenkään mieliksi ei kannata syödä mitään.
Kiitti vaan kannustavasta alapeukusta -peukuista, on kuitenkin niin että yksi syy ylipainoon on ruuan hyvyys, ja se että on paljon hyviä ruokia tarjolla, joita pitää päästä maistelemaan. Jos on logiikan tajua, niin ymmärtää varmaan loput tarinasta.
En koe epäonnistuneeni. Ensinnäkään en laita itselleni semmoisia rajoja, joita en voisi täyttää. 16/8 sopii minulle erinomaisesti. Elämä ei ole sen kanssa tuskaa.
Lisäksi painotan terveellisyyttä , lihaa unohtamatta.
Näillä on mentaliteetti, että jokaisesta ateriasta pitää nauttia. Ei ymmärretä, että terveellinen ruokakin voi olla hyvää vaikkei olisikaan nautinnon tasolla.
Laihdutus onnistuu kyllä hienosti suurimmalla osalla, kilot putoavat ihmedieeteillä nopeasti ja helposti.
Paljon vaikeampaa on muuttaa elämäntapojaan.
Tuttu on hoikka ja ruokailutapansa ovat ihan kauheat, aloittaa päivänsä kahvilla, jota juo pari kannullista päivässä, etätöiden lomassa, kun perhe tulee kotiin syö päivällisen, usein pitsaa, hampurilaisaterian, lasten aterioiden jämät, viikon loppuisin syö kunnon aterian, sen yhden ja kahvin lisäksi makeita herkkuja. On kyllä hoikka, mutta ei tuokaan terveellistä ole.
Siihen, että laihtumisen fysiologia ei sovi hätähousuille.
Yksi vaikuttava asia näyttäisi ihan lähipiiriä katsomalla, on väärät käsitykset ravinnosta. Moni jättää sokerin kahvista, tai kahvin juomatta kun kuitenkin tulee laitettua sinne kermaa. Mutta sitten syödään perunamuusia voilla ja kermalla, kasvisgratiinia kermassa haudutettuna, öljyä lorautellaan onnellisena menemään jne.
Yhdestä konvehdista kieltäydytään, mutta hyvin voi ottaa toisenkin ison palan kakkua.
Ja sitten toki se, ettei haluta kasvattaa lihaksia, jotka söisivät sitä energiaa ihan levossakin. Pelätään että muka naisillekin humpsahtaisi ihan vahingossa isot lihakset noin vain. Voin kertoa ettei kasva. Muskelinaiset vetävät hormooneja, tai ovat sitten syntyjään jo isoja.
Väärät luulot ovat suurin laihduttamisen epäonnistumisen syitä. Uskotaan ihmelaihdutusohjelmien lupauksia päästä missin mittoihin parissa viikossa, oli lähtöpaino mitä vain. Usein myös aluksi tapahtuu painon nousua, joka saa laihtumisesta haaveilevan luulemaan, ettei pysty laihtumaan ja luovuttaa ennen kuin keho ehtii aloittamaan prosessin. Painonhallinan psykologiasta moni ei ole kuullutkaan, vaikka se olisi ensimmäinen vaihe elämäntaparemontin onnistumisessa.
Vierailija kirjoitti:
Näillä on mentaliteetti, että jokaisesta ateriasta pitää nauttia. Ei ymmärretä, että terveellinen ruokakin voi olla hyvää vaikkei olisikaan nautinnon tasolla.
Sinä se asiantuntija olet.
Vierailija kirjoitti:
Näillä on mentaliteetti, että jokaisesta ateriasta pitää nauttia. Ei ymmärretä, että terveellinen ruokakin voi olla hyvää vaikkei olisikaan nautinnon tasolla.
Tykkään kaikenlaisesta ruuasta. Myös kasviksista. En koe että ruokaa pitäisi erikoisesti maustaa, että maistuisi hyvältä. Toki joku pitkään liemeen keitetty maustamaton keitto on aika tylsää, enkä sitä haluakaan syödä.
Paras tapa ruoskia itseään on käydä säännöllisesti vaatekaupassa sovittamassa vaatteita. Lähden sieltä joka kerta tippa linssissä pois. Käyn harvoin vaatekaupassa, pitäisi käydä useammin, niin näkisin oikeasti mille näytän. Kun käyn, niin sen jälkeen jaksaa taas yrittää. Käänteisenä voi olla myös kannustavaa, kun näkee muutokset, jos painoa on lähtenyt tai muuten kiinteytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Näillä on mentaliteetti, että jokaisesta ateriasta pitää nauttia. Ei ymmärretä, että terveellinen ruokakin voi olla hyvää vaikkei olisikaan nautinnon tasolla.
Miksi ei muka saisi nauttia ihan jokaisesta ruuasta? Nimenomaan se terveellinen ruoka on hyvää ja sitä syödessä nauttii niin keho kuin mielikin.
Joillakin on mentaliteetti että kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Suurin syy on jatkuvien mielihalujen toteuttaminen. Ruokaa on käden ulottuvilla ja sitä pistetään suuhun vähän väliä. Kun tästä pääsee eroon, niin alkaa helpottamaan.
Aloin lihomaan sen takia kun lopetin tupakan polton. Ennen menin tupakalle ja sen jälkeen välipalalle, joka usein leipää.
Kohdallani on totta tuo, että ei ole selkärankaa. Ruoka ja herkut vaan maistuu liian hyvältä.