Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Käydään usein erään kaverin kanssa yhdessä kaupassa (kimppakyyti) ja tämä kaveri on nyt taloudellisissa vaikeuksissa, silti ostaa niin tyhmi...
30.10.2021 |
Hän ei seuraa kilohintaa, ostaa hetken mielijohteesta, vieroksuu laputettuja tuotteita, ostaa valmiiksi leikattuja tai tuunattuna ateriakippoja/salaatteja, ostaa tiettyjä kalliita merkkejä jne. En viitsi aikuista ihmistä alkaa opastamaan, mutta oma 18 vuotias ymmärtää talouden päälle enemmän kuin tämä kaveri. Kuitenkin hän kertoo rahahuolistaan avoimesti ja mielelläni otan hänet kyytiin mukaan kun käyn kaupassa, helpottaakseni hänen elämää, mutta voi pojat että se rahan tuhlaaminen ruokakauppaan ihmetyttää.
Oletteko te huomanneet/oppineet kuinka tiukassa rahatilanteessa kannattaa toimia ja mitä kannattaa ostaa, vai ostatteko edelleen kalliita tuttuja tuotteita ja kärvistelette kassalla?
Harmi, että talousasioiden hallinta ei kuulu opetussuunnitelmaan, jokaisen vanhemman vastuulle jää opettaa omat lapset ja nuoret kuluttamaan järkevästi.
Kommentit (710)
Minulla on myös yksi tuollainen kaveri. Joskus valittelee rahapulaa tai sitä miten ei jää tarpeeksi säästöön, mutta ruokakaupassa koriin tippuu viikonloppuostoksiksi ihan muuten vain just ne viiden euron oliivit, kympin luksusmakkarat, monta pulloa viiniä, monta 3-4 eur kilohinnan juustoa, peuranlihaa, tuoretta rapua, hetken mielijohteen sous vide-kone. Ovat ihania ihmisiä, mutta heidän kanssaan en ruokakauppaan yhteisille ostoksille uskalla.
Itse syön 130 eur/kk budjetilla enkä usein raaski edes ostaa juustoa tai lihaa. Joku 3,65 eur maksava haisujuusto tai 39,90 eur/kilo liha saa sydämen hyppäämään kurkkuun vaikka ei edes omaan ostoskoriini ehtisi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan katsonut hintoja ruokakaupassa, en edes opiskelijana. Olen elänyt aina muuten pihisti ja tuhlailematta, eikä ole rahahuolia ollut.
Surullista on se kuinka jotkut vanhemmat jättävät omat lapsensa suorastaan heitteille tässä asiassa. Onko kyse jostain tabusta vai mistä, että tuota järkevää kuluttamista ei opeteta? Onko vaikea myöntää itselleen että minulla ei ole varaa valmissalaattiin ja hienostelukahveihin? Minulla ei ole varaa, sillä minulla on vielä velkaa. Ei ole vaikea myöntää, eikä se alenna arvoani.
no,sanonpa vaan,yksinasujana. On halvempaa ostaa vaikka valmiiksi siivutettua juustoa,kuin isoa könttää. Ei jää hukkaan mitään. Samoin valmis salaattipussi,ei jää roskia roskiin. No kalja toki,en juo itse,siihen en sano mitään. Mutta sma noi punalappuset. Ei yksiasuja voi kauheasti niitäkään ostaa,ei ne kestä pakastaa. Ainakaan kauaa siis.
Esim kaali on halpaa,mutta kun se painaa 5kiloa yksi kaali,ei jaksa vetää viittä päivää kaalia!
Mulla on kans yks tuttu perhe, jossa rahat on loppu viimeistään viikko palkkapäivän jälkeen. Perhe syö noutoruokaa niin pitkään kun rahaa riittää. Sitten yritetään naukua rahaa sukulaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun shoppailu on niin ihanaa
Normaalielämässäni elän järkevästi, teen kausiraaka-aineista ja katson kilohintaa. Voin elää halvalla.
Mutta kun nt olen joutunut työttömäksi ja rahaa on vähän, ja sekin tulee pikkupikkutipoissa, en enää pystykkään tuohon. Kilohintojen ja punalappuisten köyttö vaatii, että ostaa isoja paketteja kerralla ja pystyy laittamaan niistä ruokaa heti. Sillä tavalla voi kyllä saada kympilla viisi ateriaa ja jokainen nistä maksaa vain kaksi euroa - mutta pitäisi olla se kymppi, jonka voisi sijoittaa kerralla. Mulla on käytössä vain kaksi ja puoli euroa, enkä saa enempää ennen kuin huomenna. Mun on siis pakko ostaa kilohinnaltaan kallis einesateria.
Ja elämä on täynnä samankaltaisia juttuja, tilaisuuksia, jotka näen, mutta joita en vaan pysty hyödyntämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no,sanonpa vaan,yksinasujana. On halvempaa ostaa vaikka valmiiksi siivutettua juustoa,kuin isoa könttää. Ei jää hukkaan mitään. Samoin valmis salaattipussi,ei jää roskia roskiin. No kalja toki,en juo itse,siihen en sano mitään. Mutta sma noi punalappuset. Ei yksiasuja voi kauheasti niitäkään ostaa,ei ne kestä pakastaa. Ainakaan kauaa siis.
Esim kaali on halpaa,mutta kun se painaa 5kiloa yksi kaali,ei jaksa vetää viittä päivää kaalia!
Miten ihmeessä sulla jää juustosta hukkaan, jos ostat palana etkä siivutettuna?
Salaatti on kallista ja ravintoarvo on nolla, joten eihän sitä kannata edes ostaa.
Vierailija kirjoitti:
no,sanonpa vaan,yksinasujana. On halvempaa ostaa vaikka valmiiksi siivutettua juustoa,kuin isoa könttää. Ei jää hukkaan mitään. Samoin valmis salaattipussi,ei jää roskia roskiin. No kalja toki,en juo itse,siihen en sano mitään. Mutta sma noi punalappuset. Ei yksiasuja voi kauheasti niitäkään ostaa,ei ne kestä pakastaa. Ainakaan kauaa siis.
Esim kaali on halpaa,mutta kun se painaa 5kiloa yksi kaali,ei jaksa vetää viittä päivää kaalia!
Nuija oot.
Myös yksinasuja ja voin ostaa mitä tahansa kilomääriä.
Suurimman osan voi pakastaa suoraan ja melkein kaiken esikäsiteltynä ja/tai ruuaksi valmistettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaalielämässäni elän järkevästi, teen kausiraaka-aineista ja katson kilohintaa. Voin elää halvalla.
Mutta kun nt olen joutunut työttömäksi ja rahaa on vähän, ja sekin tulee pikkupikkutipoissa, en enää pystykkään tuohon. Kilohintojen ja punalappuisten köyttö vaatii, että ostaa isoja paketteja kerralla ja pystyy laittamaan niistä ruokaa heti. Sillä tavalla voi kyllä saada kympilla viisi ateriaa ja jokainen nistä maksaa vain kaksi euroa - mutta pitäisi olla se kymppi, jonka voisi sijoittaa kerralla. Mulla on käytössä vain kaksi ja puoli euroa, enkä saa enempää ennen kuin huomenna. Mun on siis pakko ostaa kilohinnaltaan kallis einesateria.
Ja elämä on täynnä samankaltaisia juttuja, tilaisuuksia, jotka näen, mutta joita en vaan pysty hyödyntämään.
Sillä rahalla voit ostaa kananmunia, ravintorikasta ruokaa ja riittää useammaksi kuin yhdeksi ateriaksi.
On tutkittu, että köyhyys "tyhmentää" ja heikentää harkintantakykyä. Kun ihmisellä on rahahuolista aiheutuvaa stressiä ja elämä tuntuu selviytymistaistelulta päivästä toiseen, eivät voimavarat riitä tulevaisuuden suunnitteluun. Haetaan nopeaa nautintoa päihteistä, otetaan pikavippejä, tehdään impulsiivisia ostoksia.
Ilmiötä on kuvattu esimerkiksi tässä kolumnissa:
https://www.hs.fi/tiede/art-2000002674802.html?share=056d5914ab5b1f4119…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista on se kuinka jotkut vanhemmat jättävät omat lapsensa suorastaan heitteille tässä asiassa. Onko kyse jostain tabusta vai mistä, että tuota järkevää kuluttamista ei opeteta? Onko vaikea myöntää itselleen että minulla ei ole varaa valmissalaattiin ja hienostelukahveihin? Minulla ei ole varaa, sillä minulla on vielä velkaa. Ei ole vaikea myöntää, eikä se alenna arvoani.
Tuo Kari Aihisen ohjelma kyllä sai ihmettelemään, kun nuori mies ei osannut leipää leikata. Miten voi lapsi päästä kotoaan maailmalle ilman edes alkeellisia ruuanlaittotaitoja. Kun ei se oikeasti ole vaikeata.
Juuston voi pakastaa vaikkapa kokonaisena tai siivuina/ raasteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni ostaa kaljan kalliilla litrahinnalla. Tismalleen samaa kaljaa, mutta esim 1/2 litran tölkissä. Ja rahassa hänellä on tiukkaa. Ei tajua.
Toinen mitä ihmettelen on juuri edelläkin kuvattu keinottomuus vähentää hävikkiä. Jotkut eivät tiukasta rahatilanteestaan huolimatta voi syödä edes edellisen päivän ylijäänyttä ruokaa vaan pitävät sitä heti biojätteenä.🤯
Vierailija kirjoitti:
no,sanonpa 9vaan,yksinasujana. On halvempaa ostaa vaikka valmiiksi siivutettua juustoa,kuin isoa könttää. Ei jää hukkaan mitään. Samoin valmis salaattipussi,ei jää roskia roskiin. No kalja toki,en juo itse,siihen en sano mitään. Mutta sma noi punalappuset. Ei yksiasuja voi kauheasti niitäkään ostaa,ei ne kestä pakastaa. Ainakaan kauaa siis.
Esim kaali on halpaa,mutta kun se painaa 5kiloa yksi kaali,ei jaksa vetää viittä päivää kaalia!
Kuinka niin punalappuisia ei kestä pakastaa? Ihan mielenkiinnosta vastausta odotellen...
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu, että köyhyys "tyhmentää" ja heikentää harkintantakykyä. Kun ihmisellä on rahahuolista aiheutuvaa stressiä ja elämä tuntuu selviytymistaistelulta päivästä toiseen, eivät voimavarat riitä tulevaisuuden suunnitteluun. Haetaan nopeaa nautintoa päihteistä, otetaan pikavippejä, tehdään impulsiivisia ostoksia.
Ilmiötä on kuvattu esimerkiksi tässä kolumnissa:
https://www.hs.fi/tiede/art-2000002674802.html?share=056d5914ab5b1f4119…
Tämä. Olen joskus ostanut viimeisillä rahoilla ruoan sijasta jäätelöä tai jotain muuta yhtä järkevää. Nykyään en ole enää köyhä ja käytän rahaa huomattavasti järkevämmin. Ulkopuolisena ei-köyhänä on helppo arvostella ja tuomita.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun shoppailu on niin ihanaa
Se on ihanaa. Minusta siis, ei tietenkään kaikista. Minusta on ihanaa kuljeskella kaupassa ja poimia kärryihin luomuruokaa, kiinnostavia uutuuksia ja erikoisia juttuja. Joskus ostan 3 euron raakasuklaapatukan vaikka Fazerin suklaapatukka maksaa alle euron. Ostan tiskiltä pienen palan juustoa viidellä eurolla vaikka arkijuusto maksaa 4 euroa kilo.
Tuhlaan rahaa ruokaan ja muuhun, mutta sen vuoksi nykyään teen niin että laitan heti palkkapäivänä tietyn summan säästötilille ja loput rahat voin käyttää tai olla käyttämättä. Joskus tili on lähes tyhjänä viikko ennen seuraavaa palkkapäivää, joskus siellä on vielä muutama satanen.
Vierailija kirjoitti:
Normaalielämässäni elän järkevästi, teen kausiraaka-aineista ja katson kilohintaa. Voin elää halvalla.
Mutta kun nt olen joutunut työttömäksi ja rahaa on vähän, ja sekin tulee pikkupikkutipoissa, en enää pystykkään tuohon. Kilohintojen ja punalappuisten köyttö vaatii, että ostaa isoja paketteja kerralla ja pystyy laittamaan niistä ruokaa heti. Sillä tavalla voi kyllä saada kympilla viisi ateriaa ja jokainen nistä maksaa vain kaksi euroa - mutta pitäisi olla se kymppi, jonka voisi sijoittaa kerralla. Mulla on käytössä vain kaksi ja puoli euroa, enkä saa enempää ennen kuin huomenna. Mun on siis pakko ostaa kilohinnaltaan kallis einesateria.
Ja elämä on täynnä samankaltaisia juttuja, tilaisuuksia, jotka näen, mutta joita en vaan pysty hyödyntämään.
Ei kai sun 2,5 eurolla kannata ostaa mitään kallista einesateriaa. Tuolla rahalla saat aineet jo johonkin kunnolliseen ruokaan, josta voit pakastaa osan ja käyttää ne muutamat seuraavat eurot taas hankkiaksesi jotakin, mitä tarvitset ruoanlaitossa. Tai tee vaikka kattilallinen keittoa. 2,5 eurolla saa varmaan jo jonkun nakkikeiton aikaiseksi. Siitäkin riittää jo useammalle päivälle. Tai joku perunalaatikko. Perunoita, halvin tonnikalapurkki ja kerma. Sekin mahtuu jo 2,5 euron budjettiin ja riittää seuraavallekin päivälle.
Alue: Aihe vapaa
Mun kaverilla on myös joka kauppareissulla ostoksissa kaljaa ja sitten pihistellään lasten kunnon ruoista eikä näe asialla mitään yhteyttä. Kerran vielä sain jostain rahaa niin että tulin maininneesi siitä hänelle kun jotain kuulumisia nyt vaihdettiin, kaveri heitti mukamas läpällä että "kyllä tännekin sitä rahaa voi antaa" - siis wtf että ryhtyisin hänen kaljankiskontaa sponsoroimaan kun ovat niin vähävaraisia?