Kertokaa rehellisesti kuinka paljon vauva sitoo vanhempia ja etenkin äitiä?

Ehkä on parempi, että ette tee lapsia, ainakaan vielä.

On se ainakin eka kuukaudet niin, mutta ei ne lapset ikuisesti vauvoina pysy

On just noin.

SAtaprosenttisesti. Ja ajattele, jos se ei ole terve.

Voit jättää hyvästit entiselle elämällesi.

Mitä tarkalleen tarkoitat rauhassa olemisella?

Kyllä se muuttaa kaiken, pysyvästi. Ei tule kivuitta kahdesta kolmea.

-aikuisen äiti

Vauva sitoo täysin. Jos on muita ongelmia en suosittele. Taijatte olla aika nuoria.

Sehän riippuu ihan itsestänne ja turvaverkoistanne ym. Kyllä niitäkin on jotka hyvin pian lykkää lapsensa hoitoon isovanhemmille tms. Mutta jos pelkäät jääväsi yksin vauvan kanssa niin ainakin se kannattaa selvittää paljonko mies sinua oikeasti auttaa.

Itse olen ollut tässä 24/7 sidottuna nyt pari vuotta. En valita, sopii mulle.

Liikaa. Siksi en hanki. Kavereiden elämän seuraaminen lisääntymisen jälkeen on toiminut hyvänä varoittavana esimerkkinä.

Jos ajattelet vaikka niin että se vauva on ihan täysin avuton ja muiden (vanhempien) hoidon varassa aika pitkään, niin joo, kyllähän se sitoo. Sulla ei tule enää koskaan olemaan sellaista samanlaista vapautta kuin ennen lapsia, ei edes silloin kun ne on aikuisia. Vanhemmuus ei ole pelkästään sitä että rakastaa lastaan yli kaiken ja hommaa sille hienoimmat vaatteet ja tavarat ja paikan suosituimpaan päiväkotiin. Se on niin kokonaisvaltaista, hyvässä ja huonossa. Tärkeä asia on muistaa että se lapsi on ihan oma erillinen ihminen eikä mikään vanhemman jatke tai lemmikki. Jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin huomaat että jollain haalarin merkillä on loppupelissä aika vähäinen merkitys, vaikka välillä vaikuttaa että se on isoimpia ongelmia tuoreilla vanhemmilla. Kyllä minä nostan hattua myös heille jotka päättää olla lisääntymättä tässä vieläkin kovin perinteisessä maailmassa.

Riippuu paljon vauvasta. Meidän esikoinen oli tyytyväinen, aurinkoinen vauva, joka nukkui ja söi erinomaisesti. Vauvavuosi oli elämäni onnellisimpia. Kuopus taas sitten valvoi lähes koko ajan, viihtyi vain sylissä ja oli aika itkuinen. Elämäni rankimpia vuosia.

Eli et voi etukäteen tietää. Paljon aittaa, jos mies on aktiivisesti mukana ja jos on muutenkin tukiverkkoja.

Siinä on sekin että ei vain halua olla erossa vauvasta. Silti kannattaa lähteä vaikka väkisin jonnekin pariksi tunniksi. Tuo on vain luonnon tapa varmistaa, että jälkeläinen pysyy hengissä.

No, olethan sinä vauvassa kiinni aluksi varsinkin melkein koko ajan. Mutta omat lapseni nukkuivat parin-kolmen tunnin päiväunia vaunuissa, niiden aikana pystyin tekemään enemmän omia juttuja tai lepäämään. Tykkäsin lenkkeillä vaunujen kanssa joten en kaivannut lisäksi liikuntaa eli sen takia ei tarvinnut päästä johonkin ilman vauvaa. Minulla oli ja on edelleen hevosia, ratsastin silloin kun mies oli kotona.

Itse en kokenut vauva-aikaa ollenkaan ahdistavaksi ensimmäisen lapsen kanssa. Toisen kanssa ahdistuin siksi koska hänellä oli huonot yöunet joten olin sen takia itse koko ajan todella väsynyt. Ekan kanssa oli helppoa ja ihanaa, oikeastaan paras ajanjakso elämässäni. Riippuu varmaan lapsesta miten käy, mutta kaiken kaikkiaan lasten saanti on ihanaa ja siunaus, et varmasti kadu missään tapauksessa. Olkaa vaan rohkeita. Ja ihana kun kysyt tätä asiaa täällä, aina kannattaa kysyä ja kuunnella kokeneempia ennen suurta päätöstä, se on viisautta.

No miten pitäisit vankilatuomiosta? Kuvittele miten elämäsi supistuu äärimmilleen tapahtumaköyhäksi ja pakkotahtiseksi suorittamiseksi. Et saa levätä väsyneenä, et sairaana, et ikinä.

Myös minulla esikoisen vauvavuosi oli elämäni onnellisinta aikaa.

Ja tosiaan lapsen myötä teistä tulee perhe. Se on vähän eri kuin vaikka koiran hankinta.

Päivät on aika tylsiä vauvan kanssa, jos ei tykkää käydä perhekahviloissa tai muskareissa. Mutta kun mies tulee kotiin, niin pystyy näkemään kavereita ja harrastamaan. Toki joka ilta ei ole kohtuullista, mutta mulla on aina ollut kerran kaksi viikossa harrastus ja ihan normaalisti olen nähnyt kavereiden kanssa. Joskus lasten kanssa ja joskus ilman.

Vauvan kanssa oleminen on juuri niin haastavaa kuin siitä tekee. Bileet on kyllä aika pitkälle pidetty. Vaikka vauvan saisi hoitoon, niin ei jaksa lähteä mihinkään valvomaan.

Rehellisesti olet ensimmäiset kuukaudet kiinni vauvassa ihan koko ajan, poislukien aika, jonka miehesi hoitaa lasta. Se vauvan hoito on oikeasti aika raskasta, varsinkin jos vauva on koliikki. Pieni tietysti nukkuu paljon, mutta ne päiväuniajat haluat todennäköisesti myös itse nukkua valvotun yön jälkeen tai sitten laittaa ruokaa, siivota tai käydä suihkussa.

Mutta olen silti sitä mieltä, että lapsi ei ole koskaan virhe. Lapset tuovat valtavasti iloa elämään. Mutta valmistaudu henkisesti, että kiinni olet. Ja miehelle kannattaa sanoa heti, että ensimmäiseen 6kk:een ei ylitöihin karata!

Vierailija kirjoitti:

Liikaa. Siksi en hanki. Kavereiden elämän seuraaminen lisääntymisen jälkeen on toiminut hyvänä varoittavana esimerkkinä.

Minulle perhe oli aivan ihana asia. Lapsia oli useampi. Otti kyllä pari kertaa päähän, kun joku asioistani paremmin tietävä tuli selittämään, miten vaikeaa minulla on. - Kun ei ollut. :D

Vauva muuttaa kaiken. Henkinen sitominen on vielä suurempaa kuin fyysinen. Vaikka pääsisitkin joskus menoillesi ja elämä jatkuisi näennäisesti ennallaan, se ei sitä kuitenkaan ole. Ihan kaikessa ajattelee pikkutyyppiä ensin, vaikka ei haluaisi tai jaksaisi, se oli ainakin mulle tosi iso muutos.