Kertokaa rehellisesti kuinka paljon vauva sitoo vanhempia ja etenkin äitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva sitoo todella paljon, jos syö vain rintaa. Jos vastike pullossa kelpaa, voi hoitaja/yöherääjä olla myös isä, mummo tms. Onneksi itsellä vain yksi lapsi, hän kun kieltäytyi vastikkeesta täysin..

Ohis. Eikös tuota rintamaitoa voisi myös "lypsää"  (, vaikka rintapumpulla) tulevia tarpeita varten; kuten niihin hetkiin kun lapsen äiti ei mahd. olisi paikalla.

Sinkkumies

Voi jos ehtii, monesti maito on valmis kun lapsella on nälkä. Ihmeellinen systeemi. Jos taas alkaa pumpulla aktivoimaan maidontuotantoa, maitoa tulee kohta liikaa ja kohta on myös suihkutissit (ihan karseeta, kokemusta, metrien päähän, suojat ei auta), pumppaaminen altistaa enemmän tiyhyttukoksille, joista voi seurata tulehduksia. Lisäksi vielä pullosta syöttäminen voi lisätä vauvan vatsavaivoja (vatsakipuja tai pulautteluja). Mutta siis voi jos ehtii ja kokee toimivaksi. Sen takia vaan moni nainen hoitaa yksin sen imetyksen/vauvan syötön kun se monesti on niin paljon helpompaa. Vauva tarvitsee maitoa -> tissi suuhun, done. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noo me hoidettiin puoliksi vauvan kaa olo. Äiti jäi äitiyslomalle ja mä sanoin thöpaikalle jossa olin harjottelus ku kysy jäämään sinne töihin ei kiitti ja niin me molemmat oltiin vapaita ekan vauva vuoden ajan. Me tehtiin alusta asti niin et vuorotellen juotettiin ja yösyötettiin vauvaa ja mä lävin vauvan kaa ulkolenkeillä siinä missä äitikin. Mä laitoin kaiuttimet lapsen rattaiden päälle josta kuului musiikkia ja vauva aina nukahti musiikin tahtiin. Tais olla se hyöty et nytkin nukkuu hyvin eikä välitä metelistä. Et kannattaa totuttaa se vauva ääniin myös nukuttaessa ni ei tuu ehkä huono unista.

No sit me myös lähettiin ulos aina vuorotellen et toinen hoiti lasta ja toinen tuulettu ulkona ja pysty oleen vaikka yön poissa ei ongelmaa.

Mut yks ankara koettelemus oli se yöheräily. Sit äiti lähti espaniaan ja mä olin lapsen kaa kaksistaan ni mä päätin et nyt en syötä vauvaa yöllä kaks yötä se kitisi mut sit ei enään tarvinu yöllä syöttää. Et kannattaa ajoissa jo opettaa vauva yösyönnistä pois. Pari yötä kitinää ja sit ihana hiljaisuus. Elä omi lasta vaan anna isänkin hoitaa tissistä maito heti pulloon ni se tottuu muuhunkin tapaan juoda maitoo ni isäkin pystyy syöttään. Mulle vauvan hoidossa ankeinta oli vaipan vaihto ja pylly pesu. Päivisin kyl kannattaa nukkuu sen vauvan kaa päikkäreitä alus. Ja oikeesti se on kyl hienookin aikaa ja rakasta. Nyt just istuskellaan tytön kaa sängyllä ja iltatoimiin saatiin hieno ja rakas tyttö t m35

Olette ihana perhe ja olet maailman paras ja fiksuin isä :)

Ja me elätimme nämä loiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva sitoo todella paljon, jos syö vain rintaa. Jos vastike pullossa kelpaa, voi hoitaja/yöherääjä olla myös isä, mummo tms. Onneksi itsellä vain yksi lapsi, hän kun kieltäytyi vastikkeesta täysin..

Ohis. Eikös tuota rintamaitoa voisi myös "lypsää"  (, vaikka rintapumpulla) tulevia tarpeita varten; kuten niihin hetkiin kun lapsen äiti ei mahd. olisi paikalla.

Sinkkumies

Voi jos ehtii, monesti maito on valmis kun lapsella on nälkä. Ihmeellinen systeemi. Jos taas alkaa pumpulla aktivoimaan maidontuotantoa, maitoa tulee kohta liikaa ja kohta on myös suihkutissit (ihan karseeta, kokemusta, metrien päähän, suojat ei auta), pumppaaminen altistaa enemmän tiyhyttukoksille, joista voi seurata tulehduksia. Lisäksi vielä pullosta syöttäminen voi lisätä vauvan vatsavaivoja (vatsakipuja tai pulautteluja). Mutta siis voi jos ehtii ja kokee toimivaksi. Sen takia vaan moni nainen hoitaa yksin sen imetyksen/vauvan syötön kun se monesti on niin paljon helpompaa. Vauva tarvitsee maitoa -> tissi suuhun, done. Eri

Mulla muuten suihkusi maito metrien päähän ilmankin lypsämistä.

20 vuotta. Sittenkään et henkisesti päästä irti.

Kyllä se muuttaa kaiken. Varsinkin alkuajat olet täysin kiinni vauvassa, ainakin jos imetät (suosittelen, pullojen kanssa pelaaminen on työläämpää), koska vauvalle voi iskeä nälkä milloin vaan. Kannattaa silti pitää huolta siitä, että pääset välillä vaikka lyhyesti omiin hommiisi ja isä hoitaa vauvaa. Se, kuinka pahasti mökkihöperöidyt, uuvut ja kuormitut, riippuu sitten paljon omasta luonteesta, voimavaroista, tukiverkoista ja vauvasta. Joka tapauksessa, vanhemmuuteen kasvu on pitkä tie, alku on hankalin mutta kyllä se myös palkitsee matkan varrella :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva sitoo todella paljon, jos syö vain rintaa. Jos vastike pullossa kelpaa, voi hoitaja/yöherääjä olla myös isä, mummo tms. Onneksi itsellä vain yksi lapsi, hän kun kieltäytyi vastikkeesta täysin..

Ohis. Eikös tuota rintamaitoa voisi myös "lypsää"  (, vaikka rintapumpulla) tulevia tarpeita varten; kuten niihin hetkiin kun lapsen äiti ei mahd. olisi paikalla.

Sinkkumies

Kyllä voi, ja moni niin tekeekin. Käytännössä se on vaan aika työlästä pullon pesuineen ja pumppaamisineen, että ei sitä ihan joka päivä huvita tehdä. Kaikki vauvat ei edes kelpuuta pulloa.. Meidän vauvoille onneksi kelpasi lypsetty maito pullosta niin pääsi edes toisinaan johonkin. Yösyötöt hoidin kyllä täysin yksin, koska on vaan 100x helpompaa tuupata tissi suuhun kuin odottaa, että puoliso lähtee kolistelemaan maidon lämmityksen kanssa ja vauva ehtii siinä odotellessaan jo hermostua.

Paljonhan se sitoo ja riippuu lapsesta miten paljon. Sen vuoksi kannattaa hankkia lapset mieluummin myöhemmin kuin ennemmin, että on pahimmat menohalut jo kulutettu.

Vierailija kirjoitti:

Paljonhan se sitoo ja riippuu lapsesta miten paljon. Sen vuoksi kannattaa hankkia lapset mieluummin myöhemmin kuin ennemmin, että on pahimmat menohalut jo kulutettu.

Nuorena on toisaalta sopeutuvaisempi eikö vielä niin mukavuudenhaluinen. Fyysisesti pääsee vähemmällä nuorena. Säästyy niitä terveitä vuosia vielä lastenteon jälkeenkin. Pääsee olemaan lastensa elämässä pidempään ja luultavasti lastenlastensakin. Saisiko lapset tehdä sen ikäisenä kuin ihmisille itselleen parhaiten sopii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva sitoo todella paljon, jos syö vain rintaa. Jos vastike pullossa kelpaa, voi hoitaja/yöherääjä olla myös isä, mummo tms. Onneksi itsellä vain yksi lapsi, hän kun kieltäytyi vastikkeesta täysin..

Ohis. Eikös tuota rintamaitoa voisi myös "lypsää"  (, vaikka rintapumpulla) tulevia tarpeita varten; kuten niihin hetkiin kun lapsen äiti ei mahd. olisi paikalla.

Sinkkumies

Voi jos ehtii, monesti maito on valmis kun lapsella on nälkä. Ihmeellinen systeemi. Jos taas alkaa pumpulla aktivoimaan maidontuotantoa, maitoa tulee kohta liikaa ja kohta on myös suihkutissit (ihan karseeta, kokemusta, metrien päähän, suojat ei auta), pumppaaminen altistaa enemmän tiyhyttukoksille, joista voi seurata tulehduksia. Lisäksi vielä pullosta syöttäminen voi lisätä vauvan vatsavaivoja (vatsakipuja tai pulautteluja). Mutta siis voi jos ehtii ja kokee toimivaksi. Sen takia vaan moni nainen hoitaa yksin sen imetyksen/vauvan syötön kun se monesti on niin paljon helpompaa. Vauva tarvitsee maitoa -> tissi suuhun, done. Eri

Kiitos tästa ja jo sinua aiemminkin kommentoineelle. Aina oppii uutta. Kyllä olen siinä käsityksessä ollut tähänkin asti, että rintamaito on varmaan maailman parasta ravintoa, mitä lapsi voi saada; jos vain sitä on tarjolla.  Ja tietysti on erinomaisen hyvä, jos lapsi voi saada oman äitinsä maitoa. Aina ei voi.  Eikä se tai tämä ole äidin vika. (Tai ei ainakaan pitäsi olla. - Kyllä. kyllä on tiedossa, että kuinka mm. kehitysmaissa on epäeettisin keinoin yritetty uskotella, että äidinmaidon vastikkeet olsivat parempia. - Tai kuinka on saatettu luoda vinoutunutta ja virheellistä mielikuvaa, kuinka naisen rinnat menevät pilalle, jos hän imettää)   

Lähinnä nostin tämän mahd. "äidin lypsämisen" esille siksi, että välillä kohtaa kirjoituksia, joissa perustellaan äidin rintaruokinnan kautta sitä, että olisi jotenkiin luonnollisempaa (ja tai biologian sanelemaa), että naisen tulisi tajuta, että hänen tulisi hoitaa enempi lasta ja tai lapsia kuin miehen niin nyt kuin tulevaisuudessa.

Lapsen rintaruokinta on kuitenkin vain pieni osa lapsen hoitoa; totta kyllä merkittävä ja monella tapaa hyödyllisä ja järkevää  mutta ei sen minusta pidä antaa ohjata kotiaskareiden jakoa, eikä sitä, kuinka muutoin aikaa myöen lapsenhoitaminen jaetaan.  

Sinkkumies 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonhan se sitoo ja riippuu lapsesta miten paljon. Sen vuoksi kannattaa hankkia lapset mieluummin myöhemmin kuin ennemmin, että on pahimmat menohalut jo kulutettu.

Nuorena on toisaalta sopeutuvaisempi eikö vielä niin mukavuudenhaluinen. Fyysisesti pääsee vähemmällä nuorena. Säästyy niitä terveitä vuosia vielä lastenteon jälkeenkin. Pääsee olemaan lastensa elämässä pidempään ja luultavasti lastenlastensakin. Saisiko lapset tehdä sen ikäisenä kuin ihmisille itselleen parhaiten sopii?

Toki saa tehdä milloin haluaa, mutta itse suosittelen näin. Eikä ole ollut todellakaan mitään ongelmia sopeutumisen, fyysisen tai henkisen jaksamisen tai mukavuudenhalun kanssa. Enempi tuosta väsymyksestä ja kaiken rankkuudesta nuoremmat on kitisseet. Outoja ennakkoluuloja ihmisillä vanhemmalla iällä jaksamisesta, mutta niin kai sitä itsekin teininä piti jo 30-vuotiaita ihan ikäloppuina, nelikymppisistä puhumattakaan 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonhan se sitoo ja riippuu lapsesta miten paljon. Sen vuoksi kannattaa hankkia lapset mieluummin myöhemmin kuin ennemmin, että on pahimmat menohalut jo kulutettu.

Nuorena on toisaalta sopeutuvaisempi eikö vielä niin mukavuudenhaluinen. Fyysisesti pääsee vähemmällä nuorena. Säästyy niitä terveitä vuosia vielä lastenteon jälkeenkin. Pääsee olemaan lastensa elämässä pidempään ja luultavasti lastenlastensakin. Saisiko lapset tehdä sen ikäisenä kuin ihmisille itselleen parhaiten sopii?

Toki saa tehdä milloin haluaa, mutta itse suosittelen näin. Eikä ole ollut todellakaan mitään ongelmia sopeutumisen, fyysisen tai henkisen jaksamisen tai mukavuudenhalun kanssa. Enempi tuosta väsymyksestä ja kaiken rankkuudesta nuoremmat on kitisseet. Outoja ennakkoluuloja ihmisillä vanhemmalla iällä jaksamisesta, mutta niin kai sitä itsekin teininä piti jo 30-vuotiaita ihan ikäloppuina, nelikymppisistä puhumattakaan 😂

Jaaha, jaksaminen on tilastollisesti nuorempana parempaa. Jaksamisen kanssa kyllä kriiseilee hyvin moni vanhakin vanhempi. Ja niitä terveitä vuosia lasten kanssa ja lasten kasvettua tosiaan on nuorilla enemmän. Menojalan vipatus -juttusi sen sijaan ovat vain ennakkoluuloisuutta. Niiden perusteella en lähtisi mitään suosittelemaan. :''D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonhan se sitoo ja riippuu lapsesta miten paljon. Sen vuoksi kannattaa hankkia lapset mieluummin myöhemmin kuin ennemmin, että on pahimmat menohalut jo kulutettu.

Nuorena on toisaalta sopeutuvaisempi eikö vielä niin mukavuudenhaluinen. Fyysisesti pääsee vähemmällä nuorena. Säästyy niitä terveitä vuosia vielä lastenteon jälkeenkin. Pääsee olemaan lastensa elämässä pidempään ja luultavasti lastenlastensakin. Saisiko lapset tehdä sen ikäisenä kuin ihmisille itselleen parhaiten sopii?

Toki saa tehdä milloin haluaa, mutta itse suosittelen näin. Eikä ole ollut todellakaan mitään ongelmia sopeutumisen, fyysisen tai henkisen jaksamisen tai mukavuudenhalun kanssa. Enempi tuosta väsymyksestä ja kaiken rankkuudesta nuoremmat on kitisseet. Outoja ennakkoluuloja ihmisillä vanhemmalla iällä jaksamisesta, mutta niin kai sitä itsekin teininä piti jo 30-vuotiaita ihan ikäloppuina, nelikymppisistä puhumattakaan 😂

Jaaha, jaksaminen on tilastollisesti nuorempana parempaa. Jaksamisen kanssa kyllä kriiseilee hyvin moni vanhakin vanhempi. Ja niitä terveitä vuosia lasten kanssa ja lasten kasvettua tosiaan on nuorilla enemmän. Menojalan vipatus -juttusi sen sijaan ovat vain ennakkoluuloisuutta. Niiden perusteella en lähtisi mitään suosittelemaan. :''D

Eh. Olen kuitenkin ollut nuori ja nyt vähän vanhempi joten ei nyt voi ennakkoluuloista puhua, kun tiedän millaista on olla nuori ja toisaalta nyt vanhempi. Etunsa toki molemmissa, mutta itse näen enemmän hyötyjä kypsemmän iän vanhemmuudessa. Ei tästä nyt toinna alkaa kinaamaan.

24/7 tulihan se vähän yllätyksenä 19-vuotiaalle yh:lle, hyvin kuitenkin pärjäsin vaikka ensimmäiset viikot ja kuukaudetkin olivat todella raskaita, ei ollut osannut edes ajatella ettei välttämättä pääse suihkuun, ehdi syödä tms..

https://yle.fi/uutiset/3-11974774

"Vanhemman nuori ikä näyttivät lisäävän uupumisriskiä myös koronan aikana.

– Korkeammalla iällä on ehkä ikään kuin valmiimpi vanhemmuuteen ja elämänkokemus tuo joustavuutta ja voimavaroja, jotka voi valjastaa käyttöönsä myös kriisitilanteessa, Sorkkila arvioi."

✌

Ensimmäiset viikot ovat hyvin intensiivisiä, koska imettämisessä ei ole vielä mitään kunnollista rytmiä eikä vauvalla varsinkaan. Imettäminen myös sitoo toki enemmän juuri äitiä, ellei pumppaa valmiiksi jääkaappiin/pakastimeen pullosta syötettäväksi. Olen kuitenkin päässyt hyvin jo harrastamaan kuntosalilla käyntiä 3 x viikossa nyt kun lapsi on 2 kk ikäinen. Parin tunnin ajan joko mies tai vanhempani hoitavat. Itselleni on ollut hyvin tärkeää myös päästä pois kotoa välillä ja urheilu auttaa sekä synnytyksestä palautumisesta, että tuo mielihyvää. Vanhempieni ansiosta olemme myös päässeet miehen kanssa jo käymään esimerkiksi kahdestaan syömässä ja elokuvissa. Sanoisin siis, että kyllä, vauva sitoo ja jonkun hänen kanssaan on aina oltava, mutta hyvällä tukiverkostolla ja etukäteissuunnittelulla on ihan mahdollista myös saada hengähdystaukoja. Se henkinen puoli kuitenkin yllätti; kesti hetken aikaa sisäistää, että elämä ei ole enää koskaan samanlaista, vaan olen aina loppuelämäni myös äiti ja mieheni myös isä tälle täysin uudelle ja ainutkertaiselle ihmiselle ja mikään ei tulisi muuttamaan tätä asiaa. Se oli aika hurjaa tajuta.

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/uutiset/3-11974774

"Vanhemman nuori ikä näyttivät lisäävän uupumisriskiä myös koronan aikana.

– Korkeammalla iällä on ehkä ikään kuin valmiimpi vanhemmuuteen ja elämänkokemus tuo joustavuutta ja voimavaroja, jotka voi valjastaa käyttöönsä myös kriisitilanteessa, Sorkkila arvioi."

✌

Sinä SUOSITTELET tekemään lapsia vanhalla iällä ja linkkaat (peräti yhden...) läpinäkyvää nuorten ja vanhojen VANHEMPIEN uupumisista.

Jos osaisit vähänkin itsenäisesti ja oikeasti ajatella, ymmärtäisit, että vertailussa pitäisi olla nuorten ja vanhojen ihmisten voimavarojen ja jaksamisen vertailu. Kun oikein suosittelet yleisesti lykkäämään lastentekoa vanhemmalle iälle, pitäisi sinä olla perusteita sille, että yleisesti vanhat ihmiset uupuvat vähemmän pienten lasten kanssa kuin nuoret. Eivät vain ne harvemmat iäkkäät, jotka ovat valinneet vanhemmuuden. Vaan yleisesti voisit suositella sitä kaikille...

Lisäksi sinun olisi hyvä pystyä erottelemaan iäkkäät vanhemmat vähintään kahteen ryhmään. Niihin, jotka ovat saaneet ensimmäisen lapsensa nuorina ja niihin, jotka ovat saaneet vasta ensimmäisen lapsensa iäkkäämpänä. Tukeeko kokemus vanhemmuudesta jaksamista myöhemmin iltatähden kanssa? Luultavasti. Onko vanhemmista lapsista ja jo luoduista tukiverkoista tukea iäkkäämmän vanhemman lapsenhoidossa? Epäilisin, että voi olla. Jne jne jne. Näin voitaisiin tarkkailla sitäkin, mikä ehkäisee iäkkäille vanhempien uupumista, ehkä joku muu kuin se ikä...

Se kai on selvä, että ihminen, joka esim. useinkin on jo vanhempi on ikään kuin valmiimpi vanhemmuuteen. Sorkkilalla lie ollut laajempikin näkökulma, jonka ylen iäkäs mammatoimittaja on siteerannut kuten tahtoi tulkita.

Että en nyt sinuna kuvittelisin yhden tavan olevan yleistettävästi kannattavampi.

Semmonen älähdys tällä kertaa, vaikken tiennyt ees kalikkaa heittäväni. Noh, ihan sama, kerron oman kokemukseni aiheesta, toivottavasti tästä nyt ei kukaan vedä kattilallista hernekeittoa nenäänsä.

Vanhemmuus on 24/7 sitovaa seuraavat n. 18 vuotta kuten mainittu. Meidän muksu nyt 2 vuotias, joten osaan vastata vain siltä osin. Kaikkia kauhujuttuja ja "ootappa vaan" pelotteluita sain kuulla minäkin, mutta mikään ei ole toteutunut, vaan vanhemmuus on ollut mukavaa ja rentoa. Tähän toki vaikuttaa oma asenne, miten puoliso toimii ja millainen vauva on. Meidän vauva oli/on tavallinen muksu (ei koliikkia, jänneongelmia, muuta outoa), tosin alussa ei meinannut paino nousta, joten söi päivisin kahden tunnin välein ekat viikot. Hormonihuurut kyllä auttoi jaksamaan ongelmitta ja pumpattu maito mahdollisti isän osallistumisen ruokintaan. Yhteistyö miehen kanssa on toiminut hyvin ja olemme molemmat esim treenanneet 4 kertaa viikossa, käyneet suihkussa, syöneet ja tehneet kaikkea muutakin normaalia niin kuin ennenkin. Paljoa emme ole missään muualla käyneet emmekä turvaverkkoja hyödyntäneet hoidon muodossa, koska ei meillä ole oikein tarvetta mennä käymään missään. Matkusteltu ja menty on jo, ja tulevaisuudessa kunhan lapset ovat isompia, voidaan mennä koko porukalla. Ymmärrän kyllä että mökkihöperöys voi iskeä, jos ei vielä ole ehtinyt mennä. Osoituksena hyvin sujuneesta vanhemmuudesta, meille on tulossa toinen lapsi kuukauden päästä. Mies oli valmis toiseen jo jälkitarkastuksen aikaan, itse vielä toppuuttelin.

Mahtavaa aikaa tämä on ollut ja paremmaksi vain muuttuu. Toki

Mulla on 1,5v ja kyllä koko ajan saa olla valmiustilassa. Omaa rauhaa on silloin kun isä ja lapsi menevät ulos tai että itse lähden yksin ulos. Tuo jatkuva valmiustila on kaikista raskainta. Kivaa meillä kuitenkin on yhdessä joten en valita.

Riippuu äidin neuroottisuuden asteesta. Minulla kaveri, joka luulee että 1v normaali lapsensa ei vaan pärjää ilman häntä muutamaa tuntia päivässä... Mielenkiinnolla odotan lapsen mielenterveysongelmia ja orastavaa vakavaa epäsosialisuutta...

Kyllähän se "sitoo" ihan kokonaan. Enemmän se on itsestään kiinni miten sen ottaa...

Omalla kohdalla olin 37v, eli kaikkien mittapuiden mukaan vanha äippä. Ja olin siihen mennessä kerinnyt tekemään ja kokeilemaan kaiken mistä olin nuorempana haaveillut, sekä taloudellinen asemakin oli jo hyvä. Mulla ei tuolloin todellakaan vuosiin ollut enää mitään menohaluja mihinkään suuntaa, ka sen hetkinen elämä ennen lasta oli käynyt jo aika yksitoikkoisen tylsäksi ja tyhjäksi, todella kaivattiin miehen kanssa muutosta elämään..

Joten kotiin jääminen oli mulle työelämästäkin suoranainen helpotus, se 3vuoden tauko teki hyvää. Eli omalla kohdalla, minulle vauva arki ja kotona oleminen oli helppoa ja todella nautin siitä.. mitä en olisi koskaan nuorena ja kovin levottomana voinut uskoa.

Tää on siis niin suoraan ihmisestä itsestään kiinni, ymmärrän todella myös niitäkin ihmisiä jotka kokee sen niin että seinät kaatuvat päälle.. itselläni nuorempana olisi käynyt niin (olin kovin levoton sielu)

Ei muuten ole tarkoitus korostaa yleisesti mitään ikää, toiset on kypsempiä jo nuorena, itse en ollut. Ja itsehän sen sitten sisimmässään tietää millon on oikea aika ja valmis.

Tsemppiä sulle ap mitä ikinä päätättekin tehdä. Omalapsi on kyllä ihan parasta!