Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa rehellisesti kuinka paljon vauva sitoo vanhempia ja etenkin äitiä?
22.09.2021 |
Miehen kanssa vakavasti mietitään vauvan yrittämistä ja molemmat ollaan tosissamme asian suhteen ja haluamme lapsen. Suhde ja avioliitto on vakaa ja meistä tulee varmasti mitä parhaimmat vanhemmat mutta haluaisin nyt kuulla rehellisiä mielipiteitä ja mahdollisia kokemuksia miten elämä muuttui vauvan syntymän jälkeen ja kuinka sitova vauva on. Pari ystävää on sanonut että jään sitten yksinäni kotiin hoitamaan lasta ja tulen mökkihöperöksi kun mies palaa isyyslomalta takaisin töihin. Onko oikeasti näin ettei äiti saa olla hetkeä rauhassa?
Kommentit (76)
Sitoohan se lapsen saanti molempia vanhempia, mutta mieti sitä kumman tisseistä se maito tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla roikkuu jo kolmatta kertaa alle vuoden ikäinen eroahdistus-äidistä-ilmiöstä kärsivä ihminen lahkeessa. Seuraa kuin hai laivaa vessaan tai ihan mihin tahansa menen kotona. Huutaa kuin syötävä väärän ihmisen sylissä, isänsä mukaan luettuna. Esikoisen kanssa itketti, nyt kuopuksen kanssa lähinnä naurattaa. Olen niin tottunut keittämään puurot ja pesemään hampaani siten, että vasemmassa kainalossa istuu pieni seuralainen. Semmoista se on äidin elämä. Hienoa ja rasittavaa, elämännäköistä elämää. Asennekysymys. En vaihtais.
Noo me hoidettiin puoliksi vauvan kaa olo. Äiti jäi äitiyslomalle ja mä sanoin thöpaikalle jossa olin harjottelus ku kysy jäämään sinne töihin ei kiitti ja niin me molemmat oltiin vapaita ekan vauva vuoden ajan. Me tehtiin alusta asti niin et vuorotellen juotettiin ja yösyötettiin vauvaa ja mä lävin vauvan kaa ulkolenkeillä siinä missä äitikin. Mä laitoin kaiuttimet lapsen rattaiden päälle josta kuului musiikkia ja vauva aina nukahti musiikin tahtiin. Tais olla se hyöty et nytkin nukkuu hyvin eikä välitä metelistä. Et kannattaa totuttaa se vauva ääniin myös nukuttaessa ni ei tuu ehkä huono unista.
No sit me myös lähettiin ulos aina vuorotellen et toinen hoiti lasta ja toinen tuulettu ulkona ja pysty oleen vaikka yön poissa ei ongelmaa.
Mut yks ankara koettelemus oli se yöheräily. Sit äiti lähti espaniaan ja mä olin lapsen kaa kaksistaan ni mä päätin et nyt en syötä vauvaa yöllä kaks yötä se kitisi mut sit ei enään tarvinu yöllä syöttää. Et kannattaa ajoissa jo opettaa vauva yösyönnistä pois. Pari yötä kitinää ja sit ihana hiljaisuus. Elä omi lasta vaan anna isänkin hoitaa tissistä maito heti pulloon ni se tottuu muuhunkin tapaan juoda maitoo ni isäkin pystyy syöttään. Mulle vauvan hoidossa ankeinta oli vaipan vaihto ja pylly pesu. Päivisin kyl kannattaa nukkuu sen vauvan kaa päikkäreitä alus. Ja oikeesti se on kyl hienookin aikaa ja rakasta. Nyt just istuskellaan tytön kaa sängyllä ja iltatoimiin saatiin hieno ja rakas tyttö t m35
Valitettavasti tai onneksi me emme pelkästään näilltä tiedoilla, mitä Ap avauksessasi kerroit osaa varmaksi sanoa, miten miehesi tulee mahd. käyttäytymään ja oimimaan, jos mahd. saatte yhdessä jälkikasvua.
Vosin tietysti nyt viitata tässä verraten usein täällä kohtaamiini kirjoituksiin, joissa kirjoitaja (yleensä nainen) päästää höryjä ulos e. antaa ymmärtää, miten kumppani ( useimmiten mies) on taantunut ja hukannut ja tai kadottanut kykynsä ottaa ja kantaa vastuuta yhteisen arjen rullaamisesta ja mm. jättämällä tekemättä, ainakaan ilman erillsitä kehoitusta niitä tavallisimpiakaan kotiaskareia,, joita teki ennen laps(i)en tuloa. (Jos teki niitä silloinkaan mutta kuinka kirjoittaja uskoi, että kumppnainsa ryhdistäytyvän viim. sitten kun on muutettu saman katon alle, ja tai saatu lapsi(a)). Mutta en nyt näihin kirjoituksiin osaa enempi viitata.
Mutta koska itse kirjoitat [suoralainaus] Pari ystävää on sanonut että jään sitten yksinäni kotiin hoitamaan lasta ja tulen mökkihöperöksi kun mies palaa isyyslomalta takaisin töihin [lainaus päättyy]
- Niin jos minä olisin sinä Ap, niin pyytäisin kiiruusti näitä ystäviäsi hieman perustelemaan sanomaansa tarkemmin. Voi olla, että se on heidän oma tunne tai epätarkka mielikuva mahd kokemuksensa oman kumppaninsa kanssa mutta voi myös olla, että he ovat huomanneet jotain sellaista kumppanissasi, tai teidän tavassanne olla/ toimia, jolle itse olet ollut sokea. - Ysäviä kannattaa kuunnella, vaikka se, mitä he sanovat ei aina olisikaan mieluista kuultavaa.
Toisaalta sanoivat he mitä tahansa, niin lopullinen valinta ja päätös on sinulla, kuinka sitten toimit tai olet toimimatta.
Mutta tämän lisäksi tekisin, ellette ole vielä kumppansi tehneetkin jo, niin itse luultavati saattaisin asemassasi myös haluta kumppanini kanssa "päivittää tilannettanne" ja katsoa samalla myös tuilevaa kohti.
Eli istua rauhassa alas ja kysyä ja laittaa mahd. ylöskin lähiaikojen suunnitelmia.
Mitä haluaisitte tehdä nyt sanoataano vaikka ennen Joulua, mitä mahd. Joulun jälkeen. Tai mitä haluaisitte tehdä ennen lapsen syntyää, entä sen jälkeen.
Samana vuonna, mahd. parin vuoden sisällä ja vaikka kymmenen vuoden sisällä.
Tarkoius ei ole tehdä vain listaa tulevista töistä (toki mahd. myös niistä) mutta myös ennen kaikkea hahmottaa missä olette ja mihin haluaisitte edetä. Haaveita ja unelmia saa olla; osan niistä voitte pyrkiä mahd. toteuttamaankin (yhdessä tai erikseen) ja osa olkoon lopulta vain unelmia ja haavekuva, joilla on oma arvonsa, vaikka ne eivä sellaisinaan ikinä toteutuisikaan.
Onnea ja lujasti tulevaan!
Sinkkumies, - Lapseton
Vauva sitoo todella paljon, jos syö vain rintaa. Jos vastike pullossa kelpaa, voi hoitaja/yöherääjä olla myös isä, mummo tms. Onneksi itsellä vain yksi lapsi, hän kun kieltäytyi vastikkeesta täysin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alussa sitoo täysin. Jos miehen kanssa voi jakaa vastuuta, niin pääset silloin tällöin muutamaksi tunniksi ilman vauvaa johonkin. Todennäköisesti et ensimmäisinä kuukausina edes raaski olla erossa vauvasta. Käytännössä joko sinä tai mies hoidat vauvaa, eli se sitoo teidät 100%.
Pikkuhiljaa vapaus lisääntyy, mutta kaikki menot täytyy sopia puolison tai isovanhempien ym. hoitajien kanssa. Meillä ensimmäisenä vuonna vauva joko toisen kanssa kotona tai sitten meidän mukana siellä minne ikinä menimmekään. Mummon hoiviin jäi muutamaksi tunniksi ilman vanhempaa joskus yli vuoden ikäisenä.
Minusta tämä sitovuus ei edes ole pahinta. Itselläni meni hormonit täysin sekaisin synnytyksen jälkeen, ja olin todella ahdistunut, alakuloinen ja itkuinen ensimmäiset kuukaudet. Imetys tuntui varsinkin alussa siltä kuin olisi sekä aamu-, ilta- että yövuorossa joka päivä. Jatkuvasti väsytti, vaikka pystyttiin vuorottelemaan öitä miehen kanssa. Piti vähintään kerran yössä herätä imettämään/pumppaamaan maitoa. En ole koskaan ollut niin yksinäinen kuin vauvavuonna. Kaikki kaverit oli päivät töissä, samoin mies, minä katselin samoja seiniä ja hoidin vauvaa. Jokin yksinäinen vaunulenkki ei lohduta, ja mammakerhoissa on vieraita äitejä. Itse kaipasin kovasti perheeni ja ystävieni seuraa. Jos jotakuta läheistä näki vaikka kerran viikossa, niin silti oli ne muut päivät kun tuntui että seinät kaatui päälle.
Vauvan jatkuva kitinä ahdisti ja väsytti, vain rintarepussa oli tyytyväinen. Vauvasta on koko ajan huolissaan. Kaikki vauvan kanssa kulkeminen ja reissaaminen on moninkertaisesti vaivalloisempaa. Oli pakko ostaa farmariauto, että rattaat ja muut tavarat mahtui kyytiin. Tavaraa on paljon enemmän kuin aikuisten kanssa kulkiessa. Aikataulut pitää suunnitella syömisten ja unien ehdoilla.
Hankalin vaihe oli melkeinpä se, kun lapsi oppi nousemaan seisomaan ja kiipeämään. Piti koko ajan kulkea takana ja ottaa kiinni kun kaatui. Piti varjella ettei putoa sohvalta eikä litistä sormia kaappien ja laatikoiden väliin tai satuta muutenkaan itseään.
Lasta rakastaa eniten maailmassa, mutta kyllä siinä on uskomaton työkuorma.
Vähän helpottaa siinä vaiheessa kun lapsi menee hoitoon, ei itse ole vastuussa ja lapsessa kiinni enää 24/7. Elämä alkaa voittaa, kun lapsi nukkuu kokonaisia öitä herättämättä, meillä tämä autuus alkoi puolentoista vuoden iässä.
Lapsi kärjistää kaikki parisuhteen ongelmat. Väsyneenä, turhautuneena, ärtyneenä ja oman ajan puutteesta kärsivänä tahtoo pinna olla molemmilla kireänä. Yhteistä parisuhdeaikaa ei ole, ja sen järjestäminen on vaivalloista.
En edes osaa kuvitella millaista on erityistarpeisen lapsen kanssa, meillä on ”vain” ihan normaali.
Paljon riippuu lapsesta, minkälainen luonne ja temperamentti, sairastaako paljon yms. Paljon riippuu vanhemmista, tarvitseeko paljon omaa tilaa ja rauhaa, vai pitääkö siitä että koko ajan joku on iholla etkä saa olla koskaan rauhassa. Hyvät tukiverkot auttaa, jos on luotettavia isovanhempia/tätejä/setiä/kummeja, jotka hoitaa lasta sitten kun on vähän isompi.
Jotkut nauttivat vauva-ajasta täysillä, itselleni se on ollut raskain ajanjakso elämässä. Lastani en silti kadu, en voi kuvitella elämää ilman häntä.
Nykyään vanhemmuudella on aivan erilaiset vaatimukset kuin aikaisemmin. Ennen vanhaan oli paljon sukua ja sukupolvia samassa pihapiirissä, ei ollut samalla lailla yksin niin kuin nykyään. Joku naapurin tyttö tai isosisarus hoiti vauvaa. Vauvat jätettiin monesti huutamaan itsekseen, ja pienetkin kulki päivät muun lapsilauman mukana ties missä, olivat poissa vanhempien silmistä.
Vierailija kirjoitti:
Noo me hoidettiin puoliksi vauvan kaa olo. Äiti jäi äitiyslomalle ja mä sanoin thöpaikalle jossa olin harjottelus ku kysy jäämään sinne töihin ei kiitti ja niin me molemmat oltiin vapaita ekan vauva vuoden ajan. Me tehtiin alusta asti niin et vuorotellen juotettiin ja yösyötettiin vauvaa ja mä lävin vauvan kaa ulkolenkeillä siinä missä äitikin. Mä laitoin kaiuttimet lapsen rattaiden päälle josta kuului musiikkia ja vauva aina nukahti musiikin tahtiin. Tais olla se hyöty et nytkin nukkuu hyvin eikä välitä metelistä. Et kannattaa totuttaa se vauva ääniin myös nukuttaessa ni ei tuu ehkä huono unista.
No sit me myös lähettiin ulos aina vuorotellen et toinen hoiti lasta ja toinen tuulettu ulkona ja pysty oleen vaikka yön poissa ei ongelmaa.
Mut yks ankara koettelemus oli se yöheräily. Sit äiti lähti espaniaan ja mä olin lapsen kaa kaksistaan ni mä päätin et nyt en syötä vauvaa yöllä kaks yötä se kitisi mut sit ei enään tarvinu yöllä syöttää. Et kannattaa ajoissa jo opettaa vauva yösyönnistä pois. Pari yötä kitinää ja sit ihana hiljaisuus. Elä omi lasta vaan anna isänkin hoitaa tissistä maito heti pulloon ni se tottuu muuhunkin tapaan juoda maitoo ni isäkin pystyy syöttään. Mulle vauvan hoidossa ankeinta oli vaipan vaihto ja pylly pesu. Päivisin kyl kannattaa nukkuu sen vauvan kaa päikkäreitä alus. Ja oikeesti se on kyl hienookin aikaa ja rakasta. Nyt just istuskellaan tytön kaa sängyllä ja iltatoimiin saatiin hieno ja rakas tyttö t m35
Olette ihana perhe ja olet maailman paras ja fiksuin isä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se niin perkeleen vaikeeta. Ihme että ihmiskunta on enää elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi sitoo naisen 24/7. Ihan kirjaimellisesti ja saa aikaan tunteita mitä ei koskaan ennen ole kokenut eikä ne kaikki ole todellakaan rakkautta.
Riippuu todella paljon siitä miten vanhemmat jakavat työt ja tukevat toinen toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noo me hoidettiin puoliksi vauvan kaa olo. Äiti jäi äitiyslomalle ja mä sanoin thöpaikalle jossa olin harjottelus ku kysy jäämään sinne töihin ei kiitti ja niin me molemmat oltiin vapaita ekan vauva vuoden ajan. Me tehtiin alusta asti niin et vuorotellen juotettiin ja yösyötettiin vauvaa ja mä lävin vauvan kaa ulkolenkeillä siinä missä äitikin. Mä laitoin kaiuttimet lapsen rattaiden päälle josta kuului musiikkia ja vauva aina nukahti musiikin tahtiin. Tais olla se hyöty et nytkin nukkuu hyvin eikä välitä metelistä. Et kannattaa totuttaa se vauva ääniin myös nukuttaessa ni ei tuu ehkä huono unista.
No sit me myös lähettiin ulos aina vuorotellen et toinen hoiti lasta ja toinen tuulettu ulkona ja pysty oleen vaikka yön poissa ei ongelmaa.
Mut yks ankara koettelemus oli se yöheräily. Sit äiti lähti espaniaan ja mä olin lapsen kaa kaksistaan ni mä päätin et nyt en syötä vauvaa yöllä kaks yötä se kitisi mut sit ei enään tarvinu yöllä syöttää. Et kannattaa ajoissa jo opettaa vauva yösyönnistä pois. Pari yötä kitinää ja sit ihana hiljaisuus. Elä omi lasta vaan anna isänkin hoitaa tissistä maito heti pulloon ni se tottuu muuhunkin tapaan juoda maitoo ni isäkin pystyy syöttään. Mulle vauvan hoidossa ankeinta oli vaipan vaihto ja pylly pesu. Päivisin kyl kannattaa nukkuu sen vauvan kaa päikkäreitä alus. Ja oikeesti se on kyl hienookin aikaa ja rakasta. Nyt just istuskellaan tytön kaa sängyllä ja iltatoimiin saatiin hieno ja rakas tyttö t m35Olette ihana perhe ja olet maailman paras ja fiksuin isä :)
Ei kyl mä antaisin sen tittelin jani toivolalle. Niillä on aivan uskomaton yhteys lapsen kaa. Kannattaa seurata instagramis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä voi kuvitella. 100 %.
Ja tämä on vielä pahempi jos lapsella on erityistarpeita. Me saimme erityislapsen joka sitoo vielä 10v täysin. Kaikki menot täytyy etukäteen suunnitella ja kavereiden ehdotuksista onnistuu ehkä 1%.
Vierailija kirjoitti:
Vauva sitoo todella paljon, jos syö vain rintaa. Jos vastike pullossa kelpaa, voi hoitaja/yöherääjä olla myös isä, mummo tms. Onneksi itsellä vain yksi lapsi, hän kun kieltäytyi vastikkeesta täysin..
Ohis. Eikös tuota rintamaitoa voisi myös "lypsää" (, vaikka rintapumpulla) tulevia tarpeita varten; kuten niihin hetkiin kun lapsen äiti ei mahd. olisi paikalla.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkalleen tarkoitat rauhassa olemisella?
Että saisin aamulla käydä rauhassa suihkussa ja pestä hampaat ja pukeutua ja esimerkiksi saisin yöllä nukuttua edes 2h putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä voi kuvitella. 100 %.
Ja tämä on vielä pahempi jos lapsella on erityistarpeita. Me saimme erityislapsen joka sitoo vielä 10v täysin. Kaikki menot täytyy etukäteen suunnitella ja kavereiden ehdotuksista onnistuu ehkä 1%.
Mitä erityistarpeita?
Vauvan kanssa on tietenkin jonkun oltava koko ajan. Itse olin, koska halusin olla. Mutta yhtä hyvin voi välillä sopia, että joku muu kuin äiti hoitaa vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noo me hoidettiin puoliksi vauvan kaa olo. Äiti jäi äitiyslomalle ja mä sanoin thöpaikalle jossa olin harjottelus ku kysy jäämään sinne töihin ei kiitti ja niin me molemmat oltiin vapaita ekan vauva vuoden ajan. Me tehtiin alusta asti niin et vuorotellen juotettiin ja yösyötettiin vauvaa ja mä lävin vauvan kaa ulkolenkeillä siinä missä äitikin. Mä laitoin kaiuttimet lapsen rattaiden päälle josta kuului musiikkia ja vauva aina nukahti musiikin tahtiin. Tais olla se hyöty et nytkin nukkuu hyvin eikä välitä metelistä. Et kannattaa totuttaa se vauva ääniin myös nukuttaessa ni ei tuu ehkä huono unista.
No sit me myös lähettiin ulos aina vuorotellen et toinen hoiti lasta ja toinen tuulettu ulkona ja pysty oleen vaikka yön poissa ei ongelmaa.
Mut yks ankara koettelemus oli se yöheräily. Sit äiti lähti espaniaan ja mä olin lapsen kaa kaksistaan ni mä päätin et nyt en syötä vauvaa yöllä kaks yötä se kitisi mut sit ei enään tarvinu yöllä syöttää. Et kannattaa ajoissa jo opettaa vauva yösyönnistä pois. Pari yötä kitinää ja sit ihana hiljaisuus. Elä omi lasta vaan anna isänkin hoitaa tissistä maito heti pulloon ni se tottuu muuhunkin tapaan juoda maitoo ni isäkin pystyy syöttään. Mulle vauvan hoidossa ankeinta oli vaipan vaihto ja pylly pesu. Päivisin kyl kannattaa nukkuu sen vauvan kaa päikkäreitä alus. Ja oikeesti se on kyl hienookin aikaa ja rakasta. Nyt just istuskellaan tytön kaa sängyllä ja iltatoimiin saatiin hieno ja rakas tyttö t m35Olette ihana perhe ja olet maailman paras ja fiksuin isä :)
Ei kyl mä antaisin sen tittelin jani toivolalle. Niillä on aivan uskomaton yhteys lapsen kaa. Kannattaa seurata instagramis.
Minä annan sen jokaiselle isälle, joka oikeasti välittää lapsistaan ja kasvattaa heitä sydämellä ja hellyydellä. Tämä isä sai ekstrapisteet siitä, että opetti vauvan nukkumaan läpi yön. Se ei välttämättä onnistu kaikilta.
Oma mieheni sai +pisteitä, kun "kadotti" 2,5-vuotiaan tutin, kun vietin isomman sisaruksen kanssa kolme yötä sairaalassa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva sitoo todella paljon, jos syö vain rintaa. Jos vastike pullossa kelpaa, voi hoitaja/yöherääjä olla myös isä, mummo tms. Onneksi itsellä vain yksi lapsi, hän kun kieltäytyi vastikkeesta täysin..
Ohis. Eikös tuota rintamaitoa voisi myös "lypsää" (, vaikka rintapumpulla) tulevia tarpeita varten; kuten niihin hetkiin kun lapsen äiti ei mahd. olisi paikalla.
Sinkkumies
Voi, jos maitoa tulee enemmän kuin mitä lapsi juo. Monella ei tule. Kaikki vauvat ei huoli pulloa vaikka mitä tekisi, huutavat vain nälkäänsä. Rinnat täyttyy maidosta muutamassa tunnissa ja niitä alkaa pakottaa. Rinnat on pakko tyhjentää usein, muuten maidon tulo alkaa vähentyä jo parissa päivässä. Rintoihin saa hyvin helposti kivuliaita tukoksia, pahimmillaan rintatulehduksen kuumeineen. Pumpun ja pullojen kanssa värkkääminen on paljon vaivalloisempaa imettämiseen verrattuna.
Yhden lapsen kanssa on tosi helppo liikkua.
Mutta lapset kyllä sitoo. Semmoset 20 vuotta ja risat.
Periaatteessa sen varaan ei pidä kummankaan laskea, ettei jäisi vauvan kanssa yksin vaikka yleensä ei jääkään... mutta aika paljonhan vauvat äitiä sitoo. Tosin vauvastaan menee yleensä silleen aika pahasti sekaisin, että ei kauheasti muuta sisältöä juuri silloin kaipaa. Ainakin mulla hormonit ja pää synkkasi aika hyvin pikkulasten kanssa, että kyllä lapset tuntui elämän tärkeimmältä asialta eikä vauvavuodet tehneet kovin tiukkaa. Tai ehkä aika kultaa muistot sitten... Oli tavallaan aivan ihanaa aikaa vaikka vähän kärsin yksinäisyydestäkin. Varmaan helpottaa ja asenne on valmiiksi se, että vauva tulee tarvitsemaan sinua paljon, lähes koko ajan. Asennoidu ottamaan se mukaan jos tahdot käydä jossain (vaikka tietysti on aika varmaa, että mieskin voi hoitaa jonkin verran) ja että monesti ei mennä sinne ja siten kuin sinun itsesi tekee mahdottomasti mieli. Lapsista on myös tosiaan se vastuu eivätkä ne ole mitään leluja, joilla jokaisella pitää olla oikeus leikkiä vaan olisi todella hyvä jos lähtökohtaisesti kuvittelee ajattelevansa lapsensa etua ja parasta. Yleensä tosi ihania niistä kasvaa ja niiden kanssa voi tehdä kaikenlaista, elämä palaa normaalimmaksi joskus.