HS: Lihavuuden näkeminen parannettavissa olevana väliaikaisena tilana tai sairautena voi johtaa haitallisiin seurauksiin

Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?

Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?

Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.

Niinhän sitä voisi keskiluokkainen kuvitella.

On halvempaa olla rikas kuin köydä. Köyhyys maksaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?

Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.

"Mahdollisuus" on toki, mutta kun olet kotona oppinut nistipastan olevan suurinta herkkua, niin mistäs tietäisit paremmin.

Ylös

Kerropa nyt, että miten terveellisesti syöt, kun sulla on 10 € viikon ruokiin ja niillä pitäisi jaksaa tehdä ruumiillista työtä (> energiaa)?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?

Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.

Artikkelissa sanottiin, että taloudellinen asema vaikuttaa lihavuuteen. Etkö todella ymmärrä, ettei se tarkoita samaa kuin "vääjäämättä johtaa" liikalihavuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Kerropa nyt, että miten terveellisesti syöt, kun sulla on 10 € viikon ruokiin ja niillä pitäisi jaksaa tehdä ruumiillista työtä (> energiaa)?

Mutta miten sillä kympillä voi syödä itsensä lihavaksi???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa nyt, että miten terveellisesti syöt, kun sulla on 10 € viikon ruokiin ja niillä pitäisi jaksaa tehdä ruumiillista työtä (> energiaa)?

Mutta miten sillä kympillä voi syödä itsensä lihavaksi???

Siis etenkin jos tekee ruumiillista työtä päälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa nyt, että miten terveellisesti syöt, kun sulla on 10 € viikon ruokiin ja niillä pitäisi jaksaa tehdä ruumiillista työtä (> energiaa)?

Mutta miten sillä kympillä voi syödä itsensä lihavaksi???

Ei sitä kympillä elä joka viikkoa, mutta oppii suosimaan tiettyjä halpoja ja täyttäviä ruokia, kuten sitä nistipastaa ketsupilla. Voithan sä siihen lisätä vihanneksia, mutta ne maksaa aina enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?

Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.

Tein nuorempana pari kesää töitä järjestyksenvalvojana festareilla ja muissa tapahtumissa. Työpäivät oli usein pitkiä, jopa 18-tuntisia. Majoitus oli jossain koulun jumppasalin lattialla tms. ja unet jäi vähiin. Missään ei ollut jääkaappia tai mikroa, ei edes vedenkeitintä. Suihkuun joutui usein jonottamaan ja kaupassa ei ehtinyt käymään. Palkkaa sai kympin tunnissa eikä lisiä maksettu edes sunnuntaitunneilta. Matkat festarikaupunkiin maksettiin omasta pussista. 

Taukoja oli liian vähän ja ne oli liian lyhyitä, eikä niiden ajankohtaa tiennyt koskaan etukäteen. Eväitä täytyi kuljettaa reisareitten taskussa, jotta pystyi syömään ennen kuin rupesi heikottamaan liikaa. Ruuan piti olla sellaista, että sillä jaksoi painaa pitkää päivää säällä kuin säällä eikä hymy hyytynyt edes kaikkein inhottavimpien asiakkaiden kanssa. Mitä luulet, pystyikö niissä olosuhteissa syömään halvalla ja terveellisesti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa nyt, että miten terveellisesti syöt, kun sulla on 10 € viikon ruokiin ja niillä pitäisi jaksaa tehdä ruumiillista työtä (> energiaa)?

Mutta miten sillä kympillä voi syödä itsensä lihavaksi???

Siis etenkin jos tekee ruumiillista työtä päälle?

"Taivaassa ja maan päällä on enemmän asioita, Horatio, kuin mitä filosofiassasi haaveillaan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?

Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.

"Mahdollisuus" on toki, mutta kun olet kotona oppinut nistipastan olevan suurinta herkkua, niin mistäs tietäisit paremmin.

Vaikka söisit pelkkää nistipastaa, niin määrään voi köyhäkin vaikuttaa. Taloudellisestikin kannattaisi olla syömättä liikaa.

Huono ravinto yhdistettynä krooniseen kalorivajeeseen saa ihmisen sairastumaan metabolisesti. Sen jälkeen on aivan sama mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?

Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.

"Mahdollisuus" on toki, mutta kun olet kotona oppinut nistipastan olevan suurinta herkkua, niin mistäs tietäisit paremmin.

Vaikka söisit pelkkää nistipastaa, niin määrään voi köyhäkin vaikuttaa. Taloudellisestikin kannattaisi olla syömättä liikaa.

Eipä tule välttämättä juuri siinä hetkessä mieleen eritoten, kun siitä vatsan täyttämisestä saa hetkellisen hyvänolon tunteen. Ei kai halpoja muuntuhuumeitakaan kukaan pakota köyhiä käyttämään, mutta menetkö nistien joukkoon pätemään sillä, miten sä olet onnistunut pitämään itsesi kuivilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?

Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.

Tein nuorempana pari kesää töitä järjestyksenvalvojana festareilla ja muissa tapahtumissa. Työpäivät oli usein pitkiä, jopa 18-tuntisia. Majoitus oli jossain koulun jumppasalin lattialla tms. ja unet jäi vähiin. Missään ei ollut jääkaappia tai mikroa, ei edes vedenkeitintä. Suihkuun joutui usein jonottamaan ja kaupassa ei ehtinyt käymään. Palkkaa sai kympin tunnissa eikä lisiä maksettu edes sunnuntaitunneilta. Matkat festarikaupunkiin maksettiin omasta pussista. 

Taukoja oli liian vähän ja ne oli liian lyhyitä, eikä niiden ajankohtaa tiennyt koskaan etukäteen. Eväitä täytyi kuljettaa reisareitten taskussa, jotta pystyi syömään ennen kuin rupesi heikottamaan liikaa. Ruuan piti olla sellaista, että sillä jaksoi painaa pitkää päivää säällä kuin säällä eikä hymy hyytynyt edes kaikkein inhottavimpien asiakkaiden kanssa. Mitä luulet, pystyikö niissä olosuhteissa syömään halvalla ja terveellisesti? 

Ja tämä tarina on kovinkin sopiva suureen osaan populaa?

Niin, ja minkä takia "taloudellinen asema" on määritelty asiaksi johon ihmisellä itsellään ei ole vaikutusmahdollisuuksia? On se nyt kumma kun kouluttauduin alalle jossa on töitä ja tienaan nyt sitten kohtalaisesti niin taloudellisen asemani parantuminen ei liene siltikään Hesarin logiikan mukaan mitenkään omien tekojeni seurausta.

Tämän myötä olen alkanut syömään toki paremmin, kun on varaa siihen. Lähes täysin varattomanakaan en tosin ollut ikinä lihava, söin vähemmän sitä lihottavaa ruokaa mihin minulla oli varaa. Ymmärrän ettei kaikilla ole impulssikontrollia tai jaksamista tehdä näin, etenkin jos masentaa mutta ärsyttää että ihmiset pyritään leimaamaan koko ajan täysin omista ratkaisuistaan vastuuttomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tule välttämättä juuri siinä hetkessä mieleen eritoten, kun siitä vatsan täyttämisestä saa hetkellisen hyvänolon tunteen. Ei kai halpoja muuntuhuumeitakaan kukaan pakota köyhiä käyttämään, mutta menetkö nistien joukkoon pätemään sillä, miten sä olet onnistunut pitämään itsesi kuivilla?

Siinä hetkessä? Eli ennemmin tuhlaat rahaa, jota ei ole, ruokaan lihottaaksesi itseäsi?

On ihan totta, että se, minkä luulemme viehättävän meitä luonnostaan, on oikeasti yhteiskunnan ja median meihin iskostamaa. Kauneusihanteet vaihtelevat jopa aika nopeasti. Vielä 70-luvulla naisilla oli luonnollinen karvoitus alapäässä, eikä se ollut mikään ongelma. Pornon yleistymisen myötä karvattomuudesta tuli normi, ja nykyään miehet pitävät luonnollista karvoitusta ällöttävänä. Suunnilleen 1920-luvulle ihannenainen oli hieman pulska, tosin vyötärö oli kursittu kokoon korsetilla. Elintason noustessa naisihanne hoikkeni hoikkenemistaan, ja 90-luvulla ihailtiin jo lähes anorektisia vartaloita. Nyt noin kymmenen vuoden ajan on ihanne ollut iso ja lihaksikas takapuoli. Sellainen oli 90-luvulla pahin mahdollinen virhe ulkonäössä. Ulkonäkö, jonka saavuttaminen on vaikeaa, on aina ollut statussymboli. Tällä hetkellä, kun halpaa ja epäterveellistä ruokaa on tarjolla yllin kyllin, statussymboliksi on noussut itsekuri ja mahdollisuus ostaa kalliita terveysruokaa.

Kaikki tämä on aivan yleisesti tiedossa, ja silti vain jaksetaan uskotella itselle, että omat mieltymykset nyt vain ovat sellaiset kuin ovat. Vielä 30 vuotta sitten kenenkään ihanne ei ollut fitnesstypy, jolla on selvästi erottuvat lihakset. Lihaksia naisilla pidettiin jopa vastenmielisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?

Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.

Tein nuorempana pari kesää töitä järjestyksenvalvojana festareilla ja muissa tapahtumissa. Työpäivät oli usein pitkiä, jopa 18-tuntisia. Majoitus oli jossain koulun jumppasalin lattialla tms. ja unet jäi vähiin. Missään ei ollut jääkaappia tai mikroa, ei edes vedenkeitintä. Suihkuun joutui usein jonottamaan ja kaupassa ei ehtinyt käymään. Palkkaa sai kympin tunnissa eikä lisiä maksettu edes sunnuntaitunneilta. Matkat festarikaupunkiin maksettiin omasta pussista. 

Taukoja oli liian vähän ja ne oli liian lyhyitä, eikä niiden ajankohtaa tiennyt koskaan etukäteen. Eväitä täytyi kuljettaa reisareitten taskussa, jotta pystyi syömään ennen kuin rupesi heikottamaan liikaa. Ruuan piti olla sellaista, että sillä jaksoi painaa pitkää päivää säällä kuin säällä eikä hymy hyytynyt edes kaikkein inhottavimpien asiakkaiden kanssa. Mitä luulet, pystyikö niissä olosuhteissa syömään halvalla ja terveellisesti? 

Ja tämä tarina on kovinkin sopiva suureen osaan populaa?

Moni muukin pienituloinen on sellaisessa tilanteessa, jossa ruuanlaitto on tavallista haastavampaa.