HS: Lihavuuden näkeminen parannettavissa olevana väliaikaisena tilana tai sairautena voi johtaa haitallisiin seurauksiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?

Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.

Kyllä mä köyhänä ja kiireisenä työssäkäyvänä totaaliyksinhuoltajana todella usein väänsin nakit+ranskikset uunipellille tai lämmitin kuraläppäpitsan. Leipominen oli tyyliin valmiit pakastepullat pellille. Valmissalaatit on usein todella huonoja, vain Lidlin on syötäviä, mutta nekin kalliita jos ostaa useammalle. Oli sitten myös iltoja, että ehdin ja jaksoin tehdä kotiruokaakin.

Valmissalaatit on huonoja, mutta onko suuri vaiva pilkkoa kurkkua, paprikaa ja tomaattia, nostaa valmiiksi kuutioituja vähärasvaisia fetapaloja sekaan ja vaikka vähän cashew-pähkinöitä proteiininlähteeksi? Tällaisia salaatteja itse syön, ja lorautan salaatinkastikkeeksi hiukan oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa. Ihan hyvin jaksan tällä, ja on parempaa kuin kuraläppäpitsat. Toisaalta jos ei ehdi muuta kuin valmisruokaa, niin onahnsitäkin monenlaista, ei tarvitse aina valita niitä, joissa ravintoarvot ovat pahiten pielessä. Itse yksinhuoltajansa en jaksa pilkkoa ja keitellä jotain kasviksia, joten olen ratkaissut asian ostamalla pakastealtaasta sihannessekoituksia, kukkakaalia tai parsakaalia. Parempi sekin kuin ei mitään, ja saa kasviksia ruuan lisukkeeksi. Ihan yhtä suuri vaiva on tällaisten laittamisessa kuin epäterveellisemmän valmisruuan.

Ensin kirjoitat kysyen, että "onko suuri vaiva pilkkoa...?" ja sitten kirjoitat, ettet yksinhuoltana jaksa pilkkoa. Niin eli mitä tarkoitat? Muut jaksaa, mutta sinä et?

Kirjoitin epäselvästi. Kyse oli kukkakaalista ja parsakaalista, ei oikeastaan niinkään niiden pilkkomisesta vaan siitä pilkkomisesta ja keittelystä. Mutta eipä sekään iso homma olisi. Tarkoitus oli oikeastaan antaa vinkki, miten saa kasviksia helposti, jos EI oikein jaksa. Salaatteja laitan kyllä tosi usein - en joka päivä, ja porkkanaraasteen tilalla syödään porkkanat ihan vaan kuorittuna.

Kuka näitä vinkkejä pyysi?

Kylläpä se nyt ottaa koville, kun joku jaksaa laittaa muutakin ruokaa kuin ranskalaisia ja makkaraa.

Ottaako suonikohjut ja pystyyn leikattu sektioarpi eli pussivatsa koville?

Uimahallissa ja rannoilla näkee noita pussivatsoja, osa laittaa oikein bikinit, että näkyy kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?

Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.

Kyllä mä köyhänä ja kiireisenä työssäkäyvänä totaaliyksinhuoltajana todella usein väänsin nakit+ranskikset uunipellille tai lämmitin kuraläppäpitsan. Leipominen oli tyyliin valmiit pakastepullat pellille. Valmissalaatit on usein todella huonoja, vain Lidlin on syötäviä, mutta nekin kalliita jos ostaa useammalle. Oli sitten myös iltoja, että ehdin ja jaksoin tehdä kotiruokaakin.

Valmissalaatit on huonoja, mutta onko suuri vaiva pilkkoa kurkkua, paprikaa ja tomaattia, nostaa valmiiksi kuutioituja vähärasvaisia fetapaloja sekaan ja vaikka vähän cashew-pähkinöitä proteiininlähteeksi? Tällaisia salaatteja itse syön, ja lorautan salaatinkastikkeeksi hiukan oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa. Ihan hyvin jaksan tällä, ja on parempaa kuin kuraläppäpitsat. Toisaalta jos ei ehdi muuta kuin valmisruokaa, niin onahnsitäkin monenlaista, ei tarvitse aina valita niitä, joissa ravintoarvot ovat pahiten pielessä. Itse yksinhuoltajansa en jaksa pilkkoa ja keitellä jotain kasviksia, joten olen ratkaissut asian ostamalla pakastealtaasta sihannessekoituksia, kukkakaalia tai parsakaalia. Parempi sekin kuin ei mitään, ja saa kasviksia ruuan lisukkeeksi. Ihan yhtä suuri vaiva on tällaisten laittamisessa kuin epäterveellisemmän valmisruuan.

Ensin kirjoitat kysyen, että "onko suuri vaiva pilkkoa...?" ja sitten kirjoitat, ettet yksinhuoltana jaksa pilkkoa. Niin eli mitä tarkoitat? Muut jaksaa, mutta sinä et?

Kirjoitin epäselvästi. Kyse oli kukkakaalista ja parsakaalista, ei oikeastaan niinkään niiden pilkkomisesta vaan siitä pilkkomisesta ja keittelystä. Mutta eipä sekään iso homma olisi. Tarkoitus oli oikeastaan antaa vinkki, miten saa kasviksia helposti, jos EI oikein jaksa. Salaatteja laitan kyllä tosi usein - en joka päivä, ja porkkanaraasteen tilalla syödään porkkanat ihan vaan kuorittuna.

Kuka näitä vinkkejä pyysi?

Kylläpä se nyt ottaa koville, kun joku jaksaa laittaa muutakin ruokaa kuin ranskalaisia ja makkaraa.

Ottaako suonikohjut ja pystyyn leikattu sektioarpi eli pussivatsa koville?

Eikö sektioarpi ole vaakatasossa?

Ei kaikilla. Hätäsektiossa leikataan pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Köyhän ja rikkaan erottaa työpaikan lounaasta. Toinen syö halpoja eineksiä tai eväsrasiasta eilisen ruuan tähteitä työpaikan mikron vieressä, toinen käy syömässä työmaan ravintolassa, pahimmillaan vielä lounasseteleillä. Kumman luulet täyttävän lautasestaan puolet tuoreella, juuri tehdyllä salaatilla?

Minun eväsrasiassani on itse valmistamaani kotiruokaa reilu annos. Monella muulla työkaverilla samoin ja ihan taukohuoneen pöydän ääressä syödään ja rupatellaan. Meille yhteistä on se, että käytämme kalliista lounaista säästyneet rahat mieluummin johonkin muuhun esim. matkailuun tai sijoituksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?

Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.

Kyllä mä köyhänä ja kiireisenä työssäkäyvänä totaaliyksinhuoltajana todella usein väänsin nakit+ranskikset uunipellille tai lämmitin kuraläppäpitsan. Leipominen oli tyyliin valmiit pakastepullat pellille. Valmissalaatit on usein todella huonoja, vain Lidlin on syötäviä, mutta nekin kalliita jos ostaa useammalle. Oli sitten myös iltoja, että ehdin ja jaksoin tehdä kotiruokaakin.

Valmissalaatit on huonoja, mutta onko suuri vaiva pilkkoa kurkkua, paprikaa ja tomaattia, nostaa valmiiksi kuutioituja vähärasvaisia fetapaloja sekaan ja vaikka vähän cashew-pähkinöitä proteiininlähteeksi? Tällaisia salaatteja itse syön, ja lorautan salaatinkastikkeeksi hiukan oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa. Ihan hyvin jaksan tällä, ja on parempaa kuin kuraläppäpitsat. Toisaalta jos ei ehdi muuta kuin valmisruokaa, niin onahnsitäkin monenlaista, ei tarvitse aina valita niitä, joissa ravintoarvot ovat pahiten pielessä. Itse yksinhuoltajansa en jaksa pilkkoa ja keitellä jotain kasviksia, joten olen ratkaissut asian ostamalla pakastealtaasta sihannessekoituksia, kukkakaalia tai parsakaalia. Parempi sekin kuin ei mitään, ja saa kasviksia ruuan lisukkeeksi. Ihan yhtä suuri vaiva on tällaisten laittamisessa kuin epäterveellisemmän valmisruuan.

Ensin kirjoitat kysyen, että "onko suuri vaiva pilkkoa...?" ja sitten kirjoitat, ettet yksinhuoltana jaksa pilkkoa. Niin eli mitä tarkoitat? Muut jaksaa, mutta sinä et?

Kirjoitin epäselvästi. Kyse oli kukkakaalista ja parsakaalista, ei oikeastaan niinkään niiden pilkkomisesta vaan siitä pilkkomisesta ja keittelystä. Mutta eipä sekään iso homma olisi. Tarkoitus oli oikeastaan antaa vinkki, miten saa kasviksia helposti, jos EI oikein jaksa. Salaatteja laitan kyllä tosi usein - en joka päivä, ja porkkanaraasteen tilalla syödään porkkanat ihan vaan kuorittuna.

Kuka näitä vinkkejä pyysi?

Kylläpä se nyt ottaa koville, kun joku jaksaa laittaa muutakin ruokaa kuin ranskalaisia ja makkaraa.

Ottaako suonikohjut ja pystyyn leikattu sektioarpi eli pussivatsa koville?

Eikö sektioarpi ole vaakatasossa?

Ei kaikilla. Hätäsektiossa leikataan pystyyn.

Liikuntakaan ei auta tuohon, hoikillakin tuosta jää pussivatsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhän ja rikkaan erottaa työpaikan lounaasta. Toinen syö halpoja eineksiä tai eväsrasiasta eilisen ruuan tähteitä työpaikan mikron vieressä, toinen käy syömässä työmaan ravintolassa, pahimmillaan vielä lounasseteleillä. Kumman luulet täyttävän lautasestaan puolet tuoreella, juuri tehdyllä salaatilla?

Minun eväsrasiassani on itse valmistamaani kotiruokaa reilu annos. Monella muulla työkaverilla samoin ja ihan taukohuoneen pöydän ääressä syödään ja rupatellaan. Meille yhteistä on se, että käytämme kalliista lounaista säästyneet rahat mieluummin johonkin muuhun esim. matkailuun tai sijoituksiin.

Matkailu ei tuo työpaikkoja Suomeen. Vielä 1,6 miljoonaa eläkeläistä kuluttaa, mutta heillä on jo ikää. 10 vuoden sisällä moni kaupan alalla ja palvelualalla työskentelevä irtisanotaan, työmarkkinatuki on 518 netto, 660 jos 2 lasta. Asuntovelkaiset perheet ja mökin omistajat ei saa toimeentulotukea. Eli varmaan pula-ajan ruoka ohjeet tulee tutuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhän ja rikkaan erottaa työpaikan lounaasta. Toinen syö halpoja eineksiä tai eväsrasiasta eilisen ruuan tähteitä työpaikan mikron vieressä, toinen käy syömässä työmaan ravintolassa, pahimmillaan vielä lounasseteleillä. Kumman luulet täyttävän lautasestaan puolet tuoreella, juuri tehdyllä salaatilla?

Minun eväsrasiassani on itse valmistamaani kotiruokaa reilu annos. Monella muulla työkaverilla samoin ja ihan taukohuoneen pöydän ääressä syödään ja rupatellaan. Meille yhteistä on se, että käytämme kalliista lounaista säästyneet rahat mieluummin johonkin muuhun esim. matkailuun tai sijoituksiin.

Matkailu ei tuo työpaikkoja Suomeen. Vielä 1,6 miljoonaa eläkeläistä kuluttaa, mutta heillä on jo ikää. 10 vuoden sisällä moni kaupan alalla ja palvelualalla työskentelevä irtisanotaan, työmarkkinatuki on 518 netto, 660 jos 2 lasta. Asuntovelkaiset perheet ja mökin omistajat ei saa toimeentulotukea. Eli varmaan pula-ajan ruoka ohjeet tulee tutuiksi.

Voikukanlehteä voi varmaan pakastaakin.

Mitenköhän sektioarvet liittyvät tähän keskusteluun...

Katsaus rahatilanteeseeni kertoo, että tilillä on 7, 40, jolla pitää pärjätä perjantaihin ( tänään on tiistai) asti, jolloin tulee lapsilisä. Lapsilisästä on budjetoitava 40 euroa velan maksuun, jonka sain kaverilta. Sairastuin äkillisesti jolloin lääkäri kustansi 20 euroa (sain palvelusetelin) ja antibiootit 17 euroa. Niukka budjetti siis petti, eikä tässä kasviksia ostella ennen ensi kuuta. Onneksi on ruokaa kaapeissa. Taloudessa on lisäkseni kaksi teiniä, joista toinen täysi-ikäinen. Tällaisessa todellisuudessa minä elän kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Olen mielenterveyskuntoutuja ja onnekseni olen kuitenkin kykenevä tekemään ruoat itse, koska muuten tämä korttitalo romahtaisi. Ja kyllä, ruoka maistuu, kun se on lähes ainoa asia, mistä mulla on varaa nauttia edes välillä. Ja kyllä, nimenomaisesti rasvainen, suolainen ja makea maistuu.

Olen pettynyt siihen miten kykenemättömiä kriittiseen ajatteluun monet ovat. Rehvakkaasti todetaan, että höpönlöpö mitkään mainokset ja some vaikuta kauneusihanteeseen "minulla on oikeus preferensseihini". Jälkimmäisestä olen samaa mieltä, enkä esim itse voisi seurustella transmiehen kanssa. On kumminkin hämmästyttävän naiivia väittää, etteikö mainoksilla olisi vaikutusta kauneuskäsitykseemme. Sillä, että näytetään lihavia ja obeeseja naisia enemmän mainoksissa ei yritetä saada miehiä preferoimaan lihavia normaalipainoisten sijasta, vaan yllätysyllätys, kyllä lihavilla on muukin funktio tässä maailmassa kuin olla miesten himojen kohteena. Lihavan taitoluistelijan käyttö Always-mainoksesta antaa positiivisen signaalin sille, että lihavakin voi olla kaunis, notkea ja taitava. Joistakin tämäkin on liikaa eikä lihavilla ole heidän mielestään oikeutta edes tähän pieneen onnentunteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen pettynyt siihen miten kykenemättömiä kriittiseen ajatteluun monet ovat. Rehvakkaasti todetaan, että höpönlöpö mitkään mainokset ja some vaikuta kauneusihanteeseen "minulla on oikeus preferensseihini". Jälkimmäisestä olen samaa mieltä, enkä esim itse voisi seurustella transmiehen kanssa. On kumminkin hämmästyttävän naiivia väittää, etteikö mainoksilla olisi vaikutusta kauneuskäsitykseemme. Sillä, että näytetään lihavia ja obeeseja naisia enemmän mainoksissa ei yritetä saada miehiä preferoimaan lihavia normaalipainoisten sijasta, vaan yllätysyllätys, kyllä lihavilla on muukin funktio tässä maailmassa kuin olla miesten himojen kohteena. Lihavan taitoluistelijan käyttö Always-mainoksesta antaa positiivisen signaalin sille, että lihavakin voi olla kaunis, notkea ja taitava. Joistakin tämäkin on liikaa eikä lihavilla ole heidän mielestään oikeutta edes tähän pieneen onnentunteeseen.

Lihavilla on aina mahdollisuus laihduttaa, sitä ei sovi unohtaa. Monet muut ulkonäön epäkohdat ovat paljon vaikeampia korjata, mutta eivät silti saa läheskään tällaista ymmärrystä kuin lihavuus. Koska niistä kärsiviä aletaan nostamaan framille ja ylistämään näin kuten lihavuutta nykyään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?

Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.

Artikkelissa sanottiin, että taloudellinen asema vaikuttaa lihavuuteen. Etkö todella ymmärrä, ettei se tarkoita samaa kuin "vääjäämättä johtaa" liikalihavuuteen. 

Eli siis lihavuus ei johdu rikkaudesta.