Lue keskustelun säännöt.
Olin 6 viikkoa juomatta alkoholia - tässä kaksi oppimaani asiaa
03.09.2021 |
Lopetin juuri 6 viikkoa kestäneen tipattoman jakson ja ajattelin kirjoittaa huomioistani. Taustaksi mainittakoon se, että olen 43-vuotias mies ja viimeiset kymmenen vuotta juonut alkoholia arkisin 2-3 annosta illassa, viikonloppuisin 6-8 annosta päivässä (1-2 päivällä, 4-6 illalla). En ole siis ollut missään määrin juoppo, mutta alkoholin suurkuluttaja kuitenkin. Olen myös jo ajat sitten myöntänyt itselleni, että nimenomaan tuo päivittäin käyttö on tehnyt minusta alkoholista riippuvaisen, ja ajatukseni ovat hyvin usein pyörineet alkoholin ympärillä. Tästä syystä myöskin päätin kokeilla taukoa.
Tauon aikana opin omasta mielestäni paljon ja olen hyvin iloinen tästä kokeilusta. Tässä kaksi tärkeintä havaintoani:
POSITIIVINEN HAVAINTO: Vointini parani alkoholittoman jakson aikana merkittävästi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Olen ollut aina aktiivinen juoksija ja myös tissutellessani ikäisekseni kovassa kunnossa, mutta alkoholin poisjättäminen näkyi juoksutuloksissa muutamassa viikossa kymmenen kilometrin matkalla viiden minuutin vähennyksenä. Unenlaatuni ei ole ollut näin hyvä luultavasti 15 vuoteen. Mielialani on ollut huomattavasti parempi ja epämääräinen ärsyneisyys on vähentynyt. Vaimoni mukaan olen ollut paljon enemmän läsnä ja jotenkin rauhallisempi. Itse olen kokenut suunnatonta vapauden tunnetta, kun olen huomannut, että pystyn olemaan juomatta ja pystyn silti nauttimaan elämästä. Nyt vasta olen myös tajunnut, että viimeiset kymmenen vuotta ainakin alkoholi on liittynyt mielessäni jokaiseen mukavaksi mieltämääni hetkeen (poislukien tietysti lasten kanssa vietetyt hetket).
NEGATIIVINEN HAVAINTO: valitettavasti jakson aikana vointini ei parantunut lineaarisesti, vaan huomasin ajatuksissani palaavani alkoholin pariin yhä enemmän uudelleen. Tulkitsen tämän niin, että voinnin parantuminen perustui alussa siihen, että en yksinkertaisesti esimerkiksi ollut hiuksenhienossa krapulassa aamulla ja näin ollen ero aiempaan oli niin suuri. Olenkin tullut siihen tulokseen, että jokainen pystyy tällaiseen testiin, mutta on täysin eri asia jättää alkoholi lopullisesti. Ja tämän testin jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että minä en sitä halua. Ja rehellinen jos olen, olen tähän vähän pettynyt.
Jos tämän nyt joku lukee niin kysyisin seuraavaa: onko muutkin alkoholin jättäneet huomanneet, että juomattomuudessa olisi tällainen helppo "kuherruskuukausi", jonka jälkeen sitten vasta alkaa se vaikea vaihe, kun tästä juomattomuudesta pitäisikin tehdä loppuelämän mittainen kausi?
Kiitos, mikäli joku vastaa tähän!
Kommentit (137)
Minä allekirjoitan juuri tuon havainnon. Ainakin omalla kohdalla ensimmäinen kaksi kuukautta oli kuin taivaaseen olisi päässyt (olin tosin sinua paljon pahempi juoppo), mutta todellinen taistelu alkoi vasta tämän jälkeen, kun olo oli tasaantunut ja ymmärsin, että jättämällä juomatta ei tarvitse kärsiä esim. järkyttävistä krapuloista, mutta ei se elämästä silti mitään juhlaa tee.
Itse olen ollut raitis nyt hieman yli vuoden ja sanoisin, että kahtena päivänä viikossa pystyn olemaan juomatta helposti, mutta viitenä päivänä se vaatii ihan tietoista päätöstä.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno kokeilu!
Mitä jos vähentäisit määriä? Edelleenkään ei tarttis olla absolutisti, mutta onhan nuo määrät vähän liian isoja. Jos jatkat samaa rataa, niin ikää kun tulee vielä lisää niin vaivatkin lisääntyy, tulee rasvamaksaa ym.
Nää on mielenkiintoisia ja todella henkilökohtaisia vissiinkin.
Mä olin keväällä juomatta 12 viikkoa. Normaalisti join n. 2-3 viikossa litran viiniä ja 4 olutta. Sitten vaan tuli stoppi, että testaanpa juomattomuutta, jos ainakin väsymys korjaantuisi.
Ei korjaantunut. Väsy oli ja pysyi. En nukkunut sen paremmin. Painoa ei juuri lähtenyt, jos pari kiloa turvotusta katosi. Ei muuta.
Lisäsin itselle kyllä harrastuksia ja muuta tekemistä, ettei hiljaisina hetkinä mieli karkaisi alkoholiin. Aika vähän kuitenkin niin tapahtui.
Mun mielialani on pyörinyt naisen luonnollisen kierron kanssa käsikädessa. Ajattelin, että huonoista päivistä lähtisi särmä, kun en ole juonut.
Tästä oli se hyöty, että olen vähentänyt juomista kuitenkin. En juo enää välttämättä joka viikko ja korkeintaan kerran sitten, jos juon.
Kun juomattomuudesta ei varsinaisesti näkyvää hyötyä ollut, niin pidetään sitä nyt sitten rinnalla, kun pikku pöhnässä on toisinaan kiva olla. Kävin myös verikokeissa silloin, eikä sielläkään tullut kummosia "parantumisen" tuloksia.
Ehkä tuo 12 viikkoa on vaan lyhyt aika yhtään mihinkään.
Jos pitää kuutta viikkoa jotenkin merkittävänä aikana ilman alkoholia, niin metsässä ollaan jo. Ja tuo 2-3 juomaa joka arkipäivänä on ihan tolkuton määrä ja siihen vielä nuo viikonloppujuomat. En mitenkään tuomitse, kauhistelen vain.
Olet tehnyt juuri oikean havainnon: todellinen sitoutuneisuus juomattomuuteen alkaa vasta tuon mainitsemani kuherruskuukauden jälkeen. Itse tiedän monia alkoholisteja, joiden täytyy vielä vuosien raittiuden jälkeen tehdä joka ikinen päivä päätös olla juomatta.
Eli valitettavasti ne naistelehdissä raittiutaan mainostavat julkkikset, jotka mainostavat kuinka "koko elämäni muuttui" ovat kyllä hieman eri porukkaa oikeasti alkoholiriippuvaisiin nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samansuuntaisia kokemuksia. Veljeni on alkoholisti, joten olen tarkkaillut alkoholinkäyttöäni erityisen - ehkä liiankin - tarkasti. Ajattelen, että mulla on sama geeni enkä todellakaan halua hänen tietään. Käytän kuitenkin alkoholia, koska pidän esim. viinin mausta kovasti ja hifistelen asialla. Välillä ”viiniharrastus” on lipsunut niin, että kohtuukäytön rajat ylittyvät ja etenkin lomilla käyttö on päivittäistä.
Olen harrastanut tipattomia tammikuita ja joskus perään helmikuitakin, mutta aina olen palannut harrastuksen pariin. Uni on ilman alkoa parempaa, olen vapautunut määrien tarkkailusta (jota siis teen johtuen tuosta veljestä johtuen), ja se on ollut vapauttavaa. Tunne ei kuitenkaan ole ollut niin ”hyvä”, että absolutismia siitä olisi seurannut.
Olen päätynyt ajattelemaan, että haluan olla ”vähän paha” ja on myös vapauttavaa tehdä joskus ”tyhmiä valintoja” toisinaan. Se antaa minulle jotain outoa sisältöä elämään.
Karseaa tekstiä. Jos jollekin on saavutus olla ilman alkoholia 6 viikkoa, niin silloin on kyllä jo alkoholiongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme vuotta tuli täyteen ilman Alkoa. Lopetin vaan kerralla kun huomasin että mopo keulii. 5-6 päivää viikossa alkoi mennä reilua tahtia. Eipä ole ongelmia ollut juomatta, useampi korkkaamaton on kaapissa säilynyt.
Enempi jää oikeaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Nää on mielenkiintoisia ja todella henkilökohtaisia vissiinkin.
Mä olin keväällä juomatta 12 viikkoa. Normaalisti join n. 2-3 viikossa litran viiniä ja 4 olutta. Sitten vaan tuli stoppi, että testaanpa juomattomuutta, jos ainakin väsymys korjaantuisi.
Ei korjaantunut. Väsy oli ja pysyi. En nukkunut sen paremmin. Painoa ei juuri lähtenyt, jos pari kiloa turvotusta katosi. Ei muuta.
Lisäsin itselle kyllä harrastuksia ja muuta tekemistä, ettei hiljaisina hetkinä mieli karkaisi alkoholiin. Aika vähän kuitenkin niin tapahtui.
Mun mielialani on pyörinyt naisen luonnollisen kierron kanssa käsikädessa. Ajattelin, että huonoista päivistä lähtisi särmä, kun en ole juonut.
Tästä oli se hyöty, että olen vähentänyt juomista kuitenkin. En juo enää välttämättä joka viikko ja korkeintaan kerran sitten, jos juon.
Kun juomattomuudesta ei varsinaisesti näkyvää hyötyä ollut, niin pidetään sitä nyt sitten rinnalla, kun pikku pöhnässä on toisinaan kiva olla. Kävin myös verikokeissa silloin, eikä sielläkään tullut kummosia "parantumisen" tuloksia.
Ehkä tuo 12 viikkoa on vaan lyhyt aika yhtään mihinkään.
Jos nyt oikein tulkitsen, niin tässä esimerkissä kulutus on ollut minimaalista jo ennen taukoa, joten mitään suurta muutosta juomattomuus ei ole voinut tuoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karseaa tekstiä. Jos jollekin on saavutus olla ilman alkoholia 6 viikkoa, niin silloin on kyllä jo alkoholiongelma.
Mikäli ymmärsit lukemasi, alkoperäinen kirjoittaja nimenomaan totesi, että hänellä on alkoholiongelma.
Mielenkiintoista kuulla, itse en käytä alkoholia oikeastaan yhtään mutta nämä asiat kiinnostaa. En siis itse oikein tiedä esim. juuri tuosta että miltä tuntuu yhtäkkiä olla ilman jos kulutus on ollut säännöllistä. Tämä avasi aika paljon, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää tuo suomalaisten oluenkulutus. Kaupassa suurimmalla osalla kauheat tölkkiarmeijat kassan hihnalla. Myös niilläkin, jotka näennäisesti ostavat kauhean terveellisiä juttuja, niin aina siinä on ne kiintiöoluet mukana. Minkä ihmeen takia?
Olen nyt ollut kahdeksan vuotta ilman tippaakaan. Sitä ennen olin suurkuluttaja. Töissä kävin säntillisesti ja hommat hoidin. Iltaisin ja viikonloppuna käytännössä aina otin jonkin verran. Viikonloppuna vetelin kännejä. Kyllästyin aamupöhniin ja huonoihin nukkumisiin ja siihen yleiseen vetelyyteen ja turvonneeseen naamaan, mikä alkoholinkäytöstä seuraa. Kärsin myös apeudesta ja jonkinlaisesta masennuksen tyyppisestä alakulosta melkein koko ajan.
Päätin sitten ihan kokeeksi jättää alkoholin. Parin kuukauden jälkeen turvotukset olivat hävinneet ja painoa oli lähtenyt jo viisi kiloa. Yöunet olivat parantuneet huomattavasti. Mieliala piristyi. Ahdistus haihtui ja fiilis tuli pirteämmäksi ja iloisemmaksi. Jatkoin raitista elämää. Jossain vaiheessa tajusin, että voin kaikin puolin paljon paremmin näin ilman alkoholia. En ole ruvennut uudelleen juomaan. En ole sanonut enkä sano, etten ikinä enää joisi, mutta esimerkiksi tällä hetkellä minun on vaikea mielikuvitella sellaista tilanetta, että korkkaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sullla on tuo vaimot ja lapsi tuossa. Mulla on tavallan jäänyt vähän niinkuin koko nuoruus elämättä ja tulee kaikkis tten myöhään tavallaan uutena ihmeellisenä asiana kuvioihin. Kyllä sellainen vastuu kun ajattelisi että jossain takaraivossa pyörii joku lapsen nauru takaraivossa niin suhteellisen helpolta tuntuiisi siinå vaiheesa lopettaa juominen kuin seinäään.
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää kuutta viikkoa jotenkin merkittävänä aikana ilman alkoholia, niin metsässä ollaan jo. Ja tuo 2-3 juomaa joka arkipäivänä on ihan tolkuton määrä ja siihen vielä nuo viikonloppujuomat. En mitenkään tuomitse, kauhistelen vain.
Eikö kauhistelu ja tuomitseminen käytännössä ole sama asia? :D
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta minun käsityksen mukaan juuri tuo jatkuva pieni tissuttelu on huomattavasti "kerran viikossa kovat kännit" -tyyliä vaarallisempaa. Siis ainakin juuri tuon riippuvuuden kehittymisen kannalta.
Nyt taitaa olla vko 10 menossa ilman viinaa. Samantyylinen tissuttelija kuin ap. Mä olen suurempiin vatutuksiin polttanut tupakan. En siis ole polttanut pariin vuosikymmeneen. En halunnut alkaa kalorimässäilyä ja jokin korvike on ollut paikallaan aina silloin tällöin. Nyt pitää vahtia tupakkakoukkua.
Tarkoitus on päästä ainakin 4 kuukauden rajapyykin yli. Kuulema silloin vasta juomattomuuden vaikutukset alkavat todella näkyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karseaa tekstiä. Jos jollekin on saavutus olla ilman alkoholia 6 viikkoa, niin silloin on kyllä jo alkoholiongelma.
Mikäli ymmärsit lukemasi, alkoperäinen kirjoittaja nimenomaan totesi, että hänellä on alkoholiongelma.
Alkoperäinen :D Aiheeseen sopiva typo.
Sinällään olisi varmaan hyvä jos ap pystyisi olemaan esim pari päivää viikossa juomatta, kun ymmärtääkseni yksikin annos illalla tekee unenlaadulle aika huonoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on mielenkiintoisia ja todella henkilökohtaisia vissiinkin.
Mä olin keväällä juomatta 12 viikkoa. Normaalisti join n. 2-3 viikossa litran viiniä ja 4 olutta. Sitten vaan tuli stoppi, että testaanpa juomattomuutta, jos ainakin väsymys korjaantuisi.
Ei korjaantunut. Väsy oli ja pysyi. En nukkunut sen paremmin. Painoa ei juuri lähtenyt, jos pari kiloa turvotusta katosi. Ei muuta.
Lisäsin itselle kyllä harrastuksia ja muuta tekemistä, ettei hiljaisina hetkinä mieli karkaisi alkoholiin. Aika vähän kuitenkin niin tapahtui.
Mun mielialani on pyörinyt naisen luonnollisen kierron kanssa käsikädessa. Ajattelin, että huonoista päivistä lähtisi särmä, kun en ole juonut.
Tästä oli se hyöty, että olen vähentänyt juomista kuitenkin. En juo enää välttämättä joka viikko ja korkeintaan kerran sitten, jos juon.
Kun juomattomuudesta ei varsinaisesti näkyvää hyötyä ollut, niin pidetään sitä nyt sitten rinnalla, kun pikku pöhnässä on toisinaan kiva olla. Kävin myös verikokeissa silloin, eikä sielläkään tullut kummosia "parantumisen" tuloksia.
Ehkä tuo 12 viikkoa on vaan lyhyt aika yhtään mihinkään.
Jos nyt oikein tulkitsen, niin tässä esimerkissä kulutus on ollut minimaalista jo ennen taukoa, joten mitään suurta muutosta juomattomuus ei ole voinut tuoda.
Litra viiniä ja 4 olutta eli 12 annosta alkoholia kahdessa viikossa, 6 viikossa. Ja noiden poisjättäminenkö voi jollakin jossain muka näkyä???
Vai onkohan tuosta jäänyt sana ”kertaa” pois, eli 2-3 kertaa viikossa litra viiniä ja 4 olutta…
Palasitko heti vanhaan juomatahtiin?