Lue keskustelun säännöt.
Olin 6 viikkoa juomatta alkoholia - tässä kaksi oppimaani asiaa
03.09.2021 |
Lopetin juuri 6 viikkoa kestäneen tipattoman jakson ja ajattelin kirjoittaa huomioistani. Taustaksi mainittakoon se, että olen 43-vuotias mies ja viimeiset kymmenen vuotta juonut alkoholia arkisin 2-3 annosta illassa, viikonloppuisin 6-8 annosta päivässä (1-2 päivällä, 4-6 illalla). En ole siis ollut missään määrin juoppo, mutta alkoholin suurkuluttaja kuitenkin. Olen myös jo ajat sitten myöntänyt itselleni, että nimenomaan tuo päivittäin käyttö on tehnyt minusta alkoholista riippuvaisen, ja ajatukseni ovat hyvin usein pyörineet alkoholin ympärillä. Tästä syystä myöskin päätin kokeilla taukoa.
Tauon aikana opin omasta mielestäni paljon ja olen hyvin iloinen tästä kokeilusta. Tässä kaksi tärkeintä havaintoani:
POSITIIVINEN HAVAINTO: Vointini parani alkoholittoman jakson aikana merkittävästi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Olen ollut aina aktiivinen juoksija ja myös tissutellessani ikäisekseni kovassa kunnossa, mutta alkoholin poisjättäminen näkyi juoksutuloksissa muutamassa viikossa kymmenen kilometrin matkalla viiden minuutin vähennyksenä. Unenlaatuni ei ole ollut näin hyvä luultavasti 15 vuoteen. Mielialani on ollut huomattavasti parempi ja epämääräinen ärsyneisyys on vähentynyt. Vaimoni mukaan olen ollut paljon enemmän läsnä ja jotenkin rauhallisempi. Itse olen kokenut suunnatonta vapauden tunnetta, kun olen huomannut, että pystyn olemaan juomatta ja pystyn silti nauttimaan elämästä. Nyt vasta olen myös tajunnut, että viimeiset kymmenen vuotta ainakin alkoholi on liittynyt mielessäni jokaiseen mukavaksi mieltämääni hetkeen (poislukien tietysti lasten kanssa vietetyt hetket).
NEGATIIVINEN HAVAINTO: valitettavasti jakson aikana vointini ei parantunut lineaarisesti, vaan huomasin ajatuksissani palaavani alkoholin pariin yhä enemmän uudelleen. Tulkitsen tämän niin, että voinnin parantuminen perustui alussa siihen, että en yksinkertaisesti esimerkiksi ollut hiuksenhienossa krapulassa aamulla ja näin ollen ero aiempaan oli niin suuri. Olenkin tullut siihen tulokseen, että jokainen pystyy tällaiseen testiin, mutta on täysin eri asia jättää alkoholi lopullisesti. Ja tämän testin jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että minä en sitä halua. Ja rehellinen jos olen, olen tähän vähän pettynyt.
Jos tämän nyt joku lukee niin kysyisin seuraavaa: onko muutkin alkoholin jättäneet huomanneet, että juomattomuudessa olisi tällainen helppo "kuherruskuukausi", jonka jälkeen sitten vasta alkaa se vaikea vaihe, kun tästä juomattomuudesta pitäisikin tehdä loppuelämän mittainen kausi?
Kiitos, mikäli joku vastaa tähän!
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla rehellinen itselleen ja kysyä, mihin sitä viinaa tarvitsee. Jos rehellisesti arvioiden tarvitsee johonkin, niin vetäköön sitten kurkusta alas. Mutta jos toteaa, että eihän sitä mihinkään oikeastaan tarvitse, niin mitäpä sitä sitten juomaan etenkään, jos ongelmia on aiheutunut.
Ainakin minä "tarvitsen" sitä nautintoa, mikä huippuluokan viinistä tulee (enkä nyt väitä etteikö hiprakassakin ole kiva välillä olla). Tätä ei tietenkään Pirkka-kaljan kittaajat ymmärrä, mutta Suomessa on myös paljon kaltaisiani alkoholin suurkuluttajia, jotka juovat sitä myös ihan oikeasti maun takia. Tämä tietysti edellyttää tietenlaista varallisuutta.
Jos ajattelee, että viineistä nauttiminen vaatii varallisuutta, juo niitä varmaankin aivan peevelin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta minun käsityksen mukaan juuri tuo jatkuva pieni tissuttelu on huomattavasti "kerran viikossa kovat kännit" -tyyliä vaarallisempaa. Siis ainakin juuri tuon riippuvuuden kehittymisen kannalta.
Varmaan on riippuvuuden kannalta noin. Tulee tapa. Vähän kuin tupakoinnista, syöpöttelystä jne.
Itselläni kuitenkin krapulat on todella pahat, ja kunnon kännien jälkeen menee käytännössä neljä seuraavaa päivää huonovointisena ja aika masentuneena. Eli ei ole järkeä siinäkään, että viettäisi yli puolet elämästään tuolla tavoin kännissä+krapuloissa.
Tästä tuli jokunen vuosi sitten Prisma-dokumentti. Siinä muistaakseni todettiin, että riippuu ihmisen perimästä, kumpi malli on pahempi - kolme annosta päivässä vai 21 kerran viikossa. Kumpikaan ei toki tee hyvää :)
Minun tapauksessani kestäisin hyvin todennäköisesti paremmin sen 3 annosta päivässä. En ole koskaan kokeillut kuin parina iltana peräkkäin ja se ei ole juurikaan tuntunut missään, mutta pidemmän päälle toki vaikuttaisi. 21 annosta kerralla olen kokeillut karmein seurauksin, ja olen siis tuo neljän päivän krapuloista kärsivä.
En ole ikinä juonut tuollaisia määriä. Itselläni juomattomuus ei näy missään, sillä olen kohtuukäyttäjä. Join aiemmin viikonloppuina pari lasia siideriä tai viiniä. Nyt pariin vuoteen ei pisaraakaan, eikä näkynyt missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla rehellinen itselleen ja kysyä, mihin sitä viinaa tarvitsee. Jos rehellisesti arvioiden tarvitsee johonkin, niin vetäköön sitten kurkusta alas. Mutta jos toteaa, että eihän sitä mihinkään oikeastaan tarvitse, niin mitäpä sitä sitten juomaan etenkään, jos ongelmia on aiheutunut.
Ainakin minä "tarvitsen" sitä nautintoa, mikä huippuluokan viinistä tulee (enkä nyt väitä etteikö hiprakassakin ole kiva välillä olla). Tätä ei tietenkään Pirkka-kaljan kittaajat ymmärrä, mutta Suomessa on myös paljon kaltaisiani alkoholin suurkuluttajia, jotka juovat sitä myös ihan oikeasti maun takia. Tämä tietysti edellyttää tietenlaista varallisuutta.
Lisään vielä omaan kirjoitukseeni: jos olisi pakotettu juomaan loppuikäni halpaa olutta kalliiden viinien sijaan, olisin mieluummin absolutisti.
Valitsisitko alkoholitonta viiniä siinä tapauksessa, jos se maistuisi täsmälleen samalle kuin mainitsemasi hyvät kalliit viinit?
Ehkä joskus, mutta en yleensä. Kuten mainitsin, tykkään nousuhumalan tunteesta kovasti.
Haluaisin nostaa esille yhden yhteiskunnallisen seikan, joka liittyy tähän keskusteluun: alkoholista vieroittuminen on monin verroin helpompaa ihmiselle, jolla on mielekäs työ, arkinen rytmi, perhe sekä varallisuutta tehdä mukavia asioita haluamansa määrä (vaikkapa nauttia hyvästä ravintolaruuasta tai ostella hienoja juustoja maisteltavaksi silloin, kun alkoholia tekee mieli). Suomessa on kuitenkin kymmeniä tuhansia alkoholisteja, joilla ei ole mitään näistä. Moni heistä huomaakin raitistuttuaan, että elämässä ei olekaan juuri mitään mukavaa, kun viinan tuoma turtumus poistetaan. Todellisia sankareita ovat he, jotka tästä huolimatta sitoutuvat raittiuteen. Oma lapsuuden paras kaverini ryyppäsi ikävuodet 20-35, oli puoli vuotta raittiina ja päätyi itsemurhaan todettuaan, että raittius itsessään ei riitä hyvään elämään, kun mitään muuta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nostaa esille yhden yhteiskunnallisen seikan, joka liittyy tähän keskusteluun: alkoholista vieroittuminen on monin verroin helpompaa ihmiselle, jolla on mielekäs työ, arkinen rytmi, perhe sekä varallisuutta tehdä mukavia asioita haluamansa määrä (vaikkapa nauttia hyvästä ravintolaruuasta tai ostella hienoja juustoja maisteltavaksi silloin, kun alkoholia tekee mieli). Suomessa on kuitenkin kymmeniä tuhansia alkoholisteja, joilla ei ole mitään näistä. Moni heistä huomaakin raitistuttuaan, että elämässä ei olekaan juuri mitään mukavaa, kun viinan tuoma turtumus poistetaan. Todellisia sankareita ovat he, jotka tästä huolimatta sitoutuvat raittiuteen. Oma lapsuuden paras kaverini ryyppäsi ikävuodet 20-35, oli puoli vuotta raittiina ja päätyi itsemurhaan todettuaan, että raittius itsessään ei riitä hyvään elämään, kun mitään muuta ei ole.
Olipa kyllä puhutteleva kirjoitus. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nostaa esille yhden yhteiskunnallisen seikan, joka liittyy tähän keskusteluun: alkoholista vieroittuminen on monin verroin helpompaa ihmiselle, jolla on mielekäs työ, arkinen rytmi, perhe sekä varallisuutta tehdä mukavia asioita haluamansa määrä (vaikkapa nauttia hyvästä ravintolaruuasta tai ostella hienoja juustoja maisteltavaksi silloin, kun alkoholia tekee mieli). Suomessa on kuitenkin kymmeniä tuhansia alkoholisteja, joilla ei ole mitään näistä. Moni heistä huomaakin raitistuttuaan, että elämässä ei olekaan juuri mitään mukavaa, kun viinan tuoma turtumus poistetaan. Todellisia sankareita ovat he, jotka tästä huolimatta sitoutuvat raittiuteen. Oma lapsuuden paras kaverini ryyppäsi ikävuodet 20-35, oli puoli vuotta raittiina ja päätyi itsemurhaan todettuaan, että raittius itsessään ei riitä hyvään elämään, kun mitään muuta ei ole.
Lisäisin tuohon vielä: Suomessa on kymmeniä tuhansia alkoholisteja, joille ryyppääminen on tuonut vaikeita oireita aiheuttavia ja elämänlaatua merkittävästi alentavia sairauksia. Ja silti jotkut heistäkin voivat lopettaa juomisen, vaikka ovat rutiköyhiä, yksinäisiä ja kärsivät monenlaisista oireista jatkuvasti. Toisilla tahdonvoimaa on sanoinkuvaamattoman paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla rehellinen itselleen ja kysyä, mihin sitä viinaa tarvitsee. Jos rehellisesti arvioiden tarvitsee johonkin, niin vetäköön sitten kurkusta alas. Mutta jos toteaa, että eihän sitä mihinkään oikeastaan tarvitse, niin mitäpä sitä sitten juomaan etenkään, jos ongelmia on aiheutunut.
Ainakin minä "tarvitsen" sitä nautintoa, mikä huippuluokan viinistä tulee (enkä nyt väitä etteikö hiprakassakin ole kiva välillä olla). Tätä ei tietenkään Pirkka-kaljan kittaajat ymmärrä, mutta Suomessa on myös paljon kaltaisiani alkoholin suurkuluttajia, jotka juovat sitä myös ihan oikeasti maun takia. Tämä tietysti edellyttää tietenlaista varallisuutta.
Lisään vielä omaan kirjoitukseeni: jos olisi pakotettu juomaan loppuikäni halpaa olutta kalliiden viinien sijaan, olisin mieluummin absolutisti.
Valitsisitko alkoholitonta viiniä siinä tapauksessa, jos se maistuisi täsmälleen samalle kuin mainitsemasi hyvät kalliit viinit?
Ehkä joskus, mutta en yleensä. Kuten mainitsin, tykkään nousuhumalan tunteesta kovasti.
Sepä se. Siksi etanolia juodaan. Pirkka-oluessa ja kossussa ja viinissä on ihan samaa etanolia.
Oletko seurannut Instassa darravapaa-tiliä? Itseä keski-ikäisenä naisena vähän (eli paljon) ärsyttää tekijöiden nuoresta iästä johtuva... ehkä isomman kuvan näköalattomuus. Mutta muuten siellä on kuitenkin asioita, joita kannattaa (mun mielestä) pohtia, jos vähentää/on lopettamassa alkoholinkäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nostaa esille yhden yhteiskunnallisen seikan, joka liittyy tähän keskusteluun: alkoholista vieroittuminen on monin verroin helpompaa ihmiselle, jolla on mielekäs työ, arkinen rytmi, perhe sekä varallisuutta tehdä mukavia asioita haluamansa määrä (vaikkapa nauttia hyvästä ravintolaruuasta tai ostella hienoja juustoja maisteltavaksi silloin, kun alkoholia tekee mieli). Suomessa on kuitenkin kymmeniä tuhansia alkoholisteja, joilla ei ole mitään näistä. Moni heistä huomaakin raitistuttuaan, että elämässä ei olekaan juuri mitään mukavaa, kun viinan tuoma turtumus poistetaan. Todellisia sankareita ovat he, jotka tästä huolimatta sitoutuvat raittiuteen. Oma lapsuuden paras kaverini ryyppäsi ikävuodet 20-35, oli puoli vuotta raittiina ja päätyi itsemurhaan todettuaan, että raittius itsessään ei riitä hyvään elämään, kun mitään muuta ei ole.
Ehkei aina pidä myöskään ajatella vain vieroittumista, vaan miksi ylipäätään ajautuu juomaan. Jotainhan sillä yleensä paikataan. Samoin kuin jatkuvalla syömisellä. Hälytyskellojen pitäisi alkaa soimaan heti, kun ei tunne saavansa elämästä tarpeeksi irti, jos ei ole jotain nautintoaineita. Mitä aiemmin tuon huomaa sitä helpompi on keksiä ratkaisuja. Jos sen huomaan vasta 10- 20 vuoden jälkeen, niin aika vaikea tehdä enää muutoksia.
Mä en oo juonu nyt 3 kuukauteen. On siitä jotain hyötyä ollut mut selkein vaikutus: en ole saanut seksiä tänä aikana lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karseaa tekstiä. Jos jollekin on saavutus olla ilman alkoholia 6 viikkoa, niin silloin on kyllä jo alkoholiongelma.
Mikäli ymmärsit lukemasi, alkoperäinen kirjoittaja nimenomaan totesi, että hänellä on alkoholiongelma.
Alkoperäinen :D Aiheeseen sopiva typo.
Sinällään olisi varmaan hyvä jos ap pystyisi olemaan esim pari päivää viikossa juomatta, kun ymmärtääkseni yksikin annos illalla tekee unenlaadulle aika huonoa.
Näin olen minäkin oppinut, mutta se unenlaadun heikkeneminen jatkuu useamman yön. Eli pari juomatonta päivää ei riitä mihinkään, ja perinteinen viikonloppujuominen tosiaan on siltä kannalta parempi idea.
Siis, jos otan 1-2 kaljaa yhtenä iltana viikossa, niin se vaikuttaisi ratkaisevasti yöuniin ja jopa seuraaviinkin yöuniin. Tuota en ihan osta.
Niin, se ei ilmeisestikään vaikuta ratkaisevasti, samoin kuin lievän uniapnean kanssa ihminen pötkii vuosia. Suunnilleen sama tilanne, syvä uni heikkenee molemmilla. Tällaista muistelen. Mutta ajan oloon varmasti huonompi unenlaatu vaikuttaa terveyteen omalta osaltaan sekin.
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää kuutta viikkoa jotenkin merkittävänä aikana ilman alkoholia, niin metsässä ollaan jo. Ja tuo 2-3 juomaa joka arkipäivänä on ihan tolkuton määrä ja siihen vielä nuo viikonloppujuomat. En mitenkään tuomitse, kauhistelen vain.
Onkohan tämä vain meille suomalaisille iskostettua juomisen määrien pelottelua? Kuningatar Elisabeth on käsittääkseni koko aikuisikänsä juonut neljä drinkkiä päivässä ja on 95-vuotias hyväkuntoinen, myös taatusti säännölliset terveystarkastukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nostaa esille yhden yhteiskunnallisen seikan, joka liittyy tähän keskusteluun: alkoholista vieroittuminen on monin verroin helpompaa ihmiselle, jolla on mielekäs työ, arkinen rytmi, perhe sekä varallisuutta tehdä mukavia asioita haluamansa määrä (vaikkapa nauttia hyvästä ravintolaruuasta tai ostella hienoja juustoja maisteltavaksi silloin, kun alkoholia tekee mieli). Suomessa on kuitenkin kymmeniä tuhansia alkoholisteja, joilla ei ole mitään näistä. Moni heistä huomaakin raitistuttuaan, että elämässä ei olekaan juuri mitään mukavaa, kun viinan tuoma turtumus poistetaan. Todellisia sankareita ovat he, jotka tästä huolimatta sitoutuvat raittiuteen. Oma lapsuuden paras kaverini ryyppäsi ikävuodet 20-35, oli puoli vuotta raittiina ja päätyi itsemurhaan todettuaan, että raittius itsessään ei riitä hyvään elämään, kun mitään muuta ei ole.
Lisäisin tuohon vielä: Suomessa on kymmeniä tuhansia alkoholisteja, joille ryyppääminen on tuonut vaikeita oireita aiheuttavia ja elämänlaatua merkittävästi alentavia sairauksia. Ja silti jotkut heistäkin voivat lopettaa juomisen, vaikka ovat rutiköyhiä, yksinäisiä ja kärsivät monenlaisista oireista jatkuvasti. Toisilla tahdonvoimaa on sanoinkuvaamattoman paljon.
Mitä olen työni puolesta jutellut raitistuneiden rappioalkoholistien kanssa, niin heidän mukaansa tahdonvoimalla ei ole ollut juuri mitään osuutta raitistumispäätöksessä. Alkoholista ei vain ole enää tullut mitään mielihyvää, humalassa on ollut ihan yhtä paha olo kuin krapulassakin. Tai kuten yksi tuttu sanoi: ”sitä juo niin kauan kuin siinä on hiukkaakaan hohtoa”.
Tietysti sen jälkeen kun on lopettanut, sitä tahdonvoimaa koetellaan monet kerrat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karseaa tekstiä. Jos jollekin on saavutus olla ilman alkoholia 6 viikkoa, niin silloin on kyllä jo alkoholiongelma.
Mikäli ymmärsit lukemasi, alkoperäinen kirjoittaja nimenomaan totesi, että hänellä on alkoholiongelma.
Alkoperäinen :D Aiheeseen sopiva typo.
Sinällään olisi varmaan hyvä jos ap pystyisi olemaan esim pari päivää viikossa juomatta, kun ymmärtääkseni yksikin annos illalla tekee unenlaadulle aika huonoa.
Näin olen minäkin oppinut, mutta se unenlaadun heikkeneminen jatkuu useamman yön. Eli pari juomatonta päivää ei riitä mihinkään, ja perinteinen viikonloppujuominen tosiaan on siltä kannalta parempi idea.
Siis, jos otan 1-2 kaljaa yhtenä iltana viikossa, niin se vaikuttaisi ratkaisevasti yöuniin ja jopa seuraaviinkin yöuniin. Tuota en ihan osta.
Niin, se ei ilmeisestikään vaikuta ratkaisevasti, samoin kuin lievän uniapnean kanssa ihminen pötkii vuosia. Suunnilleen sama tilanne, syvä uni heikkenee molemmilla. Tällaista muistelen. Mutta ajan oloon varmasti huonompi unenlaatu vaikuttaa terveyteen omalta osaltaan sekin.
Varmaan silloin tosiaan vaikuttaa, jos juo useampana iltana viikossa ja jatkuvasti. Satunnaiset pari kaljaa jonain iltana ja harvoin ei omalla kohdallani ratkaise mitään, koska esim. stressi ja muut psykologiset ja geneettiset ongelmat ovat paljon ratkaisevammassa osassa omassa unirytmissäni ja sen haasteissa.
Itse pidin 5 vuotta alkotonta eikä tehnyt tiukkaa missään vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nostaa esille yhden yhteiskunnallisen seikan, joka liittyy tähän keskusteluun: alkoholista vieroittuminen on monin verroin helpompaa ihmiselle, jolla on mielekäs työ, arkinen rytmi, perhe sekä varallisuutta tehdä mukavia asioita haluamansa määrä (vaikkapa nauttia hyvästä ravintolaruuasta tai ostella hienoja juustoja maisteltavaksi silloin, kun alkoholia tekee mieli). Suomessa on kuitenkin kymmeniä tuhansia alkoholisteja, joilla ei ole mitään näistä. Moni heistä huomaakin raitistuttuaan, että elämässä ei olekaan juuri mitään mukavaa, kun viinan tuoma turtumus poistetaan. Todellisia sankareita ovat he, jotka tästä huolimatta sitoutuvat raittiuteen. Oma lapsuuden paras kaverini ryyppäsi ikävuodet 20-35, oli puoli vuotta raittiina ja päätyi itsemurhaan todettuaan, että raittius itsessään ei riitä hyvään elämään, kun mitään muuta ei ole.
Niin no... mutta todella moni on menettänyt nuo asiat, koska lipittäminen on mennyt edelle. Ja se menetysten ketju on huomaamaton, koska iso osa niistä asioista pitäisi ensin hankkia, sitten ylläpitää ja parantaa entisestään. Mutta huomio on suuntautunut muualle, ja ihminen tottuu elämänsisällön ohenemiseen sen sijaan, että hoksaisi suunnan olevan täysin väärä.
Raitistumisen jälkeen pitäisi tyhjästä nyhjäistä sellaiset taidot, joita ei ole alun perinkään ollut tai joiden muistokin on haalistunut. Opetella korjaamaan vaurioita ja luomaan hyviä asioita tyhjästä. Jotkut siitäkin selviävät ihan ihmeen hyvin. Usein tietysti muiden avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on mielenkiintoisia ja todella henkilökohtaisia vissiinkin.
Mä olin keväällä juomatta 12 viikkoa. Normaalisti join n. 2-3 viikossa litran viiniä ja 4 olutta. Sitten vaan tuli stoppi, että testaanpa juomattomuutta, jos ainakin väsymys korjaantuisi.
Ei korjaantunut. Väsy oli ja pysyi. En nukkunut sen paremmin. Painoa ei juuri lähtenyt, jos pari kiloa turvotusta katosi. Ei muuta.
Lisäsin itselle kyllä harrastuksia ja muuta tekemistä, ettei hiljaisina hetkinä mieli karkaisi alkoholiin. Aika vähän kuitenkin niin tapahtui.
Mun mielialani on pyörinyt naisen luonnollisen kierron kanssa käsikädessa. Ajattelin, että huonoista päivistä lähtisi särmä, kun en ole juonut.
Tästä oli se hyöty, että olen vähentänyt juomista kuitenkin. En juo enää välttämättä joka viikko ja korkeintaan kerran sitten, jos juon.
Kun juomattomuudesta ei varsinaisesti näkyvää hyötyä ollut, niin pidetään sitä nyt sitten rinnalla, kun pikku pöhnässä on toisinaan kiva olla. Kävin myös verikokeissa silloin, eikä sielläkään tullut kummosia "parantumisen" tuloksia.
Ehkä tuo 12 viikkoa on vaan lyhyt aika yhtään mihinkään.
Mä en myöskään huomaa yhtään mitään eroa jos en juo. En ulkonäössä tai nukkumisessa tai olotilassa. Tykkään juoda lasin viiniä ennen iltaruokaa, mutta joskus tulee pitkiä kausia ettei tee mieli ollenkaan.
Kai nyt ymmärrät, että lasi viiniä silloin tällöin ennen iltaruokaa on hyvin vähäistä alkoholin kulutusta, eikä siksi voi paljoa vaikuttaakaan mihinkään. Lisäksi tuo vähäinen annos on jo palanutkin kun pääset nukkumaan asti, ettei olemattomat promillet voi unen laatuunkaan vaikuttaa... Vai oliko tää koko viesti sarkasmia juurikin tästä asiasta..?
Tavallaan joo sama havainto kuin sinullakin. Tosin olen juonut vähemmän, noin viinipullon viikonlopun aikana.
Oma juomattomuuteni on pitkän, noin vuoden kestäneen kypsymisen tulos. En missään vaiheessa lopettanut juomista päätöksellä vaan ajattelin, että voin juhlissa tai erityistilanteissa ottaakin. En siis koskaan kieltänyt alkoholia itseltäni.
Ajan myötä vaan olen kypsynyt ajatukseen, että en enää juo, koska en tarvitse alkoholia elämääni. Voin juoda alkoholitonta viiniä tai lonkeroa seuraksi, mutten muuten kaipaa alkoholia enää yhtään.
Tästä tuli jokunen vuosi sitten Prisma-dokumentti. Siinä muistaakseni todettiin, että riippuu ihmisen perimästä, kumpi malli on pahempi - kolme annosta päivässä vai 21 kerran viikossa. Kumpikaan ei toki tee hyvää :)