Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Korkeakoulutettu, mutta ei kiinnosta luoda uraa - onko täällä muita samoin ajattelevia?
24.08.2021 |
Yliopistoon mennessäni minulla ei vielä ollut käsitystä, millaisen työuran haluaisin. En nyt ala kertomaan mitä alaa opiskelin, mutta opintojeni aikana päädyin osa-aikatöihin aivan toiselle alalle. Työskentelin tuossa samassa työpaikassa opintojeni ajan valmistumiseeni saakka ja olen samassa paikassa ja samassa työtehtävässä edelleen, vaikka maisteriksi valmistumisestani on kulunut jo 1,5 vuotta. Palkkani on ihan siedettävä, työolosuhteet ovat mukavat ja työajat ovat minulle sopivat. Koen jaksavani tässä osa-aikaisessa työssä hyvin.
Ennen yliopisto-opintojani tein jonkin aikaa kokopäivätyötä, jonka koin todella uuvuttavaksi. Työtä oli liikaa suhteessa vapaa-aikaan. Nykyinen osa-aikatyöni mahdollistaa hyvän palautumisen työpäivien välillä. Työ on kohtuullisen helppoa ja siihen sisältyy toistuvasti tehtäviä asioita. Kyseessä on siis työ, joka kelpaa lähinnä opiskelijoille ja josta tyypillisesti siirrytään oman alan töihin viimeistään opintojen loppuessa.
Itse olen ollut tyytyväinen tässä työssä. Jos yrittäisin siirtyä oman alan töihin, joutuisin todennäköisesti ottamaan vastaan kokopäivätyön, jossa työajat eivät miellyttäisi minua. Oman alan työpaikan pysyvyys ei myöskään olisi niin varma kuin tämän nykyisen. Palkka oman alan työssä olisi jonkin verran suurempi, mutta se ei tunnu riittävältä syyltä alkaa hankkimaan oman alan töitä, jotka kuitenkin olisivat paljon stressaavampia ja joihin saattaisi liittyä joitakin epämukavuuksia, joita nykyisessä helpossa ja varmassa työssäni ei ole.
Ystäväni ovat ihmetelleet, miten olen vieläkin tässä samassa työpaikassa. Heille olen valehdellut hakeneeni oman alan töitä. Nykyisessä työssänikin minulle on yritetty tarjota mahdollisuutta edetä uralla yrityksen sisällä, mutta olen kieltäytynyt jokaisesta tarjouksesta. Minulle ehdotetut, vaativammat työt olisivat kuitenkin sisältäneet epämukavuustekijöitä, jotka painavat vaakakupissa liikaa suhteessa saavutettuihin lisäansioihin. Olen viime aikoina miettinyt paljonkin näitä asioita, eikä jatkuvaan urakehitykseen pyrkiminen ole ikinä tuntunut minusta innostavalta. En kadu yliopisto-opintojani, koska opinnot olivat mielenkiintoisia ja pidin todella opiskelusta.
Onko täällä muita vastaavasti ajattelevia korkeakoulutettuja, joita ei uran luominen kiinnosta? Kertokaa omasta tilanteestanne.
Kommentit (81)
Minua saattaisi kiinnostaa uran tekeminen, mutta haastavaksi on mennyt jo ensimmäisen "oman alan" paikan saaminen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua saattaisi kiinnostaa uran tekeminen, mutta haastavaksi on mennyt jo ensimmäisen "oman alan" paikan saaminen....
Se on kyllä yksi syy, miksi kiinnostus lopahtaa. Ei mua kiinnosta tavoitella vaikka jotain David Beckhamia, kun en sellaista voi koskaan saada. Vähän sama niiden oman alan työpaikkojen kanssa, joita vapautuu muutama kappale vuodessa koko maassa, ja hakijoita voi olla jopa tuhansia.
Korkeakoulut ei vaan ole kaikkien juttu. Omalla kohdallani se oli lähinnä yleissivistävää, kuten lukio. En kadu opiskelua, sillä sieltä sai paljon erilaisia näkökulmia asioihin ja tietoa asiosta. Ammattini hankin kyllä ihan muualta, ammattikoulusta.
Täällä ollaan. Olen kyllä ihan kokopäivätyössä, mutta koulutukseksi siihen riittäisi esim. AMK-tutkinto. Pomo vihjailee välillä että voisinhan hakeutua talossa myös koulutustani vastaaviin hommiin, mutta kun ei kiinnosta. Nykyinen työ sopii paremmin luonteelleni ja lisäksi ne koulutusta vastaavat työt sisältävät enemmän vastuuta = enemmän kiirettä ja stressiä. Ei kiitos! Mieluiten olisin osa-aikainen jos se vaan olisi työn puolesta mahdollista ja taloudellisesti järkevää. Työ on mulle lähinnä pakollinen paha, toki haluan että se olisi mahdollisimman kivaa, mutta juuri siksi en halua "edetä uralla". Opiskelusta tykkäsin itsekin, mutta se olikin eri tavalla vapaata kuin tää 8-16 orjuus.
Sama. Itseäni kiinnostaa lähinnä tehdä oman alan hommia osa-aikaisesti. Jostain syystä tässä luterilaisessa työnarkomaanien maassa osa-aikaisesti työskenteleviin suhtaudutaan kuin työttömiin.
20-25h töitä viikossa olisi sopiva. Sitten loppuajan voisi käyttää harrastuksiin tai vaikka oman pienen yrityksen pyörittämiseen. "Ura" ei kiinnosta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä työ opiskella hyvin ja sitten tarjolla on jotain, mihin ei edes tarvitsisi koulutusta. Seuraavaksi odotatkin 15v, että oletko sinä se joka saa summan mutikassa ylennyksen vai et. Muista olla suulas ja hyvä tyyppi.
Maisteri 36v, ei kiinnosta ura juu. Joko työttömänä tai osa-aikaisena on varmaan ideaali. Jonkun vuoden voisi ehkä välissä aina tehdä ns. kunnon töitäkin jos on liikaa energiaa. Aika menee mukavasti harrastuksiin ym.
Elän paljon mieluummin ilman pomottavia esimiehiä ja vaatimattomasti kuin oravanpyörässä hienoja vempeleitä ostellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mukamas juristi, käytännössä kotiäiti. En halua takaisin oman alan töihin. Ei ne niin glamöröösejä ole.
Ei kiinnosta uralla eteneminen, kaikki energia kuluu nykyisessä työtehtävässä selviytymiseen. Sanonkin aina, että tässä ollaan töissä jo jatkoajalla, ei tuu jatkumaan enää kovin pitkään. Luulen että sen jälkeen ei töitä enää löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta maisteri. Takana yli 20 vuotta työelämää. Joku ehkä saattaisi ajatella, että olen etenemässä uralla. En ole. Haluan päivätöihin ja itseäni kiinnostaviin hommiin. Olen torpannut ehdotettuja esimiestöitä ainakin kahdesti. Tiedän millaisesta työstä pidän ja missä olen hyvä. Muunlaiset työt eivät kiinnosta. Tälläkin hetkellä olen poissa varsinaisesta työpaikastasi tekemässä huonommin palkattua, mutta mielenkiintoisempaa työtä. Tämä elämä on itseä varten, ei muita varten.
Opiskelin diplomi-insinööriksi, olen alani työssä. Työ on ihan ok ja olen työssäni ihan hyvä. Eteneminen ei kyllä kiinnosta pätkääkään, vaan ennemmin haaveilen nelipäiväisestä työviikosta. Kyselinkin tästä alustavasti pomoltani ja se saattaisi onnistuakin, mutta jostain syystä en ole vielä lähtenyt edistämään asiaa sen enempää. Kuulemma olin ensimmäinen, joka on kysynyt tällaista mahdollisuutta ikinä :D
Olen tosin muuttunut ihmisenä aivan valtavasti niistä ajoista, kun hain opiskelemaan. Niihin aikoihin olin idealisti ja haaveilin maailmaa muuttavan tutkimustyön tekemisestä. Nykyisten kokemusten pohjalta en enää hakisi näihin opintoihin, vaan yrittäisin varmaankin päästä lääkikseen. Valitettava tosiasia on, että ainakin toistaiseksi rivilääkärin palkat hakkaavat rivi-DI:n palkat 100-0, työmahdollisuudet ovat TODELLA TODELLA paljon paremmat ja ammatin arvostuskin on TÄYSIN eri tasolla. Toki DI:nä voi tienata hyvin, jos on sellainen uraraketti, mutta jos ei ole, niin palkat ovat melko vaatimattomat.
Lisäksi vaikka minun alallani on suht paljon naisia, "henkisesti" tämä ala on miehinen. Kun olin hakemassa opiskelemaan, pidin lähinnä säälittävänä niitä, jotka pitivät alan valinnassa ammatin arvostusta jonain merkittävänä tekijänä, mutta nykyään ymmärrän tuon tekijän merkityksen. Tai en minä tiedä, kokevatko naislääkärit, että heitä väheksytään mieslääkäreihin verrattuna, mutta veikkaisin, että eroa tekniikan aloihin todellakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse teen täysipäiväisesti töitä, mutta en kyllä tästä nauti. Työttömäksi en jää koska jos töitä on tarjolla niitä pitää tehdä, muiden velvollisuus ei ole minua elättää.
Ehkä jos saisin jossain vaiheessa jättäytyä pienemmälle sopimukselle, vaikka 3-4 päiväiseen viikkoon niin se olisi optimi.
Toivon kunninanhimon ja urasuuntautuneisuuden vielä heräävän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla käytännönläheisyys on tärkeä osa työtä, joten en halua edetä nykyisestä asemasta mihinkään korkeampaa, koska se tarkoittaisi käytännössä 100 % toimistotyöläisyyttä. Muuten kyllä työ ja itseni kehittäminen kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin diplomi-insinööriksi, olen alani työssä. Työ on ihan ok ja olen työssäni ihan hyvä. Eteneminen ei kyllä kiinnosta pätkääkään, vaan ennemmin haaveilen nelipäiväisestä työviikosta. Kyselinkin tästä alustavasti pomoltani ja se saattaisi onnistuakin, mutta jostain syystä en ole vielä lähtenyt edistämään asiaa sen enempää. Kuulemma olin ensimmäinen, joka on kysynyt tällaista mahdollisuutta ikinä :D
Olen tosin muuttunut ihmisenä aivan valtavasti niistä ajoista, kun hain opiskelemaan. Niihin aikoihin olin idealisti ja haaveilin maailmaa muuttavan tutkimustyön tekemisestä. Nykyisten kokemusten pohjalta en enää hakisi näihin opintoihin, vaan yrittäisin varmaankin päästä lääkikseen. Valitettava tosiasia on, että ainakin toistaiseksi rivilääkärin palkat hakkaavat rivi-DI:n palkat 100-0, työmahdollisuudet ovat TODELLA TODELLA paljon paremmat ja ammatin arvostuskin on TÄYSIN eri tasolla. Toki DI:nä voi tienata hyvin, jos on sellainen uraraketti, mutta jos ei ole, niin palkat ovat melko vaatimattomat.
Haluaisitko avata vähän tarkemmin, että mikä sai sut luopumaan visiostasi maailman muuttamisesta juuri tuon opiskelemasi alan töissä? Mitkä kokemukset ja oivallukset tai muutokset itsessäsi johtivat näkemystesi vaihtumiseen? Entä mikä siinä lääkiksessä herätti kiinnostuksen; ajatteletko jotenkin, että sen kautta pystyisit paremmin vaikuttamaan maailmaan, kenties ruohonjuuritasolla, vai mistä syistä se alkoi tuntua paremmalta vaihtoehdolta?
Sori, että utelen, mutta kamppailen itse vähän samankaltaisten asioiden kanssa ja kaipaisin uutta näkökulmaa tilanteeseeni.
Kolme ammattitutkintoa täällä joista viimeisin AMK:sta. Opintolaina otettu, käytetty ja maksettu pois. Opintotukikuukaudet käytetty. Nyt oikein odotan Te-toimiston ammattitaitoista neuvoa opiskella vaikkapa joku näppärä uusi ammatti. Kyllä voisin mennä vaikka Englantiin tekemään Master-tutkintoa jos virkailija sen maksaa tuttavalliseen sävyyn. Toki olen työllistynyt koulutuksiani vastaamattomiin hommiin mutten siitä valita, sijoitustuotot auttavat ja
Piti jatkaa että rakennan ja raivaan tätä maatilaa josta käsin nytkin kirjoitan satelliittinetin välityksellä. Sähkö tulee omasta takaa samoin. Paikka on myös velaton, rajat riittävän selkeät Montevideon konventin kannalta vink vink.
Akateeminen koulutus ja koulutusta vastaava työ. Pidän työpaikastani, mutta monista kollegoistani poiketen mikään varsinainen yleneminen ei ole kiinnostanut (usein esimiestyötä). Työskentelen kehittyvällä alalla ja olen viimeiset kymmenen vuotta työskennellyt eri projekteissa, koska pidän muutoksesta ja kehittämisestä. Samalla olen varmasti tehnyt esimiesasemassa oleviin ja paremmin palkattuihin henkilöihin nähden paljon pitempää päivää, runsaasti ylitöitä jne. Työn sisältö on tärkempi kuin palkka tai titteli.
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen koulutus ja koulutusta vastaava työ. Pidän työpaikastani, mutta monista kollegoistani poiketen mikään varsinainen yleneminen ei ole kiinnostanut (usein esimiestyötä). Työskentelen kehittyvällä alalla ja olen viimeiset kymmenen vuotta työskennellyt eri projekteissa, koska pidän muutoksesta ja kehittämisestä. Samalla olen varmasti tehnyt esimiesasemassa oleviin ja paremmin palkattuihin henkilöihin nähden paljon pitempää päivää, runsaasti ylitöitä jne. Työn sisältö on tärkempi kuin palkka tai titteli.
Projektin päätyttyä pidän ylityöt aina vapaana ja saan näin välillä ylimääräisiä hengähdystaukoja ja voin tehdä itseäni kiinnostavia asioita.
Alue: Aihe vapaa
Täällä on yksi siivoustyötä tekevä maisteri, seuraavaksi ajattelin kokeilla postin jakamista. Ei vaan kiinnosta joku asiantuntijahomma pöydän ääressä tippaakaan. Opiskelu oli kyllä ihan kivaa, mutta ei kiinnosta se työelämä.