Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Korkeakoulutettu, mutta ei kiinnosta luoda uraa - onko täällä muita samoin ajattelevia?
24.08.2021 |
Yliopistoon mennessäni minulla ei vielä ollut käsitystä, millaisen työuran haluaisin. En nyt ala kertomaan mitä alaa opiskelin, mutta opintojeni aikana päädyin osa-aikatöihin aivan toiselle alalle. Työskentelin tuossa samassa työpaikassa opintojeni ajan valmistumiseeni saakka ja olen samassa paikassa ja samassa työtehtävässä edelleen, vaikka maisteriksi valmistumisestani on kulunut jo 1,5 vuotta. Palkkani on ihan siedettävä, työolosuhteet ovat mukavat ja työajat ovat minulle sopivat. Koen jaksavani tässä osa-aikaisessa työssä hyvin.
Ennen yliopisto-opintojani tein jonkin aikaa kokopäivätyötä, jonka koin todella uuvuttavaksi. Työtä oli liikaa suhteessa vapaa-aikaan. Nykyinen osa-aikatyöni mahdollistaa hyvän palautumisen työpäivien välillä. Työ on kohtuullisen helppoa ja siihen sisältyy toistuvasti tehtäviä asioita. Kyseessä on siis työ, joka kelpaa lähinnä opiskelijoille ja josta tyypillisesti siirrytään oman alan töihin viimeistään opintojen loppuessa.
Itse olen ollut tyytyväinen tässä työssä. Jos yrittäisin siirtyä oman alan töihin, joutuisin todennäköisesti ottamaan vastaan kokopäivätyön, jossa työajat eivät miellyttäisi minua. Oman alan työpaikan pysyvyys ei myöskään olisi niin varma kuin tämän nykyisen. Palkka oman alan työssä olisi jonkin verran suurempi, mutta se ei tunnu riittävältä syyltä alkaa hankkimaan oman alan töitä, jotka kuitenkin olisivat paljon stressaavampia ja joihin saattaisi liittyä joitakin epämukavuuksia, joita nykyisessä helpossa ja varmassa työssäni ei ole.
Ystäväni ovat ihmetelleet, miten olen vieläkin tässä samassa työpaikassa. Heille olen valehdellut hakeneeni oman alan töitä. Nykyisessä työssänikin minulle on yritetty tarjota mahdollisuutta edetä uralla yrityksen sisällä, mutta olen kieltäytynyt jokaisesta tarjouksesta. Minulle ehdotetut, vaativammat työt olisivat kuitenkin sisältäneet epämukavuustekijöitä, jotka painavat vaakakupissa liikaa suhteessa saavutettuihin lisäansioihin. Olen viime aikoina miettinyt paljonkin näitä asioita, eikä jatkuvaan urakehitykseen pyrkiminen ole ikinä tuntunut minusta innostavalta. En kadu yliopisto-opintojani, koska opinnot olivat mielenkiintoisia ja pidin todella opiskelusta.
Onko täällä muita vastaavasti ajattelevia korkeakoulutettuja, joita ei uran luominen kiinnosta? Kertokaa omasta tilanteestanne.
Kommentit (81)
Minulla on pari koulutusta vastaamatonta työtä. Tienaan niillä 4000€. Miksi ottaisin asiantuntijatyön riesakseni. Toki etsin unelmien työpaikkaa, mutta burnout ei kiinnosta. Olisi pitänyt lukea lääkäriksi tai juristiksi, niin nykyinen palkka tulisi vähemmällä. Tällä mennään niin kauan kun olen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikat ovat usein hierarkisia. Pomottavat ihmiset luovat tai vaativat naurettavia sääntöjä. Aikataulut voivat olla absurdeja. Vaikka olisi hyvä työntekijä, jos ylenee, ei enää saa tehdä samoja töitä. Voidaan siirtää johonkin muuhun. Mitä järkeä olisi edetä johonkin, missä ei ole mielekkyyttä. Usein vielä määräaikaisia, jolloin suurempi palkkakin vaan loppuisi työn myötä.
Oletteko lapsettomia vai elättääkö puoliso perheen?
Vierailija kirjoitti:
Oletteko lapsettomia vai elättääkö puoliso perheen?
Asun kämppiksen kanssa, mutta vuokra on kohtuullinen ja palkastani jää vielä mukavasti sivuun kaikkien menojen jälkeen. Seurustelen, mutta kumppanini ei kuulu samaan ruokakuntaan eikä osallistu kuluihini. Kämppiksen kanssa luonnollisesti jaamme asumiseen liittyvät kulut. Osan ruoasta ostamme erikseen erilaisten mieltymysten takia, mutta molempien käyttämiä ruokatarvikkeita varten meillä on ruokakassa, johon molemmat laittavat kuukaudessa yhtä paljon rahaa. En aio lisääntyä, sekään ei ole koskaan tuntunut minulle tarpeelliselta. Minulla on kaksi kissaa, joita kämppiskin toisinaan hoitaa poissaollessani. Niiden kulut maksan kuitenkin minä.
Ap.
Keväällä tarjottiin dirikan paikkaa joka olisi ollut 1.8. alkaen voimassa. Olin reilukerhon heppu ja tuuppasin bussin alle naiskollegan joka soittelee nyt melkein joka päivä itkuisena kuinka paska homma on.
Mitäs otti postin vastaan, itse näin heti että on jokseenkin tuulettimen kääntelijä lantaruiskaisuja kohden. Minulle riittää tämä vanhemman päällikköinssin paikka jossa on vielä tuntuma kenttähommaan mutta ei tarvitse hoitaa jokaista likaista asiaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin luonnontieteellistä pari vuotta sitten. Olin täynnä suunnitelmia kun vuosien kotiuttaminen ja jatkuva opiskelukiire oli ohi, aioin lähteä eeilaamaan ja sieltä Yhdysvaltoihin, olen lapsena matkustellut paljon ja opiskelin tosi kauan alani töitä tehden joten rahaakin oli.
Olin matkalla Tukholmaan laivalla kun puhelin soi ja sain valtavan hyvän työtarjouksen. Tein sen homman ja sain heiltä uuden työn jota jo vähän Emmin ja nyt olen täysin jumissa melko hyvässä asemassa.
Motivaationi nolla ja olen kuitenkin sellainen että tulen huono-omatuntoiseksi Ellen tee täysillä omalla osaamistasolla. Olen siksi edennyt näin nopeasti kun en tosiaan pelkää potkuja vaan haluan tekosyyn jatkaa matkaa, reissu on vielä tekemättä, siksi ideoin aika pelotta ja surutta.
Samalla tunnen vanhevani tässä liian äkkiä vastuunkin painaessa. Alkanut tuntua että paluu yliopistolle ainoa keino kunniallisesti keskeyttää tämä työrupeama nyt kun ensimmäisen projekti kesti alunperinkin vain kuukausia ja tein aikanaan päätöksen sillä perusteella.
Maisterit voi tehdä mitä vaan ja on monesti täysin sattumaa kuka ajautuu mihinkin. Myöskin uraputki voi olla aika ahdistava jos vaikka haluaisi asua toisessa maassa ja ura keskittyy toisaalle.
Työvoimapula niin totta luonnontieteiden aloilla ja varmaan vaikka koodaamisessa että työurat voi aikalailla viedä vaikka ei niin kiinnostaisi kauan joten jos viihdyt työssäsi niin älä anna rekrylle pikkusormeasi, se vie koko homman
Minä.
Olen oman alani töissä (ollut jo iät ja ajat), mutten halua laajentaa, syventää enkä hae ylennyksiä tai vaativampia tehtäviä.
Palkka on huono, mutta muut plussat painavat vaakakupissa.
T. Humanisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olen oikein ymmärtänyt ap:n kaltaiset ihmiset edustavat tulevaisuutta.
Ihanasti sanottu! Ympäristönäkökulmasta ajatellenhan tällaisen ajattelun ja toiminnan yleistymisen luulisi olevankin hyvin suositeltavaa, kun kulutuksen lisääminen ja jatkuva kasvu eivät olen asialistalla elämässä.
Ap.
Ympäristönäkökulmasta pitäisi jokaisen tehdä koulutustaan vastaavaa työtä. Muuten koulutukseen käytetyt resurssit on menneet hukkaan. Todellisuudessa näin ei tietenkään voi olla, kun niitä paikkoja ei ole.
Periaatteessa on ihan ok, että ihmiset tekisi esim. 4-päiväistä työviikkia, mutta sitten vapaa-aikana pitäisi tehdä jotain ympäristöystävällistä, eikä shoppailla tai matkustella. Toisaalta taas, on sekin yhteiskunnan resurssien tuhlausta, että kalliisti koulutetut (lääkärit, tietyt teknisen alan osaajat) osaajat eivät viitsikään tehdä täyttä päivää, vaan lomailevat mieluummin.
Yksilön kannalta taas 4-päiväinen työviikko ja sen tuoma vapaa-aika on hyvä juttu, olettaen että palkka riittää kohtuulliseen elämiseen.
Nyt pitäisi enää ratkoa, miten yksilön etu = yhteiskunnan etu = ympäristön etu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistutan itseäni, että
You are a Human BEING, not a Human DOING.
Vierailija kirjoitti:
Muistutan itseäni, että
You are a Human BEING, not a Human DOING.
T. 28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, nyt jo 53v ja edelleen ajattelen samoin. Välillä tehnyt esim 4 vuoden kokoaikatyöputken, mutta sitten taas osa-aikaista. En mitään siivoushommia ikinä kylläkään.
Vierailija kirjoitti:
Joo, nyt jo 53v ja edelleen ajattelen samoin. Välillä tehnyt esim 4 vuoden kokoaikatyöputken, mutta sitten taas osa-aikaista. En mitään siivoushommia ikinä kylläkään.
Ja kaksoismaisteri olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on mennyt mielenkiinto uran luontiin vuosikymmenten pätkätöissä eri työnantajilla. Nyt olen taas yhdessä pätkätyösuhteessa, teen välillä täyttä päivää ja välillä puolikasta päivää. Minulle tämä riittää ja olen ihan tyytyväinen.
Olen niin tottunut tähän elämäntyyliin, etten enää unelmoi mistään hienommasta urasta. Ja totta puhuen viisikymppiset naiset tällä työhistorialla saavat unelmoida aivan turhaan enää mistään upeasta työurasta tai uranoususta.
Mielestäni tämä on enemmän realismia kuin pessimismiä.
Kiitos kommenteistanne!
t. iltapulun toimittaja
Vierailija kirjoitti:
Ympäristönäkökulmasta pitäisi jokaisen tehdä koulutustaan vastaavaa työtä. Muuten koulutukseen käytetyt resurssit on menneet hukkaan. Todellisuudessa näin ei tietenkään voi olla, kun niitä paikkoja ei ole.
Periaatteessa on ihan ok, että ihmiset tekisi esim. 4-päiväistä työviikkia, mutta sitten vapaa-aikana pitäisi tehdä jotain ympäristöystävällistä, eikä shoppailla tai matkustella. Toisaalta taas, on sekin yhteiskunnan resurssien tuhlausta, että kalliisti koulutetut (lääkärit, tietyt teknisen alan osaajat) osaajat eivät viitsikään tehdä täyttä päivää, vaan lomailevat mieluummin.
Yksilön kannalta taas 4-päiväinen työviikko ja sen tuoma vapaa-aika on hyvä juttu, olettaen että palkka riittää kohtuulliseen elämiseen.
Nyt pitäisi enää ratkoa, miten yksilön etu = yhteiskunnan etu = ympäristön etu
Kyllä vapaapäiviä pitää olla viikossa enemmän kuin työpäiviä. 3 työpäivää viikossa on parempi, vaikka sitten ne työpäivät olisivat 8-10-tuntisia.
Up. Hienoa, että meitä on enemmänkin! Ja harmillista, että tällainen tilanne nykyään edelleen aiheuttaa häpeää ja selittelyn tarvetta. Myönnän, että itsellänikin on jonkinlaista häpeän tunnetta, koska olen valehdellut ystävilleni oman alan töiden hakemisesta. Ehkä vielä jonain päivänä uskallan tunnustaa heille mikä tilanne oikeasti on. Elleivät sitten nyt jo näe tämän lävitse.
Ap.
Olen oman alan yrittäjä, maisteri. Rahaa juuri niin paljon että pystyn lapsiani auttamaan, laskut maksamaan ja ruoat ostamaan. Mutta se ihana vapaus- teen töitä 2-4 t jokainen viikon päivä! Muu aika päivästä luen nettiuutisia, lenkkeilen, kokkaan. Ihana vapaus. Erityisesti rakastan pitkiä aamuja kahvikupin ääressä…
Hep! Minä! Teen aika tavallista toimistotyötä, jossa ei ole juuri mahdollisuuksia kehittää itseään tai ylentyä, ja olen kerta kaikkiaan onnellinen. Työ ei tule juuri vapaa-ajalle ja se ei stressaa, mutta palkka on ihan sellainen millä elää. En halua tehdä sellaista uraa jossa yritetään koko ajan ylemmäs ja johtoportaaseen ja ties minne. Minä viihdyn tavallisena talliaisena ja palkansaajana.
Alue: Aihe vapaa
Jätin urani ja ammattini 15 vuotta sitten päätyen vaatimattomaksi yrittäjäksi ihan eri alalle. Olen ollut tasapainoisempi ja monet vaivat niin kuin suolistovaivat, hoitoa vaativat selkäkivut ja unettomuus loppuivat. Olen kokenut oloni virkeäksi, energiseksi ja löytänyt mielenkiintoisen maailman erilaisine ihmisineen kuin lillua samassa työporukassa isossa instanssissa joka hemmetin arkipäivä aamusta iltaan. En enää käsittäisi elämää, jossa maailma kutistuu uraputken ympärille ja tuttavapiiri koostuisi suunnilleen samoin ajattuksin varustetuista ihmisistä.
Jos olen oikein ymmärtänyt ap:n kaltaiset ihmiset edustavat tulevaisuutta. Elämä on muutakin kuin töitä ja elintason kisaamista muiden kanssa.
Kävin useamman kerran riippumattomalla sijoitusneuvojalla, joka painotti minulle hyvin vahvasti sijoittamaan oman elämäni henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin tekemällä mieleistäni työtä pienelläkin palkalla ja nauttimaan vapaa-ajastani. Siinä oli elämäni paras sijoitusvinkki. Se on tuottanut valtavasti voittoa terveyteeni ja mielenrauhaani.