Lue keskustelun säännöt.
Mistä saada kumppani?
15.08.2021 |
Mistä nykyää saada kumppani? Olen 36 v mies joka on vähä erikoinen ja ujo. Lisäks mulla ei ole yhtään kavereita. Baarit ja alkoholi ei vain enää kiinnosta. Olen kokeillut myös nettideittailua mut ei taida olla mun juttu. Tuntuu vaa pahalta nähdä paljo oman ikäsiä ja niillä kumppanit.
Kommentit (191)
Käyn jatkuvasti ihmisten ilmoilla ja lenkkeilen. Ei vain löydy mistään. Oon jotenki ulkopuolinen ja ei pääse edes keskustelemaam naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottele postiluukun lähettyvillä jos sieltä jotain jonain päivänä tupsahtaisi...
Onko tässä iässä enää mitää saumaa löytää ketään? Kaipaisin omaa naista elämää. En aina olla yksin. Tuntuu et monilla on jo kumppanit. Elän normi arkea käyn töissä ja yksin oon.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos istahtaisit bussissa jonkun naisen viereen. Kysyt hänen nimeä (myös sukunimi) ja että missä hän asuu.
Sitten kun se nainen jää kotipysäkillään pois niin jää samalla pysäkillä ja kysy voitko saattaa, ehkä myös tulla käymään kylässä.
Jos se ei sovi hänelle niin lähde joka tapauksessa seuraamaan sitä naista riittävän lyhyellä etäisyydellä niin että näet missä hän asuu. Ehkä hän suostuu seuraavana päivänä.
Eli seuraavana päivänä olet hänen kotirapun vieressä ja moikkaat että "Moi muistatko mut?"
Kyllä se siitä etenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oivoi. Kirjoitatko täällä nettivihaa naisia kohtaan? :/
Tinder ei oikein mun juttu. Naiset ei keskustele mitää sielä tai poistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää sinulla jo aika paljon. Pariutuminen tapahtuu valitettavasti 10 vuotta aikaisemmin.
Ensinnäkään kumppania ei saada. Missään ei niitä jaella eikä kenenkään tarvitse sinun kumppaniksi ryhtyä. Tämä perustuu molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen . Tästä seuraa se, että mitä omituisempi olet, sen vähemmän herätät muissa kiinnostusta.
Kannattaa harjoitella vuorovaikutustaitoja.
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/ihmissuhteet/vuorovaikutustaitoja-voi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan ensiksi kannattaa hoitaa se oma pää kuntoon. Terapia voi auttaa outouden ja sivullisuuden tunteisiin.
Harrastuksista Tai kavereiden kavereista. Jos ei kumpiakaan löydy, tilanne on ongelmallisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkään kumppania ei saada. Missään ei niitä jaella eikä kenenkään tarvitse sinun kumppaniksi ryhtyä. Tämä perustuu molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen . Tästä seuraa se, että mitä omituisempi olet, sen vähemmän herätät muissa kiinnostusta.
Kannattaa harjoitella vuorovaikutustaitoja.
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/ihmissuhteet/vuorovaikutustaitoja-voi…
Alapeukku tuolle, että "mitä omituisempi olet, sen vähemmän herätät muissa kiinnostusta". Totta ehkä toinen puoli, mutta ainakin itse haluaisin ajatella niin päin että jos kokee olevansa jollakin tavalla erilainen, niin sitten ei vaan ole vielä löytänyt niiden muiden samanlaisten "outojen" joukkoon.
Meitä nimittäin on :) Ap, nuo sun tekstit olisi voineet olla miltei suoraan mun kynästä, joskin olen 35v. nainen. Olen myös vakaasti sitä mieltä että terveissä rajoissa erilaisuus on hyve (niin kauan kun ei puhuta mistään naisia stalkkaavasta bussifriikistä tms., mistä tuossa ylempänä oli puhe). Se että on pikkuisen erilainen kertoo mulle ensisijaisesti siitä että henkilö uskaltaa olla oma itsensä, vaikka se olisikin jollakin tavalla yleisiä normeja vastaan. Tiedän kyllä kokemuksesta että se voi aiheuttaa myös tuskaa olla aina se porukan outolintu. Mulla tuossa on taustalla että olen tosi introvertti, mutta se on mulle ennemmin ominaisuus eikä vika.
Olen myös sinkku ja kaipaan parisuhdetta. Ei lannistuta noista kommenteista, että oltaisiin jo myöhässä :) Hirmu monet on eronneet tai karanneet ja löytäneet sitten sen sielunkumppanin meitä paljon vanhempinakin. Ja loppujen lopuksi ainakin itse mieluummin odotan vaikka hamaan tappiin sitä miestä joka aidosti kolahtaa, kuin vakiinnun pelkän parisuhteen itsensä vuoksi johonkin sellaiseen parisuhteeseen joka tuntuisi todellisuudessa tyytymiseltä johonkin sellaiseen mitä ei aidosti halua. Joo, 100% täydellisiä ihmisiä ja ihmissuhteita ei ole olemassakaan ja elämä on kompromisseja, mutta ei sen parisuhteen pidä myöskään olla kärvistelyä ja hampaiden kiristelyä.
Omat parisuhteeni olen löytänyt tähän asti deittipalstoilta, töistä ja harrastuksista. Eniten liputtaisin ehkä noiden deittipalstojen (ei Tinderin) puolesta, kun siellä maantieteellinen hakukenttä on potentiaalisesti suurempi. Kannattaa vaan panostaa ajatuksella siihen omaan esittelytekstiin. Ja olla rehellinen. Jos yrittää olla jotakin muuta kuin mitä on, niin silloin ne mahdolliset deititkin on todennäköisesti jotakin muuta kuin mitä oikeasti kaipaat. Kannattaa myös varoa epätoivoa. Epätoivon haistaa kilometrin päähän, ja se on tehokas karkoittamaan ihmisiä. Ainakin itselle tulee siitä olo että sellainen ihminen ei välitä nimenomaan musta, vaan hänelle on tärkeintä saada vaan "joku". Ja jos on itse epätoivoinen, niin on suuri vaara että päätyy suhteeseen jonkun sellaisen kanssa joka ei muutoin sytyttäisi.
Toivon sulle sydämestäni onnea, että joku päivä vielä löydät sen oman rakkaan sitten kun sen aika on :) Omaltakin osalta aion pitää toivon kipinän hengissä vaikka välillä vähän tuulet tuivertaakin. Mutta jos antaa sen kipinän kuolla, niin sitten kuolee takuulla sielustakin aika iso pala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkään kumppania ei saada. Missään ei niitä jaella eikä kenenkään tarvitse sinun kumppaniksi ryhtyä. Tämä perustuu molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen . Tästä seuraa se, että mitä omituisempi olet, sen vähemmän herätät muissa kiinnostusta.
Kannattaa harjoitella vuorovaikutustaitoja.
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/ihmissuhteet/vuorovaikutustaitoja-voi…Alapeukku tuolle, että "mitä omituisempi olet, sen vähemmän herätät muissa kiinnostusta". Totta ehkä toinen puoli, mutta ainakin itse haluaisin ajatella niin päin että jos kokee olevansa jollakin tavalla erilainen, niin sitten ei vaan ole vielä löytänyt niiden muiden samanlaisten "outojen" joukkoon.
Meitä nimittäin on :) Ap, nuo sun tekstit olisi voineet olla miltei suoraan mun kynästä, joskin olen 35v. nainen. Olen myös vakaasti sitä mieltä että terveissä rajoissa erilaisuus on hyve (niin kauan kun ei puhuta mistään naisia stalkkaavasta bussifriikistä tms., mistä tuossa ylempänä oli puhe). Se että on pikkuisen erilainen kertoo mulle ensisijaisesti siitä että henkilö uskaltaa olla oma itsensä, vaikka se olisikin jollakin tavalla yleisiä normeja vastaan. Tiedän kyllä kokemuksesta että se voi aiheuttaa myös tuskaa olla aina se porukan outolintu. Mulla tuossa on taustalla että olen tosi introvertti, mutta se on mulle ennemmin ominaisuus eikä vika.
Olen myös sinkku ja kaipaan parisuhdetta. Ei lannistuta noista kommenteista, että oltaisiin jo myöhässä :) Hirmu monet on eronneet tai karanneet ja löytäneet sitten sen sielunkumppanin meitä paljon vanhempinakin. Ja loppujen lopuksi ainakin itse mieluummin odotan vaikka hamaan tappiin sitä miestä joka aidosti kolahtaa, kuin vakiinnun pelkän parisuhteen itsensä vuoksi johonkin sellaiseen parisuhteeseen joka tuntuisi todellisuudessa tyytymiseltä johonkin sellaiseen mitä ei aidosti halua. Joo, 100% täydellisiä ihmisiä ja ihmissuhteita ei ole olemassakaan ja elämä on kompromisseja, mutta ei sen parisuhteen pidä myöskään olla kärvistelyä ja hampaiden kiristelyä.
Omat parisuhteeni olen löytänyt tähän asti deittipalstoilta, töistä ja harrastuksista. Eniten liputtaisin ehkä noiden deittipalstojen (ei Tinderin) puolesta, kun siellä maantieteellinen hakukenttä on potentiaalisesti suurempi. Kannattaa vaan panostaa ajatuksella siihen omaan esittelytekstiin. Ja olla rehellinen. Jos yrittää olla jotakin muuta kuin mitä on, niin silloin ne mahdolliset deititkin on todennäköisesti jotakin muuta kuin mitä oikeasti kaipaat. Kannattaa myös varoa epätoivoa. Epätoivon haistaa kilometrin päähän, ja se on tehokas karkoittamaan ihmisiä. Ainakin itselle tulee siitä olo että sellainen ihminen ei välitä nimenomaan musta, vaan hänelle on tärkeintä saada vaan "joku". Ja jos on itse epätoivoinen, niin on suuri vaara että päätyy suhteeseen jonkun sellaisen kanssa joka ei muutoin sytyttäisi.
Toivon sulle sydämestäni onnea, että joku päivä vielä löydät sen oman rakkaan sitten kun sen aika on :) Omaltakin osalta aion pitää toivon kipinän hengissä vaikka välillä vähän tuulet tuivertaakin. Mutta jos antaa sen kipinän kuolla, niin sitten kuolee takuulla sielustakin aika iso pala.
Ainahan sitä voi toivoa. Tosiasia vaan on se, mikäli olet kovin erikoinen niin sitä vähemmän on niitä vaihtoehtoja tarjolla. Toki yksikin, jonka kanssa natsaa riittää. Suurin osa ihmisistä on keskivertoja, jotka haluaa hyvin kestovertoa elämää. Kaikki ei halua hiihtopummiksi Alpeille tai elämäntapaintiaaniksi Pohjois-Karjalaan. Introversio ja ujous vielä entisestään hankaloittaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en vaa tiedä mistä naisen löytää. Tinderis tulee osuma, mut nainen hiljenee yhtäkkiä tai ghostaa. Itse en jaksa enää yrittää. Taidan olla liian vanha.
Toisilla näköjään helppo löytää kumppani. Itse olen yrittänyt mutta ei vain onnistu. Minä kiinnostun mutta nainen ei. Yleensä nainen ei ota yhteyttä ja tiedän jo heti ettei sitä kiinnosta. Enkä viitti alkaa ahdistelee. Ehkä naiset ei mun juttu. Elämäs muuten rullaa kaikki mut tosi hankala löytää kumppani. Olis jo kiva löytää tässä iässä.
Ei ole kavereita. Ei ole harrastuksia.
No tiedän. Mutta kaikki ei vain pariudu 25 vuotiaana.
Minkäs sille voi jos on erikoinen? Tai jos syntyy erikoiseksi, onko se jotenkin väärin?
Unohda koko juttu.
Yksin
on
paljon
mukavampaa
kuin
mäkättävän
ämmän
kanssa.
hyvänen aika, ei kumppaneita jaeta kuten ilmaisjakeluja. Täytyy ensin kehittää itseä, lukea, kouluttautua, kehittää itsevarmuutta. Sitten vaan baanalle tai harrastuksiin tukka kammattuna, täytyy jalkautua ihmisten joukkoon.