Milloin on odotettavissa, että tytön murrosikä helpottaa? Voimat vähissä :(

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne lukion kirjat saa nykyään ilmaiseksi? Samoin kuin amiksen matskut? Vrt maksuton toinen aste. Murrosiässä voi kyllä mennä pitkäänkin. Ihmisen aivot kehittyvät 25 vuotiaaksi asti. Hyvä olisi jos tyttö saisi puhuttua jollekin ajatuksiaan ja tunteitaan.

Ne on ilmaisia täsät vuodesta lähtien niille, joilla on oppivelvollisuus 18v saakka. EI SIIS KAIKILLA. Vaan vuonna 2005 syntyneistä lähtien. Muut menee vanhalla kaavalla

Tuo ei välttämättä ole murrosikää vaan mt ongelmaa, syömishäiriötä.

Ottakaa yhteyttä koulun terveydenhoitajaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on teoria, jonka mukaan vanhemmat, jotka eivät pysty kohtaamaan oman pieleenmenneen kasvatuksensa tuloksia, kuittaavat sen jollain mystisellä "taivaastatipahtaneella" murrosiällä, joka vain ilmestyy jostain. Kuulostaa, että tytölläsi on syömishäiriö, perfektionismi, ja liika ankaruus itseä kohtaan. Ehkä kehittynyt myös epävakaa persoonallisuushäiriö, huom! kehittynyt, ei taivaasta tipahtanut. Mieti, mitä lapsena on kasvatuksessa mennyt pieleen, ja oletko vaatinut vääriä asioita ja liialla ankaruudella. Kyllä mielenterveyshäiriöt voivat kestää vaikka vuosikymmeniä, ei ole mitään aikaa milloin "katoavat takaisin taivaaseen".

Mun vanhempien kasvatuksessa oli aivan järkyttäviä puutteita, mulla oli vaikea murrosikä varmaan osin siitä johtuen. Mun ystävällä oli todella kivat ja tasapainoiset vanhemmat, ei kovin rajua murrosikää, silti heilläkin oli itkuhuutoriitoja ja ovien paikomista ja kohtauksia. Toisaalta sitten, pahasti alkoholisoituneen vanhemman juomisesta ja väkivallasta kärsinyt ei koskaan ollut kotona kovin rajusti kapinoiva, vaikka tää alkkisvanhempi oli pois kuvioista sitten teininä jo, vaan oli tosi vastuullinen ja fiksu teini.

Joten, kotiolot voi vaikuttaa tai sitten ei ja toisaalta hyvästä kodista voi tulla murhaaja (nähty sekin) tai huonosta kodista tasapainoinen ja fiksu ihminen.

AP, tsemppiä, kuullostaa rankalta, otathan välillä aikaa itsellesi, teet jotain mistä saat iloa elämään, hienoa että jaksat miettiä nuoren tukemista ja parasta vaikka hankalaa onkin!

Jos perheessä on ongelmia, niin teinin murrosiälle ei ole tilaa. Monen murrosikä alkaa sitten kotoa pois päästyä.

Toisaalta murrosiän oireilu peittää helposti alleen mt ongelmat.

Tuo kuulostaa todella hälyttävältä. Ei enää pidä kysyä haluaako tyttö mennä koulupsykologille, vaan hänet pitää viedä sinne.

Syömishäiriö kun kehittyy pahaksi, se on elinikäinen seuralainen ja pahimmassa tapauksessa vie hengen.

Ja toki tyttö tarvitsee tukea myös terveen itsetunnon kehittymiseen ja tunteidensäätelyyn.

Pakota nyt vaan tyttö sinne psykologille, kun on vielä alaikäinen. Aikuista lasta et enää hoidon piiriin saa, jos ei hän itse suostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on teoria, jonka mukaan vanhemmat, jotka eivät pysty kohtaamaan oman pieleenmenneen kasvatuksensa tuloksia, kuittaavat sen jollain mystisellä "taivaastatipahtaneella" murrosiällä, joka vain ilmestyy jostain. Kuulostaa, että tytölläsi on syömishäiriö, perfektionismi, ja liika ankaruus itseä kohtaan. Ehkä kehittynyt myös epävakaa persoonallisuushäiriö, huom! kehittynyt, ei taivaasta tipahtanut. Mieti, mitä lapsena on kasvatuksessa mennyt pieleen, ja oletko vaatinut vääriä asioita ja liialla ankaruudella. Kyllä mielenterveyshäiriöt voivat kestää vaikka vuosikymmeniä, ei ole mitään aikaa milloin "katoavat takaisin taivaaseen".

No huh. Kukahan pystyy arvioimaan sen, mitkä asiat meni kasvatuksessa pieleen ja mikä on luontaista? Aika häijysti sanottu, vaikka varmaan on niin, että kasvatuksella voi vahvistaa tai vähentää jonkin luonteenpiirteen esiintymistä.

Mahdatko olla mikään asiantuntija esittämään tuollaisia teorioita - annatko sen arvioimiseksi vähän omia speksejäsi?

-ap-

Syömishäiriö nyt ei ainakaan kuulosta "luontaiselta", tämän luulisi olevan ihan arkijärjellä selvä asia. 

Speksejä? Haet siis titteleitä ja tutkintonimikkeitä? Sittenkö sanomani muuttuu merkitykselliseksi, kun sanon, että minulla on psykologian alalta yliopistotutkinto? Joka minulla siis todella on. Mutta ymmärrätkö nyt, mitä tarkoitan väärien asioiden vaatimisella ja painottamisella? 

Jos noin oikeesti on, niin aika häiriintyneelle vaikutat. Uskallan väittää, että kukaan oikeasti psykologin tehtäviä hoitava ei ala syyttelemään ja arvostelemaan ketään pieleen menneestä kasvatustyöstä. Varsinkaan anonyymisti. Varsinkaan kaikkea asiaan liittyvää tietämättä. Varsinkaan netissä saatujen tietoje perusteella (jotka yleensä vähän feikkiä tunnistamisen välttämiseksi).

Häpeäisit!

Terapiassa käydään tosi tarkkaan läpi miten lasta on kasvatettu. Tiedän tämän kokemuksesta tuttavaperheen lapsen terapiaa seuranneena. Olen lukenut myös muista vastaavanlaisista tapauksista, joissa vanhemmat ovat kokeneet, että heitä syyllistetään lapsen mielenterveydenhäiriöstä esim. skitsofrenia. Onko se sitten kasvatuksen tulosta vai ei, mutta psykologit uskovat, että nähtävästi paljolti on. Esim. kasvatuksen lepsuus, curling ja toisaalta liiallinen ankaruus ja epäjohdonmukaisuus ovat varmaan aika selkeitä tekijöitä, jotka sekoittavat lapsen pään ja maallikkokin ymmärtää helposti nämä ilman koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on teoria, jonka mukaan vanhemmat, jotka eivät pysty kohtaamaan oman pieleenmenneen kasvatuksensa tuloksia, kuittaavat sen jollain mystisellä "taivaastatipahtaneella" murrosiällä, joka vain ilmestyy jostain. Kuulostaa, että tytölläsi on syömishäiriö, perfektionismi, ja liika ankaruus itseä kohtaan. Ehkä kehittynyt myös epävakaa persoonallisuushäiriö, huom! kehittynyt, ei taivaasta tipahtanut. Mieti, mitä lapsena on kasvatuksessa mennyt pieleen, ja oletko vaatinut vääriä asioita ja liialla ankaruudella. Kyllä mielenterveyshäiriöt voivat kestää vaikka vuosikymmeniä, ei ole mitään aikaa milloin "katoavat takaisin taivaaseen".

Mun vanhempien kasvatuksessa oli aivan järkyttäviä puutteita, mulla oli vaikea murrosikä varmaan osin siitä johtuen. Mun ystävällä oli todella kivat ja tasapainoiset vanhemmat, ei kovin rajua murrosikää, silti heilläkin oli itkuhuutoriitoja ja ovien paikomista ja kohtauksia. Toisaalta sitten, pahasti alkoholisoituneen vanhemman juomisesta ja väkivallasta kärsinyt ei koskaan ollut kotona kovin rajusti kapinoiva, vaikka tää alkkisvanhempi oli pois kuvioista sitten teininä jo, vaan oli tosi vastuullinen ja fiksu teini.

Joten, kotiolot voi vaikuttaa tai sitten ei ja toisaalta hyvästä kodista voi tulla murhaaja (nähty sekin) tai huonosta kodista tasapainoinen ja fiksu ihminen.

AP, tsemppiä, kuullostaa rankalta, otathan välillä aikaa itsellesi, teet jotain mistä saat iloa elämään, hienoa että jaksat miettiä nuoren tukemista ja parasta vaikka hankalaa onkin!

Jos perheessä on ongelmia, niin teinin murrosiälle ei ole tilaa. Monen murrosikä alkaa sitten kotoa pois päästyä.

Toisaalta murrosiän oireilu peittää helposti alleen mt ongelmat.

Entisaikaan tytöillä ei tosiaan ollut hankalia murrosikiä, vain pojilla saattoi olla. Viittaa kyllä aika vahvasti siihen, että kasvatus oli vaan tiukempi ja hyvää käytöstä vaadittiin.

Kysyit, että milloin voi odottaa, että murrosikä helpottaa. Meillä oli tyttärellä niin järkyttävä murrosikä, että monta kertaa teki mieli sanoa, että voi kun et olisi syntynytkään. Sain kuitenkin olla sanomatta kun ajattelin, että jos nyt sen sanon, niin ikinä en saa sitä takaisin. Murrosikää kesti noin 30- vuotiaaksi ja ajattelin, että kuolen tähän. Sitten tytär meni testeihin ja kävi ilmi, että hänellä on ADHD. Hän sai lääkityksen ja hänen elämänsä helpottui (ja minun..).