Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin on odotettavissa, että tytön murrosikä helpottaa? Voimat vähissä :(
10.08.2021 |
Tyttö on ollut aina temperamenttinen, mutta murrosikä hänen kanssaan on ollut yhtä helvettiä. No hyvinä päivinä hän on kuin päivänpaiste ja levittää ympäristöönsä hyvää tuulta uskomattoman hersyvällä huumorintajullaan. Mutta ne huonot päivät.... hän on kuin itse piru - sulkeutuu täysin tai oikuttelee milloin mistäkin asiasta. Puolivälin päivinä hän saattaa olla aamulla kuin enkeli, mutta jostakin tuntemattomasta syystä pahoitettuaan mielensä hän muuttuu taas suorastaan raivottareksi.
Kiukun syynä on hyvinkin usein hänen äärettömän ankara itsekritiikkinsä, mikä saattaa esim. urheillessa aiheuttaa voimakkaita pettymyksen tunteita ja huonotuulisuuden käynnistymisen.
Yhtenä päivänä hän kuntoilee lähes tauotta ja sinnittelee pienellä ruualla, toisena päivänä hän menee kauppaan ja ostaa kympillä herkkuja, ja syö lisäksi kaapista kaiken minkä löytää.
Lukion ensimmäinen luokka meni vaihtelevasti, mutta tuo hillitön itsekritiikki aiheutti sielläkin ongelmia. Ja epävarmuus. Nyt kipuillaan sen kanssa, jatkaako hän lukiossa - jossa ei koe pärjäävänsä - vai löytyisikö joku toinen koulu. Yksinhuoltajana tuskailen talouden kanssa enkä näe järkeä hankkia ensimmäisen jakson kirjoja, jos syksyn aikana löytyykin opiskelupaikka muualta (ammattikouluun voi päästä myöhemminkin syksyllä, kun lopulliset luokat alkavat muodostua).
Olen tarjonnut tytölle kaikenlaisia kannustimia, jos jatkaisi lukiossa ja keskittyisi opiskeluun. Psykologi olisi ottanut hänen vastaan jo keväällä, kun motivaatio alkoi vähentyä muutamien huonosti menneiden kurssien kanssa - tyttö vaan ei halunnut jutella asioistaan vieraan kanssa.
Tyttö täyttää loppysyksystä 17 vuotta, ja tätä mielialan kanssa painimista on ollut 8-luokasta alkaen, siis jo useamman vuoden. Isä ei ole enää kuvioissa mukana vaan katosi noin kaksi vuotta sitten, joten isän kaipuutakin voi olla.
Milloin helpottaa? Toisaalta hirvittää, että vielä pahempaakin voisi olla tulossa, sillä tämä kesä on ollut ennätysvaikea. Toisaalta jos lukuvuosi alkaisi nyt hyvin, helpotusta voisi syksyn mittaan tulla.
Kommentit (48)
Missä iässä muiden tyttöjen nuoruuden kipuilu on helpottanut? Itse muistelen, että lukion toka oli jo varsin seesteistä aikaa... vai kultaako aika muistot?
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös ne lukion kirjat saa nykyään ilmaiseksi? Samoin kuin amiksen matskut? Vrt maksuton toinen aste. Murrosiässä voi kyllä mennä pitkäänkin. Ihmisen aivot kehittyvät 25 vuotiaaksi asti. Hyvä olisi jos tyttö saisi puhuttua jollekin ajatuksiaan ja tunteitaan.
Hillitön itsekritiikki on ISO riski, aiheuttaa hairaalle mielelle väistämättäkin pettymyksiä, ja tuon ikäisenä niillä voi olla vakavat seuraukset.
Sinuna pyrkisin nyt keskittymään vain ja ainoastaan lapsen hyvinvointiin ja tulemaan sitä kaikin keinoin. Voitko vinkata kouluun lapsen tilanteesta, etteivät opettajat ainakaan pahentaisi tilannetta ajattelemattomalla kritiikillä?
Ei kai tytöllä ole suhdekuvioita sekoittamassa soppaa lisää?
Oireileeko lapsi kausittain, eli onko ensin parin viikon hyvä jakso ja sitten pari viikkoa helvettiä? Jos näin, googlaa PMDD.
Terveisin yksi, joka juuri ja juuri selvisi lukiosta hengissä, ja siihenkin tarvittiin pakkohoitoa :!
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne lukion kirjat saa nykyään ilmaiseksi? Samoin kuin amiksen matskut? Vrt maksuton toinen aste. Murrosiässä voi kyllä mennä pitkäänkin. Ihmisen aivot kehittyvät 25 vuotiaaksi asti. Hyvä olisi jos tyttö saisi puhuttua jollekin ajatuksiaan ja tunteitaan.
Ei saa, kun ehti aloittaa lukion vuosi sitten. Uudistus koskee vain nyt lukion aloittavia.
Ehdottomasti toivon, että tyttö puhuisi jollekin asioistaan ja tuulettaisi tunteitaan. Meillä on hyvät välit, mutta ehkä omalle äitille ei ole kaikkein helpointa puhua ihan kaikista asioista....
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Eikö hän anna sinun tuupata itseään vankkureissa tai pukea söpöjä vauvanvaatteita 😢
Tämäkö se sinun antisi tähän keskusteluun oli?
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsempit ap. Kuulostat hyvältä äidiltä, yritä jaksaa. Vaikea sanoa koska helpottaa, mutta luota siihen että aikanaan. Vaikka se veisikin aikaa, niin kaikki se työ kyllä vielä kannattaa.
Lapset ja nuoret ovat erilaisia, mutta eiköhän se vaikeimmissakin tapauksissa parikymppisillä viimeistään helpota. Luultavasti pikkuhiljaa jo vuoden -pari aiemminkin jotain toivon pilkahdusta voi näkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on teoria, jonka mukaan vanhemmat, jotka eivät pysty kohtaamaan oman pieleenmenneen kasvatuksensa tuloksia, kuittaavat sen jollain mystisellä "taivaastatipahtaneella" murrosiällä, joka vain ilmestyy jostain. Kuulostaa, että tytölläsi on syömishäiriö, perfektionismi, ja liika ankaruus itseä kohtaan. Ehkä kehittynyt myös epävakaa persoonallisuushäiriö, huom! kehittynyt, ei taivaasta tipahtanut. Mieti, mitä lapsena on kasvatuksessa mennyt pieleen, ja oletko vaatinut vääriä asioita ja liialla ankaruudella. Kyllä mielenterveyshäiriöt voivat kestää vaikka vuosikymmeniä, ei ole mitään aikaa milloin "katoavat takaisin taivaaseen".
Vierailija kirjoitti:
Tsempit ap. Kuulostat hyvältä äidiltä, yritä jaksaa. Vaikea sanoa koska helpottaa, mutta luota siihen että aikanaan. Vaikka se veisikin aikaa, niin kaikki se työ kyllä vielä kannattaa.
Lapset ja nuoret ovat erilaisia, mutta eiköhän se vaikeimmissakin tapauksissa parikymppisillä viimeistään helpota. Luultavasti pikkuhiljaa jo vuoden -pari aiemminkin jotain toivon pilkahdusta voi näkyä.
Kiitos <3 Minusta tuntuu, että en jaksaisi enää yhtään lukuvuotta....
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on teoria, jonka mukaan vanhemmat, jotka eivät pysty kohtaamaan oman pieleenmenneen kasvatuksensa tuloksia, kuittaavat sen jollain mystisellä "taivaastatipahtaneella" murrosiällä, joka vain ilmestyy jostain. Kuulostaa, että tytölläsi on syömishäiriö, perfektionismi, ja liika ankaruus itseä kohtaan. Ehkä kehittynyt myös epävakaa persoonallisuushäiriö, huom! kehittynyt, ei taivaasta tipahtanut. Mieti, mitä lapsena on kasvatuksessa mennyt pieleen, ja oletko vaatinut vääriä asioita ja liialla ankaruudella. Kyllä mielenterveyshäiriöt voivat kestää vaikka vuosikymmeniä, ei ole mitään aikaa milloin "katoavat takaisin taivaaseen".
No huh. Kukahan pystyy arvioimaan sen, mitkä asiat meni kasvatuksessa pieleen ja mikä on luontaista? Aika häijysti sanottu, vaikka varmaan on niin, että kasvatuksella voi vahvistaa tai vähentää jonkin luonteenpiirteen esiintymistä.
Mahdatko olla mikään asiantuntija esittämään tuollaisia teorioita - annatko sen arvioimiseksi vähän omia speksejäsi?
-ap-
Kumma juttu kun sata vuotta sitten ja siitä taaksepäin ei tainnut olla mitään murrosikää, jonka varjolla käyttäytyä huonosti ja itsekkäästi. Tätä olen miettinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murkkuikä on niin yksilöllinen. Siskoni oli ihan hirveä kuudennelta luokalta ja sitä kesti parikymppiseksi asti, lähentyi vanhempien kanssa vasta tullessaan itse äidiksi kolmekymppisenä. Mulla taas ei ikinä varsinaista murkkuikää tullut ikinä, ehkä vuoden kaksi olin itkuherkkä mutta ei muuta. Äidin kanssa istuttiin usein penkillä katselemassa siskon skitsoamista ja neuvottelimme keskenämme, miten hänen kanssaan kannattaa edetä🙈 Mutta sinä ap kuulostat ihanalta äidiltä, toivottavasti nämä tsempit auttavat pahimman tunteen yli. Itse lopetin lukion vuoden jälkeen kesken ja menin amikseen. Musta tuli ihan toinen ihminen, kun sain itselle sopivaa tekemistä
Kuulostat ihanalta äidiltä. Omat lapseni ovat pieniä, joten kokemusta vain omasta murrosiästä. Äitini ei olisi ikinä puuttunut ko. asioihin ja näinnollen olisin saanut lukionkin lopettaa ihan omin avuin ja järjestää muut kouluasiat itse. Toki ihmiset erilaisia yms. Mutta en mikromanageeraisi tuonikäisen elämää. En välttämättä tulkinnut tilanteen vakavuutta oikein, mutta tämä tuli mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne lukion kirjat saa nykyään ilmaiseksi? Samoin kuin amiksen matskut? Vrt maksuton toinen aste. Murrosiässä voi kyllä mennä pitkäänkin. Ihmisen aivot kehittyvät 25 vuotiaaksi asti. Hyvä olisi jos tyttö saisi puhuttua jollekin ajatuksiaan ja tunteitaan.
Ei saa muut kuin ne jotka 2021 valmistui peruskoulun ysiltä.
Ap:n kysymykseen vastaus, että abivuosi oli meillä jo paljon helpompi.
Vierailija kirjoitti:
Murkkuikä on niin yksilöllinen. Siskoni oli ihan hirveä kuudennelta luokalta ja sitä kesti parikymppiseksi asti, lähentyi vanhempien kanssa vasta tullessaan itse äidiksi kolmekymppisenä. Mulla taas ei ikinä varsinaista murkkuikää tullut ikinä, ehkä vuoden kaksi olin itkuherkkä mutta ei muuta. Äidin kanssa istuttiin usein penkillä katselemassa siskon skitsoamista ja neuvottelimme keskenämme, miten hänen kanssaan kannattaa edetä🙈 Mutta sinä ap kuulostat ihanalta äidiltä, toivottavasti nämä tsempit auttavat pahimman tunteen yli. Itse lopetin lukion vuoden jälkeen kesken ja menin amikseen. Musta tuli ihan toinen ihminen, kun sain itselle sopivaa tekemistä
Kiitos <3 Koulun vaihto voisi olla hyvä ratkaisu, mutta harmillisesti tyttö ei hakenut paikkaa yhteishaussa. Nyt etsitään vapaaksi jääneitä paikkoja :(
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö hän anna sinun tuupata itseään vankkureissa tai pukea söpöjä vauvanvaatteita 😢
Tämäkö se sinun antisi tähän keskusteluun oli?
-ap-
Älä tuhlaa aikaasi vastataksesi tuolle. Se vain innostuu uusiin typeryksiin keskenkasvuinen kun on.
Vierailija kirjoitti:
Murkkuikä on niin yksilöllinen. Siskoni oli ihan hirveä kuudennelta luokalta ja sitä kesti parikymppiseksi asti, lähentyi vanhempien kanssa vasta tullessaan itse äidiksi kolmekymppisenä. Mulla taas ei ikinä varsinaista murkkuikää tullut ikinä, ehkä vuoden kaksi olin itkuherkkä mutta ei muuta. Äidin kanssa istuttiin usein penkillä katselemassa siskon skitsoamista ja neuvottelimme keskenämme, miten hänen kanssaan kannattaa edetä🙈 Mutta sinä ap kuulostat ihanalta äidiltä, toivottavasti nämä tsempit auttavat pahimman tunteen yli. Itse lopetin lukion vuoden jälkeen kesken ja menin amikseen. Musta tuli ihan toinen ihminen, kun sain itselle sopivaa tekemistä
Tuo on ollut äidiltäsi TÄYSIN ASIATONTA.
Missä on ollut hänen vanhemmuutensa siskoasi kohtaan?
Tuo ei ole normaalia murrosikää, tyttö tarvii järeää ja pitkäaikaista apua.
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu kun sata vuotta sitten ja siitä taaksepäin ei tainnut olla mitään murrosikää, jonka varjolla käyttäytyä huonosti ja itsekkäästi. Tätä olen miettinyt.
Sata vuotta sitten ei ollut lapsuutta eikä nuoruutta, töihin heti kun jalat kantaa. Ja jos väitit vastaan, sai nyrkistä tai heitettiin oikeasti mieron tielle. Onneksi nykytiede on oppinut tuntemaan murtosiän ja sen aikasiet hormonimyrskyt ja psykologia kehittänyt kasvatusmetodeja, jotka tukevat kasvavaa ihmistä.
Alue: Aihe vapaa
Vaikuttaa ikävä kyllä siltä, että kestää vielä pitkään, ellei hän suostu minkäänlaisiin tukitoimiin.