Olen masentunut äiti enkä jaksa enää

Mulla oli samanlaisia ajatuksia ja olin hyvin väsynyt. Olin tuolloin opiskelija ja hakeuduin opiskelijaterveydenhuollon terveydenhoitajalle, joka ohjasi lääkärille.

Lääkäri määräsi nukahtamislääkkeet ja pari psykologikäyntiä. Psykologi oli yhtä tyhjän kanssa, mutta lääkkeet auttoivat nukkumaan ja helpottivat tilannetta. Mulla oli samaa, että heräsin joka ääneen ja risahdukseen.

Lastensuojeluilmoituksesta ei kukaan puhunut missään kohtaa, vaikka ainakin terkkari ja psykologi tiesivät että minulla on lapsi ja olen yh.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelua kannattaa varoa.

Neuvolassa voi puhua uniongelmista ja ehkä vähän uupumuksesta mutta ei ehkä kannata puhua siitä että miettii itsensä satuttamista.

Kannattaa tehdä itse lasu niin on ohjaksissa asiassa eikä tilanne ole se että joku muu tekee lasun ja lastensuojelu alkaa toimia omavaltaisesti. Tosin sekään ei tarkoita että lapsi huostaanotettaisiin automaattisesti.

Kiireellisessäkin huostaanotossa tilannetta tarkastellaan jo kuukauden päästä ja lapsi palautetaan perheeseen jos tukiverkostot on saatu luotua riittäviksi. Mutta ei se neuvolan tekemä lasukaan yleensä tarkoita muuta kuin sitä että perhe pääsee lastensuojelun tarjoaman avun piiriin.

Pyydä apua neuvolasta. Kyllä saat apua ilman että teistä tehdään lasu. Minä olen itkenyt neuvolassa uupumustani eikä siitä mitään lasua tehty. On ohjattu neuvolapsykologille ja vauvaperhetyöhön, molemmista sain apua. 

Hei, kaikki kääntyy vielä hyväksi! Pyydä vain apua neuvolasta. Itse olin todella uupunut esikoiseni vauvavuotena ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kerroin asiasta neuvolassa ja sain apua. Pääsimme jopa vauvan kanssa sairaalaan osastolle vähäksi aikaa, että sain nukuttua pahinta väsymystä pois. Apuna oli hoitajia ja vauvan isä. Sain apua psykologilta, kotiin saatiin perhehoitaja ja puolisonikin sai apua :). Hän pääsi purkamaan ajatuksiaan. Minulle kirjoitettiin sairauslomaa, ja puolisolle siirrettiin vanhempainvapaa osaksi aikaa, jotta sain vielä paremmin itseni kuntoon. Värit, tunteet, ilo ja lämpö palasivat yllättävän nopeasti. Nyt esikoinen on jo koululainen. Muistan, kun minulle aivan ihana psykiatri sanoi, että hyvin pian tunnet taas vauvan ikiomaksi, ihanaksi lapseksi, heti kun vointi paranee, ja niin kävi. Pyydä apua! Saat sitä varmasti <3!

Hänkin tunsi, että lapsille olisi parempi, jos heillä ei olisi surullista äitiä:

Et ole ainoa ja apua on saatavilla. Heistä ei tehty lasua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ne lisääntyykin. Kenelle tulee yllätyksenä, että vauva vaatii hoitoa.

Mene sinä terapiaan ja hoidata tuo tarpeesi halveksia heikkoutta. Tai häivy ainakin tästä ketjusta halveksimasta avuntarvitsijaa.

Itse en ole lisääntynyt, koska en jaksaisi hoitaa lasta. Kokemus puhuu; kaikista ei todellakaan ole lisääntymään.

Sinne suljetulle ei ihan noin vaan päästä, ei ole ensisijainen hoitomuoto eikä se vie sinun tilannettasi kauheasti parempaan suuntaan. Sielläkään ei voi koko aikaa maata, kyllä jossain kohtaa pitää aktivoitua. Suljetun osaston tarkoitus on estää tekemästä itsellesi tai muille pahaa, tilanne ei kuitenkaan vielä ole sellainen, käsittääkseni?

Aktiivinen keskusteluapu ja lääkitys sinulle. Perheneuvolaan aikaa ja lasultakin tukea.