Lue keskustelun säännöt.
YLEISTÄN! Mutta kysynpä silti: Miksi pariskunnat haluaa viettää aikaa vain toisten pariskuntien kanssa?
09.08.2021 |
Tai ainakin näin näyttää olevan minun tuttavapiirissä.
Minä olen ikisinkku syistä ja toisista ja kaverini taas tuppaa olemaan sarjaseurustelia, kumppaneita muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen.
Tällä hetkellä sinkku.
Ja kun nyt viimeisimmätkin ovat vakavissa suhteissa, meitä ei enää oikein koskaan (tämä alkoi jo pari vuotta ennen koronaa) kutsuta mukaan tai kysellä kuulumisia.
Tämä edellämainittu kaveri sanoi että hän kelpaa seuraan aina silloin kun on suhteessa.
Mitä ihmettä tämä on?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Täällä kerrottiin joskus syyksi se, että sinkku kiusaantuu ja jää yksin, kun pariskunnat pusuttelevat ja vetäytyvät aikaisin makkareihin. Tai jotenkin noin.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mitä liikkuu pariskunnilla päässä, jotka vetelevät kielareita ym. muiden seurassa. Kyllä siinä joku näyttämisen halu ja erikoisuuden osoittaminen on taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sinkku, akateemisella alalla, ja totean kokemuksesta, että korkeakoulutetutkin pariskunnat ovat mieluiten tekemisissä toistensa kanssa. Sinkku kelpaa kyllä muuttoavuksi.
Tai sitten sitä sinkkua kaveria tavataan eri kerralla kuin muita pariskuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Meillä on pysynyt kaveripiiri sellaiset 20v, vaikka elämäntilanteet on ihmisillä muuttuneet moneenkin kertaan. Meillä on tahto pitää kiinni tästä ystäväpiiristä, koska pidämme toisistamme ja olemme toisillemme tärkeitä. Osa on perheellisiä, osa eronneita ja osa sinkkuja ja silti löytyy yhteistä tekemistä ja puhumista.
Arvaa että olet jäänyt lähelle lapsuudenkotiasi tai opiskelupaikkaasi. Muutapa ensin opiskelemaan 700 km päähän kotiseudustasi ja valmistumisen jälkeen 1000 km toiseen suuntaan niin katsotaan miten ystäväpiiri säilyy 20vuotta samana.
Minä olen jäänyt lähelle kotipaikkaa kyllä. Tämä kaveripiiri on muodostunut vasta opiskeluaikana, ja osa on muualta, kuin tältä paikkakunnalta. Porukasta vain muutama on jäänyt valmistumisen jälkeen tänne ja suurin osa on muuttanut ympäri Suomea ja pari ulkomaille. Silti nähdään pari kertaa vuodessa porukalla, viestitellään yhteisessä whatsapp-ryhmässä ja soitellaan toisillemme.
Ja minkäslainen porukka sinulla on ,jota tavataan enemmän kuin 2 kertaa vuodessa ja montako sinkkua siihen normaalissa arjessa mukana pyörivään "porukkaan" kuuluu?
Mun normaaliarjen ystävistä sinkkuja on itseni mukaanlukien ehkä kolmasosa. Mun ystävistä suurimmalla osalla on ainakin puoliso ja joillakin on lapsia. Kun nähdään, puolisot on toisinaan mukana ja toisinaan ei, riippuen siitä, haluaako/pääseekö puoliso mukaan. Ja tottakai mun kavereilla on muitakin ystäviä, kuin minä ja tämä piiri. Niin mullakin on.
Ja kyllä mä koen, että mainitsemani ystäväporukka on mun normaaliarkea, kun lähes viikottain ollaan tekemisissä, vaikkakin vain puhelimen välityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Meillä on pysynyt kaveripiiri sellaiset 20v, vaikka elämäntilanteet on ihmisillä muuttuneet moneenkin kertaan. Meillä on tahto pitää kiinni tästä ystäväpiiristä, koska pidämme toisistamme ja olemme toisillemme tärkeitä. Osa on perheellisiä, osa eronneita ja osa sinkkuja ja silti löytyy yhteistä tekemistä ja puhumista.
Arvaa että olet jäänyt lähelle lapsuudenkotiasi tai opiskelupaikkaasi. Muutapa ensin opiskelemaan 700 km päähän kotiseudustasi ja valmistumisen jälkeen 1000 km toiseen suuntaan niin katsotaan miten ystäväpiiri säilyy 20vuotta samana.
Minä olen jäänyt lähelle kotipaikkaa kyllä. Tämä kaveripiiri on muodostunut vasta opiskeluaikana, ja osa on muualta, kuin tältä paikkakunnalta. Porukasta vain muutama on jäänyt valmistumisen jälkeen tänne ja suurin osa on muuttanut ympäri Suomea ja pari ulkomaille. Silti nähdään pari kertaa vuodessa porukalla, viestitellään yhteisessä whatsapp-ryhmässä ja soitellaan toisillemme.
Ja minkäslainen porukka sinulla on ,jota tavataan enemmän kuin 2 kertaa vuodessa ja montako sinkkua siihen normaalissa arjessa mukana pyörivään "porukkaan" kuuluu?
Mun normaaliarjen ystävistä sinkkuja on itseni mukaanlukien ehkä kolmasosa. Mun ystävistä suurimmalla osalla on ainakin puoliso ja joillakin on lapsia. Kun nähdään, puolisot on toisinaan mukana ja toisinaan ei, riippuen siitä, haluaako/pääseekö puoliso mukaan. Ja tottakai mun kavereilla on muitakin ystäviä, kuin minä ja tämä piiri. Niin mullakin on.
Ja kyllä mä koen, että mainitsemani ystäväporukka on mun normaaliarkea, kun lähes viikottain ollaan tekemisissä, vaikkakin vain puhelimen välityksellä.
Tässä valitettiin nimenomaan siitä ,että pariskunnat eivät kutsu sinkkuja illanviettoihinsa yms. Ei ollut mitään puhetta siitä ollaanko sinkkuihin yhtä paljon puhelimitse yhteydessä kuin pariskuntiin. Itseasiassa en ole tainnut ikinä järjestää illanviettoja puhelimen/somen välityksellä vaikka se olisi tietenkin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Olen sinkku, akateemisella alalla, ja totean kokemuksesta, että korkeakoulutetutkin pariskunnat ovat mieluiten tekemisissä toistensa kanssa. Sinkku kelpaa kyllä muuttoavuksi.
Ja ostamaan lahjoja tupareihin, häihin, ristiäisiin, päättäjäisiin yms.
Se on kyllä törkeetä hyväksikäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?
Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.
Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?
Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.
Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.
Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Meillä on pysynyt kaveripiiri sellaiset 20v, vaikka elämäntilanteet on ihmisillä muuttuneet moneenkin kertaan. Meillä on tahto pitää kiinni tästä ystäväpiiristä, koska pidämme toisistamme ja olemme toisillemme tärkeitä. Osa on perheellisiä, osa eronneita ja osa sinkkuja ja silti löytyy yhteistä tekemistä ja puhumista.
Arvaa että olet jäänyt lähelle lapsuudenkotiasi tai opiskelupaikkaasi. Muutapa ensin opiskelemaan 700 km päähän kotiseudustasi ja valmistumisen jälkeen 1000 km toiseen suuntaan niin katsotaan miten ystäväpiiri säilyy 20vuotta samana.
Minä olen jäänyt lähelle kotipaikkaa kyllä. Tämä kaveripiiri on muodostunut vasta opiskeluaikana, ja osa on muualta, kuin tältä paikkakunnalta. Porukasta vain muutama on jäänyt valmistumisen jälkeen tänne ja suurin osa on muuttanut ympäri Suomea ja pari ulkomaille. Silti nähdään pari kertaa vuodessa porukalla, viestitellään yhteisessä whatsapp-ryhmässä ja soitellaan toisillemme.
Ja minkäslainen porukka sinulla on ,jota tavataan enemmän kuin 2 kertaa vuodessa ja montako sinkkua siihen normaalissa arjessa mukana pyörivään "porukkaan" kuuluu?
Mun normaaliarjen ystävistä sinkkuja on itseni mukaanlukien ehkä kolmasosa. Mun ystävistä suurimmalla osalla on ainakin puoliso ja joillakin on lapsia. Kun nähdään, puolisot on toisinaan mukana ja toisinaan ei, riippuen siitä, haluaako/pääseekö puoliso mukaan. Ja tottakai mun kavereilla on muitakin ystäviä, kuin minä ja tämä piiri. Niin mullakin on.
Ja kyllä mä koen, että mainitsemani ystäväporukka on mun normaaliarkea, kun lähes viikottain ollaan tekemisissä, vaikkakin vain puhelimen välityksellä.
Tässä valitettiin nimenomaan siitä ,että pariskunnat eivät kutsu sinkkuja illanviettoihinsa yms. Ei ollut mitään puhetta siitä ollaanko sinkkuihin yhtä paljon puhelimitse yhteydessä kuin pariskuntiin. Itseasiassa en ole tainnut ikinä järjestää illanviettoja puhelimen/somen välityksellä vaikka se olisi tietenkin mahdollista.
No, kyllä mua on kutsuttu, vaikka sinkku olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sinkku, akateemisella alalla, ja totean kokemuksesta, että korkeakoulutetutkin pariskunnat ovat mieluiten tekemisissä toistensa kanssa. Sinkku kelpaa kyllä muuttoavuksi.
Ja ostamaan lahjoja tupareihin, häihin, ristiäisiin, päättäjäisiin yms.
Se on kyllä törkeetä hyväksikäyttöä.
Jos tuolta tuntuu, älä osta ja osallistu. Ei ole pakko, mikäli et halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vieläkään ymmärrä sitä jos kutsutaan illanviettoon kaksi kaveripariskuntaa mutta jätetään saman porukan sinkku/sinkut kutsumatta. Mikä järki?
Mikä tämä "sama porukka" on ja miten se on muodostunut? Ehkäpä ongelma onkin siinä, että eri ihmiset näkee sen "porukan" eri tavoin. Edelleen jokainen saa kutsua ketä haluaa, mistä syystä haluaa aivan porukoissa välittämättä vaikka jotakuta asia harmittaisi.
Lapsuudenkavereita ja osan puolisot. Opiskelukavereita ja osan puolisot. Harrastuskavereita ja osan puolisot. Ja sitten joku jätetään kutsumatta saunailtaan, kun raukka on sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Meillä on pysynyt kaveripiiri sellaiset 20v, vaikka elämäntilanteet on ihmisillä muuttuneet moneenkin kertaan. Meillä on tahto pitää kiinni tästä ystäväpiiristä, koska pidämme toisistamme ja olemme toisillemme tärkeitä. Osa on perheellisiä, osa eronneita ja osa sinkkuja ja silti löytyy yhteistä tekemistä ja puhumista.
Arvaa että olet jäänyt lähelle lapsuudenkotiasi tai opiskelupaikkaasi. Muutapa ensin opiskelemaan 700 km päähän kotiseudustasi ja valmistumisen jälkeen 1000 km toiseen suuntaan niin katsotaan miten ystäväpiiri säilyy 20vuotta samana.
Minä olen jäänyt lähelle kotipaikkaa kyllä. Tämä kaveripiiri on muodostunut vasta opiskeluaikana, ja osa on muualta, kuin tältä paikkakunnalta. Porukasta vain muutama on jäänyt valmistumisen jälkeen tänne ja suurin osa on muuttanut ympäri Suomea ja pari ulkomaille. Silti nähdään pari kertaa vuodessa porukalla, viestitellään yhteisessä whatsapp-ryhmässä ja soitellaan toisillemme.
Ja minkäslainen porukka sinulla on ,jota tavataan enemmän kuin 2 kertaa vuodessa ja montako sinkkua siihen normaalissa arjessa mukana pyörivään "porukkaan" kuuluu?
Mun normaaliarjen ystävistä sinkkuja on itseni mukaanlukien ehkä kolmasosa. Mun ystävistä suurimmalla osalla on ainakin puoliso ja joillakin on lapsia. Kun nähdään, puolisot on toisinaan mukana ja toisinaan ei, riippuen siitä, haluaako/pääseekö puoliso mukaan. Ja tottakai mun kavereilla on muitakin ystäviä, kuin minä ja tämä piiri. Niin mullakin on.
Ja kyllä mä koen, että mainitsemani ystäväporukka on mun normaaliarkea, kun lähes viikottain ollaan tekemisissä, vaikkakin vain puhelimen välityksellä.
Tässä valitettiin nimenomaan siitä ,että pariskunnat eivät kutsu sinkkuja illanviettoihinsa yms. Ei ollut mitään puhetta siitä ollaanko sinkkuihin yhtä paljon puhelimitse yhteydessä kuin pariskuntiin. Itseasiassa en ole tainnut ikinä järjestää illanviettoja puhelimen/somen välityksellä vaikka se olisi tietenkin mahdollista.
No, kyllä mua on kutsuttu, vaikka sinkku olenkin.
No miten sinä ja kaveripiirisi liitytte tähän keskusteluun, jonka aihe on sinkkujen syrjiminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?
Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.
Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?
Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.
Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.
Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.
Mitä se oikea osallistuminen on? Pitääkö niitä kaverin lapsia kuskata sinne harrastuksiin, vai riittääkö vain, että sen lapsen kanssa juttelee siitä? Tai pelaa futista pihalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kerrottiin joskus syyksi se, että sinkku kiusaantuu ja jää yksin, kun pariskunnat pusuttelevat ja vetäytyvät aikaisin makkareihin. Tai jotenkin noin.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mitä liikkuu pariskunnilla päässä, jotka vetelevät kielareita ym. muiden seurassa. Kyllä siinä joku näyttämisen halu ja erikoisuuden osoittaminen on taustalla.
Mikä muisto heräsikään tästä!
Valitettavasti.
Nuorempana mulla oli kaveri joka kutsui (hävettää kuinka monta kertaa menin tähän ansaan) katsomaan leffoja, piti olla kahestaa, leffa-ilta meidän kesken.
Ja usein sillä sitten oli sen hetkinen poikaystävä ja aina noin 15 min sisään alkoi kauhee kiehnääminen, suutelut, ihan voihkinnan kera.
Aina ihmettelin tota touhua ja muidukin oli jo kahdenkympin puolivälissä silloin....
Ei haluta pahoittaa "yksinäisen" mieltä.
Ja se normipäivä on vaan niin erilainen, ettei tiedä kehtaako niistä puhua.
Koitetaan välttää molemminpuolista tylsiintymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Meillä on pysynyt kaveripiiri sellaiset 20v, vaikka elämäntilanteet on ihmisillä muuttuneet moneenkin kertaan. Meillä on tahto pitää kiinni tästä ystäväpiiristä, koska pidämme toisistamme ja olemme toisillemme tärkeitä. Osa on perheellisiä, osa eronneita ja osa sinkkuja ja silti löytyy yhteistä tekemistä ja puhumista.
Arvaa että olet jäänyt lähelle lapsuudenkotiasi tai opiskelupaikkaasi. Muutapa ensin opiskelemaan 700 km päähän kotiseudustasi ja valmistumisen jälkeen 1000 km toiseen suuntaan niin katsotaan miten ystäväpiiri säilyy 20vuotta samana.
Minä olen jäänyt lähelle kotipaikkaa kyllä. Tämä kaveripiiri on muodostunut vasta opiskeluaikana, ja osa on muualta, kuin tältä paikkakunnalta. Porukasta vain muutama on jäänyt valmistumisen jälkeen tänne ja suurin osa on muuttanut ympäri Suomea ja pari ulkomaille. Silti nähdään pari kertaa vuodessa porukalla, viestitellään yhteisessä whatsapp-ryhmässä ja soitellaan toisillemme.
Ja minkäslainen porukka sinulla on ,jota tavataan enemmän kuin 2 kertaa vuodessa ja montako sinkkua siihen normaalissa arjessa mukana pyörivään "porukkaan" kuuluu?
Mun normaaliarjen ystävistä sinkkuja on itseni mukaanlukien ehkä kolmasosa. Mun ystävistä suurimmalla osalla on ainakin puoliso ja joillakin on lapsia. Kun nähdään, puolisot on toisinaan mukana ja toisinaan ei, riippuen siitä, haluaako/pääseekö puoliso mukaan. Ja tottakai mun kavereilla on muitakin ystäviä, kuin minä ja tämä piiri. Niin mullakin on.
Ja kyllä mä koen, että mainitsemani ystäväporukka on mun normaaliarkea, kun lähes viikottain ollaan tekemisissä, vaikkakin vain puhelimen välityksellä.
Tässä valitettiin nimenomaan siitä ,että pariskunnat eivät kutsu sinkkuja illanviettoihinsa yms. Ei ollut mitään puhetta siitä ollaanko sinkkuihin yhtä paljon puhelimitse yhteydessä kuin pariskuntiin. Itseasiassa en ole tainnut ikinä järjestää illanviettoja puhelimen/somen välityksellä vaikka se olisi tietenkin mahdollista.
No, kyllä mua on kutsuttu, vaikka sinkku olenkin.
No miten sinä ja kaveripiirisi liitytte tähän keskusteluun, jonka aihe on sinkkujen syrjiminen?
Tarjosin esimerkin siitä, miten perhetilanne ei estä yhteydenpitoa tai yhteistä ajanviettoa. Kun väitettiin, että sinkku ja perheellinen ovat niin eri elämäntilanteessa, ettei yhteistä kosketuspintaa ole.
Tapaan naiskavereita yksin ja pariskuntia pariskuntana. Ja näin tekee moni muukin.
Jos illanvietossa on mukana joku sinkku, se häipyy kotibileistä kuitenkin jossain kohtaa baariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Kai tässä ihmeteltiin sitä, miten se elämänpiiri parisuhteessa muuttuu niin paljon, että kosketuspinta sinkkuystäviin katoaa?
Parisuhteessa prioriteetit ovat eri kuin sinkkuna. Elämässä on ihan erilaisia sitoomuksia ja vastuita kuin sinkuilla. Siinä jokapäiväisessä arjessa joutuu kokoajan kumppaninsa ja lapsensa huomioimaan.
Ja just sen takia mun mielestä ne ystävät on kullanarvoisia. Ankeaa elämää tuollainen, että elää vain velvoitteille. Vaikka kyllä niitä velvoitteita tuntemillani sinkuillakin on. Liittyy ikään, ei siviilisäätyyn. - ei sinkku
Vierailija kirjoitti:
Ei haluta pahoittaa "yksinäisen" mieltä.
Ja se normipäivä on vaan niin erilainen, ettei tiedä kehtaako niistä puhua.
Koitetaan välttää molemminpuolista tylsiintymistä.
Ei haluta pahoittaa "yksinäisen" mieltä, ja juuri sillä toiminnalla pahoitetaan toisen mieli.
Minua muuten kiinnostaa ystävieni elämä, vaikka se olisikin erilaista tai tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan pariskuntaseurustelua, varsinkin jos ei edes pidä heistä. Joudun sietämään sitä, mutta salaa aina toivon, että ne syystä tai toisesta peruttaisiin.
Kasvata selkäranka ja älä osallistu sellaiseen seurusteluun, jota et halua. Mikään ei pakota.
Koska valitsen pienemmän pahan. Pystyn teeskentelemään kiinnostunutta se muutaman tunnin minkä se vaatii ja vaimoni on tyytyväinen.
Vaimoni kyllä tietää, että en voi sietää hänen ystäviensä miehiä. Osa on aivan puuduttavan tylsiä, mutta ongelma on ns. nuoret kokoomuslaiset, jotka luottamuksellisessa porukassa avautuvat kuinka laiskoja köyhät on ja kuinka pitäisi käyttää enemmän keppiä (ja tietysti alentaa veroja). Vaikka olen itse akateeminen hyvätuloinen mies, niin tekisi mieli vetäistä näitä snobeja turpaan ja varmaan joskus humalassa vedänkin.
Vierailija kirjoitti:
Tapaan naiskavereita yksin ja pariskuntia pariskuntana. Ja näin tekee moni muukin.
Jos illanvietossa on mukana joku sinkku, se häipyy kotibileistä kuitenkin jossain kohtaa baariin.
Mitä se haittaa vaikka sinkku lähtisikin baariin kesken illan?
Parisuhteessa prioriteetit ovat eri kuin sinkkuna. Elämässä on ihan erilaisia sitoomuksia ja vastuita kuin sinkuilla. Siinä jokapäiväisessä arjessa joutuu kokoajan kumppaninsa ja lapsensa huomioimaan.