Lue keskustelun säännöt.
YLEISTÄN! Mutta kysynpä silti: Miksi pariskunnat haluaa viettää aikaa vain toisten pariskuntien kanssa?
09.08.2021 |
Tai ainakin näin näyttää olevan minun tuttavapiirissä.
Minä olen ikisinkku syistä ja toisista ja kaverini taas tuppaa olemaan sarjaseurustelia, kumppaneita muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen.
Tällä hetkellä sinkku.
Ja kun nyt viimeisimmätkin ovat vakavissa suhteissa, meitä ei enää oikein koskaan (tämä alkoi jo pari vuotta ennen koronaa) kutsuta mukaan tai kysellä kuulumisia.
Tämä edellämainittu kaveri sanoi että hän kelpaa seuraan aina silloin kun on suhteessa.
Mitä ihmettä tämä on?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Täällä kerrottiin joskus syyksi se, että sinkku kiusaantuu ja jää yksin, kun pariskunnat pusuttelevat ja vetäytyvät aikaisin makkareihin. Tai jotenkin noin.
Ai niin joo, tämä keskustelu :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnelliseen pariskuntakuplaan ei mahdu kuin toiset pariskuntaystävät. Eron tullen nämäkin lentävät piireistä ulos. Naiset ovat mustasukkaisia miehistään ja kokevat sinkun suhteensa uhkaksi.
No jopa on kitkerää. Olen sitä mieltä, että joku syy siihen uloslentämiseen on. Jos pariskunta eroaa, yhteiset ystävät ovat vaikean paikan edessä. Kumman osapuolen kanssa ollaan tekemisissä, vai ollaanko kummankaan kanssa? Valitsemalla toisen tehdään kannanotto, joka ratkaisee ystävyyden jatkon. Ei siihen sen ihmeempää kuplaa tarvita.
Onhan tietysti näitäkin tarinoita, joissa se sinkkuuntunut ystävä vokottelee ystäväpiiristä itselleen uuden puolison. Onko vika silloin siinä, että liitto natisi jo muutenkin, vai oliko vokoteltu osapuoli niin vietävissä, riippuu tapauksesta. Lopputuloksena on pois jättäminen entisestä kaveripiiristä joka tapauksessa.
Mitä yritän sanoa? Ystäväpiiristä poistamisen suurin syy on oma käytös. Aina se ei selviä sille, joka poistettiin porukasta.
Toisaalta, jos se loppuporukka on yhtä mieltä siitä, että joku jätetään pois, niin ei siinä sinänsä ole mitään väärää. Kirpaiseehan se aikansa, mutta sitten pitää vaan tutustua uusiin ihmisiin. Ei se vanhassa porukassa väkisin roikkuminen taida järkevää olla sekään, eikä katkeruudessa vellominen, tai vian etsintä muista. Ihmisillä lienee oikeus hakeutua seuraan, jossa viihtyy.
Mitä, jos oltaisiin aikuisia ihmisiä ja oltais kummankin kanssa tekemisissä, jos molemmista ihmisistä pitää?
Kyllä minä ex-ikisinkkuna vietin aikaa kaveripariskuntien kanssa. Yleinen tilanne oli minä, toinen sinkkuystävämme ja kaksi-neljä kaveripariskuntaa. Ei se ikinä ollut kenellekään ongelma. Nyt, kun en itse enää ole sinkku, niin miesystäväni on liittynyt mukaan porukkaan, mutta ihan samalla lailla tämä sinkkuystävämme pyörii porukassa mukana.
Outoa, että "ystävä" hylätään parisuhdestatuksensa takia. Kyllä silloin on takana väkisin muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vihaan pariskuntaseurustelua, varsinkin jos ei edes pidä heistä. Joudun sietämään sitä, mutta salaa aina toivon, että ne syystä tai toisesta peruttaisiin.
Kasvata selkäranka ja älä osallistu sellaiseen seurusteluun, jota et halua. Mikään ei pakota.
Olen nykyään sinkku, ja voi vitsi että mä inhosin pariskunnittain hengaamista. Miehen joku umpitylsä junttikaveri ja tämän tyttökaveri jonka kanssa ei ole mitään yhteistä, ja pitäisi lähteä viikonlopuksi jonnekin. En tule ikinä pitämään tuosta, minulla on omat ystävät. Toki on kohteliasta tutustua toisen ystäviin joskus jossain isommissa illanvietoissa, mutta omassa ystäväpiirissäni tavataan sulassa sovussa parit ja sinkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Meillä on pysynyt kaveripiiri sellaiset 20v, vaikka elämäntilanteet on ihmisillä muuttuneet moneenkin kertaan. Meillä on tahto pitää kiinni tästä ystäväpiiristä, koska pidämme toisistamme ja olemme toisillemme tärkeitä. Osa on perheellisiä, osa eronneita ja osa sinkkuja ja silti löytyy yhteistä tekemistä ja puhumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Hanki elämä ennen kuin lapset lähtevät omilleen.
Näin käy aivan luonnostaan. Mitä isommaksi lapset kasvaa sitä itsenäisemmin he pystyy toimimaan. Pikkuhiljaa vanhemmille jää pelkkä maksajan ja mahdollistavan rooli. Sitä odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en vieläkään ymmärrä sitä jos kutsutaan illanviettoon kaksi kaveripariskuntaa mutta jätetään saman porukan sinkku/sinkut kutsumatta. Mikä järki?
Itsellä sen verran kokemusta asiasta, että aikoinaan yhden kaverin kanssa kyllä tultiin ihan hyvin juttuun ja käytiin sinkkuina kahdestaan ulkona, mutta sitten kun löysi miesystävän, ei halunnut lähellekään tätä... Myöhemmän, avioliittoon edenneen suhteensa kanssa sama, ja miestään sain tavata vain pariskuntana (tässä vaiheessa mullakin miesystävä). Tähän taisi olla syynä, että rehellisesti sanoen olin häntä nuorempi, hoikempi ja nätimpi, ehkä joku mies joskus kommentoinut hänelle jotain epämieluisaa tähän liittyen... Vain oma kokemus, ja muilla voi olla ihan toiset syyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Meillä on pysynyt kaveripiiri sellaiset 20v, vaikka elämäntilanteet on ihmisillä muuttuneet moneenkin kertaan. Meillä on tahto pitää kiinni tästä ystäväpiiristä, koska pidämme toisistamme ja olemme toisillemme tärkeitä. Osa on perheellisiä, osa eronneita ja osa sinkkuja ja silti löytyy yhteistä tekemistä ja puhumista.
Arvaa että olet jäänyt lähelle lapsuudenkotiasi tai opiskelupaikkaasi. Muutapa ensin opiskelemaan 700 km päähän kotiseudustasi ja valmistumisen jälkeen 1000 km toiseen suuntaan niin katsotaan miten ystäväpiiri säilyy 20vuotta samana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnelliseen pariskuntakuplaan ei mahdu kuin toiset pariskuntaystävät. Eron tullen nämäkin lentävät piireistä ulos. Naiset ovat mustasukkaisia miehistään ja kokevat sinkun suhteensa uhkaksi.
No jopa on kitkerää. Olen sitä mieltä, että joku syy siihen uloslentämiseen on. Jos pariskunta eroaa, yhteiset ystävät ovat vaikean paikan edessä. Kumman osapuolen kanssa ollaan tekemisissä, vai ollaanko kummankaan kanssa? Valitsemalla toisen tehdään kannanotto, joka ratkaisee ystävyyden jatkon. Ei siihen sen ihmeempää kuplaa tarvita.
Onhan tietysti näitäkin tarinoita, joissa se sinkkuuntunut ystävä vokottelee ystäväpiiristä itselleen uuden puolison. Onko vika silloin siinä, että liitto natisi jo muutenkin, vai oliko vokoteltu osapuoli niin vietävissä, riippuu tapauksesta. Lopputuloksena on pois jättäminen entisestä kaveripiiristä joka tapauksessa.
Mitä yritän sanoa? Ystäväpiiristä poistamisen suurin syy on oma käytös. Aina se ei selviä sille, joka poistettiin porukasta.
Toisaalta, jos se loppuporukka on yhtä mieltä siitä, että joku jätetään pois, niin ei siinä sinänsä ole mitään väärää. Kirpaiseehan se aikansa, mutta sitten pitää vaan tutustua uusiin ihmisiin. Ei se vanhassa porukassa väkisin roikkuminen taida järkevää olla sekään, eikä katkeruudessa vellominen, tai vian etsintä muista. Ihmisillä lienee oikeus hakeutua seuraan, jossa viihtyy.Mitä, jos oltaisiin aikuisia ihmisiä ja oltais kummankin kanssa tekemisissä, jos molemmista ihmisistä pitää?
No niinhän se useimmiten meneekin. Mutta ei välttämättä samassa illanvietossa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en vieläkään ymmärrä sitä jos kutsutaan illanviettoon kaksi kaveripariskuntaa mutta jätetään saman porukan sinkku/sinkut kutsumatta. Mikä järki?
Mikä tämä "sama porukka" on ja miten se on muodostunut? Ehkäpä ongelma onkin siinä, että eri ihmiset näkee sen "porukan" eri tavoin. Edelleen jokainen saa kutsua ketä haluaa, mistä syystä haluaa aivan porukoissa välittämättä vaikka jotakuta asia harmittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sinkku, akateemisella alalla, ja totean kokemuksesta, että korkeakoulutetutkin pariskunnat ovat mieluiten tekemisissä toistensa kanssa. Sinkku kelpaa kyllä muuttoavuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Meillä on pysynyt kaveripiiri sellaiset 20v, vaikka elämäntilanteet on ihmisillä muuttuneet moneenkin kertaan. Meillä on tahto pitää kiinni tästä ystäväpiiristä, koska pidämme toisistamme ja olemme toisillemme tärkeitä. Osa on perheellisiä, osa eronneita ja osa sinkkuja ja silti löytyy yhteistä tekemistä ja puhumista.
Arvaa että olet jäänyt lähelle lapsuudenkotiasi tai opiskelupaikkaasi. Muutapa ensin opiskelemaan 700 km päähän kotiseudustasi ja valmistumisen jälkeen 1000 km toiseen suuntaan niin katsotaan miten ystäväpiiri säilyy 20vuotta samana.
Minä olen jäänyt lähelle kotipaikkaa kyllä. Tämä kaveripiiri on muodostunut vasta opiskeluaikana, ja osa on muualta, kuin tältä paikkakunnalta. Porukasta vain muutama on jäänyt valmistumisen jälkeen tänne ja suurin osa on muuttanut ympäri Suomea ja pari ulkomaille. Silti nähdään pari kertaa vuodessa porukalla, viestitellään yhteisessä whatsapp-ryhmässä ja soitellaan toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?
Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.
Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Kai tässä ihmeteltiin sitä, miten se elämänpiiri parisuhteessa muuttuu niin paljon, että kosketuspinta sinkkuystäviin katoaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Meillä on pysynyt kaveripiiri sellaiset 20v, vaikka elämäntilanteet on ihmisillä muuttuneet moneenkin kertaan. Meillä on tahto pitää kiinni tästä ystäväpiiristä, koska pidämme toisistamme ja olemme toisillemme tärkeitä. Osa on perheellisiä, osa eronneita ja osa sinkkuja ja silti löytyy yhteistä tekemistä ja puhumista.
Arvaa että olet jäänyt lähelle lapsuudenkotiasi tai opiskelupaikkaasi. Muutapa ensin opiskelemaan 700 km päähän kotiseudustasi ja valmistumisen jälkeen 1000 km toiseen suuntaan niin katsotaan miten ystäväpiiri säilyy 20vuotta samana.
Minä olen jäänyt lähelle kotipaikkaa kyllä. Tämä kaveripiiri on muodostunut vasta opiskeluaikana, ja osa on muualta, kuin tältä paikkakunnalta. Porukasta vain muutama on jäänyt valmistumisen jälkeen tänne ja suurin osa on muuttanut ympäri Suomea ja pari ulkomaille. Silti nähdään pari kertaa vuodessa porukalla, viestitellään yhteisessä whatsapp-ryhmässä ja soitellaan toisillemme.
Ja minkäslainen porukka sinulla on ,jota tavataan enemmän kuin 2 kertaa vuodessa ja montako sinkkua siihen normaalissa arjessa mukana pyörivään "porukkaan" kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?
Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.
Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?
Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.
Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.
Mulla jäi yksi ystäväpariskunta eron jälkeen. Mikä on sinänsä jännä, koska toinen tämän pariskunnan osapuolista oli ystäväni jo ennen, kun kumpikaan meistä oli oman puolison edes tavannut.