YLEISTÄN! Mutta kysynpä silti: Miksi pariskunnat haluaa viettää aikaa vain toisten pariskuntien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.

Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.

Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä  kuin vaikka 20-v opiskelijana.  Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.

Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?

Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä  koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.

Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?

Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.

Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?

Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.

Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.

Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.

Mitä se oikea osallistuminen on? Pitääkö niitä kaverin lapsia kuskata sinne harrastuksiin, vai riittääkö vain, että sen lapsen kanssa juttelee siitä? Tai pelaa futista pihalla?

Voit ihan itse miettiä, mitä olet valmis tekemään ystäväsi lasten harrastuksen mahdollistamiseksi. Kyllä- samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa kyyditään lapsia vuorotellen harrastuksiin, järjestetään turnauksia , osalla stutaan oelureissuihin. mietitään ja kerätään rahoitusta, tehdään talkoita jne.

Jos porukkaan kuuluu useampi lapsiperhe, jonka suurimpana yhdistävänä tekijänä on samanikäiset lapset ja heidän harrastuksensa sekä se että asutaan samalla paikkakunnalla niin miten suurta mielipahaa tunnet, ettei sinua sinkkuna kutsuta tällaiseen illanviettoon.

Sinulla on oma näkökulmasta, mutta kyllä sillä illanvieton järjestäjällä voi olla toinen näkökulma ja hän voi ajatella, ettei tällainen sinua kiinnosta. Hän voi myös ajatella, että haluaa keskittyä muuhun kuin sinun viihdyttämiseen, eikä halua kutsua sinua ettet jää ulkopuoliseksi.

No jos ystävyytesi hinta on lastesi harrastusten mahdollistaminen, niin eipä se välien hyytyminen varmaan hirveästi harmita. Toivottavasti ei sinuakaan sitten kun oivallat, ettei sinua ja "ystäviäsi" yhdistänytkään mikään muu kuin lasten harrastukset.

Jotenkin säälittää nämä ihmiset, jotka ajattelee, että jokin ystäväpiiri on ikuinen ja kun kerran kuuluu johonkin piiriin niin siinä täytyy kaikkien olla ikuisesti. Ei haittaa pätkääkään, että kun lapset kasvaa ja harrastukset muuttuu tai jää pois, myös vanhempien elämä muuttuu. Entinen jää ja tulee tilaa uusille asioille ja ystäville. Emme me kaikki velvoita toisia ihmisiä ikuiseen ystävyyteen ja kutsumaan ikuisesti itsemme jokaiseen muuttumattoman "porukan" tapahtumaan tai illanviettoon.

Pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden arvoa ei tietenkään ymmärrä, jos sellaisia ei ole.

No sehän tässä tuntuu olevan ongelma. Sinkku kuvittelee kuuluvansa pitkäaikaisiin jopa ikuisiin ystäviin ja nurisee kun perheelliset ihmiset eivät ajattele samoin ja jopa haluavat tavata myös muita ystäviään ilman häntä. Hanki elämä.

Kiitos vain, minulla on elämä. Ja kaksi rakasta ystävää, jotka olen tuntenut hiekkalaatikolta asti. Heistä molemmilla on puoliso, toisella myös lapsia, joista yhden kummi olen. Kelpaan kahvi-ja illanviettoseuraksi, vaikka en kuskaakaan lapsia harrastuksiin tai osta vessapaperipaaleja. Minulla on toki muitakin ystäviä, samoin heillä, sehän on normaalia.

Edelleenkin, jos sinulla ei ole mitään ongelmaa perheellisten ystäviesi suhteen, niin mitä teet keskustelussa ,jossa sinkut haukkuu perheellisiä ystäviään?

Saanko udella, mitä sinä teet keskustelussa, jossa sinkut haukkuu perheellisiä ystäviään?

Kun tässä sinkku kysyy, miksi perheellinen ystävä ei kutsu häntä illanviettoon ja kutsuu vain muita pariskuntia, olen yrittänyt rautalangasta taivuttaa useita mahdollisia syitä, mikä voisi olla selityksenä. Olen myös kehottanut kysymään kutsujalta miksi itse ei kuulu kutsuttuihin. Eli olen yrittänyt vastata otsikon kysymykseen perheellisen ihmisen näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.

Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.

Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä  kuin vaikka 20-v opiskelijana.  Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.

Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?

Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä  koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.

Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?

Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.

Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?

Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.

Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.

Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.

Mitä se oikea osallistuminen on? Pitääkö niitä kaverin lapsia kuskata sinne harrastuksiin, vai riittääkö vain, että sen lapsen kanssa juttelee siitä? Tai pelaa futista pihalla?

Voit ihan itse miettiä, mitä olet valmis tekemään ystäväsi lasten harrastuksen mahdollistamiseksi. Kyllä- samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa kyyditään lapsia vuorotellen harrastuksiin, järjestetään turnauksia , osalla stutaan oelureissuihin. mietitään ja kerätään rahoitusta, tehdään talkoita jne.

Jos porukkaan kuuluu useampi lapsiperhe, jonka suurimpana yhdistävänä tekijänä on samanikäiset lapset ja heidän harrastuksensa sekä se että asutaan samalla paikkakunnalla niin miten suurta mielipahaa tunnet, ettei sinua sinkkuna kutsuta tällaiseen illanviettoon.

Sinulla on oma näkökulmasta, mutta kyllä sillä illanvieton järjestäjällä voi olla toinen näkökulma ja hän voi ajatella, ettei tällainen sinua kiinnosta. Hän voi myös ajatella, että haluaa keskittyä muuhun kuin sinun viihdyttämiseen, eikä halua kutsua sinua ettet jää ulkopuoliseksi.

No jos ystävyytesi hinta on lastesi harrastusten mahdollistaminen, niin eipä se välien hyytyminen varmaan hirveästi harmita. Toivottavasti ei sinuakaan sitten kun oivallat, ettei sinua ja "ystäviäsi" yhdistänytkään mikään muu kuin lasten harrastukset.

Jotenkin säälittää nämä ihmiset, jotka ajattelee, että jokin ystäväpiiri on ikuinen ja kun kerran kuuluu johonkin piiriin niin siinä täytyy kaikkien olla ikuisesti. Ei haittaa pätkääkään, että kun lapset kasvaa ja harrastukset muuttuu tai jää pois, myös vanhempien elämä muuttuu. Entinen jää ja tulee tilaa uusille asioille ja ystäville. Emme me kaikki velvoita toisia ihmisiä ikuiseen ystävyyteen ja kutsumaan ikuisesti itsemme jokaiseen muuttumattoman "porukan" tapahtumaan tai illanviettoon.

Se vain on niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on saada uusia ystäviä.

Itse sanoisin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän kiinnostaa ottaa elämäänsä uusia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.

Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.

Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä  kuin vaikka 20-v opiskelijana.  Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.

Meillä on pysynyt kaveripiiri sellaiset 20v, vaikka elämäntilanteet on ihmisillä muuttuneet moneenkin kertaan. Meillä on tahto pitää kiinni tästä ystäväpiiristä, koska pidämme toisistamme ja olemme toisillemme tärkeitä. Osa on perheellisiä, osa eronneita ja osa sinkkuja ja silti löytyy yhteistä tekemistä ja puhumista.

Arvaa että olet jäänyt lähelle lapsuudenkotiasi tai opiskelupaikkaasi. Muutapa ensin opiskelemaan 700 km päähän kotiseudustasi ja valmistumisen jälkeen 1000 km toiseen suuntaan niin katsotaan miten ystäväpiiri säilyy 20vuotta samana.

Kyllä minä ainakin tunnen ihmisiä, joilla on jäänyt lukiosta niin tiivis ystäväporukka, että edelleen yli kymmenen vuotta myöhemmin ovat toistensa kanssa tiiviisti tekemisissä vaikkka ovat levittäytyneet Helsingistä Lappiin saakka. Kun näkee heitä yhdessä niin huomaa selvästi, miten tärkeitä he ovat toisilleen. Itselleni ei ikävä kyllä ole koskaan muodostunut tuollaista varsinaista yhtenäistä porukkaa, mutta en silti näe kuvailemaasi mitenkään mahdottomana. Olenhan itsekin tekemisissä lapsuuden aikaisten ystävienkin kanssa, vaikka ollaan asuttu vuoroin ulkomailla ja nytkin 300+ km etäisyydellä toisistaan. Ehkä kun aikuistuessa ystävyys ei muutenkaan ole enää sellaista, että tavattaisiin joka päivä tai monta kertaa viikossa niin kuin joskus lapsena tai opiskeluaikoina saattoi olla, niin tuntuu ihan luontevalta sellainenkin ystävyys, jossa puhutaan silloin tällöin puhelimessa, viestitellään ja tavataan muutaman kerran vuodessa. Ja silti se suhde on ihan yhtä läheinen kuin silloin kun tavattiin viikottain.

Tämä ei päde meillä. Oikeastaan on vain yksi ystäväpariskunta tai oikeammin perhe jonka kanssa vietetään aikaa, lähinnä vain muutaman kerran vuodessa. Välimatka on sen verran pitkä, ettei muuhun ole mahdollisuutta.

Kaikku muut pariskunnat joita on tapailtiin, ovat eronneet ja toisella tai kolmannella kierroksella.

Mun ystävät on joko sinkkuja tai sitten emme tapaa pariskuntia. Yleistä on, että meillä on iltaa istumassa joku mun sinkkuystävistä ja mun perhe. Joskus mukana on miehen sinkkuystäviä. Ihan normia meillä.

Vierailija kirjoitti:

Kiva mennä saunomaan, ensin naiset sitten miehet. Ja puhua asiat halki vertaisen kanssa.

Sinkkuna taas vietin aikani vain muiden sinkkujen kanssa, koska oli puhuttavaa: tinder, deitit, ero jne...

Vauvalomalla vietin aikaani muiden vauvalomalaisten kanssa, koska oli yhteistä tekemistä ja yhteistä puhuttavaa. 

Vain vertaiset ymmärtää 

Jopa tunne-elämältään keskeneräiset lapset pystyvät identifioitumaan useampaan ryhmään, olemaan samaan aikaan sekä neljäbeeläisiä että heppatyttöjä ja ties mitä muuta. Mutta aikuinen ei pysty olemaan kuin yhtä ryhmää kerrallaan?