Lue keskustelun säännöt.
YLEISTÄN! Mutta kysynpä silti: Miksi pariskunnat haluaa viettää aikaa vain toisten pariskuntien kanssa?
09.08.2021 |
Tai ainakin näin näyttää olevan minun tuttavapiirissä.
Minä olen ikisinkku syistä ja toisista ja kaverini taas tuppaa olemaan sarjaseurustelia, kumppaneita muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen.
Tällä hetkellä sinkku.
Ja kun nyt viimeisimmätkin ovat vakavissa suhteissa, meitä ei enää oikein koskaan (tämä alkoi jo pari vuotta ennen koronaa) kutsuta mukaan tai kysellä kuulumisia.
Tämä edellämainittu kaveri sanoi että hän kelpaa seuraan aina silloin kun on suhteessa.
Mitä ihmettä tämä on?
Kommentit (125)
Enpä osaa vastata,kun emme valikoi ystäviämme parisuhdestatuksen perusteella.
Nyt, kun pysähdyin miettimään asiaa,niin olemme eniten tekemisissä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka eivät ole parisuhteessa. Pätee niin mies- kuin naispuolisiin ystäviimme. Usein kutsumme heidät kaikki illanviettoon. Parisuhteita ei siten ole syntynyt,eikä se ole tarkoituskaan.
En oikein ymmärrä,mitä ap tavoittelee aloituksellaan.
Toki silloin, kun lapset olivat pieniä, vietimme paljon aikaa sellaisten perheiden kanssa, joiden lapset olivat suunnilleen samanikäisiä. Näin kaikki saivat seuraa ja mukavaa oli. Onko se jotenkin huono asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa ihmettelen itse. Vaimoni tykkää kutsu (hänen) tuttavaperheitä kylään ja siinä sitten joutuu seurustelemaan puuduttavan tylsien pariskuntien kanssa. Itse menisin mielummin kaljalle omien kavereiden kanssa, mutta joskus on vaan parempi teeskennellä kiinnostunutta täysin yhdentekevistä ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Tämä on ärsyttävä juttu!
Itsellä sama ongelma ja harmittaa kun mielummin hengailisin vakiintuneen porukan kanssa. Yhdessä tai erikseen.
En tykkää olla sinkkujen seurassa, koska melkein aina kaikki aika menee joko ukkojen toljottamiseen/flirttailuun tai valittamiseen sinkkuudesta.
Itse olen vapaaehtoisesti sinkku, ei kiinnosta romanssit yms.
Niin nyt ei ole oikein ketään jäljellä, kenen kanssa aikaa viettäisi....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Monille tuntuu olevan tärkeintä ettei ole sinkku.
On sitten minkä tahansa otuksen kanssa mielummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä osaa vastata,kun emme valikoi ystäviämme parisuhdestatuksen perusteella.
Nyt, kun pysähdyin miettimään asiaa,niin olemme eniten tekemisissä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka eivät ole parisuhteessa. Pätee niin mies- kuin naispuolisiin ystäviimme. Usein kutsumme heidät kaikki illanviettoon. Parisuhteita ei siten ole syntynyt,eikä se ole tarkoituskaan.
En oikein ymmärrä,mitä ap tavoittelee aloituksellaan.
Toki silloin, kun lapset olivat pieniä, vietimme paljon aikaa sellaisten perheiden kanssa, joiden lapset olivat suunnilleen samanikäisiä. Näin kaikki saivat seuraa ja mukavaa oli. Onko se jotenkin huono asia?
Mitä tarkoitat mitä ap tavoittelee?
Selvä kysymyshän hänellä oli?
Miksi sinkku kaverit heitetään syrjään, kun oma mussukka löydetty.
Ja mistä nyt revit että lapsiperheellisiä syyllistettäisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan pariskuntaseurustelua, varsinkin jos ei edes pidä heistä. Joudun sietämään sitä, mutta salaa aina toivon, että ne syystä tai toisesta peruttaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Missä niin sanottiin, että parisuhde olisi eniten identiteettiä määrittävä tekijä tai ainoa sellainen? Minusta ei missään. Tuossa lueteltiin useita tekijöitä, jotka ovat hyvinkin järkeviä.
Minua taas huvittavat nämä pöyristyjät, jotka vakuuttavat sädekehää kiillottaen, kuinka _minä_en ainakaan lokeroi ketään. Aivan, koska ei ole vielä tullut sellaista tilannetta eteen, jossa ne omat periaatteet pitäisi punnita pohjia myöten. Mitä tekisit sitten, kun siinä ystäväpiirissä joku pariutuisi sellaisen henkilön kanssa, jonka käytös on sietämätöntä, ja ystävä ei tätä suostu näkemään. Jos tuo puoliso on arvomaailmaltaan ja mielipiteiltään sellainen, että et arvosta yhtään, niin puretko hammasta ja esität ystävällistä, vai lemppaatko parin ulos tapaamisista? Tämä siis ihan utelias kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkäisin jos vietettäisiin aikaa sinkkujen kanssa, mut jotenkin musta tuntuu että sinkut tuntee itsensä jotenkin ulkopuoliswksi tms. Itse sinkkuaikoina viihdyin tosi hyvin pariskuntien kanssa mut jotenkin tuntuu ettwi kaverit viihdy mun ja mieheni kanssa samalla tavalla
Haluat viettää kavereiden kanssa aikaa, mutta se mies on pakko ottaa mukaan vaikka sinusta tuntuu että kaverit ei viihdy miehesi seurassa? Miksi? Luultavasti näet kavereitasi paljon vähemmän kuin miestäsi, miksi se mies pitää ottaa mukaan jos kaverit eivät viihdy hänen seurassaan?
Jos itse viihdyt jonkun seurassa, se ei tarkoita että muut viihtyisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Missä niin sanottiin, että parisuhde olisi eniten identiteettiä määrittävä tekijä tai ainoa sellainen? Minusta ei missään. Tuossa lueteltiin useita tekijöitä, jotka ovat hyvinkin järkeviä.
Minua taas huvittavat nämä pöyristyjät, jotka vakuuttavat sädekehää kiillottaen, kuinka _minä_en ainakaan lokeroi ketään. Aivan, koska ei ole vielä tullut sellaista tilannetta eteen, jossa ne omat periaatteet pitäisi punnita pohjia myöten. Mitä tekisit sitten, kun siinä ystäväpiirissä joku pariutuisi sellaisen henkilön kanssa, jonka käytös on sietämätöntä, ja ystävä ei tätä suostu näkemään. Jos tuo puoliso on arvomaailmaltaan ja mielipiteiltään sellainen, että et arvosta yhtään, niin puretko hammasta ja esität ystävällistä, vai lemppaatko parin ulos tapaamisista? Tämä siis ihan utelias kysymys.
Kenenkään ei ole pakko olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa josta ei pidä. Joillekin pitäminen tuntuu olevan kiinni vastapuolen parisuhdestatuksesta.
Haluavatko välttää sen "kolmas pyörä" -fiiliksen? Ainakin vanhempaan ikään ehtineillä pariskunnilla on usein kummallakin se oma tuttavapiirinsä, ja ne harvemmin menevät ristiin niin, että kaverit on pariskunnan kummankin osapuolen kavereita. Kolmen kesken on joku aina kolmas pyörä, ja porukkaa tarvittaisiin melkoinen määrä ettei kukaan ole ylimääräinen tai tunne oloaan vaivautuneeksi.
Pariskunnalla ja pariskunnalla taas on ainakin ne omat parisuhteensa jonkinlaisena yhdistävänä tekijänä vähän oudommassakin seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin se on, ystävät jäivät kun jäin sinkuksi. Jos on jokin isompi juhla, saatan saada kutsun. Muuten olen perheen ja sinkkukavereiden kanssa.
Ei viitsi mennäkään kun joku luulee että vonkaamaan se kuiteski tuli. Uskaltaako jutellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Minä taas en halua viettää aikaa kenenkään kanssa, edes vaimon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Hanki elämä ennen kuin lapset lähtevät omilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä osaa vastata,kun emme valikoi ystäviämme parisuhdestatuksen perusteella.
Nyt, kun pysähdyin miettimään asiaa,niin olemme eniten tekemisissä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka eivät ole parisuhteessa. Pätee niin mies- kuin naispuolisiin ystäviimme. Usein kutsumme heidät kaikki illanviettoon. Parisuhteita ei siten ole syntynyt,eikä se ole tarkoituskaan.
En oikein ymmärrä,mitä ap tavoittelee aloituksellaan.
Toki silloin, kun lapset olivat pieniä, vietimme paljon aikaa sellaisten perheiden kanssa, joiden lapset olivat suunnilleen samanikäisiä. Näin kaikki saivat seuraa ja mukavaa oli. Onko se jotenkin huono asia?
Mitä tarkoitat mitä ap tavoittelee?
Selvä kysymyshän hänellä oli?
Miksi sinkku kaverit heitetään syrjään, kun oma mussukka löydetty.
Ja mistä nyt revit että lapsiperheellisiä syyllistettäisiin?
Pahoitit selvästi mielesi, en tosin ymmärrä, mistä .
En tunne ketään sellaista, joka olisi heittänyt sinkkukaverit syrjään muodostettuaan oman parisuhteen.
Minulla on kuitenkin laaja ystäväpiiri, suurimman osan kanssa ystävyys on kestävyys reilut pari vuosikymmentä ja hyvinkin laaja tuttavapiiri ja tällainen kysymys ei ole koskaan tullut vastaan.
Ystävistäni moni on ehtinyt ystävyytemme aikana eroamaankin ja osa pariutumaan uudestaan, eikä mikään näistä ole syrjäyttänyt ystävyyttäämme. Miehelläni on samanlainen tilanne, lapsuusajalta lähtien ystävät ovat kulkeneet rinnalla huolimatta siitä, mitä itse kunkin elämässä n tapahtunut.
Mielestäni kuitenkin vastasin asiallisesti ap:n kysymykseen tuomalla esiin lapsiperheajan.
Kun lapsilla onseuraa toisistaan, on vanehmmilla enemmän ja rauhalllisempaaaikaa seurustella toistensa kanssa, mikä selittää sen, että pienempien lasten kanssa tuli tavattua enemmän toisia lapsiperheitä.
Kiinnostaisi tietää, missä kohtaa vedit johtopäätöksen lapsiperheiden syyllistämisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vihaan pariskuntaseurustelua, varsinkin jos ei edes pidä heistä. Joudun sietämään sitä, mutta salaa aina toivon, että ne syystä tai toisesta peruttaisiin.
Minä en joudu sietämään sitä, koska en osallistu kuin joskus harvoin. Kirjoitin jo tuolla edellä, että olemme tavanneet puolisoni kanssa vasta aikuisiällä, kun molemmilla on jo ollut omat ystäväpiirinsä. Olemme tavanneet toistemme ystäviä, mutta emme yleensä vietä aikaa yhdessä. Mies tapaa omia ystäviään, olivat he sitten sinkkuja tai pariskuntia ja minä omiani.
En koe mitään tarvetta yrittää solmia lämpimiä suhteita ihmisiin, joiden kanssa minulla ei ole mitään yhteistä, vain siksi että he ovat puolisoni ystäviä. Eri asia, jos tutustuisin sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa "kemiat kohtaavat" ja meistäkin tulisi ystäviä, mutta tähän mennessä kohtaamistani puolison ystävistä kukaan ei ole ollut sellainen.
Kuka haluaa olla suhteessa jossa pelkkä sinkkuihmisen läsnäolo aiheuttaa pelkoa?