YLEISTÄN! Mutta kysynpä silti: Miksi pariskunnat haluaa viettää aikaa vain toisten pariskuntien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Tapaan naiskavereita yksin ja pariskuntia pariskuntana. Ja näin tekee moni muukin.

Jos illanvietossa on mukana joku sinkku, se häipyy kotibileistä kuitenkin jossain kohtaa baariin.

Entäs mies puolisia kavereita. Ai niin-ei sulla ole. Outoa noin sukupuolittunut meno.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kerrottiin joskus syyksi se, että sinkku kiusaantuu ja jää yksin, kun pariskunnat pusuttelevat ja vetäytyvät aikaisin makkareihin. Tai jotenkin noin.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mitä liikkuu pariskunnilla päässä, jotka vetelevät kielareita ym. muiden seurassa. Kyllä siinä joku näyttämisen halu ja erikoisuuden osoittaminen on taustalla.

Hävettää vieläkin kuinka silloisen poikaystävän kanssa harrastettiin julkikielareita ja kuivapanoja ja oltiin niin in löööv. Lasketaanko lieventäväksi asianhaaraksi että oltiin 15?

Muistakaa nyt kuitenkin, että Suomessa koronavirus on edelleen aktiivisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vieläkään ymmärrä sitä jos kutsutaan illanviettoon kaksi kaveripariskuntaa mutta jätetään saman porukan sinkku/sinkut kutsumatta. Mikä järki? 

Mikä tämä "sama porukka" on ja miten se on muodostunut? Ehkäpä ongelma onkin siinä, että eri ihmiset näkee sen "porukan" eri tavoin. Edelleen jokainen saa kutsua ketä haluaa, mistä syystä haluaa aivan porukoissa välittämättä vaikka jotakuta asia harmittaisi.

Lapsuudenkavereita ja osan puolisot. Opiskelukavereita ja osan puolisot. Harrastuskavereita ja osan puolisot. Ja sitten joku jätetään kutsumatta saunailtaan, kun raukka on sinkku.

Eli mielestäsi pitää kutsua kaikki ihmiset joiden kanssa on joskus ollut kaverit riippumatta siitä ketä haluaa kutsua tai keiden uskoo viihtyvän keskenään? Ei minulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa viettää aikaa miehen lapsuudenkavereiden kanssa ja vielä vähemmän heidän puolisoidensa kanssa. Omien lapsuudenkavereiden kanssa en ole ollut tekemisissä vuosikymmeniin. Mielestäni ei ole ihme, ettei eri ajoilta tai eri yhteyksistä tulleita ystäviä kutsuta samalla kertaa. Olipa kyseessä sinkku tai pariskunta. Isäntäväki ajattelee tai ainakin pitäisi ajatella vieraidensa viihtyvyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaan naiskavereita yksin ja pariskuntia pariskuntana. Ja näin tekee moni muukin.

Jos illanvietossa on mukana joku sinkku, se häipyy kotibileistä kuitenkin jossain kohtaa baariin.

Entäs mies puolisia kavereita. Ai niin-ei sulla ole. Outoa noin sukupuolittunut meno.

Sinkkuna minullakin oli miespuolisia kavereita, mutta kummasti ne katosi kun aloin seurustella mieheni kanssa. -eri

Meillä kaveriporukassa kyllä on kaikki yhdessä, sinkut, parit, eronneet, lapselliset ja lapsettomat. Yksi syy miksi sinkku ei ehkä halua olla mukana voi olla se, mitä halutaan tehdä. Itse en enää millään jaksa ravata baareissa ja klubeilla jossa moni sinkku edelleen tykkää hyppiä, ei tietenkään kaikki ja aina, mutta silti. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vieläkään ymmärrä sitä jos kutsutaan illanviettoon kaksi kaveripariskuntaa mutta jätetään saman porukan sinkku/sinkut kutsumatta. Mikä järki? 

Mikä tämä "sama porukka" on ja miten se on muodostunut? Ehkäpä ongelma onkin siinä, että eri ihmiset näkee sen "porukan" eri tavoin. Edelleen jokainen saa kutsua ketä haluaa, mistä syystä haluaa aivan porukoissa välittämättä vaikka jotakuta asia harmittaisi.

Lapsuudenkavereita ja osan puolisot. Opiskelukavereita ja osan puolisot. Harrastuskavereita ja osan puolisot. Ja sitten joku jätetään kutsumatta saunailtaan, kun raukka on sinkku.

Eli mielestäsi pitää kutsua kaikki ihmiset joiden kanssa on joskus ollut kaverit riippumatta siitä ketä haluaa kutsua tai keiden uskoo viihtyvän keskenään? Ei minulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa viettää aikaa miehen lapsuudenkavereiden kanssa ja vielä vähemmän heidän puolisoidensa kanssa. Omien lapsuudenkavereiden kanssa en ole ollut tekemisissä vuosikymmeniin. Mielestäni ei ole ihme, ettei eri ajoilta tai eri yhteyksistä tulleita ystäviä kutsuta samalla kertaa. Olipa kyseessä sinkku tai pariskunta. Isäntäväki ajattelee tai ainakin pitäisi ajatella vieraidensa viihtyvyyttä.

Sinulla on kolme hyvää kaveria opiskeluajoilta, Maija, Mirja ja Miina. Olette kaikki neljä edelleen kavereita ja teillä on oma wa-ryhmäkin missä jaatte kuulumisia. Maijalla ja Mirjalla on puolisot, Miinalla ei. Kutsut luoksesi iltaa viettämään Maijan ja Mirjan miehineen, mutta jätät Miinan pois. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.

Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.

Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä  kuin vaikka 20-v opiskelijana.  Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.

Kai tässä ihmeteltiin sitä, miten se elämänpiiri parisuhteessa muuttuu niin paljon, että kosketuspinta sinkkuystäviin katoaa?

Parisuhteessa prioriteetit ovat eri kuin sinkkuna. Elämässä on ihan erilaisia sitoomuksia ja vastuita kuin sinkuilla. Siinä jokapäiväisessä arjessa joutuu kokoajan kumppaninsa ja lapsensa huomioimaan.

Mitä ihmettä, oletko niitä ihmisiä jotka luulevat että sinkut elävät aikuisenakin vielä kuin teinit, vailla vastuita ja sitoomuksia? Kyllä niitä tavallisilla aikuisilla on parisuhdestatuksesta riippumatta, sinkulla jopa pariskuntaa enemmän jos on yksinhuoltaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi oletus voi olla, että jos paikalla olisi 2 miestä ja 1 nainen tai 2 naista ja 1 mies, niin mistä he keskustelisivat? Stereotyyppinen oletus on, että pariskunta illassa miehet voivat keskustalla keskenään ja naiset keskenään miesten tai naisten jutuista. Useinhan oletus on toki väärä, koska kaikki miehet eivät seuraa urheilua tai välitä autoista jne.

Osalle voi toki myös olla pelko sinkkukaveri läsnäolon vaikutuksesta omaan kumppaniin.

Ai mistä he keskustelisivat? Olen ollut porukoissa, joissa on keskusteltu lähes kaikesta. Politiikasta, uskonnosta, työstä, lapsista, parisuhteesta, ympäristöstä, autoista, lemmikeistä, sairauksista, jopa seksistä vakavasti. Ja kyse siis porukoista, joissa on sekä miehiä, että naisia. Isomman porukan kokoontumisissa naiset ja miehet ovat olleet omissa porukoissaan vain saunassa, joten minulla ei ole mitään kokemusta sellaisista kokoontumisista, joissa naiset keskustelevat keskenään lapsista ja muodista, miehet autoista ja armeijamuistoista. En kyllä sellaisissa viihtyisikään.

Mietin ihan samaa, millaisissa piireissä nämä "ei 2 naista ja 1 mies voi keksiä mitään keskusteltavaa"-tyypit oikein pyörivät? Olen tavannut sinkkuna naisystäviä näiden miesystävien kanssa ja keskusteltavaa on riittänyt kolmen kesken niin juoruilusta päivän politiikkaan kuin työasioihin, asuntoihin ja harrastuksiinkin.  En voisi kuvitellakkaan tilannetta jossa miehet ovat naisseurassa tuppisuina ja suu aukeaa vain toiselle miehelle jolloin pääsee niitä armeijamuisteluja kertaamaan. 

Mutta sitä en kyllä ymmärrä miksi jotkut haluavat tavata vain pariskuntana vain toisia pariskuntia. Kai ne ovat niitä joiden on pakko ottaa mies/naisystävä mukaan henkiseksi tueksi ihan kaikkialle mihin menevät mutta eivät tahdo että se toinen kyllästyy vaan voi seurustella sitten sen oman sukupuolensa edustajan kanssa. Tai toisella ei ole ystäviä ja ihmisiä tavataan vain toisen siivellä. En tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaveriporukassa kyllä on kaikki yhdessä, sinkut, parit, eronneet, lapselliset ja lapsettomat. Yksi syy miksi sinkku ei ehkä halua olla mukana voi olla se, mitä halutaan tehdä. Itse en enää millään jaksa ravata baareissa ja klubeilla jossa moni sinkku edelleen tykkää hyppiä, ei tietenkään kaikki ja aina, mutta silti. :)

Minulla taas päinvastainen ongelma, parisuhteessa olevat haluavat minua sinkkua kaveriksi baariin silloin kun siellä käyvät. Minä taas en enää nelikymppisenä jaksa juosta baareissa eikä juopottelu kiinnosta muutenkaan. Onneksi on sinkkukavereita joiden kanssa voi käydä vaikka kahvilla tai kävelyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kerrottiin joskus syyksi se, että sinkku kiusaantuu ja jää yksin, kun pariskunnat pusuttelevat ja vetäytyvät aikaisin makkareihin. Tai jotenkin noin.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mitä liikkuu pariskunnilla päässä, jotka vetelevät kielareita ym. muiden seurassa. Kyllä siinä joku näyttämisen halu ja erikoisuuden osoittaminen on taustalla.

Koen että jotain hämärää on parisuhteessa jossa aikuiset ihmiset muiden seurassa silittelevät toistensa reisiä, istuvat sylikkäin, suukottelevat intohimoisesti ja vieläpä kikatellen siirtyvät makuuhuoneeseen ennen muita. Teineiltä tai nuorilta tuon voi vielä ymmärtää mutta itse koen sen kyllä joksikin epävakaaksi "kyllä meillä menee oikeasti hyvin, katsokaa nyt miten rakastuneita ollaan"-todisteluksi viimeistään kolmekymppisten kohdalla.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vieläkään ymmärrä sitä jos kutsutaan illanviettoon kaksi kaveripariskuntaa mutta jätetään saman porukan sinkku/sinkut kutsumatta. Mikä järki? 

Mikä tämä "sama porukka" on ja miten se on muodostunut? Ehkäpä ongelma onkin siinä, että eri ihmiset näkee sen "porukan" eri tavoin. Edelleen jokainen saa kutsua ketä haluaa, mistä syystä haluaa aivan porukoissa välittämättä vaikka jotakuta asia harmittaisi.

Lapsuudenkavereita ja osan puolisot. Opiskelukavereita ja osan puolisot. Harrastuskavereita ja osan puolisot. Ja sitten joku jätetään kutsumatta saunailtaan, kun raukka on sinkku.

Eli mielestäsi pitää kutsua kaikki ihmiset joiden kanssa on joskus ollut kaverit riippumatta siitä ketä haluaa kutsua tai keiden uskoo viihtyvän keskenään? Ei minulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa viettää aikaa miehen lapsuudenkavereiden kanssa ja vielä vähemmän heidän puolisoidensa kanssa. Omien lapsuudenkavereiden kanssa en ole ollut tekemisissä vuosikymmeniin. Mielestäni ei ole ihme, ettei eri ajoilta tai eri yhteyksistä tulleita ystäviä kutsuta samalla kertaa. Olipa kyseessä sinkku tai pariskunta. Isäntäväki ajattelee tai ainakin pitäisi ajatella vieraidensa viihtyvyyttä.

Sinulla on kolme hyvää kaveria opiskeluajoilta, Maija, Mirja ja Miina. Olette kaikki neljä edelleen kavereita ja teillä on oma wa-ryhmäkin missä jaatte kuulumisia. Maijalla ja Mirjalla on puolisot, Miinalla ei. Kutsut luoksesi iltaa viettämään Maijan ja Mirjan miehineen, mutta jätät Miinan pois. Miksi?

Kysyn vielä, miksi kutsuja olettaa että Miina ei viihdy tässä illanvietossa (jos se on kutsumatta jättämisen syy), mutta sen sijaan ne kolme miestä viihtyisivät automaattisesti keskenään?

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sen verran kokemusta asiasta, että aikoinaan yhden kaverin kanssa kyllä tultiin ihan hyvin juttuun ja käytiin sinkkuina kahdestaan ulkona, mutta sitten kun löysi miesystävän, ei halunnut lähellekään tätä... Myöhemmän, avioliittoon edenneen suhteensa kanssa sama, ja miestään sain tavata vain pariskuntana (tässä vaiheessa mullakin miesystävä). Tähän taisi olla syynä, että rehellisesti sanoen olin häntä nuorempi, hoikempi ja nätimpi, ehkä joku mies joskus kommentoinut hänelle jotain epämieluisaa tähän liittyen... Vain oma kokemus, ja muilla voi olla ihan toiset syyt.

Vaan luonteeltasi taidat jäädä kakkoseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.

Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.

Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä  kuin vaikka 20-v opiskelijana.  Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.

Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?

Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä  koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.

Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?

Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.

Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?

Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.

Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.

Samoin täällä, vaikka lapseton olenkin. Ja sen kaverinkin kuulumiset, vaikka ne olisikin erilaisia kuin itselläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.

Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.

Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä  kuin vaikka 20-v opiskelijana.  Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.

Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?

Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä  koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.

Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?

Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.

Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?

Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.

Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.

Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.

Mitä se oikea osallistuminen on? Pitääkö niitä kaverin lapsia kuskata sinne harrastuksiin, vai riittääkö vain, että sen lapsen kanssa juttelee siitä? Tai pelaa futista pihalla?

Voit ihan itse miettiä, mitä olet valmis tekemään ystäväsi lasten harrastuksen mahdollistamiseksi. Kyllä- samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa kyyditään lapsia vuorotellen harrastuksiin, järjestetään turnauksia , osalla stutaan oelureissuihin. mietitään ja kerätään rahoitusta, tehdään talkoita jne.

Jos porukkaan kuuluu useampi lapsiperhe, jonka suurimpana yhdistävänä tekijänä on samanikäiset lapset ja heidän harrastuksensa sekä se että asutaan samalla paikkakunnalla niin miten suurta mielipahaa tunnet, ettei sinua sinkkuna kutsuta tällaiseen illanviettoon.

Sinulla on oma näkökulmasta, mutta kyllä sillä illanvieton järjestäjällä voi olla toinen näkökulma ja hän voi ajatella, ettei tällainen sinua kiinnosta. Hän voi myös ajatella, että haluaa keskittyä muuhun kuin sinun viihdyttämiseen, eikä halua kutsua sinua ettet jää ulkopuoliseksi.

Ehkä se on vain yleinen olettamus, että parisuhteessa olevilla ja sinkuilla on eri puheenaiheet.

Tämähän ei ole totta, mutta ehkä niin vain oletetaan, ilman suurempaa asian pohtimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.

Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.

Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä  kuin vaikka 20-v opiskelijana.  Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.

Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?

Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä  koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.

Huh.  Tällaiset kertomukset ovat hyvä kannustin olemaan hankkimatta lapsia ettei vahingossakaan tee perheestä ja lapsista identiteettiään ja hukkaa täysin omia kiinnostuksenkohteitaan. Kammottava ajatus että äitinä pitäisi puhua vain lapsen lätkäjoukkueesta ja satujumpasta, luojan kiitos omat perheelliset tuttavani keksivät paljon muutakin puheenaihetta kuin muksujensa menot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vieläkään ymmärrä sitä jos kutsutaan illanviettoon kaksi kaveripariskuntaa mutta jätetään saman porukan sinkku/sinkut kutsumatta. Mikä järki? 

Mikä tämä "sama porukka" on ja miten se on muodostunut? Ehkäpä ongelma onkin siinä, että eri ihmiset näkee sen "porukan" eri tavoin. Edelleen jokainen saa kutsua ketä haluaa, mistä syystä haluaa aivan porukoissa välittämättä vaikka jotakuta asia harmittaisi.

Lapsuudenkavereita ja osan puolisot. Opiskelukavereita ja osan puolisot. Harrastuskavereita ja osan puolisot. Ja sitten joku jätetään kutsumatta saunailtaan, kun raukka on sinkku.

Eli mielestäsi pitää kutsua kaikki ihmiset joiden kanssa on joskus ollut kaverit riippumatta siitä ketä haluaa kutsua tai keiden uskoo viihtyvän keskenään? Ei minulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa viettää aikaa miehen lapsuudenkavereiden kanssa ja vielä vähemmän heidän puolisoidensa kanssa. Omien lapsuudenkavereiden kanssa en ole ollut tekemisissä vuosikymmeniin. Mielestäni ei ole ihme, ettei eri ajoilta tai eri yhteyksistä tulleita ystäviä kutsuta samalla kertaa. Olipa kyseessä sinkku tai pariskunta. Isäntäväki ajattelee tai ainakin pitäisi ajatella vieraidensa viihtyvyyttä.

Sinulla on kolme hyvää kaveria opiskeluajoilta, Maija, Mirja ja Miina. Olette kaikki neljä edelleen kavereita ja teillä on oma wa-ryhmäkin missä jaatte kuulumisia. Maijalla ja Mirjalla on puolisot, Miinalla ei. Kutsut luoksesi iltaa viettämään Maijan ja Mirjan miehineen, mutta jätät Miinan pois. Miksi?

Kysyn vielä, miksi kutsuja olettaa että Miina ei viihdy tässä illanvietossa (jos se on kutsumatta jättämisen syy), mutta sen sijaan ne kolme miestä viihtyisivät automaattisesti keskenään?

Miehet voi vertailla autojaan ja vaikka pippelinsä kokoa. Mitäs Miina tekee sen aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.

Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.

Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä  kuin vaikka 20-v opiskelijana.  Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.

Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?

Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä  koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.

Huh.  Tällaiset kertomukset ovat hyvä kannustin olemaan hankkimatta lapsia ettei vahingossakaan tee perheestä ja lapsista identiteettiään ja hukkaa täysin omia kiinnostuksenkohteitaan. Kammottava ajatus että äitinä pitäisi puhua vain lapsen lätkäjoukkueesta ja satujumpasta, luojan kiitos omat perheelliset tuttavani keksivät paljon muutakin puheenaihetta kuin muksujensa menot. 

Kyllähän sitä nykyisin toki on monella tavalla välinpitämättömiä vanhempia. Kyllä se sitten viimeistään yläasteiässä kostautuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.

Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.

Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä  kuin vaikka 20-v opiskelijana.  Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.

Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?

Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä  koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.

Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?

Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.

Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?

Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.

Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.

Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.

Mitä se oikea osallistuminen on? Pitääkö niitä kaverin lapsia kuskata sinne harrastuksiin, vai riittääkö vain, että sen lapsen kanssa juttelee siitä? Tai pelaa futista pihalla?

Voit ihan itse miettiä, mitä olet valmis tekemään ystäväsi lasten harrastuksen mahdollistamiseksi. Kyllä- samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa kyyditään lapsia vuorotellen harrastuksiin, järjestetään turnauksia , osalla stutaan oelureissuihin. mietitään ja kerätään rahoitusta, tehdään talkoita jne.

Jos porukkaan kuuluu useampi lapsiperhe, jonka suurimpana yhdistävänä tekijänä on samanikäiset lapset ja heidän harrastuksensa sekä se että asutaan samalla paikkakunnalla niin miten suurta mielipahaa tunnet, ettei sinua sinkkuna kutsuta tällaiseen illanviettoon.

Sinulla on oma näkökulmasta, mutta kyllä sillä illanvieton järjestäjällä voi olla toinen näkökulma ja hän voi ajatella, ettei tällainen sinua kiinnosta. Hän voi myös ajatella, että haluaa keskittyä muuhun kuin sinun viihdyttämiseen, eikä halua kutsua sinua ettet jää ulkopuoliseksi.

No jos ystävyytesi hinta on lastesi harrastusten mahdollistaminen, niin eipä se välien hyytyminen varmaan hirveästi harmita. Toivottavasti ei sinuakaan sitten kun oivallat, ettei sinua ja "ystäviäsi" yhdistänytkään mikään muu kuin lasten harrastukset.