Lue keskustelun säännöt.
YLEISTÄN! Mutta kysynpä silti: Miksi pariskunnat haluaa viettää aikaa vain toisten pariskuntien kanssa?
09.08.2021 |
Tai ainakin näin näyttää olevan minun tuttavapiirissä.
Minä olen ikisinkku syistä ja toisista ja kaverini taas tuppaa olemaan sarjaseurustelia, kumppaneita muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen.
Tällä hetkellä sinkku.
Ja kun nyt viimeisimmätkin ovat vakavissa suhteissa, meitä ei enää oikein koskaan (tämä alkoi jo pari vuotta ennen koronaa) kutsuta mukaan tai kysellä kuulumisia.
Tämä edellämainittu kaveri sanoi että hän kelpaa seuraan aina silloin kun on suhteessa.
Mitä ihmettä tämä on?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vieläkään ymmärrä sitä jos kutsutaan illanviettoon kaksi kaveripariskuntaa mutta jätetään saman porukan sinkku/sinkut kutsumatta. Mikä järki?
Mikä tämä "sama porukka" on ja miten se on muodostunut? Ehkäpä ongelma onkin siinä, että eri ihmiset näkee sen "porukan" eri tavoin. Edelleen jokainen saa kutsua ketä haluaa, mistä syystä haluaa aivan porukoissa välittämättä vaikka jotakuta asia harmittaisi.
Lapsuudenkavereita ja osan puolisot. Opiskelukavereita ja osan puolisot. Harrastuskavereita ja osan puolisot. Ja sitten joku jätetään kutsumatta saunailtaan, kun raukka on sinkku.
Eli mielestäsi pitää kutsua kaikki ihmiset joiden kanssa on joskus ollut kaverit riippumatta siitä ketä haluaa kutsua tai keiden uskoo viihtyvän keskenään? Ei minulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa viettää aikaa miehen lapsuudenkavereiden kanssa ja vielä vähemmän heidän puolisoidensa kanssa. Omien lapsuudenkavereiden kanssa en ole ollut tekemisissä vuosikymmeniin. Mielestäni ei ole ihme, ettei eri ajoilta tai eri yhteyksistä tulleita ystäviä kutsuta samalla kertaa. Olipa kyseessä sinkku tai pariskunta. Isäntäväki ajattelee tai ainakin pitäisi ajatella vieraidensa viihtyvyyttä.
Sinulla on kolme hyvää kaveria opiskeluajoilta, Maija, Mirja ja Miina. Olette kaikki neljä edelleen kavereita ja teillä on oma wa-ryhmäkin missä jaatte kuulumisia. Maijalla ja Mirjalla on puolisot, Miinalla ei. Kutsut luoksesi iltaa viettämään Maijan ja Mirjan miehineen, mutta jätät Miinan pois. Miksi?
Asiahan voi olla niinkin, että emäntä pitää enemmän Maijasta ja Mirjasta ja haluaa jutella heidän kanssaan eikä kaipaa tähän Miinaa. Tai sitten isännän mielestä Miina on rasittava jankkaaja ja besserwisseri ja emäntä ei yleisen viihtyisyyden takia kutsu Miinaa. Emme voi tietää. Jos kovin kyrsii se, ettei kutsuta niin ehkäpä kannattaa jutella niiden kanssa, jotka ei kutsu heidän syistään ja ilmaista oma intonsa tulla keskustelemaan perheellisten asioista , vaikka täälläkin niitä avoimesti halveksii. Voi olla ettei isäntäväkeä kiinnosta vääntää kanssasi politiikasta, tieteestä , taiteesta tai kulttuurista vaikka sinä niin teet mielelläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?
Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.
Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?
Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.
Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.
Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.
Mitä se oikea osallistuminen on? Pitääkö niitä kaverin lapsia kuskata sinne harrastuksiin, vai riittääkö vain, että sen lapsen kanssa juttelee siitä? Tai pelaa futista pihalla?
Voit ihan itse miettiä, mitä olet valmis tekemään ystäväsi lasten harrastuksen mahdollistamiseksi. Kyllä- samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa kyyditään lapsia vuorotellen harrastuksiin, järjestetään turnauksia , osalla stutaan oelureissuihin. mietitään ja kerätään rahoitusta, tehdään talkoita jne.
Jos porukkaan kuuluu useampi lapsiperhe, jonka suurimpana yhdistävänä tekijänä on samanikäiset lapset ja heidän harrastuksensa sekä se että asutaan samalla paikkakunnalla niin miten suurta mielipahaa tunnet, ettei sinua sinkkuna kutsuta tällaiseen illanviettoon.
Sinulla on oma näkökulmasta, mutta kyllä sillä illanvieton järjestäjällä voi olla toinen näkökulma ja hän voi ajatella, ettei tällainen sinua kiinnosta. Hän voi myös ajatella, että haluaa keskittyä muuhun kuin sinun viihdyttämiseen, eikä halua kutsua sinua ettet jää ulkopuoliseksi.
No jos ystävyytesi hinta on lastesi harrastusten mahdollistaminen, niin eipä se välien hyytyminen varmaan hirveästi harmita. Toivottavasti ei sinuakaan sitten kun oivallat, ettei sinua ja "ystäviäsi" yhdistänytkään mikään muu kuin lasten harrastukset.
Jotenkin säälittää nämä ihmiset, jotka ajattelee, että jokin ystäväpiiri on ikuinen ja kun kerran kuuluu johonkin piiriin niin siinä täytyy kaikkien olla ikuisesti. Ei haittaa pätkääkään, että kun lapset kasvaa ja harrastukset muuttuu tai jää pois, myös vanhempien elämä muuttuu. Entinen jää ja tulee tilaa uusille asioille ja ystäville. Emme me kaikki velvoita toisia ihmisiä ikuiseen ystävyyteen ja kutsumaan ikuisesti itsemme jokaiseen muuttumattoman "porukan" tapahtumaan tai illanviettoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vieläkään ymmärrä sitä jos kutsutaan illanviettoon kaksi kaveripariskuntaa mutta jätetään saman porukan sinkku/sinkut kutsumatta. Mikä järki?
Mikä tämä "sama porukka" on ja miten se on muodostunut? Ehkäpä ongelma onkin siinä, että eri ihmiset näkee sen "porukan" eri tavoin. Edelleen jokainen saa kutsua ketä haluaa, mistä syystä haluaa aivan porukoissa välittämättä vaikka jotakuta asia harmittaisi.
Lapsuudenkavereita ja osan puolisot. Opiskelukavereita ja osan puolisot. Harrastuskavereita ja osan puolisot. Ja sitten joku jätetään kutsumatta saunailtaan, kun raukka on sinkku.
Eli mielestäsi pitää kutsua kaikki ihmiset joiden kanssa on joskus ollut kaverit riippumatta siitä ketä haluaa kutsua tai keiden uskoo viihtyvän keskenään? Ei minulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa viettää aikaa miehen lapsuudenkavereiden kanssa ja vielä vähemmän heidän puolisoidensa kanssa. Omien lapsuudenkavereiden kanssa en ole ollut tekemisissä vuosikymmeniin. Mielestäni ei ole ihme, ettei eri ajoilta tai eri yhteyksistä tulleita ystäviä kutsuta samalla kertaa. Olipa kyseessä sinkku tai pariskunta. Isäntäväki ajattelee tai ainakin pitäisi ajatella vieraidensa viihtyvyyttä.
Sinulla on kolme hyvää kaveria opiskeluajoilta, Maija, Mirja ja Miina. Olette kaikki neljä edelleen kavereita ja teillä on oma wa-ryhmäkin missä jaatte kuulumisia. Maijalla ja Mirjalla on puolisot, Miinalla ei. Kutsut luoksesi iltaa viettämään Maijan ja Mirjan miehineen, mutta jätät Miinan pois. Miksi?
Asiahan voi olla niinkin, että emäntä pitää enemmän Maijasta ja Mirjasta ja haluaa jutella heidän kanssaan eikä kaipaa tähän Miinaa. Tai sitten isännän mielestä Miina on rasittava jankkaaja ja besserwisseri ja emäntä ei yleisen viihtyisyyden takia kutsu Miinaa. Emme voi tietää. Jos kovin kyrsii se, ettei kutsuta niin ehkäpä kannattaa jutella niiden kanssa, jotka ei kutsu heidän syistään ja ilmaista oma intonsa tulla keskustelemaan perheellisten asioista , vaikka täälläkin niitä avoimesti halveksii. Voi olla ettei isäntäväkeä kiinnosta vääntää kanssasi politiikasta, tieteestä , taiteesta tai kulttuurista vaikka sinä niin teet mielelläsi.
Tai sitten asia on niin että emäntä on törppö ja Maija ja Mirja ihmettelevät eikö Miina päässytkään tulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?
Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.
Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?
Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.
Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.
Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.
Mitä se oikea osallistuminen on? Pitääkö niitä kaverin lapsia kuskata sinne harrastuksiin, vai riittääkö vain, että sen lapsen kanssa juttelee siitä? Tai pelaa futista pihalla?
Voit ihan itse miettiä, mitä olet valmis tekemään ystäväsi lasten harrastuksen mahdollistamiseksi. Kyllä- samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa kyyditään lapsia vuorotellen harrastuksiin, järjestetään turnauksia , osalla stutaan oelureissuihin. mietitään ja kerätään rahoitusta, tehdään talkoita jne.
Jos porukkaan kuuluu useampi lapsiperhe, jonka suurimpana yhdistävänä tekijänä on samanikäiset lapset ja heidän harrastuksensa sekä se että asutaan samalla paikkakunnalla niin miten suurta mielipahaa tunnet, ettei sinua sinkkuna kutsuta tällaiseen illanviettoon.
Sinulla on oma näkökulmasta, mutta kyllä sillä illanvieton järjestäjällä voi olla toinen näkökulma ja hän voi ajatella, ettei tällainen sinua kiinnosta. Hän voi myös ajatella, että haluaa keskittyä muuhun kuin sinun viihdyttämiseen, eikä halua kutsua sinua ettet jää ulkopuoliseksi.
No jos ystävyytesi hinta on lastesi harrastusten mahdollistaminen, niin eipä se välien hyytyminen varmaan hirveästi harmita. Toivottavasti ei sinuakaan sitten kun oivallat, ettei sinua ja "ystäviäsi" yhdistänytkään mikään muu kuin lasten harrastukset.
Jotenkin säälittää nämä ihmiset, jotka ajattelee, että jokin ystäväpiiri on ikuinen ja kun kerran kuuluu johonkin piiriin niin siinä täytyy kaikkien olla ikuisesti. Ei haittaa pätkääkään, että kun lapset kasvaa ja harrastukset muuttuu tai jää pois, myös vanhempien elämä muuttuu. Entinen jää ja tulee tilaa uusille asioille ja ystäville. Emme me kaikki velvoita toisia ihmisiä ikuiseen ystävyyteen ja kutsumaan ikuisesti itsemme jokaiseen muuttumattoman "porukan" tapahtumaan tai illanviettoon.
Pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden arvoa ei tietenkään ymmärrä, jos sellaisia ei ole.
Ei miehiä kiinnosta mennä perheenä vierailulle vaimon ystävättären luo, jos siellä ei ole äijäseuraa. Ei sen puoleen kutsua sinkkunaista kyläänkään, jos se siis on vaimon kaveri. Miesten asema tässäkin lienee parempi, siis naisille miessinkut seurana kyllä kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?
Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.
Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?
Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.
Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.
Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.
Mitä se oikea osallistuminen on? Pitääkö niitä kaverin lapsia kuskata sinne harrastuksiin, vai riittääkö vain, että sen lapsen kanssa juttelee siitä? Tai pelaa futista pihalla?
Voit ihan itse miettiä, mitä olet valmis tekemään ystäväsi lasten harrastuksen mahdollistamiseksi. Kyllä- samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa kyyditään lapsia vuorotellen harrastuksiin, järjestetään turnauksia , osalla stutaan oelureissuihin. mietitään ja kerätään rahoitusta, tehdään talkoita jne.
Jos porukkaan kuuluu useampi lapsiperhe, jonka suurimpana yhdistävänä tekijänä on samanikäiset lapset ja heidän harrastuksensa sekä se että asutaan samalla paikkakunnalla niin miten suurta mielipahaa tunnet, ettei sinua sinkkuna kutsuta tällaiseen illanviettoon.
Sinulla on oma näkökulmasta, mutta kyllä sillä illanvieton järjestäjällä voi olla toinen näkökulma ja hän voi ajatella, ettei tällainen sinua kiinnosta. Hän voi myös ajatella, että haluaa keskittyä muuhun kuin sinun viihdyttämiseen, eikä halua kutsua sinua ettet jää ulkopuoliseksi.
No jos ystävyytesi hinta on lastesi harrastusten mahdollistaminen, niin eipä se välien hyytyminen varmaan hirveästi harmita. Toivottavasti ei sinuakaan sitten kun oivallat, ettei sinua ja "ystäviäsi" yhdistänytkään mikään muu kuin lasten harrastukset.
Jotenkin säälittää nämä ihmiset, jotka ajattelee, että jokin ystäväpiiri on ikuinen ja kun kerran kuuluu johonkin piiriin niin siinä täytyy kaikkien olla ikuisesti. Ei haittaa pätkääkään, että kun lapset kasvaa ja harrastukset muuttuu tai jää pois, myös vanhempien elämä muuttuu. Entinen jää ja tulee tilaa uusille asioille ja ystäville. Emme me kaikki velvoita toisia ihmisiä ikuiseen ystävyyteen ja kutsumaan ikuisesti itsemme jokaiseen muuttumattoman "porukan" tapahtumaan tai illanviettoon.
Pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden arvoa ei tietenkään ymmärrä, jos sellaisia ei ole.
No sehän tässä tuntuu olevan ongelma. Sinkku kuvittelee kuuluvansa pitkäaikaisiin jopa ikuisiin ystäviin ja nurisee kun perheelliset ihmiset eivät ajattele samoin ja jopa haluavat tavata myös muita ystäviään ilman häntä. Hanki elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?
Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.
Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?
Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.
Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.
Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.
Mitä se oikea osallistuminen on? Pitääkö niitä kaverin lapsia kuskata sinne harrastuksiin, vai riittääkö vain, että sen lapsen kanssa juttelee siitä? Tai pelaa futista pihalla?
Voit ihan itse miettiä, mitä olet valmis tekemään ystäväsi lasten harrastuksen mahdollistamiseksi. Kyllä- samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa kyyditään lapsia vuorotellen harrastuksiin, järjestetään turnauksia , osalla stutaan oelureissuihin. mietitään ja kerätään rahoitusta, tehdään talkoita jne.
Jos porukkaan kuuluu useampi lapsiperhe, jonka suurimpana yhdistävänä tekijänä on samanikäiset lapset ja heidän harrastuksensa sekä se että asutaan samalla paikkakunnalla niin miten suurta mielipahaa tunnet, ettei sinua sinkkuna kutsuta tällaiseen illanviettoon.
Sinulla on oma näkökulmasta, mutta kyllä sillä illanvieton järjestäjällä voi olla toinen näkökulma ja hän voi ajatella, ettei tällainen sinua kiinnosta. Hän voi myös ajatella, että haluaa keskittyä muuhun kuin sinun viihdyttämiseen, eikä halua kutsua sinua ettet jää ulkopuoliseksi.
No jos ystävyytesi hinta on lastesi harrastusten mahdollistaminen, niin eipä se välien hyytyminen varmaan hirveästi harmita. Toivottavasti ei sinuakaan sitten kun oivallat, ettei sinua ja "ystäviäsi" yhdistänytkään mikään muu kuin lasten harrastukset.
Jotenkin säälittää nämä ihmiset, jotka ajattelee, että jokin ystäväpiiri on ikuinen ja kun kerran kuuluu johonkin piiriin niin siinä täytyy kaikkien olla ikuisesti. Ei haittaa pätkääkään, että kun lapset kasvaa ja harrastukset muuttuu tai jää pois, myös vanhempien elämä muuttuu. Entinen jää ja tulee tilaa uusille asioille ja ystäville. Emme me kaikki velvoita toisia ihmisiä ikuiseen ystävyyteen ja kutsumaan ikuisesti itsemme jokaiseen muuttumattoman "porukan" tapahtumaan tai illanviettoon.
Pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden arvoa ei tietenkään ymmärrä, jos sellaisia ei ole.
No sehän tässä tuntuu olevan ongelma. Sinkku kuvittelee kuuluvansa pitkäaikaisiin jopa ikuisiin ystäviin ja nurisee kun perheelliset ihmiset eivät ajattele samoin ja jopa haluavat tavata myös muita ystäviään ilman häntä. Hanki elämä.
Kiitos vain, minulla on elämä. Ja kaksi rakasta ystävää, jotka olen tuntenut hiekkalaatikolta asti. Heistä molemmilla on puoliso, toisella myös lapsia, joista yhden kummi olen. Kelpaan kahvi-ja illanviettoseuraksi, vaikka en kuskaakaan lapsia harrastuksiin tai osta vessapaperipaaleja. Minulla on toki muitakin ystäviä, samoin heillä, sehän on normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
l
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vieläkään ymmärrä sitä jos kutsutaan illanviettoon kaksi kaveripariskuntaa mutta jätetään saman porukan sinkku/sinkut kutsumatta. Mikä järki?
Mikä tämä "sama porukka" on ja miten se on muodostunut? Ehkäpä ongelma onkin siinä, että eri ihmiset näkee sen "porukan" eri tavoin. Edelleen jokainen saa kutsua ketä haluaa, mistä syystä haluaa aivan porukoissa välittämättä vaikka jotakuta asia harmittaisi.
Lapsuudenkavereita ja osan puolisot. Opiskelukavereita ja osan puolisot. Harrastuskavereita ja osan puolisot. Ja sitten joku jätetään kutsumatta saunailtaan, kun raukka on sinkku.
Eli mielestäsi pitää kutsua kaikki ihmiset joiden kanssa on joskus ollut kaverit riippumatta siitä ketä haluaa kutsua tai keiden uskoo viihtyvän keskenään? Ei minulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa viettää aikaa miehen lapsuudenkavereiden kanssa ja vielä vähemmän heidän puolisoidensa kanssa. Omien lapsuudenkavereiden kanssa en ole ollut tekemisissä vuosikymmeniin. Mielestäni ei ole ihme, ettei eri ajoilta tai eri yhteyksistä tulleita ystäviä kutsuta samalla kertaa. Olipa kyseessä sinkku tai pariskunta. Isäntäväki ajattelee tai ainakin pitäisi ajatella vieraidensa viihtyvyyttä.
Sinulla on kolme hyvää kaveria opiskeluajoilta, Maija, Mirja ja Miina. Olette kaikki neljä edelleen kavereita ja teillä on oma wa-ryhmäkin missä jaatte kuulumisia. Maijalla ja Mirjalla on puolisot, Miinalla ei. Kutsut luoksesi iltaa viettämään Maijan ja Mirjan miehineen, mutta jätät Miinan pois. Miksi?
Asiahan voi olla niinkin, että emäntä pitää enemmän Maijasta ja Mirjasta ja haluaa jutella heidän kanssaan eikä kaipaa tähän Miinaa. Tai sitten isännän mielestä Miina on rasittava jankkaaja ja besserwisseri ja emäntä ei yleisen viihtyisyyden takia kutsu Miinaa. Emme voi tietää. Jos kovin kyrsii se, ettei kutsuta niin ehkäpä kannattaa jutella niiden kanssa, jotka ei kutsu heidän syistään ja ilmaista oma intonsa tulla keskustelemaan perheellisten asioista , vaikka täälläkin niitä avoimesti halveksii. Voi olla ettei isäntäväkeä kiinnosta vääntää kanssasi politiikasta, tieteestä , taiteesta tai kulttuurista vaikka sinä niin teet mielelläsi.
Tai sitten asia on niin että emäntä on törppö ja Maija ja Mirja ihmettelevät eikö Miina päässytkään tulemaan.
Maija ja Mirja saavat illanvieton järjestäesdään kutsua sinne ihan ketä haluavat vaikkapa niin, että kutsuvat Miinan ja jättävät tämän kertaisen "törppönä" pitämänsä emännän kutsumatta. He voivat myös kieltäytyä ensi kerran törpön emännän kutsusta mikäli siltä tuntuu. Jokainen saa edelliinkin kutsua ketä haluaa ja ihan millä perusteella haluaa. Jokainen kutsuttu taas saa ihan itse päättää haluaako osallistua vai ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?
Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.
Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?
Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.
Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.
Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.
Mitä se oikea osallistuminen on? Pitääkö niitä kaverin lapsia kuskata sinne harrastuksiin, vai riittääkö vain, että sen lapsen kanssa juttelee siitä? Tai pelaa futista pihalla?
Voit ihan itse miettiä, mitä olet valmis tekemään ystäväsi lasten harrastuksen mahdollistamiseksi. Kyllä- samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa kyyditään lapsia vuorotellen harrastuksiin, järjestetään turnauksia , osalla stutaan oelureissuihin. mietitään ja kerätään rahoitusta, tehdään talkoita jne.
Jos porukkaan kuuluu useampi lapsiperhe, jonka suurimpana yhdistävänä tekijänä on samanikäiset lapset ja heidän harrastuksensa sekä se että asutaan samalla paikkakunnalla niin miten suurta mielipahaa tunnet, ettei sinua sinkkuna kutsuta tällaiseen illanviettoon.
Sinulla on oma näkökulmasta, mutta kyllä sillä illanvieton järjestäjällä voi olla toinen näkökulma ja hän voi ajatella, ettei tällainen sinua kiinnosta. Hän voi myös ajatella, että haluaa keskittyä muuhun kuin sinun viihdyttämiseen, eikä halua kutsua sinua ettet jää ulkopuoliseksi.
No jos ystävyytesi hinta on lastesi harrastusten mahdollistaminen, niin eipä se välien hyytyminen varmaan hirveästi harmita. Toivottavasti ei sinuakaan sitten kun oivallat, ettei sinua ja "ystäviäsi" yhdistänytkään mikään muu kuin lasten harrastukset.
Jotenkin säälittää nämä ihmiset, jotka ajattelee, että jokin ystäväpiiri on ikuinen ja kun kerran kuuluu johonkin piiriin niin siinä täytyy kaikkien olla ikuisesti. Ei haittaa pätkääkään, että kun lapset kasvaa ja harrastukset muuttuu tai jää pois, myös vanhempien elämä muuttuu. Entinen jää ja tulee tilaa uusille asioille ja ystäville. Emme me kaikki velvoita toisia ihmisiä ikuiseen ystävyyteen ja kutsumaan ikuisesti itsemme jokaiseen muuttumattoman "porukan" tapahtumaan tai illanviettoon.
Pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden arvoa ei tietenkään ymmärrä, jos sellaisia ei ole.
No sehän tässä tuntuu olevan ongelma. Sinkku kuvittelee kuuluvansa pitkäaikaisiin jopa ikuisiin ystäviin ja nurisee kun perheelliset ihmiset eivät ajattele samoin ja jopa haluavat tavata myös muita ystäviään ilman häntä. Hanki elämä.
Kiitos vain, minulla on elämä. Ja kaksi rakasta ystävää, jotka olen tuntenut hiekkalaatikolta asti. Heistä molemmilla on puoliso, toisella myös lapsia, joista yhden kummi olen. Kelpaan kahvi-ja illanviettoseuraksi, vaikka en kuskaakaan lapsia harrastuksiin tai osta vessapaperipaaleja. Minulla on toki muitakin ystäviä, samoin heillä, sehän on normaalia.
Edelleenkin, jos sinulla ei ole mitään ongelmaa perheellisten ystäviesi suhteen, niin mitä teet keskustelussa ,jossa sinkut haukkuu perheellisiä ystäviään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?
Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.
Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?
Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.
Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.
Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.
Mitä se oikea osallistuminen on? Pitääkö niitä kaverin lapsia kuskata sinne harrastuksiin, vai riittääkö vain, että sen lapsen kanssa juttelee siitä? Tai pelaa futista pihalla?
Voit ihan itse miettiä, mitä olet valmis tekemään ystäväsi lasten harrastuksen mahdollistamiseksi. Kyllä- samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa kyyditään lapsia vuorotellen harrastuksiin, järjestetään turnauksia , osalla stutaan oelureissuihin. mietitään ja kerätään rahoitusta, tehdään talkoita jne.
Jos porukkaan kuuluu useampi lapsiperhe, jonka suurimpana yhdistävänä tekijänä on samanikäiset lapset ja heidän harrastuksensa sekä se että asutaan samalla paikkakunnalla niin miten suurta mielipahaa tunnet, ettei sinua sinkkuna kutsuta tällaiseen illanviettoon.
Sinulla on oma näkökulmasta, mutta kyllä sillä illanvieton järjestäjällä voi olla toinen näkökulma ja hän voi ajatella, ettei tällainen sinua kiinnosta. Hän voi myös ajatella, että haluaa keskittyä muuhun kuin sinun viihdyttämiseen, eikä halua kutsua sinua ettet jää ulkopuoliseksi.
No jos ystävyytesi hinta on lastesi harrastusten mahdollistaminen, niin eipä se välien hyytyminen varmaan hirveästi harmita. Toivottavasti ei sinuakaan sitten kun oivallat, ettei sinua ja "ystäviäsi" yhdistänytkään mikään muu kuin lasten harrastukset.
Jotenkin säälittää nämä ihmiset, jotka ajattelee, että jokin ystäväpiiri on ikuinen ja kun kerran kuuluu johonkin piiriin niin siinä täytyy kaikkien olla ikuisesti. Ei haittaa pätkääkään, että kun lapset kasvaa ja harrastukset muuttuu tai jää pois, myös vanhempien elämä muuttuu. Entinen jää ja tulee tilaa uusille asioille ja ystäville. Emme me kaikki velvoita toisia ihmisiä ikuiseen ystävyyteen ja kutsumaan ikuisesti itsemme jokaiseen muuttumattoman "porukan" tapahtumaan tai illanviettoon.
Pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden arvoa ei tietenkään ymmärrä, jos sellaisia ei ole.
No sehän tässä tuntuu olevan ongelma. Sinkku kuvittelee kuuluvansa pitkäaikaisiin jopa ikuisiin ystäviin ja nurisee kun perheelliset ihmiset eivät ajattele samoin ja jopa haluavat tavata myös muita ystäviään ilman häntä. Hanki elämä.
Kiitos vain, minulla on elämä. Ja kaksi rakasta ystävää, jotka olen tuntenut hiekkalaatikolta asti. Heistä molemmilla on puoliso, toisella myös lapsia, joista yhden kummi olen. Kelpaan kahvi-ja illanviettoseuraksi, vaikka en kuskaakaan lapsia harrastuksiin tai osta vessapaperipaaleja. Minulla on toki muitakin ystäviä, samoin heillä, sehän on normaalia.
Eli mielestäsi on kuitenkin normaalia ja ok, ettei sinua kutsuta jokaikiseen illanviettoon tai kissanristiäisiin ,joita perheelliset ystäväsi järjestää. Heillä saa olla sosiaalista elämää myös ilman sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?
Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.
Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?
Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.
Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.
Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.
Mitä se oikea osallistuminen on? Pitääkö niitä kaverin lapsia kuskata sinne harrastuksiin, vai riittääkö vain, että sen lapsen kanssa juttelee siitä? Tai pelaa futista pihalla?
Voit ihan itse miettiä, mitä olet valmis tekemään ystäväsi lasten harrastuksen mahdollistamiseksi. Kyllä- samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa kyyditään lapsia vuorotellen harrastuksiin, järjestetään turnauksia , osalla stutaan oelureissuihin. mietitään ja kerätään rahoitusta, tehdään talkoita jne.
Jos porukkaan kuuluu useampi lapsiperhe, jonka suurimpana yhdistävänä tekijänä on samanikäiset lapset ja heidän harrastuksensa sekä se että asutaan samalla paikkakunnalla niin miten suurta mielipahaa tunnet, ettei sinua sinkkuna kutsuta tällaiseen illanviettoon.
Sinulla on oma näkökulmasta, mutta kyllä sillä illanvieton järjestäjällä voi olla toinen näkökulma ja hän voi ajatella, ettei tällainen sinua kiinnosta. Hän voi myös ajatella, että haluaa keskittyä muuhun kuin sinun viihdyttämiseen, eikä halua kutsua sinua ettet jää ulkopuoliseksi.
No jos ystävyytesi hinta on lastesi harrastusten mahdollistaminen, niin eipä se välien hyytyminen varmaan hirveästi harmita. Toivottavasti ei sinuakaan sitten kun oivallat, ettei sinua ja "ystäviäsi" yhdistänytkään mikään muu kuin lasten harrastukset.
Jotenkin säälittää nämä ihmiset, jotka ajattelee, että jokin ystäväpiiri on ikuinen ja kun kerran kuuluu johonkin piiriin niin siinä täytyy kaikkien olla ikuisesti. Ei haittaa pätkääkään, että kun lapset kasvaa ja harrastukset muuttuu tai jää pois, myös vanhempien elämä muuttuu. Entinen jää ja tulee tilaa uusille asioille ja ystäville. Emme me kaikki velvoita toisia ihmisiä ikuiseen ystävyyteen ja kutsumaan ikuisesti itsemme jokaiseen muuttumattoman "porukan" tapahtumaan tai illanviettoon.
Pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden arvoa ei tietenkään ymmärrä, jos sellaisia ei ole.
No sehän tässä tuntuu olevan ongelma. Sinkku kuvittelee kuuluvansa pitkäaikaisiin jopa ikuisiin ystäviin ja nurisee kun perheelliset ihmiset eivät ajattele samoin ja jopa haluavat tavata myös muita ystäviään ilman häntä. Hanki elämä.
Kiitos vain, minulla on elämä. Ja kaksi rakasta ystävää, jotka olen tuntenut hiekkalaatikolta asti. Heistä molemmilla on puoliso, toisella myös lapsia, joista yhden kummi olen. Kelpaan kahvi-ja illanviettoseuraksi, vaikka en kuskaakaan lapsia harrastuksiin tai osta vessapaperipaaleja. Minulla on toki muitakin ystäviä, samoin heillä, sehän on normaalia.
Eli mielestäsi on kuitenkin normaalia ja ok, ettei sinua kutsuta jokaikiseen illanviettoon tai kissanristiäisiin ,joita perheelliset ystäväsi järjestää. Heillä saa olla sosiaalista elämää myös ilman sinua?
Tietysti se on normaalia. Enhän minäkään kutsu heitä mukaan, jos menen työkavereiden kanssa kaljalle, enkä tosiaankaan hingu mihinkään kotiäitien vaippakarkeloihin. Kyse on siitä, että samassa sosiaalisessa karsinassa olevat otetaan samalla tavalla huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?
Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.
Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?
Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.
Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.
Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.
Mitä se oikea osallistuminen on? Pitääkö niitä kaverin lapsia kuskata sinne harrastuksiin, vai riittääkö vain, että sen lapsen kanssa juttelee siitä? Tai pelaa futista pihalla?
Voit ihan itse miettiä, mitä olet valmis tekemään ystäväsi lasten harrastuksen mahdollistamiseksi. Kyllä- samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa kyyditään lapsia vuorotellen harrastuksiin, järjestetään turnauksia , osalla stutaan oelureissuihin. mietitään ja kerätään rahoitusta, tehdään talkoita jne.
Jos porukkaan kuuluu useampi lapsiperhe, jonka suurimpana yhdistävänä tekijänä on samanikäiset lapset ja heidän harrastuksensa sekä se että asutaan samalla paikkakunnalla niin miten suurta mielipahaa tunnet, ettei sinua sinkkuna kutsuta tällaiseen illanviettoon.
Sinulla on oma näkökulmasta, mutta kyllä sillä illanvieton järjestäjällä voi olla toinen näkökulma ja hän voi ajatella, ettei tällainen sinua kiinnosta. Hän voi myös ajatella, että haluaa keskittyä muuhun kuin sinun viihdyttämiseen, eikä halua kutsua sinua ettet jää ulkopuoliseksi.
No jos ystävyytesi hinta on lastesi harrastusten mahdollistaminen, niin eipä se välien hyytyminen varmaan hirveästi harmita. Toivottavasti ei sinuakaan sitten kun oivallat, ettei sinua ja "ystäviäsi" yhdistänytkään mikään muu kuin lasten harrastukset.
Jotenkin säälittää nämä ihmiset, jotka ajattelee, että jokin ystäväpiiri on ikuinen ja kun kerran kuuluu johonkin piiriin niin siinä täytyy kaikkien olla ikuisesti. Ei haittaa pätkääkään, että kun lapset kasvaa ja harrastukset muuttuu tai jää pois, myös vanhempien elämä muuttuu. Entinen jää ja tulee tilaa uusille asioille ja ystäville. Emme me kaikki velvoita toisia ihmisiä ikuiseen ystävyyteen ja kutsumaan ikuisesti itsemme jokaiseen muuttumattoman "porukan" tapahtumaan tai illanviettoon.
Pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden arvoa ei tietenkään ymmärrä, jos sellaisia ei ole.
No sehän tässä tuntuu olevan ongelma. Sinkku kuvittelee kuuluvansa pitkäaikaisiin jopa ikuisiin ystäviin ja nurisee kun perheelliset ihmiset eivät ajattele samoin ja jopa haluavat tavata myös muita ystäviään ilman häntä. Hanki elämä.
Kiitos vain, minulla on elämä. Ja kaksi rakasta ystävää, jotka olen tuntenut hiekkalaatikolta asti. Heistä molemmilla on puoliso, toisella myös lapsia, joista yhden kummi olen. Kelpaan kahvi-ja illanviettoseuraksi, vaikka en kuskaakaan lapsia harrastuksiin tai osta vessapaperipaaleja. Minulla on toki muitakin ystäviä, samoin heillä, sehän on normaalia.
Edelleenkin, jos sinulla ei ole mitään ongelmaa perheellisten ystäviesi suhteen, niin mitä teet keskustelussa ,jossa sinkut haukkuu perheellisiä ystäviään?
Saanko udella, mitä sinä teet keskustelussa, jossa sinkut haukkuu perheellisiä ystäviään?
Pariskunnat/perheelliset kutsuu vastavuoroisesti ruokineen ja juomineen, mutta se porukan sinkku ei koskaan, koska on köyhä ja asuu yksiössä, eikä ole saunaa tai paljua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Kai tässä ihmeteltiin sitä, miten se elämänpiiri parisuhteessa muuttuu niin paljon, että kosketuspinta sinkkuystäviin katoaa?
Parisuhteessa prioriteetit ovat eri kuin sinkkuna. Elämässä on ihan erilaisia sitoomuksia ja vastuita kuin sinkuilla. Siinä jokapäiväisessä arjessa joutuu kokoajan kumppaninsa ja lapsensa huomioimaan.
Mitä ihmettä, oletko niitä ihmisiä jotka luulevat että sinkut elävät aikuisenakin vielä kuin teinit, vailla vastuita ja sitoomuksia? Kyllä niitä tavallisilla aikuisilla on parisuhdestatuksesta riippumatta, sinkulla jopa pariskuntaa enemmän jos on yksinhuoltaja.
Tai omistaa talon... Ei voi ulkoistaa hommia toiselle. Ja ne vanhat vanhemmat... Jos on perheelliset sisarukset, voivat jopa vedota siihen, että sullahan on aikaa, kun oot sinkku...
Kiva mennä saunomaan, ensin naiset sitten miehet. Ja puhua asiat halki vertaisen kanssa.
Sinkkuna taas vietin aikani vain muiden sinkkujen kanssa, koska oli puhuttavaa: tinder, deitit, ero jne...
Vauvalomalla vietin aikaani muiden vauvalomalaisten kanssa, koska oli yhteistä tekemistä ja yhteistä puhuttavaa.
Vain vertaiset ymmärtää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?
Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.
Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?
Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.
Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.
Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.
Mitä se oikea osallistuminen on? Pitääkö niitä kaverin lapsia kuskata sinne harrastuksiin, vai riittääkö vain, että sen lapsen kanssa juttelee siitä? Tai pelaa futista pihalla?
Voit ihan itse miettiä, mitä olet valmis tekemään ystäväsi lasten harrastuksen mahdollistamiseksi. Kyllä- samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa kyyditään lapsia vuorotellen harrastuksiin, järjestetään turnauksia , osalla stutaan oelureissuihin. mietitään ja kerätään rahoitusta, tehdään talkoita jne.
Jos porukkaan kuuluu useampi lapsiperhe, jonka suurimpana yhdistävänä tekijänä on samanikäiset lapset ja heidän harrastuksensa sekä se että asutaan samalla paikkakunnalla niin miten suurta mielipahaa tunnet, ettei sinua sinkkuna kutsuta tällaiseen illanviettoon.
Sinulla on oma näkökulmasta, mutta kyllä sillä illanvieton järjestäjällä voi olla toinen näkökulma ja hän voi ajatella, ettei tällainen sinua kiinnosta. Hän voi myös ajatella, että haluaa keskittyä muuhun kuin sinun viihdyttämiseen, eikä halua kutsua sinua ettet jää ulkopuoliseksi.
No jos ystävyytesi hinta on lastesi harrastusten mahdollistaminen, niin eipä se välien hyytyminen varmaan hirveästi harmita. Toivottavasti ei sinuakaan sitten kun oivallat, ettei sinua ja "ystäviäsi" yhdistänytkään mikään muu kuin lasten harrastukset.
Jotenkin säälittää nämä ihmiset, jotka ajattelee, että jokin ystäväpiiri on ikuinen ja kun kerran kuuluu johonkin piiriin niin siinä täytyy kaikkien olla ikuisesti. Ei haittaa pätkääkään, että kun lapset kasvaa ja harrastukset muuttuu tai jää pois, myös vanhempien elämä muuttuu. Entinen jää ja tulee tilaa uusille asioille ja ystäville. Emme me kaikki velvoita toisia ihmisiä ikuiseen ystävyyteen ja kutsumaan ikuisesti itsemme jokaiseen muuttumattoman "porukan" tapahtumaan tai illanviettoon.
Se vain on niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on saada uusia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?
Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.
Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?
Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.
Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.
Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.
Mitä se oikea osallistuminen on? Pitääkö niitä kaverin lapsia kuskata sinne harrastuksiin, vai riittääkö vain, että sen lapsen kanssa juttelee siitä? Tai pelaa futista pihalla?
Voit ihan itse miettiä, mitä olet valmis tekemään ystäväsi lasten harrastuksen mahdollistamiseksi. Kyllä- samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa kyyditään lapsia vuorotellen harrastuksiin, järjestetään turnauksia , osalla stutaan oelureissuihin. mietitään ja kerätään rahoitusta, tehdään talkoita jne.
Jos porukkaan kuuluu useampi lapsiperhe, jonka suurimpana yhdistävänä tekijänä on samanikäiset lapset ja heidän harrastuksensa sekä se että asutaan samalla paikkakunnalla niin miten suurta mielipahaa tunnet, ettei sinua sinkkuna kutsuta tällaiseen illanviettoon.
Sinulla on oma näkökulmasta, mutta kyllä sillä illanvieton järjestäjällä voi olla toinen näkökulma ja hän voi ajatella, ettei tällainen sinua kiinnosta. Hän voi myös ajatella, että haluaa keskittyä muuhun kuin sinun viihdyttämiseen, eikä halua kutsua sinua ettet jää ulkopuoliseksi.
Miksi sitä sinkkua pitäisi erikseen viihdyttää? Puhutaan siis yleisellä tasolla, eri asia jos se sinun tuntemasi sinkku on persoonana sellainen, että häntä pitää viihdyttää. Mutta itse kykenen vallan hyvin osallistumaan keskusteluun eri asioista ja kuuntelen sujuvasti, jos minulla juuri silloin ei ole mitään sanottavaa. Siksi varmaan niitä illanviettokutsuja saankin. En tietenkään aina, enhän minäkään kutsu joka ikinen kerta ihan kaikkia ystäviä ja se on ihan ok. Mutta, en usko että se kutsu on jäänyt saamatta juuri siksi, että olen sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Kiva mennä saunomaan, ensin naiset sitten miehet. Ja puhua asiat halki vertaisen kanssa.
Sinkkuna taas vietin aikani vain muiden sinkkujen kanssa, koska oli puhuttavaa: tinder, deitit, ero jne...
Vauvalomalla vietin aikaani muiden vauvalomalaisten kanssa, koska oli yhteistä tekemistä ja yhteistä puhuttavaa.
Vain vertaiset ymmärtää
No onpas outoa....
Kyllä minä olen voinut olla kavereita sinkkujen ja varattujen kanssa.
Muutenhan minulla ei olisi koskaan ollut kavereita, aromantikko kun olen.
Lapsivapaakin olen, silti lapsellisia kavereita löytyy.
Ja saunassakaan en oikein käy, kun kuumassa tulee huono olo.
Tämän perusteella mulla ei pitäisi olla yhtään kaveria.
Ai niin, ja suurin syntikin vielä osuu mikä tässä suomalaisessa kulttuurissa on se suurin tabu, en edes juo alkoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viihtyvät paremmin omassa vertaisryhmässään, joka tässä tapauksessa on pariskunnat. Voi myös olla, että se kumppani ei pidä toisen sinkkuystävistä. Tai sitten ajatellaan sinkulle olevan vaivaannuttavaa kun toiset ovat parittain. Voidaan myös ajatella ettei sinkkua kiinnosta hengailla pariskuntien kanssa ja että tällä olisi omia menoja sinkkuporukassa. Joka tapauksessa jokainen saa kutsua kyläilemään tai viettämään aikaa esim. mökillä ihan keitä haluaa.
Aika säälittävää, jos parisuhde on eniten omaa identiteettiä määrittävä tekijä, tai peräti ainoa sellainen.
Perheellinen ihminen ei voi olla identiteetiltään sinkku vaan perheellinen. Sinkkuajat ovat takana ja mieluummin seurustellaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Itse vierastan ajatusta, että täytyy roikkua samoissa ihmissä lopunikäänsä kuin vaikka 20-v opiskelijana. Kaveripiiri vaihtuu elämäntilanteen muuttuessa ja toisista tulee läheisempiä ja osa katoaa näköpiiristä. koska yhteistä kosketuspintaa ei enää ole.
Etkö sinä koe olevasi mitään muuta kuin perheellinen? Sinulla ei ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita, mistä löytäisit yhteyden muihin ihmisiin?
Perheellisenä ihmisenä kiinnostuksen kohde on perhe, eli kumppani ja lapset sekä koti. Harrastukset ja ystävät pyörivät näiden ympärillä tässä elämänvaiheessa. Toki sinkutkin on tervetulleita pyörittämään satujumppaa, jääkiekkojoukkuetta tai keräämään vanhempainyhdistyksen kanssa rahaa luokkaretkiin ym.
Eli et pysty juttelemaa sinkun kanssa junnukiekosta, vaikka tämä olisi itse harrastanut nuorena? Tai varojenhankintakeinoista jonkun yhdistysaktiivin kanssa, jos hän on sinkku? Onko sinulla mitään "omaa" juttua, muuta kuin perhe ja koti?
Itseasiassa sinkkuja ei todellakaan kiinnosta toisten ihmisten lasten harrastukset ja niiden rahoittaminen- puhumattakaan että löytyy vapaaehtoisia pyörittämään toimintaa. Kyllä minä yhtäläisesti sinkulle Myyn paaleittaan vessapaperia ja pilkkoset sukkia jos vaan kiinnostusta riittää ostaa.
Minulla on täysi tekeminen työssäni, perheessäni, vanhoissa vanhemmissanu ja lapsissani ja heidän harrastuksissaan. Mitä vielä pitäisi olla?
Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun kavereiden lapset ja heidän kuulumiset.
Mutta prioriteeteistahan tässä on kysymys.
Kuulumisten kysely on vähän eri asia kuin osallistuminen oikeasti.
Mitä se oikea osallistuminen on? Pitääkö niitä kaverin lapsia kuskata sinne harrastuksiin, vai riittääkö vain, että sen lapsen kanssa juttelee siitä? Tai pelaa futista pihalla?
Voit ihan itse miettiä, mitä olet valmis tekemään ystäväsi lasten harrastuksen mahdollistamiseksi. Kyllä- samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa kyyditään lapsia vuorotellen harrastuksiin, järjestetään turnauksia , osalla stutaan oelureissuihin. mietitään ja kerätään rahoitusta, tehdään talkoita jne.
Jos porukkaan kuuluu useampi lapsiperhe, jonka suurimpana yhdistävänä tekijänä on samanikäiset lapset ja heidän harrastuksensa sekä se että asutaan samalla paikkakunnalla niin miten suurta mielipahaa tunnet, ettei sinua sinkkuna kutsuta tällaiseen illanviettoon.
Sinulla on oma näkökulmasta, mutta kyllä sillä illanvieton järjestäjällä voi olla toinen näkökulma ja hän voi ajatella, ettei tällainen sinua kiinnosta. Hän voi myös ajatella, että haluaa keskittyä muuhun kuin sinun viihdyttämiseen, eikä halua kutsua sinua ettet jää ulkopuoliseksi.
No jos ystävyytesi hinta on lastesi harrastusten mahdollistaminen, niin eipä se välien hyytyminen varmaan hirveästi harmita. Toivottavasti ei sinuakaan sitten kun oivallat, ettei sinua ja "ystäviäsi" yhdistänytkään mikään muu kuin lasten harrastukset.
Jotenkin säälittää nämä ihmiset, jotka ajattelee, että jokin ystäväpiiri on ikuinen ja kun kerran kuuluu johonkin piiriin niin siinä täytyy kaikkien olla ikuisesti. Ei haittaa pätkääkään, että kun lapset kasvaa ja harrastukset muuttuu tai jää pois, myös vanhempien elämä muuttuu. Entinen jää ja tulee tilaa uusille asioille ja ystäville. Emme me kaikki velvoita toisia ihmisiä ikuiseen ystävyyteen ja kutsumaan ikuisesti itsemme jokaiseen muuttumattoman "porukan" tapahtumaan tai illanviettoon.
Pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden arvoa ei tietenkään ymmärrä, jos sellaisia ei ole.
No sehän tässä tuntuu olevan ongelma. Sinkku kuvittelee kuuluvansa pitkäaikaisiin jopa ikuisiin ystäviin ja nurisee kun perheelliset ihmiset eivät ajattele samoin ja jopa haluavat tavata myös muita ystäviään ilman häntä. Hanki elämä.
Kiitos vain, minulla on elämä. Ja kaksi rakasta ystävää, jotka olen tuntenut hiekkalaatikolta asti. Heistä molemmilla on puoliso, toisella myös lapsia, joista yhden kummi olen. Kelpaan kahvi-ja illanviettoseuraksi, vaikka en kuskaakaan lapsia harrastuksiin tai osta vessapaperipaaleja. Minulla on toki muitakin ystäviä, samoin heillä, sehän on normaalia.
Eli mielestäsi on kuitenkin normaalia ja ok, ettei sinua kutsuta jokaikiseen illanviettoon tai kissanristiäisiin ,joita perheelliset ystäväsi järjestää. Heillä saa olla sosiaalista elämää myös ilman sinua?
Tietysti se on normaalia. Enhän minäkään kutsu heitä mukaan, jos menen työkavereiden kanssa kaljalle, enkä tosiaankaan hingu mihinkään kotiäitien vaippakarkeloihin. Kyse on siitä, että samassa sosiaalisessa karsinassa olevat otetaan samalla tavalla huomioon.
Entä jos ne kutsutut kuuluu myös johonkin kutsujalle läheisempään karsinaan tämän kutsumatta jätetyn tietämättä?
Miina vertailee muiden naisten kanssa kuppikokoa ja keittiön verhojen väriä.